Kosmetiikkapoistot 2/4 vuonna 19

Jälleen on osa loppumattomista varastoista tyhjentynyt.

Dermosilin tervashampoota, Yves Rocherin Phytum active hoitoainetta (unelmatuote, jota ei enää saa), kolme minihuulipunaa Oriflamen nro 51 ja Yves Rocherin Rose Fourde sekä Rose Levant. Lisäksi neljä näytettä; kolme Yria tuoksunäytettä ja yksi Dermosilin misellivesi meikinpoistoaine.

Seuraavaan kuvaan oli näköjään hiipinyt sama hoitoaine kuin edellisessäkin kuvassa, siksi se on ruksittu pois. Tyhjentyneissä siis Oriflamen minihuulipuna sävy 40, Yves Rocherin persikkainen kasvonaamio, Dermosilin lime dödö, Tivoli-hotellin saippua, Dermosilin tyrni-käsisaippua ja kasa Dermosilin näytteitä. Näytteissä ensin Nature-sarjan jalkavoide, Hyacinth käsivoide,  Nature käsivoidetta kaksin kappalein, kaksi linimenttivoidetta, kaksi saksanpähkinäkäsivoidetta, pehmentävää jalkaseerumia, käsivoidetta ja hydrogeeliä.

Seuraavatkaan tuotteet eivät tarjoa mitään uutta. Apobasea meikinpoistoon, Creme soap käsisaippuaksi, Biozellin sävyttävä shampoo, wieniläisen hotellin shampoo pullo ja brasilialaisen hotellin hoitoaine pullo sekä kuusi minihuulipunaa, joista yksi Yves Rocherin Rose Fourde ja viisi Oriflamen (numerot 50 x 2, 51, 46 ja 47).

Suhadan kynsilakka sävyssä Rose on Lidlistä aikaan ostettu ja hinta-laatu - suhteeltaa loistava. Dermosilin dödö on vanhaa tuttua, hajuvesi Anais Anais minipullo vuosien takaa, Lorealin mineraalimeikkipuuteri oli yksi niistä tuotteista, joita epäilin kasvojeni kuivumisen aiheuttajaksi, joten en ollut kovin pahoillani siitä, että se loppui, tuli kuitenkin loppuun käytetyksi. Minihuulipunia vain kaksi Oriflamen 48 ja 49.

Lisää peruskampetta tyhjentynyt: wieniläisen hotellin 2-in-1 shampoo ja suihkugeeli, Hotelli Helgan hoitoaine, Fuzen 2-in-1 Energy suihkugeeli-shampoo (herra Kirjoituksen, ihana tuoksu), Tivolin vartalovoide ja neljä Yves Rocherin minihuulipunaa, sävyt Corail guivre x2 (näiden kohdalla tulin siihen tulokseen, että ihan kaikkea ei tarvitse käyttää - ei ainakaan silloin jos näyttää huulipunan kanssa enemmän Tuksulta kuin itseltään), Brun Moka ja Orchidee. Lisäksi kolme Dermosilin Micellar make-up remover pyyhettä, aivan loistotuote, toivottavasti säilyy valikoimassa siihen asti, kun pääsen täydentämään varastojani.

Yhteensä 34 purtiloa  ja 18 näytettä
Vuoden alusta 79 +21

Ikuisuuden mitta

Ikuinen vaatekaappi on esiintynyt täällä useammankin kerran, siinä on siis ajatuksena, että yritetään pitää vaatteet käyttökuntoisina mahdollisimman pitkään paikkaamalla ja kunnostamalla. Osaa vaatteista on mahdollista pitää hengissä parsimalla ja paikkaamalla lähes loputtomasti, mutta kaikille vaatteille tämä ei toimi. Jossain kohtaa tulee siis kuitenkin joillekin ikuisuuksille loppu.

Kun sukkaparia on käytetty viikottain noin kuuden vuoden ajan ja pohja on hiutunut verkoksi, niin ei korjaamisessa ole mitään järkeä, varsinkin kun pohjaa on jo moneen kertaan parsittu ja kursittu reikiä umpeen. Ainoa järkevä paikka on roskis, koska materiaali on sekoitetta. Jos olisi ollut aivan pakko, olisi noista saanut aina kahdesta parista yhden uuden käyttökelpoisen yhdistämällä ne. Tällä kerralla tulin siihen tulokseen, että aika on kallimpaa kuin sukat, joita on kaapissa jemmassa vielä lukuisia pareja, ja päätin olla ryhtymättä tähän askarteluun.

En jaksanut alkaa punnita jokaista sukkaparia tai muita vaateriepuja erikseen, laskin vain määrät. Sellaiset, jotka on mahdollista käyttää naamanputsausrätteinä tai siivouksessa, pistin viimeiselle kierrokselleen noihin mainittuihin käyttökohteisiin ja sitten roskiin. Mielestäni ne ovat nyt täyttäneet tehtävänsä ja palvelleet yhden ikuisuuden, sillä monelta muulta ne olisivat lähteneet poistoon jo todella paljon aikaisemmin.

Ikuinen vaatekaappini on törmännyt myös toisella suunnalla ongelmiin. Nimittäin siihen, että ne vaatteet, joiden ei tarvitsisi hajota, alkavat hajoilla. Kuten vuosikausia palvelleet tuulihousuni, jotka jo kerran tässä keväällä paikkasin, ovat hajonneet uudelleen. Nyt joudun kipuilemaan sen suhteen, että yritänkö paikata niitä vielä, onnistuuko se mitenkään järkevästi ja kohtuullisella vaivalla. Kestävätkö ne paikkauksen jälkeenkään enempää kuin pyhättömän viikon? Sen periaatepäätöksen tein, että paikkamateriaalien on löydyttävä omista nurkista, mitään ei noiden paikkaamista varten osteta.

Kirjoitettuani edellisen tekstin, kaivelin äidin laatikot maalla ja löysin kuin löysinkin juuri noiden tuulihousujen paikkaamiseen sopivan tilkun. Ne on nyt siis korjattu kestävästi ja niillä toivottavasti selvitään vielä ensi vuosikin. 

Ärsyttävintä tässä on se, että vaatteet, jotka saisivat hajota, jotta niistä pääsisi eroon (tiedän, että tämä sopii ikuisen vaatekaapin periaatetta vastaan, mutta en edelleenkään aio kiusata itseäni ikuisesti vaatteilla, jotka eivät tunnu mukavilta), eivät suostu hajoamaan millään. Samaan ongelmaan olen törmännyt aiemminkin. Tuntuu, että vaatteilla olisi joku tajunta siitä, että niitä ollaan kohta hävittämässä ja ne roikkuvat olemassa olostaan kiinni viimeisellä langansäikelläänkin. Jossain kohtaa suon kuitenkin itselleni sen ilon, että niiden ikuisuus päättyy ja ne poistuvat vaatekaapistani. Tällä hetkellä pidän sormet ja varpaat ristittyinä parin kenkäparin ja kahden puseron hajoamisen puolesta - toivottavasti se tapahtuu pian. Tunnen toisaalta itseni huonoksi ihmiseksi toivoessani vaatteideni hajoamista, mutta jotenkin vain nyt kaipaan niin kovasti tyhjentymisen tunnetta kotiin - kyllä vaan, jokakeväinen tavara-ahdistus on jälleen iskemässä.

Yksi tyypillisimmästä vaatekaappini ongelmanaiheuttajista on tämä paita (josta täällä on ollut juttua ennenkin), jonka olen ostanut 4 vuotta sitten Teneriffalta. Väri: Ihana. Malli: Loistava. Muistoja: Paljon. Materiaali: /C:stä. Maksoi aikanaan 5€ ja käytetty näiden vuosien aikana varmasti yli 500 kertaa, mutta tuntuu nykyään muovipussilta päällä. Nyt sitten päätin, että maailma ei kaadu, vaatekaappini ei sorru eikä mitään muutakaan katastrofaalista tapahdu, vaikka yksinkertaisesti silppuan paidan silmämeikin poistolapuiksi. Jos tuntuma iholla ärsyttää joka kerta, kun paidan pukee päälle ja kaapissa on lukuisia, joskaan ei aivan yhtä täydellisen mallisia ja värisiä, vaihtoehtoja, on tämän aika lähteä. Muistoksi nappasin vaatteesta pari valokuvaa.

Huhtikuussa poistoon vaatteita 1 kpl (sukat).
Toukokuussa poistoon  2 kpl (t-paita, sukat)
Kesäkuussa  6 kpl (2 x paita, puuvilla pöksyt, 3 sukat )
Tahti on siis kiihtyvä ja varmasti tulee lisääntymään vielä kesän edetessä.

Pitkän aikavälin tavaratavoitteet

Olen miettinyt pitkän aikavälin tavoitteita kodin ja tavaroiden suhteen. Tosi asia on, että jos joku olisi kysynyt tätä asiaa minulta vaikka vuosi sitten, olisin sumeilematta vastannut, että haluan isomman kodin, jossa on vaatehuone, iso parveke ja minulle työhuone nykyisten tilojen lisäksi. Lisää tilaa ja lisää roinaa ajattelen nyt, mutta en toki kiistä sitä, etteikö ajatus aamukahveista omalla parvekkeella houkuttaisi. Pitänee vielä täsmentää, että aamukahveista niin, että parvekkeella voi istua ja kupin voi laskea parvekkeella olevalle pöydälle, sillä aamukahvit voi toki juoda nykyiselläkin parvekkeella jakkaralla istuen, mutta kuppi pitää sitten jo pistää olohuoneen puolelle pöydälle.

Sen sijaan nykyiset haaveeni ovat kovasti pienempiä. Ajatuksissani on, että neljän vuoden kuluttua meillä ei ole sängyn alla yhtään laatikkoa - siellä on vielä kolme eli kaksi vähemmän kuin jokin aika sitten. Tosin nuo kaksi poistunutta laatikkoa olivat aika jättimäsiä eli jo niiden puuttuminen helpottaa siivousta kummasti. Tuo kolmas jäljellä oleva tosin on vähän siinä ja tässä, se on pieni ja sisältää Puhkuni tarvikkeet, joita on loogisinta pitää siinä laitteen lähellä ja laite taas on yöpöydällä. Asian voisi korjata ostamalla uudet yöpöydät (joita aina satunnaisesti olen kyllä katsellut), joissa olisi isommat laatikot, mutta sitten ongelmaksi muodostuisivat nämä nykyiset yöpöydät, mihin ne sitten laittaisi. Ainakin ne kaksi isompaa laukkuja ja kasseja sisältävää laatikkoa sieltä haluaisin pois. Niiden sisältöä voisi esimerkiksi uudelleen sijoittaa sinne missä nykyään on huiveja ja kenkiä siinä vaiheessa kun kengät kuluvat puhki ja saisin vihdoin valittua ne huivit, jotka haluan säilyttää. En ole mitenkään suuressa määrin huivi-ihminen, mutta silti omistan kasoittain huiveja, joista osaa en ole käyttänyt kertaakaan.

Lisäksi haaveilen, että saamme neljässä vuodessa selätettyä muovipussijemmamme. Siis niin, ettei osteta kaupasta kasseja eikä roskapusseja, vaan saadaan kaikki nuo nyt keittiössä, vintissä ja autotallissa olevat jemmat purettua. Saman aikataulun annan sille, että käyn keittiön kaapit läpi ja tutkailen, mitä ne oikeastaan sisältävät ja mikä on tarpeellista ja mikä ei.

Yhdeksän vuoden kuluttua haaveilen, että vaatekaappini olisi tyhjentynyt niin, että saisin yhden komeron alaosaan ompelutarvikkeet ja muut keittiössä olevat käsityövärkit. Keittiöön haluaisin hyllyn tilalle kirjoituspöydän, sellaisen pienen, jolla voisi ommella ja jonka laatikoissa voisi säilyttää kaikkea pientä ompelusälää. Toki tuohon on niin pitkä aika, että uskon meidän saaneen myös autotallin ja vinttikomeron vihdoin ja viimein järjestykseen ja niiden tavarakaaoksen kesytettyä. Toisaalta yhdeksän vuotta on niin mahdottoman pitkä aika eteenpäin katsoen tässä kiihtyvässä muutoksen syklissä, että ei sitä oikeasti edes tiedä, mitä ja millainen maailma siinä vaiheessa on. Toki toivon ja uskon, että kovasti samanlainen kuin nykyinenkin, jolloin toiveeni ja haaveeni olisivat valideja.

Lisäksi minulla on yksi haave tälle kesälle,  mutta pahaa pelkään, ettei se toteudu. Makuuhuoneemme lattialla nimittäin kummittelee urheilukassi, jossa ovat kuntosalivarusteeni. Säännöllisesti pyyhin kassista pölyt, mutta haluaisin oikeasti liikuttaa sitä ulos asunnosta salilla käynti tarkoituksessa ja tietysti mielellään löytää sille jonkun muun sijoituspaikan kuin makuuhuoneen lattian. Vielä en vaan ole keksinyt mitään muuta vapaata paikkaa kuin pesukoneen rumpu ja se nyt ei ehkä ole se paras mahdollinen säilytyspaikka. Olen pyöritellyt ajatusta seuraavassa kehässä: kosmetiikkakaapista tyhjenee yksi hylly, johon voisin laittaa pyyhkeitä, pyyhkeiden tilalle voisin siirtää lakanoita, lakanoiden tilalle kengät yhden kaapin alatasolta ja sitten niiden kenkien tilalle tuon kassin. Tosin taitaa tuon hyllyn tyhjentyminen olla vielä aika kaukaisissa haaveissa, saattaa jopa olla, että lakanat hajoavat ennen ja kengät tulla käytetyiksi loppuun. Jos lähdetään nyt ensisijaisesti siitä, että kassi palaisi käyttöön ja vaikka ensi kesään mennessä se löytäisi paremman paikan.

Tallinna

Vietimme Herra Kirjoituksen kanssa ihanan viikonlopun Tallinnassa. Suomalaisethan matkustavat sinne monista syistä; yhdet shoppailemaan, toiset viinanhakuun, kolmannet oopperaan ja balettiin ja neljännet muuten vaan. Meihin sopii  nimenomaan tuo kategoria 4, sillä matkakohde valikoitui sattumalta sen mukaan, mihin pääsisi nopealla varoitusajalla ja kohtuullisella hinnalla. Siinä vaiheessa, kun olimme matkaa varaamassa, olivat Keski-Euroopan lennot  ja hotellit sellaisissa hinnoissa, ettei niihin ollut järkevää matkustaa, vaikka ne olisivatkin olleet mieluisampia kohteita. No päädyimme siis Tallinnaan.

Linja-autolla köröttelimme ensin Helsinkiin, josta matka jatkui laivalla Tallinnaan. Perjantain iltalaiva oli ehdottomasti matkan suurin virhe, vaikka olinkin kuvitellut, että maksamalla kalliimman hytin pääsisi öykkäreistä eroon ja saisi rauhaa ja hiljaisuutta. Loputon känninen örvellys kaikui hyttikäytävältämme koko yön, ei tarvinnut nukkua, ei.

Laivalta ostimme Tallinncardit, joilla siis pääsee ilmaiseksi suurimpaan osaan museioista ja nähtävyyksistä sekä lopuista saa alennuksia, saa käyttää julkista liikennettä rajoittamattomasti ja saa myös ostaa hop on-hop off- lipun puoleen hintaan. Voisi tietysti mainita, että liittymällä Tallink-Siljan club oneen sai Tallinncardista alennusta.

Samaan aikaan matkamme kanssa sattui Tanskan kuningatar Margaretan vierailu, jolla hän juhlisti Tallinnan kaupungin 800-vuotista taivalta. Tallinnahan on alunperin tanskalaisten perustama kaupunki, tanskalaisten linna = Taani linn, josta nykyinen nimikin tulee. Tanskalaisuus olis siis monessa kohdassa näkyvää ja kuuluvaa.

Koska tarkoituksemme ei ollut shoppailla, jätimme suosiolla kaupat väliin ja kiertelimme vanhaa kaupungia sillä periaatteella, että aina kun löytyy portaat, joille voi kiivetä, niin kiivetään ja aina kun näyttää mielenkiintoiselta museolta, jonne pääsee Tallinncardilla sisään, poiketaan.

Kohteita kertyi melkoisesti ja kuvat eivät ole aika järjestyksessä. Kävimme esimerkiksi Neitsitornissa, joka koostuu neljästä eri museotornista (esite kuvassa alimmaisena), joista kolmea pääsi paremmin kiertämään. Yksi näistä on kuuluisa iso puolustustorni Kiik in de Köök.

Nikolain kirkossa kiertelimme myös, sinne ei päässyt kiipeämään torniin, mutta kirkkosalissakin riitti nähtävää esimerkiksi 1500-luvun alun kynttelikkö. Voi sitä onnetonta kuoripoikaa, joka joutui nuo kahden metrin korkeudessa olevat  kyntilät sytyttämään.

 

Nikolain kirkon alttaritaulu oli kolminkertainen, kuvassa näkyvät kakkoskerroksen maalaukset ja keskimmäiset ovet aukeavat paljastaen vielä kolmannen maalauskerroksen. Tämä oli muistaakseni 1400-luvulta.

Raatihuoneen tornin 115 porrasta tulivat tutuiksi ja hiki virtasi. Miten ihmeessä ne keskiaikaiset lyhyet ihmiset pystyivät noita kiipeämään, kun portaat pahimmillaan ulottuivat yli 180 senttistä Herra Kirjoitusta polveen. Hengähdystauolla kuvattiin ristikoiden läpi modernia Tallinnaa.

Hotellimme sijaitsi vanhan kaupungin laidalla. Huoneemme oli vähän tavallista parempi, mistä on kiittäminen tai syyttäminen noita tanskalaisia, jotka olivat varanneet melkein kaikki kaupungin hotellihuoneet. Huone kun oli sellainen "Ota tai jätä"-vaihtoehto, ainoa, mitä oli tarjolla. Hotellihuoneessa ei ollut kylpyammetta, mutta suloinen kylpyankka löytyi. Myös kylpytakit ja tohvelit arvostimme korkealle ja ympäristössä silmä lepäsi.

Hop on - Hop off - bussilla ajelimme ison kierroksen ja katselimme maisemia ja lepuutimme jalkoja.

Julkista liikennettä testasimme ajamalla ratikalla Kadriorgiin, missä kiertelimme ihailemassa Kardiorgin palatsia ja puutarhaa. Kyllä tallinnalaisten kelpaa, kun heillä on tällainen puutarha yleisessä käytössään.

 

 Lopuksi vielä tunnelmapala Neljän tornin kierrokselta: mahtavat spittarit.

 Maisemia Kiik in de Köökin ikkunoista ja tornien parvekkeilta.

Illallista nautimme aivan ihanassa ravintolassa viinikellari Gloriassa vanhan kaupungin muurien varjossa. Ruoka oli herkullista, palvelu huippua ja lasku... iso, mutta hyvästä kannattaa maksaa.

Askeleita lauantaille kertyi yli 30 000 ja käveltyä matkaa 22 km, josta iso osa portaita. Ei tarvinnut paljon unta etsiä varsinkin, kun hotelli oli ihanan hiljainen ja peti pehmoinen.

Kesähullutus

Tänään se alkaa ja jatkuu 11 viikkoa eteenpäin - meidän kesähullutuksemme. En tiedä, mikä villitys minuun taas iski ja sain vielä houkuteltua herra Kirjoituksenkin mukaan samaan show'hun. Katsotaan mitä ja mihin tämä tästä kehkeytyy. Palaan asiaan 11 viikon kuluttua.

Oikotie onneen

Löysin netistä Merja Perttulan kirjoittaman kahdeksan kohdan "Oikotie onneen"-listan, jonka haluan tallentaa itselleni muistilisaksi, niin paljon hyviä asioita siinä on.

1. Hyväksy negatiiviset tunteesi.

Voit päättää, miten reagoit tunteisiisi ja suhtautua niihin sallivasti. Vaikka tunne on negatiivinen, voit silti käyttäytyä fiksulla tavalla.

2. Vietä laatuaikaa.
Varaa omaa aikaa ja aikaa myös läheisillesi. Hakeudu aktiivisesti myönteisten ihmisten pariin.

3. Ole läsnä.
Menneisyys on historiaa ja tulevaisuudesta ei voi olla varma. Jos et ole tässä ja nyt, hetki menee ohi.

4. Harrasta liikuntaa.
Älä kilpaile muita vastaan, vaan liiku oman hyvinvointisi vuoksi. Kun hikoilet ja hengästyt tunnin verran noin 3–4 kertaa viikossa, saat energiaa koko viikoksi.

5. Harjoittele kiitollisuutta.
Kirjaa päivittäin 3–5 asiaa, joista olet kiitollinen. Kirjattavat asiat voivat olla pieniä ja toistua monena päivänä peräkkäin.

6. Yksinkertaista elämääsi.
Keskity olennaiseen. Jätä turha ajankäyttö pois elämästäsi. Moni katuu viimeisinä hetkinään, ettei käyttänyt enemmän aikaansa läheisten kanssa olemiseen. Harva se sijaan harmittelee, ettei tehnyt enemmän töitä.

7. Lisää iloa elämään.
Älä jää murehtimisen kehään, vaan tee joka päivä jotakin itsellesi mieluista. Se lisää enemmän onnellisuutta kuin se, että elät arjen kituuttaen ja pyrit tankkaamaan onnellisuutta vaikkapa kerran vuodessa tehdyllä matkalla. Parasta on, jos tekemisesi tuottaa muillekin iloa.

8. Aistinautinnot ovat sallittuja!
 Kohtuudella nautittu hyvä ruoka ja juoma tuottavat mielihyvää.

Aloitan lukemalla nämä asiat läpi  kerran päivässä viikon ajan ja yritän myös noudattaa niitä, sillä niin paljon viisautta näissä on; pieniä asioita, joilla on suuri merkitys.

Mistä voisin luopua?

Yritykseni olla ostamatta on johtanut siihen, että olen tarkkaillut kulutustottumuksiani tämän vuoden aikana vähän tarkemmin. Nyt viimeksi johkaannuin miettimään sitä, mistä voisin luopua, miten paljon kulutuksessani on vielä "ilmaa" eli turhuuksia - tosin aina välillä on syytä muistaa, että ne pienet asiat ovat joskus edullisempaa mielenterveydenhoitoa kuin kallis tohtorikäynti. Elämä kun ei aina voi olla pelkkää pihistelyä ja kituuttamista, jotain hauskaakin siihen pitää aina silloin tällöin saada.

Selvitellessäni menojani/menojamme aloin ymmärtää, miksi monet kokevat talouden seurannan vaikeaksi. Meilläkin kun osan yhteisistä menoista maksan minä, osan Herra Kirjoitus, osa maksetaan puoliksi ja jos näitä kaikkia pitäisi alkaa kolikon tarkkuudella jakaa, niin olisihan siinä hetki laskemista. Lisäksi on tietysti vielä niitä kummankin omia menoja. Esimerkiksi maksamme yhtiövastikkeen puoliksi, niin että Herra Kirjoitus maksaa oman osansa minun tililleni ja minä hoidan koko summan eteenpäin. Niinpä ko. summa näkyy minun tilini maksuissa täytenä, vaikka tuloissa on sitten puolikasta vastiketta vastaava tulomäärä ja tämä pitäisi huomioida laskelmissa. Lisäksi olen maksanut kosmetiikkafirman laskuja, joista olen saanut rahat tuotteiden ostajilta, samoin olen ostanut postipaketteja, joista olen saanut rahat takaisin. Tajusin, että minun on loppujen lopuksi todella vaikeaa selvittää menojani kolikon tarkkuudella, koska maksan asioita paitsi käyttötililtä myös korttitililtä sekä pankilla että luotolla ja lisäksi olen käyttänyt käteistä.

Jotenkin näitä lukuja pyöritellessä tulee vastaan lähinnä tylsistyminen ja epätoivo. Kysyn itseltäni, miksi. Miksi haluan miettiä näitä ja kiusata itseäni asioilla, joista en saa  tällä hetkellä mitään iloa. Tiedän, että kulutuksemme on keskimääräistä pienempää, ostamme varsin vähän mitään turhaa, suurimmat extramenoerät ovat ulkona syöminen ja herkut, joihin menee n. 150€ kuussa (siis yhteensä meiltä molemmilta) ja Bookbeat, joka vie 17€ kuussa. Nämä siis suurimmat, kun autot jätetään pois laskuista.

Laskin itselleni tämän vuoden viiden ensimmäisen kuukauden menot ja jaoin kokonaissumman kuukausittaisiksi eriksi, vaikka osa summista on kertaluonteisia. En aio lähteä avaamaan niitä sen tarkemmin, totean vain, että kuukausittainen kulutukseni oli  vajaa 700€, missä siis oli huomioitu niin asuminen, syöminen kuin kaikki laskutkin. Tuosta summasta voisi nipistää vielä pari sataa pois, jos tinkisi pois kaiken ylimääräisen eli jättäisi kaikki ei-välttämättömyydet ostamatta ja tyytyisi aina halvimpaan ruokavaihtoehtoon.

Tavaroiksi muutettuna tuo pari sataa euroa tarkoittaisi lopuistakin liki nollaa hipovista vaate- ja kosmetiikkahankinnoista luopumista, samoin pitäisi hankkimatta jättää kaikki sukkapuikot yms. harrastusvälineet sekä hemmottelut kuten hieronnat. Suurin säästö tietysti tulisi tuolta ruokakaupasta ja tietenkin siitä autosta, mutta yksipuolistaisi syömistä aikalailla ja ruoka, no, se on yksi elämäni suurista nautinnoista.

Kirjoitusta aloittaessani olin vakaasti sitä mieltä, että jos jossain on ilmaa, niin karsitaan pois. Kirjoituksen edetessä olen huomannut kaksi asiaa: Ensinnäkin muutama kuukausi on aivan liian lyhyt aika tällaiseen menoseurantaan, vertailuyksikön tulee olla vähintäänkin kokonainen vuosi ellei useampikin, vasta se antaa todenmukaisemman kuvan. Toisekseen huomasin sen, että kirjoituksen edetessä haluni karsia "löysät pois" hupeni kuin lumi auringossa. Kysyin itseltäni: Miksi? Miksi haluan viedä itseltäni pois sellaiset asiat, joista nautin? Miksi minun pitäisi pihistää yhtään enempää? Miksi en voisi aivan hyvällä omallatunnolla käyttää tulojani itseeni? Myönnän, etteivät herkut ole ehkä se paras tapa kuluttaa rahansa, mutta miksi ne pitäisi aivan kokonaan kieltää, eikö vähentäminen riittäisi (no, sitähän tässä on yritetty jo monta vuotta)? Miksi pitäisi syödä pelkkää kaurapuuroa ja porkkanaa (minä pidän kyllä molemmista ja voisin vaikka jonkun viikko määrän elääkin pelkästään niillä) kun voi välillä valita ruispuuroa ja omenaa?

Hätätilanne on sitten tietenkin aivan erikseen. Jos on pakko, voin luopua liki kaikesta kulutuksesta, mutta nyt ei ole kyse tällaisesta tilanteesta. Vakuutukset ja puhelinliittymät kannattaa kilpailuttaa, niistä kuitenkin saa jonkin verran säästöä suhteellisen pienellä vaivalla.

Mikä olikaan tämän kirjoituksen lopputulema? Voisin tarvittaessa luopua monestakin asiasta, mutta kun ei ole pakko, en ole mitenkään halukas luopumaan - en ainakaan tänään, huomenna saattavat mietteet olla jo erilaiset.

Viimeiset sukat

Toivottavasti eivät viimeiset kutomani sukat, mutta mitä luultavimmin viimeiset Krassi-langasta tehdyt. Tuota lankaa kun ei enää kaupasta saa, ostin keväällä kirppikseltä vajaan kerän erään tietyn ystävän sukkia varten. Hänelle kun olen kutonut näitä samanlaisia jo monta, monta paria. Nyt vaan sitten täytyy vaihtaa väriä, kun kyseistä lankaa jäi näistä sukista kaksi kolmen metrin palasta.

Käytin sukkiin sekä ostamani kerän kokonaisuudessaan, että edellisistä samanlaisista sukista jääneen kerän jämän niin tarkkaan, että lankaa jäi tosiaan muutama metri kahteen nöttöseen.

