Päätin, että tämä on asia, johon haluan sijoittaa. Myönnetään, että tarkoitus oli pyytää tämä Herra Kirjoitukselta synttärilahjaksi, mutta kun sattumalta eilen poiketessani keskustan tavarataloon (toinen tunnustus, olin etsimässä Fazerin Makea moka - makeisia lohduttamaan täysin mustaa fiilistäni ja alueen ainoaan niitä myyvään kauppaan kuljetaan tavaratalon kosmetiikkaosaston läpi) ystävällinen myyjätär löysi minulle YSL:n siveltimen alekorista, oli pakko ostaa se. Myyjä kehui sivellintä laadukkaaksi ja uskon, että sitä sen alkuperäisen hinnan perusteella tuleekin olla, sillä kuka maksaa 37€ huonosta siveltimestä. Tarjouksessa se maksoi 10€, enkä voinut jättää sitä odottamaan, että joku muu ostaa sen sinä aikana, kun puhun asiasta Herra Kirjoitukselle. Toinen sivellin päätyi mukaan siksi, että epäilin tuon YSL:n siveltimen olevan turhan paksu oikein kapeisiin rajauksiin (virhepäätelmä, mikä tuli heti ensimmäisellä testikerralla todistettua). Duroyn sivellin on saanut kyllä paljon kehuja, ja kun hintakin oli maltillinen, n. 7€, ostin molemmat.
YSL:n siveltimen testasin heti seuraavana aamuna (testausvärinä Joe Blascon musta rajausvärinappi, seuraavaksi kokeilen perusluomiväriä) ja loistavaksi totesin. Kun aika tulee, saan käyttöön kaikki käyttöä odottavat kakkumaiset rajausvärini, eikä tarvitse itkeä sitä, että rajauksista tulee kamalat huonoilla siveltimillä. Näistä riittää iloa pitkäksi aikaa, lukuisiksi vuosiksi uskoakseni, ja saan kaapistani taas käyttöön uusia tuotteita, joiden käyttäminen muutoin olisi ollut haastavaa tai mahdotonta. Siirrän surkeat siveltimet askartelukäyttöön, uskosin niiden sopivan liimanlevitykseen.
Kuten edellä olevasta tekstistä hyvin käy ilmi, olen onnistunut loistavasti perustelemaan itselleni, miksi näiden ostaminen oli jees-juttu. Tiedostan sen, että vaikka ostaminen ei olekaan okei, niin joskus voi miettiä todella sitä helpottaako joku pieni hankinta elämää merkittävästi. Niin koen näiden sivellinten tehneen, pieni asia, iso ilo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti