sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Taitajasta tumpeloksi

Kun aikanaan saimme pihaan energiajaeroskiksen, olin pakahtua innosta. Olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa ja keskityin lajitteluun tosissani. Ei mennyt kovinkaan pitkää aikaa, kun olin harjaanut varsin taitavaksi - tiesin tarkalleen, mitkä roskat sopivat energiajakeeseen laitettavaksi, miten ne tuli käsitellä ja miten pakata, jotta homma toimi mahdollisimman tehokkaasti. Totuin siihen, että kannoin roskikselle isoja energiajätepusseja ja mikroskooppisen pieniä sekajätepusseja.

Nyt vuoden vaihteessa energiajaeroskikset olivat kadonneet ja tilalle oli tullut keräysmuovi. Kertalaakista menivät uusiksi meidän perheemme roskiskaapin jaottelu ja roskapussien koko. Myös minun lajittelutaitoni katosivat kuin tuhka tuuleen, nyt en ole lainkaan varma, mikä kuuluu mihinkin. Jokaisen jätteen kohdalla joudun puntaroimaan erikseen, kuuluuko tämä nyt sekajätteeseen vai keräysmuoviin, koska ainakaan tällä suunnalla kaikki muovi ei kelpaa sinne. Ennen niin helposta ja selkeästä asiasta on tullut hankalaa ja aikaavievää. Alan ehkä hitusen ymmärtää niitä, jotka kippaavat kaiken sekajätteeseen sen kummemmin miettimättä asiaa.

Yritän nyt kuitenkin taas opetella uutta lajittelua, mutta selkeä ongelma on se, että nyt sekä sekajäte että keräysmuovipussit ovat keskikokoisia, eikä kahdelle keskikokoiselle pussille ole meillä lajittelupaikkaa. Täytyy visiin sitten juosta roskiksella useammin, vaikka nytkin mielestäni käyn siellä jo joka toinen päivä jonkun pussin kanssa, kun meillä lajitellaan paperi ja kartonki, lasi ja metalli, biojäte ja nyt sitten kierrätysmuovi ja sekajäte. Lisäksi ovat vielä patterit ja ser-tavarat.

Ei kommentteja: