Kaksi elämäni tärkeintä miestä, Herra Kirjoitus ja isäni, olivat molemmat vailla kännykkäkoteloa. Molemmat joutuivat vastaanottamaan tuunatun kierrätyskännykkäkotelon ja vaikuttivat silti tyytyväisiltä.
Isälle otin käyttöön itselleni vuosia sitten petroolinvärisestä Isoveli-langasta neulomani kotelon. Lisäsin siihen vain avainnauhasta ratkomani nauhan, jotta sitä sai pidettyä kaulassa. Saaja oli tyytyväinen, tosin saattaa olla, että joudun lisäämään siihen vielä palasen tarranauhaa kiinnikkeeksi.
Herra Kirjoitus halusi vanhan puhelimeni ja sai tietysti siihen myös kotelon. Kultaiset kiemurat vain eivät olleet kovin maskuliiniset, joten päälystin kotelon DC-fixillä. Mustalla ja puukuosisella valkoisella. Yritin ensin oikaista ja tarjosin valkoista kultaisilla reunoilla, mutta sekin oli kuulemma liian feminiini, joten nyt on sitten pelkistety musta-valkoinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti