Jaksaa, jaksaa, jaksaa...

Viimeistä viedään... huonetta nimittäin ja remontista on jälleen kyse. Tunnelmat ovat kyllä rehellisesti sellaiset, että tekisi mieli nostaa molemmat kädet pystyyn ja huutaa, ettei todellakaan jaksa, ei enää. Mutta nyt vaan on pakko jaksaa, pakko, pakko, vaikka hampaat irvessä. Hiljaisina työpäivinä olen lohtulukenut Kaksin kaunihimpi - blogia ja voimaannuttanut itseäni sillä, että jos Spatz selviää kaikesta tuosta, on minunkin pakko selvitä jostain niin pienestä kuin kahdesta työpaikasta ja yhdestä remontista, vaikka taustalla painaisi se kunnollisen kesän puuttuminenkin.

Nyt on siis keittiön kaapit suunnilleen täytetty ja ihmeellistä kyllä astiat noin suurinpiirtein saatu mahtumaan takaisinkin, eikä hävikkiäkään ole rikkumisen takia tullut. Muutama lasipaketti odottaa edelleen purkamista, mutta niistä suurin osa toimii tällä hetkellä suojakankaiden painoina kirjahyllyn päällä.

Hampaita kiristyttää se, että viime viikolle luvatut kylpyhuoneen kaapit on luvattu asentaa ensi viikolla. Kyllä, tilasimme ne noin kolme viikkoa sitten, jotta asentajat ehtisivät paikalle ajoissa ja niin näppärästi firman puolesta luvattiin, että asennus hoituu viikolla 29 (olisimme voineet jopa valita viikon 28). Kun viikon 29 eli viime viikon perjantaina ei kuulunut mitään, Herra Kirjoitus soitteli firmaan ja sieltä luvattiin asennus tälle viikolle, nyt kun eletään perjantaita, niin soittivat sieltä päin, jotta asennus onkin ensi viikolla tiistaina. Siis vaatimattomat kaksi viikkoa myöhässä sovitusta. Jos joku vielä ihmettelee, miksi ihmiset suosivat Ikeaa, niin ehkä juuri tästä syystä. Jos mekin olisimme hypänneet autoon jo tuolloin kun tilasimme kaapit tästä firmasta, niin ne olisivat olleet koottuina jo ainakin viikon, vaikka Ikea kaappien kokoaminen onkin luku sinänsä. Tulipa jälleen kerran todistettua se, että ei kannata suosia suomalaista ja teettää tilaustyötä, koska aikataulut eivät pidä.

Olen entistä vakuuttuneempi tuunattujen huonekalujen ja kierrätyksen hedelmällisyydestä, omannäköistä jälkeä omalla aikataululla. Anteeksi vaan, jos yrittäjiltä menee leipä, minä yritin tarjota sitä, mutta haluan myös luotettavuutta vastineeksi; jos sovitaan joku aika sen tulee pitää tai ainakin ilmoittaa ennakkoon muutoksista. Nyt oli kyllä kovasti pahoiteltu asiaa, mutta tuo viimeviikkoinen  hiljaisuus ja tämä myöhästely painaa sen verran vaakakupissa, etten taida enää tulevaisuudessa hankkia heiltä mitään. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kyseisestä firmasta tilaamme, mutta saattoi kyllä olla viimeinen. Joku voi todeta, että minusta on tullut herkkänahkainen, kenties niin onkin - olen vain niin turkasen turhautunut ja kyllästynyt siihen, että niin moni asia ei toimi niin kuin sovitaan, kun olen itse tottunut pitämään kiinni siitä mistä sovitaan. Kun on tottunut luottamaan siihen, että asiat hoituvat, on äärimmäisen turhauttavaa joutua vahtimaan, soittelemaan perään ja vääntämään kättä pikkuasioista, mutta sellaiseksi tämä elämä on nykyään mennyt.

Koetan jaksaa vielä pari viikkoa ja sitten, mikäli uusia viivytyksiä tahi ikäviä yllätyksiä ei kaivaudu jostain esiin, pitäisi olla valmista. Sekin helpottaa, kun toinen työ jä hetkeksi tauolle, ja jää enemmän aikaa valmistella muita projekteja. Sillä kyllä se "työstä käy", että tekee kahta lähes täyttä työpäivää ja jeesailee remontissa siinä sivussa.