Oma rakas sänky

Kyllä se vaan niin on, että oma sänky on se paras sänky. Remontissa on taas edetty pykälän verran eli viime yön nukuimme pitkästä aikaa sängyssä ja peräti makuuhuoneessa. Tuo siis tarkoittaa sitä, että myös eteinen on saatu kutakuinkin valmiiksi. Herra Kirjoitus kiinnittelee tänään vielä peitelevyjä  ja ovenkahvoja sekä sutii pari pensselillistä paikkamaalia sellaisiin kohtiin, joihin vielä oli vähän jäänyt jotain korjattavaa. Lamppu ei vielä ole katossa, eikä sitä laitetakaan ennen kuin kylpyhuoneen kaapistot on saatu paikalleen. Sitten pitäisi olla kokonaan valmista eteisen suhteen.

Makuuhuonekin on melkein kunnossa. Kuten jo alussa mainitsin, niin sänky puhtoisine petivaatteineen (että tuntui melkoiselta luksukselta köllähtää mankeloituihin puhtaisiin lakanoihin sänkyyn) siirrettiin takaisin makkariin, samoin iso osa muista kaluisteista.

Tätä projektia siis jatketaan vielä tänään työpäivän jälkeen samoin eteisen kaappiin täytetään loput tavarat. Tavaroiden lisäksi makuuhuoneesta puuttuvat verhotangot. Makkariin kelpaavat samat vanhat tangot kuin ennenkin, kiinnityskoukut varmaan vaan pitää uusia. Tämä epävarmuus siksi, etten yhtään muista, millaiset nuo kiinnikkeet olivat. Toimivat kyllä toki, mutta olivatko niin siistit, että ne kehtaa ruuvata seinään uusien tapettien päälle - kuten tästä huomaa, nälkä kasvaa syödessä ja pyrkimys täydellisyyteen alkaa hipoa pilkun viilausta. Löysin eteisen lattiaa kuuratessani muutaman maalipilkun, joiden irrottamiseen käytin kohtuuttoman kauan aikaa, samoin sentti kertaa sentin kokoisen puuttuvan tapetinpalasen liimaamiseen. Kyseinen palanen puuttui huoneen nurkasta, listankulmasta, joten se ei edes olisi näkyvillä, mutta siitä huolimatta se oli pakko korjata. Mitään vikaa ei saa löytyä, nyt kun kerran kaikki on uutta ja kiiltävää...No, kyllä niitä vikoja kuitenkin amatöörien tekemisistä löytyy, ei sille voi mitään. Menin esimerkiksi maalaamaan levyoven siveltimellä, telaa siihen olisi pitänyt käyttää, jotta jälki olisi ollut tasaista, joten nyt on sitten kylppärin ovessa kivat siveltimen jäljet. Asuntomme alkuperäiset puiset ovet kun käyttäytyvät maalatessa eri tavoin kuin nuo modernit lastulevyovet, ne saattoi maalata siveltimellä ja jälki oli tasaista. Aina oppii uutta ja toisen oven suhteen jälki oli jo huomattavasti parempaa.

Tämän ja huomisen illan pistän tavaroita paikalleen ja pesen pyykkiä urakkatahdilla, joten uskoakseni keskiviikkoaamuna koti alkaa näyttää taas melkein kodilta. Mitä nyt sitten olohuoneen tavarat muuttavat keittiöön evakkoon remontin ajaksi... se on kuitenkin sitten viimeinen huone, joten kun tähän asti on selvitty, niin kyllä siitäkin sitten selvitään...