Nyt tämä pitkä evakkoaika on vain saanut aikaan sen, että se eletty arki alkaa kyllästyttää pahasti ja kaipuu siihen omaan tavanomaiseen arkeen iskee normaalia suurempana päälle. Ehkä se on vain sitä normaalia kärsimättömyyttä, kun ei millään jaksais enää yhtään odottaa...
Onneksi elämään mahtuu niitä uskomattomia tähtihetkiäkin. Yksi sellainen näyteltiin eilen, kun tapasimme Ievuskaisen kanssa pitkästä aikaa. Hän oli ollut reissussa ja valinnut sieltä itselleen lehteä ostettavaksi. Lopulta valinnan kahden lehden välillä oli ratkaissut kylkiäisenä tullut luomiväri. Tämä kyseinen luomiväri sattui olemaan Make up storen Curacao - sävy, joka Ievuskaisen mukaan voi käyttää vain yksi ihminen maailmassa tai ehkä paremminkin yksi ihminen hänen tuttavapiirissään...
Arvasitte aivan oikein, minä olin se onnellinen, joka sai tuon luomivärin. Väri on todella mielenkiintoinen. Se kun on jotain turkoosin, sinisen ja petroolin välimaastosta. Ja paljon minusta kertoo se, että minun tiedetään olevan ihminen, joka tuon sävyistä luomiväriä käyttää. Minusta se nyt vaan on ihana.
Salama muuttaa väriä hjurjasti eli kimallettakin tuossa on mukana ilmeisesti jonniin verran. Ilman salamaa otetut tummemmat kuvat näyttävät enemmän aidolta sävyltä.
Vähän aikaisemmin tai siis täsmälleen silloin kun olimme tuonne Teneriffalle lähdössä koin toisen vastaavan yllärin. Kun menimme koneeseen, oli herra Kirjoituksen paikalla ostoksia muovipusseissa, joten minä tietysti toteamaan, että älä siihen istu, ei se voi olla sun paikka, kun siinä on jonkun ostokset. Mies vain tunki paikalle, istui ja ojensi yhden kassin mulle tarkistettavaksi - onko tuo sitä, mitä pitää... Olihan se, todellakin oli. Herra Kirjoitus oli herkällä korvalla kuunnellut hajuvesihaaveitani ja hankkinut minulle Cleanin Fresh Loundryn.
Ihan yhtä lailla olin molemmilla kerroilla tippa linssissä ja joka kerta hajuvettä suihkauttaessani tai luomiväriä levittäessäni ajattelen sitä, miten ihania ihmisiä olen saanut ympärilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti