Helmikuun heilahdukset

Helmikuun ensimmäinen vajaa viikko meni juhlien merkeissä sillä vierailimme kummipoikamme kotona ja juhlimme hänen synttäreitään. Koska matka oli pitkä, viivyimme reissussa yön yli ja poikkesimme myös matkalla nauttimassa matkan varren pikaruokaloiden antimista. Kulurintamalla jättipotti: vuoden koti-, metsä- ja henkilövakuutukset maksuun kerralla.

Ensimmäisen viikon saldo: paljon herkkuja ja pikaruokaa

Toinen viikko alkoikin sitten ikävästi, kun olisi pitänyt lähteä iltavuoroon töihin, päädyinkin vessaan oksentamaan. Sen verran rajua puuhaa tuo oli, että ensimmäistä kertaa aikuisiälläni onnistuin sotkemaan paitsi koko vessan myös itseni, kun en vaan uskonut varoitusmerkkejä ja ehtinyt ajoissa. Pari päivää huiteli kuume lähellä kolmeayhdeksää ja pääasiallinen ravintoni oli vesi, ruokalusikallinen kerrallaan - aika monta noista kävin poistamassa pikaisesti. Tuntui lottovoitolta, kun ensimmäinen omenanviipale kolmantena päivänä pysyi sisällä. Pikalaihdutuskuuri näkyi myös vaa'alla - ei kertynyt juhlista tällä kertaa lisäkiloja. Saattaa myös olla, että Hesellä ei tule hetkeen käytyä... Kaupassakaan ei tullut käytyä, paitsi pakollisten maitopurkin ja hoito-Jaffan verran, viikonloppuna oli jääkaappi niin tyhjä kuin se yksi tietty hauta pääsiäisaamuna, joten siinä vaiheessa oli pakko lähteä kaupaan. Tuo tarkoitti tietysti myös sitä, että ruokahävikki pysyi nollassa.

Ostoksiakin oli pakko tehdä - no pakko ja pakko - mutta en aio alkaa yrittää puhdistaa saastaiseksi oksennettua vessaharjaa, se on minun rajani. Hankin myös yhden vetoketjun korjatakseni jo hetken korjausta odottaneen tuulitakin, koska näin takin käyttökuntoiseksi saattamisen tärkeämmäksi kuin ostamatta jättämisen (vetoketjun hinta 5c). Viikon hankinnat:  ruokien lisäksi WC-harja, tolu-pullo ja vetoketju.

Toisen viikon saldo: sairastelua, väsymystä ja yksi tavara (tai jos oikein tiukalle halulaa laskea, niin kolme: vetoketju tuli jo olemassa olevaan takkiin ja wc-harja korvasi vastaavan roskiin menneen, vain Tolu-pullo oli kokonaan uusi)

Kolmannen viikon oli tarkoitus alkaa vapaapäivillä, mutta nyt kävikin niin, että vapaapäivät sulivat kuin lumi auringossa. Viikon tunnussana voisi olla työ.  Viikon työsaldo vain reilut 57 tuntia. Lisäksi rentouttava ystävänpäiväpäivällinen ystävän kanssa ja ihana peli-ilta työporukalla. Tavaroita kertyi yksien korvisten ja kahden kirjan verran, kun ystäväni halusi muistaa minua myöhästyneellä synttärilahjalla ja ystävänpäiväpaketilla. Lisäksi Herra Kirjoitus kävi pyynnöstäni ostamassa kannullisen saippuaa, kun muutenkin edullinen saippua oli tarjouksesssa.

Kolmannen viikon saldo: töitä, töitä ja vähän viihdettä. Tavaroita 4 kappaletta.

Neljäs viikko jatkui samoissa merkeissä, töitä, vähän lisää töitä ja vielä töitä sekä kasa laskuja ja veropapereiden pyöritystä. Piristävänä asiana toimi illanvietto kavereiden kanssa pelien merkeissä, tuliaisina saimme uuden pelin Bananagramsin. Tämä toimitettiin meille hauskasti kestoheldelmäpussissa banaanien ja banaanilimpsan kera. Lisäksi juhlittiin isän nimppareita.

Helmikuun toinen iso kauppareissu osui myös tälle viikolle, hamstrasimme perustarvikkeita, joten niiden avulla selvitään kyllä ensi viikkokin. Samalla kun kokkasin vieraille, valmistin ruokaa myös tulevalle viikolle ja herkkuja isän nimipäiviä varten.

Viikon tunnustus on se, että loputon töissä asuminen kostautui kahtena roskaruokailuna ja karkkien mussutuksena ja tavaroitakin meille "ilmestyi". Siis eivät ne tyhjästä siinneet, ihan itse kävin pelastamassa kuusi vanhanaikaista pitsilakanaa roskikselta, olivat sentään ilmaisia. Kahdesta tulee meille uudet keittiön verhot ja  lopuilla paikkaan muita lakanoita tai ompelen tyynyliinoja.

Neljännen viikon saldo töitä, roskaruokaa ja tavarahamstraus. Tavaroita lisää 7 kappaletta.

Helmikuun viides viikko, vajaa tämäkin kuten ensimmäinen. Olin toivonut, että olisin saanut yhden lisätyövuoron tälle viikolle, mutta tietenkään ei käynyt tuuri. Käytin sitten ylimääräisen ajan kutomalla sukkia, pesemällä pyykkiä ja korjaamalla ratkenneita saumoja. Tavararintamalla tuli viisi  uuttai tavaraa: tammikuussa tilaamani blogikirja vuodesta 2013 ja neljä ilmaista vaatetta kevätgarderoopiin - ne esittelen myöhemmin.

Viides viikko: ei kauppakäyntejä, 5 saapunutta tavaraa

Helmikuulta päällimmäiseksi jäi fiilis, jossa loputtomasta työnteosta ja rahan haalimisesta sekä pihistämisestä huolimatta raha tuntui katoavan kuin lumi auringossa. Tässä kohtaa täysi ymmärrys niille, jotka tällaisessa tilanteessa joutuvat kajoamaan luottokorttiin, jos puskuria ei ole. Yritän ymmärtää, että kasassa oli paljon kertalaskuja, osa sellaisia kerran elämässä kuten lahjaverot, osa kerran vuodessa maksuja, kuten hammaslääkäri, metsänhoitomaksu ja vakuutukset.  (Tässä kohtaa note to yourself; muista kilpailuttaa vakuutukset ja puhelinliittymät viimeistään syksyllä.) Onneksi sentään kaikista kuluista huolimatta jotain jäi säästöönkin.

Maksettujen laskujen tarkkaa summaa en ynnännyt, mutta ruokiin ja ravintolakäynteihin meni n. 300€ (ja tässä summassa eivät ole mukana Herra Kirjoituksen työpaikkalounaat). Itse asiassa suhde on varmaan aika tarkkaan puolet ruokaan, puolet ravintoloihin, sillä mukana on yksi kalliimpi ravintolalasku ja 4 pikaruokala syömistä + yhdet kotiin tilatut pizzat.

Toinen mielenkiintoinen asia ovat tavarat. Osan toki hankin itse, mutta niitä myös ilmestyi pyytämättä, enkä oikein tiedä, miten osaan niistä suhtautuisin. Saapuneet 17 tavaraa.

Poistoina: Herra Kirjoituksen rikkoutuneet kengät ja lehti sekä monta paria sukkia, jotka lahjoitettu uusille käyttäjille, lisäksi lahjoitettu 1 peli ja pari muuta tavaraa. Roskiin heitin yhdet loppuunkuluneet sukat. Lisäksi kosmetiikkavarastosta tyhjenti 11 pulloa. Saldoksi jää siis 5 tavaraa vähemmän kuin kuun alussa.

Ruokakomeroinventaari

Päästäkseni eroon tylsistymisestä, joka on jotenkin onnistunut valtaamaan minut, tein ruokakomerossa inventaarion ja laskeskelin, miten kauan noilla tavaroilla pärjäisi. Tunnustan olevani hamsteri myös kuivaruokatavaroiden suhteen, joten ketään ei varmaan yllätä, että ruokaa oli jemmassa noin puolen vuoden tarpeita varten. Siis kuivatavaraa ja jauhepussiruokaa. On hernekeittoa purkissa, valmista tomaattikeittoa, juusto-jalapenokeittoa, kasvispihvivalmistetta, pastaa, riisiä, pestoa, muusijauhetta, kastikejauhetta, jälkiruokajauheita, purkkiananasta, tonnikalaa, tomaattia purkissa ja tetrassa, näkkileipää, jauhoja, hiutaleita, sokerimassaa, pähkinöitä sekä monta laatikkoa proteiinipatukoita ja Nutrilettejä

Jääkaappi on täynnä viime viikonlopun ostosreissun jäljiltä, joten sieltäkin syö varmaan viikon. Tarjolla on thaimaalaista kanakeittoa, meksikolaisittain maustettua jauhelihaa, josta saa esimerkiksi kastiketta ja  tortilloja sekä erilaisia kasviksia, rahkaa ja montaa muuta tavallista tavaraa. Pakastimet ovat myös täynnä. Monen sorttisia marjoja on paljon (niitä on myös äidin pakastimessa odottamassa siirtoa tänne), lihaa, vihanneksia ja hedelmiä on vähän. Kuitenkin niin, että pakastimen sisällöllä elää helposti pari viikkoa, ehkä kolmekin kun nuukasti käyttää muuta ja marjoja paljon.

Tunnustan, että tein Fiksuruokaan pienen tilauksen, jolla vielä lisään kuivaruoan määrää huushollissamme - näkkäriä, ruissipsejä, mausteseoksia ja valmiskastikkeita sekä pussikeittoja. Nyt lienee sitten aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa käyttää näitä varantoja ja välttää kaupassa käyntiä aikankin maaliskuussa.

Kännykkäkoteloaskartelua

Kaksi elämäni tärkeintä miestä, Herra Kirjoitus ja isäni, olivat molemmat vailla kännykkäkoteloa. Molemmat joutuivat vastaanottamaan tuunatun kierrätyskännykkäkotelon ja vaikuttivat silti tyytyväisiltä.

Isälle otin käyttöön itselleni vuosia sitten petroolinvärisestä Isoveli-langasta neulomani kotelon. Lisäsin siihen vain avainnauhasta ratkomani nauhan, jotta sitä sai pidettyä kaulassa. Saaja oli tyytyväinen, tosin saattaa olla, että joudun lisäämään siihen vielä palasen tarranauhaa kiinnikkeeksi.



Herra Kirjoitus halusi vanhan puhelimeni ja sai tietysti siihen myös kotelon. Kultaiset kiemurat vain eivät olleet kovin maskuliiniset, joten päälystin kotelon DC-fixillä. Mustalla ja puukuosisella valkoisella. Yritin ensin oikaista ja tarjosin valkoista kultaisilla reunoilla, mutta sekin oli kuulemma liian feminiini, joten nyt on sitten pelkistety musta-valkoinen.

Sinistä ystävän ystävälle

Alunperin ajatus oli, että ystäväni piti hankkia näihin joku lanka, johon hän oli innostunut sen kaupassa nähdessään. Joku sinipohjainen, josta piti tulla jonkinlainen kuvio. Kyselin sitä muutamaan kertaan, mutta hän alkoikin sääliä käsiäni ja väitti etten jaksa kutoa...

No ei se nyt niin mene, tokihan minä kutoa jaksan. Niinpä otin omista varastoistani langan - sen legendaarisen ostolakkostiplun, joka seikkaili jossain postin uumeinissa liki kuukauden päivät - ja yhdistin sen toiseen, tummansiniseen. En usko, että nämä nyt ovat ihan sellaiset kuviosukat, joita hän oli ajatellut, mutta ovatpahan edes siniset.

Miesten sukat kokoa 47, lankana 7 veljestä Aapo ja tummansininen menneiden vuosien värikartasta. Malli on sama kuin aiemmin kutomissani spiraalisukissa, koko vain sen verran isompi, että aloituksessa on 60 silmukkaa. Alkuun 2 oikein, 2 nurin resoria ja sen jälkeen vuorokerroksin vaaleansinistä ja tummansinistä. Nilkan resori, vahvistettu kantalappu ja sädekavannettu kärki vaaleansinisellä, sukan varressa 26 raitaa, terässä 33.

Vaikka päättelenkin suurimman osan langoista aina neuloessani, olen ilmeisesti niin tottunut jämälankaprojekteihin, joissa on aina jokunen ylimääräinen langanpää, että suoranaisesta hämmästyin, kun näissä pääteltävänä oli kaksi lankaa. Kaksi per sukka, sehän oli suunnilleen sama kuin ei mitään.

Ajattelin pakata nämä ystävänpäivän teeman mukaisesti suunnilleen näin. Mukaan vielä sopiva kortti.

Paino näillä 185g.
Vuoden alusta 891g

Ikuisten vaatteiden jäljillä

Hääräämön Laura nosti esiin jokin aika sitten ajatuksen ikuisista vaatteista siis vaatteista, jotka kestävät, kestävät ja kestävät. Toki ne saadaan kestäviksi korjaamalla ja huoltamalla yhä uudelleen ja uudelleen. Minusta idea on loistava.

Esittelin ideaa innosta piukeana Herra Kirjoitukselle, mainostaen samalla ensimmäistä ikuisuusprojektiani. Yleensä kaikkeen ymmärtäväisesti suhtautuva puolisoni, ei tällä kertaa oikein innostunut asiasta. Itse asiassa kommentti oli tyyliä: "Ei, helv***, et edes sinä voi ryhtyä moiseen. Toi on jo aivan liikaa... siis jopa sulta.". Olen siis hänen mielestään mitä ilmeisimmin saavuttanut jonkin rajan siinä, miten pitkäksi vaatteen kestoikää voi sanoa ja ehkä myös siinä, miten paljon jotain vaatetta voi paikata. Ilmeisesti ikuisuus ja vaate eivät sovi samaan lauseeseen. Tai ehkä hän vain  ymmärtää paremmin vähän näkymättömämmän paikaamisen ja parsimisen.

Otin ikuisuus työlistalleni näin ensi alkuun kolme vaatetta. Tuulihousut, jotka olin kantanut kirppikseltä kotiin käytettyinä ehkä kuusi-seitsemän vuotta sitten. Ne olivat hajonneet persauksesta. Tuulitakin, jonka sain ilmaiseksi (jälleen tämä!), koska siinä oli vetoketju rikki. Kolmantena olivat lempifarkkuni, brassituonnit, joilla on ikää jo 11 vuotta. Sekä tuulihousuja että farkkuja olen käyttänyt säälimättä, itse asiassa olin jo tuominnut tuulihousut poistoon, mutta päätin nyt ainakin vielä kerran elvyttää ne, jotta saisin niille edes sen kymmenen vuoden käyttöiän. Korjaus ei ole kovin kaunis, mutta piiloutuu onneksi haaruksiin. Kuvaa ei ole tulossa.
 
Farkkuja olen paikannut useampaan kertaan, enkä tiedä, miten pitkälle nykyisellä korjauksella päästään. Koska farkkujen kangas alkoi pettää mahan päältä, kaivelin materiaalipankin poistofarkuista kaksi samanlaista farkkujen takataskua ja ompelin ne tuohon eteen molemmin puolin. Tuo paikkaus auttaa myös siihen asiaan, että farkuissa ei ollut etutaskuja ennestään. Korjausaika n. 20 min ja materiaali ilmainen.

Tuulitakki oli kutakuinkin uusi ja sen korjaamiseen meni 20min ja 5c rahaa - ostin mteriaalipankista sopivan vetoketjun tuolla 5c hinnalla. En purkanut vanhaa vetoketjua, vaan ompelin uuden sen sisäpuolelle, mikä on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa ja jäljestä tulee ihan siisti.

Ikuisuusvaatteissa on toki muutama ongelma: vaatekaappi ei todellakaan tyhjene, jos jokainen vaate käytettään pidemmälle kuin loppuun (tämähän ei ole ongelma muuta kuin kaltaisellani jemmarilla, jolla vaatteita on aivan liikaa ja niistä ei osaa päästää irti), äitini joutuu häpeämään pukeutumistani vielä vähän enemmän ja seuraavaksi varmaan puolisoni kieltäytyy tuntemasta minua kodin ulkopuolella.

Navettasukat

Kyllä vielä on sellaisiakin ihmisiä, jotka joka aamu kukonlaulun aikaan suunnistavat navettatöihin, jotta me kuluttajat saamme aamukahveihimme tuoretta maitoa, jota niin kovin monet ilmastollisista syistä vieroksuvat. Lähipiiriini kuuluu yksi tällainen työn raskaan raataja, sanokaa mitä sanotte, tuo ei ole helppoa ja kevyttä työtä, joten pyrin pitämään hänen varpaansa lämpiminä niinä aikaisina aamuina ja myöhäisinä iltoina, kun hän suunnistaa navetalle.

Sukkien langat ovat jälleen jämäpussista kalastettuja Isoveljen paksuisia nyssäköitä väreinä farkunsinistä, metsänvihreää, lehmuksenvihreää, tummaa harmaata, keskiharmaata sekä tummaa sinistä.

Silmukoita puikolla 14 eli yhteensä 56. Aloitus tyypillisesti 2 oikein, 2 nurin joustimella, jonka jälkeen kokeilin uutta pintaneulosta varteen. Koska näiden sukkien aloittamisesta on aikaa paljon- muistaakseni tein varret jo joulunaikaan- joudun vain muistelemaan, miten varsi tehtiin. Luullakseni neuloin kolme kerrosta oikein vaihtuvan värisellä pohjalangalla, neljäs oikea kerros neulotaan tehostelangalla, jolla neulotaan myös yksi kerros nurin, sitten vaihdetaan taas pohjalankaan. Näitä raitoja toistetaan haluttu määrä.

