Pitkän aikavälin tavaratavoitteet

Olen miettinyt pitkän aikavälin tavoitteita kodin ja tavaroiden suhteen. Tosi asia on, että jos joku olisi kysynyt tätä asiaa minulta vaikka vuosi sitten, olisin sumeilematta vastannut, että haluan isomman kodin, jossa on vaatehuone, iso parveke ja minulle työhuone nykyisten tilojen lisäksi. Lisää tilaa ja lisää roinaa ajattelen nyt, mutta en toki kiistä sitä, etteikö ajatus aamukahveista omalla parvekkeella houkuttaisi. Pitänee vielä täsmentää, että aamukahveista niin, että parvekkeella voi istua ja kupin voi laskea parvekkeella olevalle pöydälle, sillä aamukahvit voi toki juoda nykyiselläkin parvekkeella jakkaralla istuen, mutta kuppi pitää sitten jo pistää olohuoneen puolelle pöydälle.

Sen sijaan nykyiset haaveeni ovat kovasti pienempiä. Ajatuksissani on, että neljän vuoden kuluttua meillä ei ole sängyn alla yhtään laatikkoa - siellä on vielä kolme eli kaksi vähemmän kuin jokin aika sitten. Tosin nuo kaksi poistunutta laatikkoa olivat aika jättimäsiä eli jo niiden puuttuminen helpottaa siivousta kummasti. Tuo kolmas jäljellä oleva tosin on vähän siinä ja tässä, se on pieni ja sisältää Puhkuni tarvikkeet, joita on loogisinta pitää siinä laitteen lähellä ja laite taas on yöpöydällä. Asian voisi korjata ostamalla uudet yöpöydät (joita aina satunnaisesti olen kyllä katsellut), joissa olisi isommat laatikot, mutta sitten ongelmaksi muodostuisivat nämä nykyiset yöpöydät, mihin ne sitten laittaisi. Ainakin ne kaksi isompaa laukkuja ja kasseja sisältävää laatikkoa sieltä haluaisin pois. Niiden sisältöä voisi esimerkiksi uudelleen sijoittaa sinne missä nykyään on huiveja ja kenkiä siinä vaiheessa kun kengät kuluvat puhki ja saisin vihdoin valittua ne huivit, jotka haluan säilyttää. En ole mitenkään suuressa määrin huivi-ihminen, mutta silti omistan kasoittain huiveja, joista osaa en ole käyttänyt kertaakaan.

Lisäksi haaveilen, että saamme neljässä vuodessa selätettyä muovipussijemmamme. Siis niin, ettei osteta kaupasta kasseja eikä roskapusseja, vaan saadaan kaikki nuo nyt keittiössä, vintissä ja autotallissa olevat jemmat purettua. Saman aikataulun annan sille, että käyn keittiön kaapit läpi ja tutkailen, mitä ne oikeastaan sisältävät ja mikä on tarpeellista ja mikä ei.

Yhdeksän vuoden kuluttua haaveilen, että vaatekaappini olisi tyhjentynyt niin, että saisin yhden komeron alaosaan ompelutarvikkeet ja muut keittiössä olevat käsityövärkit. Keittiöön haluaisin hyllyn tilalle kirjoituspöydän, sellaisen pienen, jolla voisi ommella ja jonka laatikoissa voisi säilyttää kaikkea pientä ompelusälää. Toki tuohon on niin pitkä aika, että uskon meidän saaneen myös autotallin ja vinttikomeron vihdoin ja viimein järjestykseen ja niiden tavarakaaoksen kesytettyä. Toisaalta yhdeksän vuotta on niin mahdottoman pitkä aika eteenpäin katsoen tässä kiihtyvässä muutoksen syklissä, että ei sitä oikeasti edes tiedä, mitä ja millainen maailma siinä vaiheessa on. Toki toivon ja uskon, että kovasti samanlainen kuin nykyinenkin, jolloin toiveeni ja haaveeni olisivat valideja.

Lisäksi minulla on yksi haave tälle kesälle,  mutta pahaa pelkään, ettei se toteudu. Makuuhuoneemme lattialla nimittäin kummittelee urheilukassi, jossa ovat kuntosalivarusteeni. Säännöllisesti pyyhin kassista pölyt, mutta haluaisin oikeasti liikuttaa sitä ulos asunnosta salilla käynti tarkoituksessa ja tietysti mielellään löytää sille jonkun muun sijoituspaikan kuin makuuhuoneen lattian. Vielä en vaan ole keksinyt mitään muuta vapaata paikkaa kuin pesukoneen rumpu ja se nyt ei ehkä ole se paras mahdollinen säilytyspaikka. Olen pyöritellyt ajatusta seuraavassa kehässä: kosmetiikkakaapista tyhjenee yksi hylly, johon voisin laittaa pyyhkeitä, pyyhkeiden tilalle voisin siirtää lakanoita, lakanoiden tilalle kengät yhden kaapin alatasolta ja sitten niiden kenkien tilalle tuon kassin. Tosin taitaa tuon hyllyn tyhjentyminen olla vielä aika kaukaisissa haaveissa, saattaa jopa olla, että lakanat hajoavat ennen ja kengät tulla käytetyiksi loppuun. Jos lähdetään nyt ensisijaisesti siitä, että kassi palaisi käyttöön ja vaikka ensi kesään mennessä se löytäisi paremman paikan.