Mistä voisin luopua?

Yritykseni olla ostamatta on johtanut siihen, että olen tarkkaillut kulutustottumuksiani tämän vuoden aikana vähän tarkemmin. Nyt viimeksi johkaannuin miettimään sitä, mistä voisin luopua, miten paljon kulutuksessani on vielä "ilmaa" eli turhuuksia - tosin aina välillä on syytä muistaa, että ne pienet asiat ovat joskus edullisempaa mielenterveydenhoitoa kuin kallis tohtorikäynti. Elämä kun ei aina voi olla pelkkää pihistelyä ja kituuttamista, jotain hauskaakin siihen pitää aina silloin tällöin saada.

Selvitellessäni menojani/menojamme aloin ymmärtää, miksi monet kokevat talouden seurannan vaikeaksi. Meilläkin kun osan yhteisistä menoista maksan minä, osan Herra Kirjoitus, osa maksetaan puoliksi ja jos näitä kaikkia pitäisi alkaa kolikon tarkkuudella jakaa, niin olisihan siinä hetki laskemista. Lisäksi on tietysti vielä niitä kummankin omia menoja. Esimerkiksi maksamme yhtiövastikkeen puoliksi, niin että Herra Kirjoitus maksaa oman osansa minun tililleni ja minä hoidan koko summan eteenpäin. Niinpä ko. summa näkyy minun tilini maksuissa täytenä, vaikka tuloissa on sitten puolikasta vastiketta vastaava tulomäärä ja tämä pitäisi huomioida laskelmissa. Lisäksi olen maksanut kosmetiikkafirman laskuja, joista olen saanut rahat tuotteiden ostajilta, samoin olen ostanut postipaketteja, joista olen saanut rahat takaisin. Tajusin, että minun on loppujen lopuksi todella vaikeaa selvittää menojani kolikon tarkkuudella, koska maksan asioita paitsi käyttötililtä myös korttitililtä sekä pankilla että luotolla ja lisäksi olen käyttänyt käteistä.

Jotenkin näitä lukuja pyöritellessä tulee vastaan lähinnä tylsistyminen ja epätoivo. Kysyn itseltäni, miksi. Miksi haluan miettiä näitä ja kiusata itseäni asioilla, joista en saa  tällä hetkellä mitään iloa. Tiedän, että kulutuksemme on keskimääräistä pienempää, ostamme varsin vähän mitään turhaa, suurimmat extramenoerät ovat ulkona syöminen ja herkut, joihin menee n. 150€ kuussa (siis yhteensä meiltä molemmilta) ja Bookbeat, joka vie 17€ kuussa. Nämä siis suurimmat, kun autot jätetään pois laskuista.

Laskin itselleni tämän vuoden viiden ensimmäisen kuukauden menot ja jaoin kokonaissumman kuukausittaisiksi eriksi, vaikka osa summista on kertaluonteisia. En aio lähteä avaamaan niitä sen tarkemmin, totean vain, että kuukausittainen kulutukseni oli  vajaa 700€, missä siis oli huomioitu niin asuminen, syöminen kuin kaikki laskutkin. Tuosta summasta voisi nipistää vielä pari sataa pois, jos tinkisi pois kaiken ylimääräisen eli jättäisi kaikki ei-välttämättömyydet ostamatta ja tyytyisi aina halvimpaan ruokavaihtoehtoon.

Tavaroiksi muutettuna tuo pari sataa euroa tarkoittaisi lopuistakin liki nollaa hipovista vaate- ja kosmetiikkahankinnoista luopumista, samoin pitäisi hankkimatta jättää kaikki sukkapuikot yms. harrastusvälineet sekä hemmottelut kuten hieronnat. Suurin säästö tietysti tulisi tuolta ruokakaupasta ja tietenkin siitä autosta, mutta yksipuolistaisi syömistä aikalailla ja ruoka, no, se on yksi elämäni suurista nautinnoista.

Kirjoitusta aloittaessani olin vakaasti sitä mieltä, että jos jossain on ilmaa, niin karsitaan pois. Kirjoituksen edetessä olen huomannut kaksi asiaa: Ensinnäkin muutama kuukausi on aivan liian lyhyt aika tällaiseen menoseurantaan, vertailuyksikön tulee olla vähintäänkin kokonainen vuosi ellei useampikin, vasta se antaa todenmukaisemman kuvan. Toisekseen huomasin sen, että kirjoituksen edetessä haluni karsia "löysät pois" hupeni kuin lumi auringossa. Kysyin itseltäni: Miksi? Miksi haluan viedä itseltäni pois sellaiset asiat, joista nautin? Miksi minun pitäisi pihistää yhtään enempää? Miksi en voisi aivan hyvällä omallatunnolla käyttää tulojani itseeni? Myönnän, etteivät herkut ole ehkä se paras tapa kuluttaa rahansa, mutta miksi ne pitäisi aivan kokonaan kieltää, eikö vähentäminen riittäisi (no, sitähän tässä on yritetty jo monta vuotta)? Miksi pitäisi syödä pelkkää kaurapuuroa ja porkkanaa (minä pidän kyllä molemmista ja voisin vaikka jonkun viikko määrän elääkin pelkästään niillä) kun voi välillä valita ruispuuroa ja omenaa?

Hätätilanne on sitten tietenkin aivan erikseen. Jos on pakko, voin luopua liki kaikesta kulutuksesta, mutta nyt ei ole kyse tällaisesta tilanteesta. Vakuutukset ja puhelinliittymät kannattaa kilpailuttaa, niistä kuitenkin saa jonkin verran säästöä suhteellisen pienellä vaivalla.

Mikä olikaan tämän kirjoituksen lopputulema? Voisin tarvittaessa luopua monestakin asiasta, mutta kun ei ole pakko, en ole mitenkään halukas luopumaan - en ainakaan tänään, huomenna saattavat mietteet olla jo erilaiset.