Ikuisten vaatteiden jäljillä

Hääräämön Laura nosti esiin jokin aika sitten ajatuksen ikuisista vaatteista siis vaatteista, jotka kestävät, kestävät ja kestävät. Toki ne saadaan kestäviksi korjaamalla ja huoltamalla yhä uudelleen ja uudelleen. Minusta idea on loistava.

Esittelin ideaa innosta piukeana Herra Kirjoitukselle, mainostaen samalla ensimmäistä ikuisuusprojektiani. Yleensä kaikkeen ymmärtäväisesti suhtautuva puolisoni, ei tällä kertaa oikein innostunut asiasta. Itse asiassa kommentti oli tyyliä: "Ei, helv***, et edes sinä voi ryhtyä moiseen. Toi on jo aivan liikaa... siis jopa sulta.". Olen siis hänen mielestään mitä ilmeisimmin saavuttanut jonkin rajan siinä, miten pitkäksi vaatteen kestoikää voi sanoa ja ehkä myös siinä, miten paljon jotain vaatetta voi paikata. Ilmeisesti ikuisuus ja vaate eivät sovi samaan lauseeseen. Tai ehkä hän vain  ymmärtää paremmin vähän näkymättömämmän paikaamisen ja parsimisen.

Otin ikuisuus työlistalleni näin ensi alkuun kolme vaatetta. Tuulihousut, jotka olin kantanut kirppikseltä kotiin käytettyinä ehkä kuusi-seitsemän vuotta sitten. Ne olivat hajonneet persauksesta. Tuulitakin, jonka sain ilmaiseksi (jälleen tämä!), koska siinä oli vetoketju rikki. Kolmantena olivat lempifarkkuni, brassituonnit, joilla on ikää jo 11 vuotta. Sekä tuulihousuja että farkkuja olen käyttänyt säälimättä, itse asiassa olin jo tuominnut tuulihousut poistoon, mutta päätin nyt ainakin vielä kerran elvyttää ne, jotta saisin niille edes sen kymmenen vuoden käyttöiän. Korjaus ei ole kovin kaunis, mutta piiloutuu onneksi haaruksiin. Kuvaa ei ole tulossa.
 
Farkkuja olen paikannut useampaan kertaan, enkä tiedä, miten pitkälle nykyisellä korjauksella päästään. Koska farkkujen kangas alkoi pettää mahan päältä, kaivelin materiaalipankin poistofarkuista kaksi samanlaista farkkujen takataskua ja ompelin ne tuohon eteen molemmin puolin. Tuo paikkaus auttaa myös siihen asiaan, että farkuissa ei ollut etutaskuja ennestään. Korjausaika n. 20 min ja materiaali ilmainen.

Tuulitakki oli kutakuinkin uusi ja sen korjaamiseen meni 20min ja 5c rahaa - ostin mteriaalipankista sopivan vetoketjun tuolla 5c hinnalla. En purkanut vanhaa vetoketjua, vaan ompelin uuden sen sisäpuolelle, mikä on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa ja jäljestä tulee ihan siisti.

Ikuisuusvaatteissa on toki muutama ongelma: vaatekaappi ei todellakaan tyhjene, jos jokainen vaate käytettään pidemmälle kuin loppuun (tämähän ei ole ongelma muuta kuin kaltaisellani jemmarilla, jolla vaatteita on aivan liikaa ja niistä ei osaa päästää irti), äitini joutuu häpeämään pukeutumistani vielä vähän enemmän ja seuraavaksi varmaan puolisoni kieltäytyy tuntemasta minua kodin ulkopuolella.