Taas se tuli todistettua, että miehet ja naiset ajattelevat eri tavoin. Meiltä loppui eilen kitti tai siis mitä se nyt on viralliselta nimeltään rakennustasoite tai jotain sinne päin. Tarvetta olisi ollut yhteen parin metrin pätkään ja tuotetta myynnissä minimissään 300g kokoisissa pulloissa. Miehet totesivat tuubia puristaessaan, että loppu on ja pitää käydä ostamassa uusi. Sillä kohtaa sekä nuukailija että nainen minussa heräsivät, sillä veikkanpa, että jokainen nainen on jossain vaiheessa leikannut jonkun voidetuubin (mitä kalliimpia tuotteita käytät, sen todennäköisempää tuo kuulemma on) auki ja käyttänyt "jämiä" vielä viikon tai kaksi. Niinpä minäkin päädyin tarjoamaan saksia tuolle kittituubille ja on pakko myöntää, että yllätyin siitä määrästä, mitä tuota kittiä tuubissa oli jäljellä. Kun viimeisetkin aineet rutisti tai siis kaiveli tuubista, niin se riitti nippa nappa tuohon pariin metriin, johon sitä tarvitsimme. Viisi grammaa enemmän ainetta olisi ollut täydellistä, mutta sen takia ei kannattunut enää uutta tuubia lähteä hankkimaan, vaan tuolla mentiin, mitä olemassa oli.
Jälleen kerran pohdin asiaa nuukailun kannalta ja mietin, miten monta kiloa yhtä ja toista aineta menee hukkaan esimerkiksi rakennustyömailla. Juu, tiedänhän minä sen, että aika on kallista, mutta silti väittäisin, että tarvikesäästö olisi melkoinen, jos purkkeja, purnukoita ja tuubeja käytettäisiin loppuun asti, eikä vain siihen asti kun niistä helposti tulee. Yksi viilto mattopuukolla ja tuubista riittäisi ainetta vielä vaikka mihin ja kaatopaikoillakin olisi vähemmän jätettä.
Meidän remontissamme tuo muutaman euron säästö ei suuria merkitse, mutta tulipahan taas hyvä mieli siitä, että onnistuin nuukailemaan jossain ja aikaakin säästyi, kun ei tarvinnut lähteä uutta kittituubia hakemaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti