Minähän en osaa sanoa ei, joten diili oli sovittu. Tosin sanoin, etteivät yhden pussin paperit riitä kovinkaan pitkälle. No lisää papereita luvattiin toimittaa ja toimitettiinkin. Ne ehtivät pyöriä mulla varmaan pari viikkoa ennen kuin sain yhdistettyä sopivan ajan ja jonkinlaisen inspiraation. Minulla kun on se ainainen ongelma, että tämä kukko ei käskien laula - hyvin harvoin saan aikaan mitään tuollaista näperrystä, jos on pakko tai jotain muita isoja rajoitteita. Tällä kertaa jonkinlainen innostus yhdistettynä siihen tajuntaan, että joskus on pakko saada valmista sai aikaan sen, että tartuin toimeen.
Tein ensiksi pienen testipussukan ja lähetin kuvan nämä halunneelle kaverille. Vastaus tuli pikana: "ihana". Pienimmän pussukan koon määräsi materiaalipankista mukaan tarttunut kerninpala, jonka sijoitin sen vuoriksi.
Koska toiveena oli iso pussukka, jatkoin ensin reilusti isomman pussukan parissa. Sen koon määräsi vuoriksi materiaalipankista hankkimani limenvärinen tabletti.
Koska sekin pussukka näytti pieneltä ja papereita oli jäljellä, aloin koota kolmatta - kunnolla isoa.
Arvaahan sen, miten siinä kävi. Paperit loppuivat kesken, kuusi jäi puuttumaan. Eihän siinä sitten mikään muu auttanut kuin mennä kauppaan ostamaan vielä yksi pussi. Onneksi tiesin, mistä kaupasta näitä saa - paperitalkoisiin osallistuneet työkaverit kun olivat joutuneet etsimään karkkeja useammastakin kaupasta.
Kolmannen pussukan vuoritin joskus aikanaan naamakirjan kautta saamastani batiikkipöytäliinasta leikkaamallani palalla.
Siinä on nyt sitten vara valita, ottaako kaikki, vai vaan yhden tai kaksi. Minäkin opin näitä tehdessä jotain uutta, sillä tuo tosi suuri pussukka on ensimmäinen laatuaan, johon olen tehnyt tuollaisen pohjan.
Uutta näissä on langat ja kontaktimuovi, kaikki muu on tavalla tai toisella kierrätettyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti