Tiukat tavoitteet

Koska remonttiin vedoten on eletty pellossa jo viimeiset puolen vuotta, on aika palata normaaliin elämään ja iskeä pöytään tavoitteet  ei sen enempää eikä vähempää kuin loppuvuodelle. Jäin oikeastaan miettimään sitä, että onko tuossa mennyt jo enemmänkin kuin puoli vuotta, varmaan jo alkuvuodesta lähtien siis yli puoli vuotta, ehkä vähän enemmänkin. Vuoden loppuun aikaa on viisi kuukautta, joten kyllä sinä aikana pitäisi jotain saada aikaan, vaikka tavoitteita olisi paljonkin.

Ensimmäinen tavoite on tietenkin saada koti kuntoon. Eikä vain jotenkin sinne päin, vaan ihan oikeasti kaikki nippelit, nappelit ja muut todella paikalleen. Ei yhtään roikkuvaa listaa, puuttuvaa verhotankoa tai mitään muuta remontin jälkeistä "laitetaan ihan kohta paikalleen"-asiaa roikkumassa.

Toinen tavoite: Lisäksi tilat muutenkin kuntoon, tarkoittaa siis sitä, että siivotaan myös kellari, vintti ja autotalli kuntoon. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että ainakin se sohvaprojekti sieltä autotallista täytyy saada eteenpäin eli siis valmiiksi, mikä puolestaan tarkoittaa lisää hiomista ja maalausta.

Kolmas asia: Huollata auto. Vanha rakas autoni on alkanut kukkia kuskin ovesta ja sille on pakko, aivan pakko, tehdä jotain, jotta yhteinen matkamme pääsee jatkumaan vielä monta vuotta. Eikä öljynvaihtokaan taitaisi tehdä uskolliselle palvelijalle pahaa.

Neljänneksi: Tartu sadan tavaran poistohaasteeseen, eihän se ole kuin 20 tavaraa kuussa poistoon. Sen verran pitäisi kyllä löytyä. Ehkä löytymistä suurempi ongelma on malttaminen, ja se "jos mä kuitenkin tarviin tätä vielä" - ajattelu. Poistotapa vapaa, saa myydä, vaihtaa, kierrättää ja pistää roskiin. Mukaan lasketaan myös poistunut kosmetiikka.

Viidenneksi: Laadi ostoslista, johon kirjataan kaikki mahdolliset ja mahdottomat hankittavat asiat sekä tarpeelliset että "mut kun mä haluun tämän"- hankinnat. Niistä voipi sitten valita sopivaa, kun ostoshimo oikein iskee. Listalle pääsevät myös lautapelit, koska niiden himoni tuntuu olevan loputon. Ja tosiaan listalle kirjataan kaikki, aivan kaikki mahdolliset ostokset ja sen ulkopuolelta ei saa hankkia mitään. Listaa saa päivittää kerran kuukaudessa

Kuudenneksi: Tee Skyr-verho valmiiksi ja muista toimittaa siitä kuvat kaikille, jotka sitä ovat pyytäneet.

Seitsemänneksi: Liikuntaa edes kerran viikossa puoli tuntia. Kyllä se yksinkin kerta viikossa on alku ja jostain on pakko aloittaa - jälleen kerran. Miten se aloittaminen onkin niin vaikeaa.

Kahdeksas asia: Aloita itsekuripäiväkirjan kirjoittaminen uudelleen. Se on varsin motivoiva tapa seurata omia tekemisiään.

Kierrätysaskartelu harrastuksena

Kun ihmiset kysyvät, mitä harrastan, kiemurtelen ensin hetken kuin mato koukussa ja mutisen sitten jotain liikkumisesta, lukemisesta ja kaikenlaisesta näpertelystä. Sangen trendikkään kotoilun toki voisi tuohon listalle lisätä ja se ehkä olisi jo melkein salonkikelpoista. Jotenkin se vaan kuulostaa fiksummalta ja filmaattisemmalta, jos harrastaa vaikkapa fitdancea, bodypumpia tai mitä muuta tahansa kuin perusliikuntaa kävellen, uiden, kuntosaleillen ja sekalaisille tunneille osallistuen. Samoin kirjallisuus on selkeästi kulturellimman kuuloinen kuin pelkkä lukeminen, jotenkin tuo kirjallisuus antaa viitteen muustakin kuin kioskiromantiikasta ja dekkareista (ja jos tässä pitää se nyt oikein erikseen täsmentää, niin kyllä, minä todellakin luen muutakin kuin kioskiromantiikkaa ja dekkareita). Vaan entä miten naamioida sekalaiset (ja vielä tosiaan usein kierrätysmateriaaleista tehdyt) näpertelyt salonkikelpoisiksi ja trendikkään kuuloisiksi.

Onhan se toki totta, että kierrätys ja ekologisuus on muotia ja sitä kautta myös kierrätysaskartelu on jotenkin hyväksyttävämpää kuin vielä muutama vuosi sitten. Tuosta huolimatta minulla on kuitenkin sellainen tunne, että jos selität käyneeni kaupassa ja ostaneesi Tilda-kankaita ja Panduro Hobbyn tarvikkeita ja x-merkkisen (en nyt juuri kuolemaksenikaan muista yhtään merkkiä nimeltä) paperikon askartelua varten, kuulostaa sen paljon fiinimmältä kuin se, että tunnustat kaivelleesi kaapeistasi jonkun vanhan kankaanpalan, saaneesi kaverilta lahjoituksena jotain ja viimeksi dyykanneesi työpaikan roskiinmenevistä tavaroista materiaalia - vaikka lopputulos olisi aivan samannäköinen, monen mielestä se kaupasta ostettu vain on jotenkin fiinimpää oli sitten kyseessä valmiina kaupasta ostettu tai kaupan materiaaleista tehty.

Kaupan materiaali on tietenkin käsitteenä hämäävä, koska suurin osa kaikesta on aikanaan kaupasta ostettua, mutta tällä kertaa viittaan nimenomaan siihen materiaaliin, joka ostetaan kaupasta askartelua varten. Koska sittenhän ollaan jo tuunaamassa, jos käytetään johonkin muuhun tarkoitukseen alunperin ajateltua materiaalia uuteen tarkoitukseen.

Minussa nyt vain on se vika, että käytän melkeinpä mieluummin kierrätysmateriaalia ja teen tuunauksia kuin käytän valmiita malleja. Idea jostain ja sitten materiaalit sen mukaan, mitä kotona on ja sitten toteuttamaan ja mitä edullisemmin pääsee toteuttamaan sen parempi. Jos vielä voi vähentää kaatopaikalle kertyvän jätteen määrää, niin hyvä niin. Eihän tuossa pitäisi olla mitään hävettävää, vaan pikemminkin kehuttavaa siitäkin huolimatta, että tietyt ihmiset katsovat nenänvarttaan pitkin, kun materiaalit eivät ole niitä kaupasta kannettuja. Olenpa joskus kuullut senkin kommentin, että eikö sulla raukalla ole varaa ostaa kaupasta - olisi, ei se siitä ole kiinni, vaan tosiaan siitä, että teen mieluummin itse ja työstän mieluummin kierrätysmateriaaleja kuin maksan itseni kipeäksi ostamalla kaupasta uutta olkoon kyse sitten materiaalista tai tavarasta.

Vaikka olenkin ylpeä välillä vähän hulluistakin aikaansaannoksistani, pitäisi jostain vielä löytää se kipinä, että täräyttäisi aina kun harrastuksia kysytään ensimmäisenä tiskiin kierrätyskäsityöt ja katsoisi sen jälkeen millaiseksi vastapuolen naama muuttuu ja mitä leimoja sieltä alkaa allekirjoittaneen otsaan ilmestyä. Toisaalta sillä voisi saada aikaan myös melkoisen hedelmällisiä keskusteluja, jos oikea ihminen sattuisi kohdalle. Pitää varmaan ihan oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa käyttää enemmän tuota kierrätyskäsityöt termiä.

Nainen remontissa

Taas se tuli todistettua, että miehet ja naiset ajattelevat eri tavoin. Meiltä loppui eilen kitti tai siis mitä se nyt on viralliselta nimeltään rakennustasoite tai jotain sinne päin. Tarvetta olisi ollut yhteen parin metrin pätkään ja tuotetta myynnissä minimissään 300g kokoisissa pulloissa. Miehet totesivat tuubia puristaessaan, että loppu on ja pitää käydä ostamassa uusi. Sillä kohtaa sekä nuukailija että nainen minussa heräsivät, sillä veikkanpa, että jokainen nainen on jossain vaiheessa leikannut jonkun voidetuubin (mitä kalliimpia tuotteita käytät, sen todennäköisempää tuo kuulemma on) auki ja käyttänyt "jämiä" vielä viikon tai kaksi. Niinpä minäkin päädyin tarjoamaan saksia tuolle kittituubille ja on pakko myöntää, että yllätyin siitä määrästä, mitä tuota kittiä tuubissa oli jäljellä. Kun viimeisetkin aineet rutisti tai siis kaiveli tuubista, niin se riitti nippa nappa tuohon pariin metriin, johon sitä tarvitsimme. Viisi grammaa enemmän ainetta olisi ollut täydellistä, mutta sen takia ei kannattunut enää uutta tuubia lähteä hankkimaan, vaan tuolla mentiin, mitä olemassa oli.

Jälleen kerran pohdin asiaa nuukailun kannalta ja mietin, miten monta kiloa yhtä ja toista aineta menee hukkaan esimerkiksi rakennustyömailla. Juu, tiedänhän minä sen, että aika on kallista, mutta silti väittäisin, että tarvikesäästö olisi melkoinen, jos purkkeja, purnukoita ja tuubeja käytettäisiin loppuun asti, eikä vain siihen asti kun niistä helposti tulee. Yksi viilto mattopuukolla ja tuubista riittäisi ainetta vielä vaikka mihin ja kaatopaikoillakin olisi vähemmän jätettä.

Meidän remontissamme tuo muutaman euron säästö ei suuria merkitse, mutta tulipahan taas hyvä mieli siitä, että onnistuin nuukailemaan jossain ja aikaakin säästyi, kun ei tarvinnut lähteä uutta kittituubia hakemaan.

Jaksaa, jaksaa, jaksaa...

Viimeistä viedään... huonetta nimittäin ja remontista on jälleen kyse. Tunnelmat ovat kyllä rehellisesti sellaiset, että tekisi mieli nostaa molemmat kädet pystyyn ja huutaa, ettei todellakaan jaksa, ei enää. Mutta nyt vaan on pakko jaksaa, pakko, pakko, vaikka hampaat irvessä. Hiljaisina työpäivinä olen lohtulukenut Kaksin kaunihimpi - blogia ja voimaannuttanut itseäni sillä, että jos Spatz selviää kaikesta tuosta, on minunkin pakko selvitä jostain niin pienestä kuin kahdesta työpaikasta ja yhdestä remontista, vaikka taustalla painaisi se kunnollisen kesän puuttuminenkin.

Nyt on siis keittiön kaapit suunnilleen täytetty ja ihmeellistä kyllä astiat noin suurinpiirtein saatu mahtumaan takaisinkin, eikä hävikkiäkään ole rikkumisen takia tullut. Muutama lasipaketti odottaa edelleen purkamista, mutta niistä suurin osa toimii tällä hetkellä suojakankaiden painoina kirjahyllyn päällä.

Hampaita kiristyttää se, että viime viikolle luvatut kylpyhuoneen kaapit on luvattu asentaa ensi viikolla. Kyllä, tilasimme ne noin kolme viikkoa sitten, jotta asentajat ehtisivät paikalle ajoissa ja niin näppärästi firman puolesta luvattiin, että asennus hoituu viikolla 29 (olisimme voineet jopa valita viikon 28). Kun viikon 29 eli viime viikon perjantaina ei kuulunut mitään, Herra Kirjoitus soitteli firmaan ja sieltä luvattiin asennus tälle viikolle, nyt kun eletään perjantaita, niin soittivat sieltä päin, jotta asennus onkin ensi viikolla tiistaina. Siis vaatimattomat kaksi viikkoa myöhässä sovitusta. Jos joku vielä ihmettelee, miksi ihmiset suosivat Ikeaa, niin ehkä juuri tästä syystä. Jos mekin olisimme hypänneet autoon jo tuolloin kun tilasimme kaapit tästä firmasta, niin ne olisivat olleet koottuina jo ainakin viikon, vaikka Ikea kaappien kokoaminen onkin luku sinänsä. Tulipa jälleen kerran todistettua se, että ei kannata suosia suomalaista ja teettää tilaustyötä, koska aikataulut eivät pidä.

Olen entistä vakuuttuneempi tuunattujen huonekalujen ja kierrätyksen hedelmällisyydestä, omannäköistä jälkeä omalla aikataululla. Anteeksi vaan, jos yrittäjiltä menee leipä, minä yritin tarjota sitä, mutta haluan myös luotettavuutta vastineeksi; jos sovitaan joku aika sen tulee pitää tai ainakin ilmoittaa ennakkoon muutoksista. Nyt oli kyllä kovasti pahoiteltu asiaa, mutta tuo viimeviikkoinen  hiljaisuus ja tämä myöhästely painaa sen verran vaakakupissa, etten taida enää tulevaisuudessa hankkia heiltä mitään. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kyseisestä firmasta tilaamme, mutta saattoi kyllä olla viimeinen. Joku voi todeta, että minusta on tullut herkkänahkainen, kenties niin onkin - olen vain niin turkasen turhautunut ja kyllästynyt siihen, että niin moni asia ei toimi niin kuin sovitaan, kun olen itse tottunut pitämään kiinni siitä mistä sovitaan. Kun on tottunut luottamaan siihen, että asiat hoituvat, on äärimmäisen turhauttavaa joutua vahtimaan, soittelemaan perään ja vääntämään kättä pikkuasioista, mutta sellaiseksi tämä elämä on nykyään mennyt.

Koetan jaksaa vielä pari viikkoa ja sitten, mikäli uusia viivytyksiä tahi ikäviä yllätyksiä ei kaivaudu jostain esiin, pitäisi olla valmista. Sekin helpottaa, kun toinen työ jä hetkeksi tauolle, ja jää enemmän aikaa valmistella muita projekteja. Sillä kyllä se "työstä käy", että tekee kahta lähes täyttä työpäivää ja jeesailee remontissa siinä sivussa.

Oma rakas sänky

Kyllä se vaan niin on, että oma sänky on se paras sänky. Remontissa on taas edetty pykälän verran eli viime yön nukuimme pitkästä aikaa sängyssä ja peräti makuuhuoneessa. Tuo siis tarkoittaa sitä, että myös eteinen on saatu kutakuinkin valmiiksi. Herra Kirjoitus kiinnittelee tänään vielä peitelevyjä  ja ovenkahvoja sekä sutii pari pensselillistä paikkamaalia sellaisiin kohtiin, joihin vielä oli vähän jäänyt jotain korjattavaa. Lamppu ei vielä ole katossa, eikä sitä laitetakaan ennen kuin kylpyhuoneen kaapistot on saatu paikalleen. Sitten pitäisi olla kokonaan valmista eteisen suhteen.

Makuuhuonekin on melkein kunnossa. Kuten jo alussa mainitsin, niin sänky puhtoisine petivaatteineen (että tuntui melkoiselta luksukselta köllähtää mankeloituihin puhtaisiin lakanoihin sänkyyn) siirrettiin takaisin makkariin, samoin iso osa muista kaluisteista.

Tätä projektia siis jatketaan vielä tänään työpäivän jälkeen samoin eteisen kaappiin täytetään loput tavarat. Tavaroiden lisäksi makuuhuoneesta puuttuvat verhotangot. Makkariin kelpaavat samat vanhat tangot kuin ennenkin, kiinnityskoukut varmaan vaan pitää uusia. Tämä epävarmuus siksi, etten yhtään muista, millaiset nuo kiinnikkeet olivat. Toimivat kyllä toki, mutta olivatko niin siistit, että ne kehtaa ruuvata seinään uusien tapettien päälle - kuten tästä huomaa, nälkä kasvaa syödessä ja pyrkimys täydellisyyteen alkaa hipoa pilkun viilausta. Löysin eteisen lattiaa kuuratessani muutaman maalipilkun, joiden irrottamiseen käytin kohtuuttoman kauan aikaa, samoin sentti kertaa sentin kokoisen puuttuvan tapetinpalasen liimaamiseen. Kyseinen palanen puuttui huoneen nurkasta, listankulmasta, joten se ei edes olisi näkyvillä, mutta siitä huolimatta se oli pakko korjata. Mitään vikaa ei saa löytyä, nyt kun kerran kaikki on uutta ja kiiltävää...No, kyllä niitä vikoja kuitenkin amatöörien tekemisistä löytyy, ei sille voi mitään. Menin esimerkiksi maalaamaan levyoven siveltimellä, telaa siihen olisi pitänyt käyttää, jotta jälki olisi ollut tasaista, joten nyt on sitten kylppärin ovessa kivat siveltimen jäljet. Asuntomme alkuperäiset puiset ovet kun käyttäytyvät maalatessa eri tavoin kuin nuo modernit lastulevyovet, ne saattoi maalata siveltimellä ja jälki oli tasaista. Aina oppii uutta ja toisen oven suhteen jälki oli jo huomattavasti parempaa.

Tämän ja huomisen illan pistän tavaroita paikalleen ja pesen pyykkiä urakkatahdilla, joten uskoakseni keskiviikkoaamuna koti alkaa näyttää taas melkein kodilta. Mitä nyt sitten olohuoneen tavarat muuttavat keittiöön evakkoon remontin ajaksi... se on kuitenkin sitten viimeinen huone, joten kun tähän asti on selvitty, niin kyllä siitäkin sitten selvitään...

Pilkkukuumetta

Viimeisten parin vuoden ajan olen koettanut olla kohtuullisen maltillinen kotiin tekemissäni hankinnoissa ihan siitä syystä, että meillä on jo aika paljon kaikkea. Kuten esimerkiksi päiväpeittoja useissa eri väreissä. Nyt vain olen villiintynyt, käytän puolustelunani sitä, että aikaisemmin tapettien väri rajoitti makuuhuoneen värivalintoja, nyt kun sitä rajoitusta ei enää ole, voin hankkia sellaistakin, mikä ei aikaisemmin ollut mahdollista. Ei varmaan ole mitenkään yllättävää, että hankintani oli turkoosi siis sellainen petrooliin vivahtava sängynpeitto - ja tekosyynä käytettiin sitä, että siihen oli jo verhotkin olemassa. Ostin ne joskus kirpputorilta Tampereelta vitosella ja olen siitä asti etsinyt niihin sopivaa harmaata päiväpeittoa (se olisi silloin ollut myynnissä yhdessä verhojen kanssa, mutta pidin sitä muka liian kalliina ja jätin ostamatta, olisi ilmeisesti kannattanut ostaa, kun se vaivaa edelleen. Todella harvoin käy niin, että jotain tuollaista muistaa pitkänkin ajan päästä, mutta tuo nyt vain on jäänyt mieleen.).

Se todellinen villiintyminen onkin sitten tapahtunut parilla muulla rintamalla, joista ensimmäisenä nostettakoon esiin "pilkkukuume". Olen aina pitänyt puna-valkoisesta polka dot-kuosista, tiedättehän punaisella pohjalla valkoisia palloja siis tämä

Nyt vain kävi niin, että muistin minulla olevan keittiössä säilytyslaatikoita tuossa kuosissa, mikä tarkoittaa sitä, että tahdon myös samaa kuosia olevan vahakankaan ja verhot... tai edes tabletit ja verhot tai...

Edistystä remontissa

Kerrankin on positiivisen suuntaisia uutisia remonttirintamalta. Hommat ovat edenneet melkoisen reippaaseen tahtiin. Makuuhuone valmistui viime viikolla - puuttuu siis enää kolme asiaa, joista kahta ei voi hoitaa ennen kuin eteinen on valmis. Nämä kolme ovat lattiasuojauksen purku, lattian vahaus ja komeroiden oviin tulevien vetimien kiinnittäminen, tarkoitus on siis palauttaa vanhat vetimet takaisin paikalleen. Nuo vetimet ovat "pikkuisen" ongelmalliset sikäli, että ovista on irroitettu muoviset 50-luvun vetimet ja niiden jäljiltä ovissa on 4x2cm kokoiset reiät. Asunnon aikaisempaa omistajaa, serkkuani, ei ole haitannut se, että oven nupit pääsevät elämään melkoisesti ja korkeuseroa viereisillä nupeilla saattaa olla liki pari senttiä. Minua ja herra Kirjoitusta tuo kuitenkin haittaa, vaikka uusien vetimien peitelevy peittää kyllä nuo ovessa olevat reiät, mutta silti tuo löysyys ja vetimien eri tasolla oleminen häiritsee, joten tarkoitus on kehitellä reikiin puupalaset, joihin nuo vetimet sitten tukevasti ankkuroidaan. Tuo onkin ainoa asia, mitä makuuhuoneessa vielä pääsisi tekemään. Lattiasuojausten purku ja lattian vahaus ei onnistu, koska keskellä lattiaa töröttävät niin lappeelleen nostettu sänky kuin eteisen iso lipastokin. Näitä taas ei saa mihinkään ennen kuin eteinen on kunnossa, joten siis se ensin.

Herra Kirjoitus onkin viime päivät ahkeroinut sen tapetinpoiston ja pohjamaalauksen kanssa - viivettä tuli jälleen kerran siitä, että jouduimme odottamaan viimeisiä korjauksia remontin tehneen firman tasolta useamman päivän - loppujen lopuksi työmaapäällikkö itse kävi ne tekemässä, mutta sittenpä ne tulivat kerrankin hyvin tehtyä. Nyt pohdin vielä sitä viimeistä tekemätöntä asiaa, jätänkö sikseen vai valitanko vielä senkin loppuun asti. Tässä välissä kun olen jo ehtinyt vaatia lisätöiden laskulle kuukauden ylimääräistä maksuaikaakin, perusteena mm. se, että korjaustyöt asunnossa ovat kesken ja tuohon vielä lisäksi halusin tarkan erottelun siitä, mistä lasku oikein koostui. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin tuokin sieppasi - jotenkin se kuvaa firman tapaa hoitaa asioita niin hyvin. Tuollainen erittely kuuluisi toimittaa asiakkaalle kuin manulle illallinen, ihan pyytämättä ja sen kuuluisi vielä olla huomattavan paljon tarkempi kuin se, mitä me saatiin, mutta olkoon se tällä kertaa. Turha sanoakaan, että kyseistä firmaa, olkoon vaan suomalainen ja paikallinen, en suosittele kenellekään, vaan kehotan välttämään viimeiseen asti.

Onneksi oma remonttimiehemme on toista sorttia, äärimmäisen tunnollinen ja tarkka eli hänen työnsä jäljestä ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa ja suositella voisin kenelle tahansa ja mihin hommiin tahansa.

Tänään sain sitten ilokseni jo aamupäivällä töihin viestin, että herra Kirjoitus ja remonttimiehemme aloittavat tapettien laittoa eteiseen. Jos kaikki on mennyt todella hyvin - tapetti on raitaista, eikä siis vaadi kuviokohdistuksia tms. kikkailuita - niin minua saattaa kotona odottaa tapetoitu eteinen. Mikä puolestaan tarkoittaisi sitä, että voisin aloittaa lattialistojen pesemisen ja maalaamisen. Harmillisesti huominen työpäivä on sitten taas sellainen reilun kellonympäryksen mittainen, joten sen jälkeen ei paljon jaksa remonttihommiin panostaa, sen sijaan olen ajatellut ponkaista maailmanpyörän kyytiin ja katsella lennokkaita maisemia huomenna illalla.

Pora soi ja laattaa hajoo...

... ja samalla alkaa hajota allekirjoittaneen pää. Putkiremontin lisäselvittelyt jatkuvat - tällä kertaa osiolla tehdään kylpyhuonetta uusiksi. Kyllä vain, kolmisen kuukautta seinässä olleista laatoista osa menee irroitukseen, koska ne on laitettu seinään huonosti ja pois linjasta. Arvaapa vaan harmittaako tässä kohtaa silleen ihan pikkuisen - miksi tehdä työtä sitten ollenkaan, jos ei voi tehdä sitä kunnolla.

Meillä kun sattui niin huono tuuri, että tuo kyseisen firman laatottaja, joka meidän kylppärimme teki, on ilmeisesti ollut joko laiska ja välinpitämätön tai ammattitaidoton tohelo tai pahimmassa tapauksessa molempia, sillä kuten jo aikaisemmin mainitsin osa kylppärin seinälaatoista on vinoon leikattuja, osa vinossa ja osa ulkona seinästä. Lisäksi lattia on pilattu saumausaineella. Laatta toki oli karkea ja sen vuoksi haasteellinen saumata, mutta ammattitaitoinen ihminen olisi käyttänyt öljyä, fairyvettä tai jotain vastaavaa estääkseen saumausaineiden tarttumisen ja ainakin putsannut jälkensä kunnolla - tai mikäli putsaaminen ei kuulu kyseisen ammattimiehen toimenkuvaan, ilmoittanut siivoojalle, että nyt olis syytä käydä tekemässä siivousta... Turha toivo, noita sotkuja on nyt sitten pesty meikäläisen hartiavoimin ja ammattilaisten ainein ja siellä on jo pysyvät... ilmeisesti tasan niin kauan kuin lattia vaihdetaan eli saan joka päivä kylppärissä käydessäni muistella lämmöllä (toivottavasti lieskat tuntuvat kyseisen "ammattilaisen" perskarvoissa asti) tuota laatottajaa. Harmittaa, harmittaa ja no, suoraan sanoen v****taa.

Lisäksi perjantaina paikalla käynyt kirvesmies jätti puolet hommistaan hoitamatta - ja uusi tulee tämän viikon aikana! Ihan niin kuin tämä remontti ei olisi jo muutenkin myöhässä. Sauhu nousee korvista...

Ainoa positiivinen tässä on se, että työmaamestari sentään myönsi sen, etten minä turhista kitise - kaikki valitukset on tehty aiheesta ja heidän kuuluu ne korjata.