Pesänrakennusvimma

Kyllä sen taas huomaa, että kevät on saapumassa, ainakin minulla on ihan selvästi menossa jokakeväinen pesänrakennusvimma. Kotia kunnostetaan tavalla tahi toisella, siivotaan, pestään ikkunoita, vaihdetaan tekstiilejä eri värisiin, kevääseen paremmin sopiviin kuoseihin.

Olen liiankin ajoissa, sillä olen jo pessyt toppatakit ja vienyt ne talvisäilöön. Samoin talvikengät on plankattu ja varastoitu. Ikkunatkin on pesty, mikä yleensä poikkeuksetta tarkoittaa ensin kaupunkipölyt ilmoille kieputtavaa runsasta tuulta ja heti perään seuraavaa kaatosadetta, joka piiskaa pölyt päin ikkunoita.

Samaan syssyyn tuli sitten pestyä niin mikro kuin jääkaappikin. Yhden kuolleen kaktuksen kannoin roskikseen ja olisin ostanut tilalle uuden minulle harvinaisessa tuhlausvimmassa, mutta ne pari liikettä, joissa kävimme, eivät myy tähän aikaan vuodesta muuta kuin pääsiäiskoristeita ja narisseja. Ehkä mä sitten ostan sen kaktuksen myöhemmin - tai sitten ostan pari kappaletta keinokaktuksia, jotta ei tarvitse aina olla ostamassa uutta.

Yllätin itseni hankkimalla myös pääsiäsikoristeita, ihan vaan muutaman. Minä kun en ole koristeluihmisiä lainkaan. Vähän häpeillen ripustin ne samaan muovikuuseen Kalevala korun joulukoristeiden kanssa, eihän pääsiäiskuusi ole kaikken tyypillisin ratkaisu, mutta saan vielä yhden sesongin verran pitää noita Kalevala korun koristeita esillä. Toisenkin, jos kehtaan vahtaa tiput serpentiiniin ennen vappua.

Kunnostauduin myös maalaamalla vielä kerran vihdoin ja viimein sen liki pari vuotta parempaa maalausta odottaneen kylpyhuoneen hyllykön. Kilikali-maali kustansi 4 euroa, jälki ei vieläkään ollut ihan priimaa, mutta parempaa kuitenkin kuin ennen tuota maalausta. Projektiin meni kaikkineen reilu tunti, joska kolme varttia kuivumiseen. Se aloittaminen on vaan joskus niin kovin vaikeaa.

Aloittamisen vaikeuteen olen törmännyt myös keittiönmaton puhdistamisen suhteen. Tein taannoin hirveässä kiireessä kakkua, johon tuli sekä mustaherukkaa että suklaata, joita molempia onnistuin räppäämään keittiön matolle. Tahrat jäivät siihen useammaksi viikoksi, kun en muka ehtinyt niitä puhdistaa - tai no, parin viikon päästä olin jo sitä mieltä, että matto on menetetty ja ikuisesti tahraiseksi tuomittu, enkä edes yrittänyt puhdistamista. Nyt kuitenkin pesänrakennusvimmassani päätin kokeilla, sillä vaikka kyseessä on käytettynä huusholliimme saapunut kierrätysmatto, on se kuitenkin materiaaliltaan laadukasta villaa ja sen poistaminen vain muutaman tahran takia roskikseen ei oikein houkutellut. Niinpä vilkaisin, mitä netti kertoo kyseisten tahrojen poistamisesta. Siellä suositeltiin mikrokuituliinaa kuivana ja märkänä. Niinpä sitten kastelin ko. liinan toisesta reunastaan kylmään veteen. Aloitin hankaamisen sillä kuivalla puolella ja aika iso osa tahroista lähti jo sillä, kun sitten jatkoin vielä hetken koskella reunalla, olivat kaikki tahrat poissa noin 90 prosenttisesti. Olisivat kadonneet varmaan kokonaan, jos olisin ymmärtänyt tarttua hommaan ajoissa. Mitä tästä opimme? Hoida heti se, mitä voit tehdä, äläkä jätä odottamaan huomiseksi. 

Samoin korjasin vuoden verran korjausta odottaneen laukun. Siihen ei tarvinnut ommella kuin hihnan kiinnikke, mutta soveliaan kankaan löytäminen kesti vähän aikaa - materiaalipankki tarjosi onneksi siihenkin ongelmaan ratkaisun. Itse työn tekemiseen meni ehkä 10 minuuttia ja väitän, että aika hyvin saa laukkua käännellä ennen kuin huomaa, jos silloinkaan huomaa, mitä laukusta on korjattu. Nyt sitten voin vihdoin ja viimein pistää laukun myyntiin.

Toinen liki ikuisuusprojekti, jonka kevät vihdoin kannusti tekemään, oli paremman kevättakin vetoketjunvaihto. Ostaessani takin aikanaan kirpparilta siitä oli vetoketju rikki, mutta ostinkin sen nimenomaan loistavan leikkauksen ja ihanan vihreän värin takia. Silloin nuorempana ei yhtään haitannut, vaikka mennä leuhottikin takki auki tai vaan neppareilla kiinni. Nyttemmin aikuistuttuani olen huomannut, että se vetoketjukin olisi kiva juttu. Löysin kierrätyksestä juuri sopivan vetoketjun ja sekin on odottanut vaihtamista varmaan puolisen vuotta. Uhrasin vetoketjun vaihtoon poikkeuksellisen paljon aikaa - kaikkine ratkomisine, harsimiseen ja ompeluineen siinä meni parisen tuntia. Se on paljon enemmän kuin se normaali vartti, jonka käytän esimerkiksi farkkujen vetoketjun vaihtamiseen, mutta halusin, että takista todellakin tulee sen näköinen, että sitä voi käyttää. Ja se taas tarkoitti kunnon panostusta siihen, että kaikki vuorit, listat ja muut tulevat kiinnitetyksi siististi yhdellä tikkauksella.

Samalla draivilla virittelin vielä kuntoon puhkun letkutelineen, olen näet turhautunut siihen, että haitariletku rätisee kulkiessaan sängyn päädyn yli. Toivottavasti tuo puulistasta, rikkinäisestä henkarista ja pehmusteista koottu viritelmä aukaaa. Kokeilin ensin ilman pehmusteita, mutta ainakaan niin se ei toiminut.

Olen kovin tyytyväinen siihen, että niin moni pitkään odottaneista hommista on vihdoin valmis.