Kierrätysaskartelu harrastuksena

Kun ihmiset kysyvät, mitä harrastan, kiemurtelen ensin hetken kuin mato koukussa ja mutisen sitten jotain liikkumisesta, lukemisesta ja kaikenlaisesta näpertelystä. Sangen trendikkään kotoilun toki voisi tuohon listalle lisätä ja se ehkä olisi jo melkein salonkikelpoista. Jotenkin se vaan kuulostaa fiksummalta ja filmaattisemmalta, jos harrastaa vaikkapa fitdancea, bodypumpia tai mitä muuta tahansa kuin perusliikuntaa kävellen, uiden, kuntosaleillen ja sekalaisille tunneille osallistuen. Samoin kirjallisuus on selkeästi kulturellimman kuuloinen kuin pelkkä lukeminen, jotenkin tuo kirjallisuus antaa viitteen muustakin kuin kioskiromantiikasta ja dekkareista (ja jos tässä pitää se nyt oikein erikseen täsmentää, niin kyllä, minä todellakin luen muutakin kuin kioskiromantiikkaa ja dekkareita). Vaan entä miten naamioida sekalaiset (ja vielä tosiaan usein kierrätysmateriaaleista tehdyt) näpertelyt salonkikelpoisiksi ja trendikkään kuuloisiksi.

Onhan se toki totta, että kierrätys ja ekologisuus on muotia ja sitä kautta myös kierrätysaskartelu on jotenkin hyväksyttävämpää kuin vielä muutama vuosi sitten. Tuosta huolimatta minulla on kuitenkin sellainen tunne, että jos selität käyneeni kaupassa ja ostaneesi Tilda-kankaita ja Panduro Hobbyn tarvikkeita ja x-merkkisen (en nyt juuri kuolemaksenikaan muista yhtään merkkiä nimeltä) paperikon askartelua varten, kuulostaa sen paljon fiinimmältä kuin se, että tunnustat kaivelleesi kaapeistasi jonkun vanhan kankaanpalan, saaneesi kaverilta lahjoituksena jotain ja viimeksi dyykanneesi työpaikan roskiinmenevistä tavaroista materiaalia - vaikka lopputulos olisi aivan samannäköinen, monen mielestä se kaupasta ostettu vain on jotenkin fiinimpää oli sitten kyseessä valmiina kaupasta ostettu tai kaupan materiaaleista tehty.

Kaupan materiaali on tietenkin käsitteenä hämäävä, koska suurin osa kaikesta on aikanaan kaupasta ostettua, mutta tällä kertaa viittaan nimenomaan siihen materiaaliin, joka ostetaan kaupasta askartelua varten. Koska sittenhän ollaan jo tuunaamassa, jos käytetään johonkin muuhun tarkoitukseen alunperin ajateltua materiaalia uuteen tarkoitukseen.

Minussa nyt vain on se vika, että käytän melkeinpä mieluummin kierrätysmateriaalia ja teen tuunauksia kuin käytän valmiita malleja. Idea jostain ja sitten materiaalit sen mukaan, mitä kotona on ja sitten toteuttamaan ja mitä edullisemmin pääsee toteuttamaan sen parempi. Jos vielä voi vähentää kaatopaikalle kertyvän jätteen määrää, niin hyvä niin. Eihän tuossa pitäisi olla mitään hävettävää, vaan pikemminkin kehuttavaa siitäkin huolimatta, että tietyt ihmiset katsovat nenänvarttaan pitkin, kun materiaalit eivät ole niitä kaupasta kannettuja. Olenpa joskus kuullut senkin kommentin, että eikö sulla raukalla ole varaa ostaa kaupasta - olisi, ei se siitä ole kiinni, vaan tosiaan siitä, että teen mieluummin itse ja työstän mieluummin kierrätysmateriaaleja kuin maksan itseni kipeäksi ostamalla kaupasta uutta olkoon kyse sitten materiaalista tai tavarasta.

Vaikka olenkin ylpeä välillä vähän hulluistakin aikaansaannoksistani, pitäisi jostain vielä löytää se kipinä, että täräyttäisi aina kun harrastuksia kysytään ensimmäisenä tiskiin kierrätyskäsityöt ja katsoisi sen jälkeen millaiseksi vastapuolen naama muuttuu ja mitä leimoja sieltä alkaa allekirjoittaneen otsaan ilmestyä. Toisaalta sillä voisi saada aikaan myös melkoisen hedelmällisiä keskusteluja, jos oikea ihminen sattuisi kohdalle. Pitää varmaan ihan oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa käyttää enemmän tuota kierrätyskäsityöt termiä.