Ihanan aurinkoinen kevättalven päivä, jolloin aurinko ja kevään tuntu saa mielen ja ruumiinkin hehkumaan. Houkuttelee se toki myös esiin ikkunoiden likaisuuden, mutta vähät siitä - ne ehtii pestä sitten, kun ollaan oikeasti keväässä ja ikkunat voi avata ilman, että koko kämpää jäätyy ja kasvikset paleltuvat.
Siivosin eilen keittiön ennen iltavuoroon menoa ja turha sanoakaan, että fiilis oli aivan uskomattoman hieno. Melkein sellainen kuin ennen, jolloin oli täysin luonnollista aloittaa vapaapäivä tai iltavuoropäivä siivoamalla koti kuntoon. Sen kyllä mattoja piiskatessa huomasi, että muutaman kuntoilemattoman vuoden aikana oli kroppa rapistunut samalla kun ikää on tullut lisää, vaikka olemus onkin vuoden takaisesta kaventunut ja keventynyt hurjasti. Kuntoa saa kasvatettuaharjoittelemalla, joten ei muuta kuin lisää mattojen piiskausta ja muuta harjoittelua, niin kyllä se siitä kohenee.
Tärkeämpää on kuitenkin se, että innostus ja iloisuus tuntui ja tekeminen ei ollut pakkopullaa, vaan iloa tuottavaa. Alan siis ilmeisesti elää sovellettua Konmaria tai sitten se on vaan tuo aurinko, joka saa pään toimimaan kuten ennenkin. Kolmas ja vähintään yhtä mieluisa vaihtoehto olisi tietenkin se, että univajeeni alkaa olla historiaa ja nyt alkaisi riittää se normaali nukkuminen kattamaan kropan tarpeet.
Siisti keittiö (sekä olohuone ja makuuhuone) kirvoittivat kyllä hymyn huulille vielä illallakin. Joten pitänee taas yrittää pitää kiinni siitä, että kämppä ei pääse kaaokseen - tässä sitten yhtenä tärkeänä osana se, että tavaroiden määrä vähenee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti