Sumuinen syyskuu

Syksy on saapunut, asia mistä en suuremmin pidä, mutta mikä on pakko hyväksyä. Yritän motivoida itseäni kuulaan kirkkailla ihanilla syysaamuilla, mutta valitettavasti todellisuus on kylmää sadetta ja synkkyyttä.

1. viikko
Herra Kirjoitus sairastaa, syyslentsu on saavuttanut hänet. Tauti lienee pahempaa luokkaa, sillä hän on yskinyt jo pari viikkoa pahenevasti. Nyt vaadin häntä menemään lääkäriin, mutta eipä sinne niin vaan mennäkään. Ensin pitää mennä korona-testiin ja niitä vastauksia täytyi odottaa tiistaista perjantaihin. Lopputulos oli odotettu eli negatiivinen. Minä olen lähtenyt aamulla töihin ja jättänyt toisen raukan köhimään unen ja valveen rajamaille. Vapaa-aikaa on kulutettu pelaamalla HPWU:ta ja vihdoin ja viimein päästy tasolle 60. Mahtava saavutus ja suuri pudotus; pelin pisteet lakkasivat merkitsemästä mitään - nyt kokoan "möllejä" vain saadakseni field guideja.

2. viikko
Onneksi Herra Kirjoituksella on nyt lääkäri, tiedän, ettei ihmeitä ole odotettavissa, mutta jos jotain apua tuohon kamalaan köhään saisi. Pelissä eletään lohikäärmeviikkoa, joten yirtän epätoivoisesti saada nekin sivut kultaisiksi ja mahdollisimman paljon field quideja varastoon. Luvassa siis runsaasti lenkkeilyä. Lääkkeistä huolimatta rakkaani vointi meni loppuviikosta niin huonoksi, että jouduimme lähtemään pävystykseen ja sitä kautta Herra Kirjoitus sitten jäi sairaalaan toipumaan.

3. viikko
Herra Kirjoitus toipui alkuviikon sairaalassa ja loppuviikon sitten sairaslomalla kotona. Pelattiin vähän, koska hän ei jaksanut tehdä juuri mitään. Minä puolestani jouduin joustamaan dietistäni, koska ruoan piti olla sellaista, että se maistui toipilaalle ja mikään kevyt ja terveellinen ei nyt vaan ollut sellaista. Pitkästä aikaa peli-ilta kavereiden kanssa. Tilipäivä oli ja meni, lipui vain ohi tärkeämpien asioiden ollessa mielessä. Maksoin nopeasti laskut ja unohdin koko asian - mä siis edistyn. En myöskään ostanut mitään lohdutusta tavaran muodossa, vaikka se minulle perinteinen stressireaktio onkin.

4.viikko
Herra Kirjoitus jatkaa etätöissä ainakin tämän viikon, minä ristin sormet ja varpaat siitä onnesta, ettei tauti ole toistaiseksi tarttunut minuun. Olemme palanneet ruotuun terveiden ruokailutottumusten ja liikunnan suhteen. Paitsi tietenkin se turhan aktiivinen pelaaminen, sitä pitäisi vähentää, mutta kun se muka vaan on niin kivaa.


5.viikko
Tylsää ja tapahtumatonta, onneksi sentään suhteellisen kivaa keliä, jotta pääsee edes lenkille. Pelaamista edelleen. Herra Kirjoitus on palannut työelämään ja muutoinkin tauti alkaa olla voitettu eli elämämme palautuu normaaliksi.

Jotenkin tuo otsikon sumuisuus kuvaa tätä kuukautta hyvin, se tuli, oli ja meni, jättämättä kovinkaan montaa kirkasta jälkeä jälkeensä.