Sukista huomaa selkeästi, missä kohtaa kärjessä on ensimmäinen kerä loppunut (ja niinpä, raidatkin kulkevat eri suuntiin, mutta sillä ei ole väliä tässä tapauksessa), koska toisessa on ohuempi raita yhdessä kohtaa ja paksumpi toisessa eli ei ihan mennyt raitojen säätö kohdilleen.

Sukkien kanssa samaan pakettiin pakkaan karkkipussin ja emalisen Pikku Myy - mukin ja tiedän jo etukäteen lahjan saajan ilahtuvan.

Tavaroiden hilloamisesta

Joillakin ihmisillä, kuten minulla, tyypillisellä hamsterilla, on tapana hillota tavaroita eli siis käytännössä varastoida niitä. Syyt hilloamiseen ovat vaihtelevia, ostetaan varakappale, tarvitaan useampi jotakin, on vaan kiva omistaa just se juttu.

Jokainen tietää myös sen, että joitakin asioita voi "hillota" kaapissa lähes määrättömästi, ne eivät mene miksikään. Nopeasti tähän kategoriaan voisi nostaa esimerkiksi kirjat, lautapelit, CD:t, DVD:t, astiat. On myös niitä asioita, joita ei vain voi varastoida määrätöntä aikaa kuten esimerkiksi ruoka, suurin osa ruoasta pilaantuu jonkin ajan kuluessa, poikkeuksena suolat, sokerit, hunajat, pippurit ja vastaavat. Osa saman alalajin tavaroista kestää huomattavasti paremmin kuin toiset. Esimerkiksi kankaissa peruspuuvillainen lakana on huomattavasti varastonkestävämpi kuin runsaselastaaniset alusvaatteet. Tähän samaan syssyyn voi myös todeta sen, että huonosti kestävien tavaroiden hillomisessa ei ole kovin paljon järkeä. Tämän olen saanut omakohtaisesti karvaasti kokea.

Jokin aika sitten kaksi keinonahkaisista laukuistani kuoriutui käyttökelvottomiksi, vastaavan ikäinen aito nahkainen laukku on edelleen kuin uusi. Tässä kohtaa siis jälleen ääni luonnonmateriaaleille ja aidolle tavaralle. Näitä vastaavia vähemmän mukavia yllätyksiä olen saanut tuta myös alusvaatelaatikossani, kun olen pitkän hilloamisen jälkeen ottanut jotain käyttöön - yleensä kalsonkien kuminauha on kuolleentunut. Useimmat varmaan olisivat heittäneet vaatteet siinä vaiheessa roskiin, minä olen vaihtanut uuden kuminauhan ja onnitellut itseäni "järkevästä" toiminnasta. Viitaten tässä järkevällä toiminnalla nimenomaan tavaroiden pitkäaikaiseen hilloamiseen kaapissa, mikä on saanut tavarat vanhentumaan huonokuntoisiksi. Samoja "mukavia" ylläreitä olen satunnaisesti löytänyt myös kosmetiikkakaapistani ja silloin tuotteet ovat olleet poikkeuksetta käyttökelvottomia. Nuukaa ihmistä riepoo sillä kohtaa suunnattomsti hukkaan heitetty raha ja ekologinen minäni puolestaan syyttelee minua luonnonvarojen haaskauksesta, kun tuote on valmistettu suoraan roskaksi vain sen takia, että olen hillonnut sitä kaapissani liian kauan.

Yritän kuitenkin ihan tosissani ottaa näistä epäonnistumisen kokemuksista opikseni ja olen hankkimatta lisää materiaa kotiimme. Käytän pois vanhoja, erityisesti kosmetiikan suhteen keskityn nyt vain siihen, että kaapit tyhjenevät, vaikka se kuinka rajaisi käytettävissä olevia vaihtoehtoja jossain vaiheessa. Näin siitä syystä, ettei yhtään enempää tavaroita pilaantuisi hilloamiseni takia. Yritän siis keskittyä vain pilaantumattomien tavaroiden hilloamiseen ja muutoin siirtyä hilloajasta hillokellarin käyttäjäksi.