Kantapään neuloin vahvistettuna, jonka jälkeen jatkoin sukan terän ensin kolmevärisellä spiraalineuleella. Harmaan ja farkunsinisen langan loppuessa vaihdoin tummansinisen niiden tilalle ja jatkoin loppuun lopun teräosan kaksi värisellä spiraalineuleella. Kärkeen otin sitten käyttöön lehmuksenvihreän langan, kun tummansininen ja metsänvihreä loppuivat. Ei ehkä maailman paras väriyhdistelmä, mutta ei ihan mahdotonkaan.

Sukkien paino 140g
Langan kulutus vuoden alusta 706g

Lankalahjoitus

Sain kasan lankoja hyväntekeväisyyssukkia varten. Tarkoitus olisi siis kutoa Pelastusarmeijalle jouluksi kasa sukkia.

Tällä paketilla on painoa kilon verran eli vähintään sen verran pitäisi käyttää lankoja tuohon projektiin. No, onneksi kaikkien ei tarvitse olla valmiina heti, vaan työt voi jakaa vaikka useammalle vuodelle.

Se kilo pitäisi kuitenkin saada lankoja vuoden aikana kulumaan, jotta ei tarvitse merkitä lankaa saapuneiksi tavaroiksi ja jemmojen kasvuksi. No, olen tänä vuonna kuluttanut lankaa jo yli 500g eli kyllä se kilo varmaan saadaan täyteen.

Taitajasta tumpeloksi

Kun aikanaan saimme pihaan energiajaeroskiksen, olin pakahtua innosta. Olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa ja keskityin lajitteluun tosissani. Ei mennyt kovinkaan pitkää aikaa, kun olin harjaanut varsin taitavaksi - tiesin tarkalleen, mitkä roskat sopivat energiajakeeseen laitettavaksi, miten ne tuli käsitellä ja miten pakata, jotta homma toimi mahdollisimman tehokkaasti. Totuin siihen, että kannoin roskikselle isoja energiajätepusseja ja mikroskooppisen pieniä sekajätepusseja.

Nyt vuoden vaihteessa energiajaeroskikset olivat kadonneet ja tilalle oli tullut keräysmuovi. Kertalaakista menivät uusiksi meidän perheemme roskiskaapin jaottelu ja roskapussien koko. Myös minun lajittelutaitoni katosivat kuin tuhka tuuleen, nyt en ole lainkaan varma, mikä kuuluu mihinkin. Jokaisen jätteen kohdalla joudun puntaroimaan erikseen, kuuluuko tämä nyt sekajätteeseen vai keräysmuoviin, koska ainakaan tällä suunnalla kaikki muovi ei kelpaa sinne. Ennen niin helposta ja selkeästä asiasta on tullut hankalaa ja aikaavievää. Alan ehkä hitusen ymmärtää niitä, jotka kippaavat kaiken sekajätteeseen sen kummemmin miettimättä asiaa.

Yritän nyt kuitenkin taas opetella uutta lajittelua, mutta selkeä ongelma on se, että nyt sekä sekajäte että keräysmuovipussit ovat keskikokoisia, eikä kahdelle keskikokoiselle pussille ole meillä lajittelupaikkaa. Täytyy visiin sitten juosta roskiksella useammin, vaikka nytkin mielestäni käyn siellä jo joka toinen päivä jonkun pussin kanssa, kun meillä lajitellaan paperi ja kartonki, lasi ja metalli, biojäte ja nyt sitten kierrätysmuovi ja sekajäte. Lisäksi ovat vielä patterit ja ser-tavarat.

Helmikuun haasteet

Helmikuun haasteina ovat oikeastaan ne samat kuin tammikuussakin:


1) Älä osta yhtään tavaraa itsellesi tai kotiin

2) Vältä herkkujen ostamista, mitä vähemmän sen parempi. Edelleen pidän poikkeuksena sen, että jonkun perheemme ulkopuolisen hankkimia herkkuja saa syödä

3) Vähennä tavaraa; yritä päästä eroon tavalla tai toisella kuitenkin järkevästi kierrättäen mahdollisimman monesta tavarasta

4) Pidä budjetti mahdollisimman pienenä joka suhteessa

5) Vältä ruokahävikkiä

6) Tee suursiivous

No juu, kuutonen ei kyllä ollut tammikuun listalla, mutta sovi kovin hyvin lisättäväksi tähän helmikuulle.