Pääsin mukaan Hopottajien kamppanjaan, jossa tarkoituksena oli kehitellä uusi hapankaali resepti Rasilaisen hapankaalista. Koska en ole aiemmin ollut vannoutunut hapankaalin ystävä, olin sen verran epämukavuusalueellani, että päätin osallistua. Tunnelmia kampanjan alkumetreiltä voit lukea täältä, KLIK.
Pitkällisen pohdinnan jälkeen reseptivaihtoehdot valikoituivat kahteen piirakkaan tai pataan, joista sitten lopulta päätin valita lopulliseen "tuotekehitykseen" Hätäisen emännän nopean hapankaali-jauhelihapadan.
Alla olevassa reseptissä on tarjolla kaksi versiota, toinen enemmän sipuliseen makuun, toinen sellaisille, jotka eivät niin kovasti pidä sipulista.
Sipulisempaan Hapankaali-jauhelihapataan tarvitset:
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 pienempi rasiallinen Rasilaisen hapankaalia
400g jauhelihaa
1 tlk yrttistä tomaattimurskaa
2 rkl sokeria
½ tl suolaa
1 tl basilikaa kuivattuna
½ tl Provensen yrtit-sekoitusta
½ tl pippurisekoitusta
1 prk (2,5 dl) ruokakermaa
2 rkl öljyä tai voita
pinnalle tuoretta korianteria ja persiljaa maun mukaan
Jos haluat vähemmän sipulisen version, unohda sekä sipuli että valkosipuli ja osta suoraan Rasilaisen purjo-hapankaalia. Käytä tavallisen hapankaalin tilalla, antaa juuri sopivasti hivenen sipulista makua.
Kuullota pilkottu sipuli ja murskattu valkosipuli voissa tai öljyssä. Ruskista jauheliha sipulien seassa. Sekoita mukaan tomaattimurska, hapankaali, sokeri ja suola sekä kuivatut yrtit. Anna kypsyä reilun vartin verran. Lisää ruokakerma, anna kypsyä vielä viitisen minuuttia. Ripottele pinnalle tuoretta korianteria ja persiljaa. Tarjoa keitetyn riisin tai perunoiden kera.
Meillä ruoka saavutti ristiriitaisen vastaanoton, osa maisteluporukasta santsasi useamapaan kertaan, osa maistoi vain kerran ja totesi, että se riitti. Paras kommentti oli se, että kaksi ensimmäistä haarukallista maistui pahalta, mutta sen jälkeen maku muuttui ihan ok:si. Vastaanotto oli siis suunnilleen sellainen kuin hapankaaliin yleensä liitetyt mielikuvat: ristiriitainen. Yhdelle suuri herkku ja toiselle kauhistus.
www.rasilaisenhapankaali.fi
#rasilaisen #hapankaali #hopottajat
lauantai 30. toukokuuta 2015
perjantai 29. toukokuuta 2015
Pienin askelin takaisin kotiin
Putkiremontti osaltamme alkaa olla ohi. Urakan virallinen luovutuspäivä on tänään eli tällä päivämäärällä kello 15:30 jälkeen voimme palata takaisin kotiin asumaan. Käytännön syistä kuitenkin paluu menee seuraavalle viikolle, sillä olemme ajatelleet viettää viikonloppua maalla, minä vieläpä pidemmän kaavan mukaan eli palailen kotiin vasta tiistaina. Herra Kirjoitus puolestaan viettää alkuviikon vanhempiensa hellässä huomassa.
Remontti ei tietenkään lopu tähän, yleisten alueiden osalta se jatkuu vielä kesäkuun loppuun ja meidän osaltamme pintaremontin muodossa vielä useamman viikon ajan eli kokonaan uudistettuun omaan kotiin pääsemme ehkä heinäkuun lopulla. Siihen mennessä asumme kaaoksessa leiriolosuhteissa, mikä on tietenkin hauskaa ja nostalgista (kyllä, tässä vaiheessa ainakin vielä tuntuu siltä, että tunnelmat ovat innostuneen odottavat, eikä sitä pysty mikään muuksi muuttamaan). Ihan siitä syystä, että tässä samassa asunnossa on asuttu lähes samoissa olosuhteissa kymmenen vuotta sitten. No joo, plus pari viikkoa, jos oikein tarkkoja ollaan. Joka tapauksessa aloitimme näihin aikoihin muuton tekemistä silloin 10 vuotta sitten ensimmäiseen omaan yhteiseen kotiimme, vaikka silloin siitä suurimman osan omistikin pankki.
Sen verran otimme varaslähtöä, että eilen illalla raaputtellimme työhuoneen seinistä osan tapeteista pois ja tänään jatkamme harjoitusta. Maalle lähdetään vasta sen jälkeen, kun viimeinenkin tapetinriekale on seinistä poissa. Silloin on remppamiehen hyvä aloittaa urakkansa, jos hän viikonlopun aikana aikoo tuonne mennä.
Remontti ei tietenkään lopu tähän, yleisten alueiden osalta se jatkuu vielä kesäkuun loppuun ja meidän osaltamme pintaremontin muodossa vielä useamman viikon ajan eli kokonaan uudistettuun omaan kotiin pääsemme ehkä heinäkuun lopulla. Siihen mennessä asumme kaaoksessa leiriolosuhteissa, mikä on tietenkin hauskaa ja nostalgista (kyllä, tässä vaiheessa ainakin vielä tuntuu siltä, että tunnelmat ovat innostuneen odottavat, eikä sitä pysty mikään muuksi muuttamaan). Ihan siitä syystä, että tässä samassa asunnossa on asuttu lähes samoissa olosuhteissa kymmenen vuotta sitten. No joo, plus pari viikkoa, jos oikein tarkkoja ollaan. Joka tapauksessa aloitimme näihin aikoihin muuton tekemistä silloin 10 vuotta sitten ensimmäiseen omaan yhteiseen kotiimme, vaikka silloin siitä suurimman osan omistikin pankki.
Sen verran otimme varaslähtöä, että eilen illalla raaputtellimme työhuoneen seinistä osan tapeteista pois ja tänään jatkamme harjoitusta. Maalle lähdetään vasta sen jälkeen, kun viimeinenkin tapetinriekale on seinistä poissa. Silloin on remppamiehen hyvä aloittaa urakkansa, jos hän viikonlopun aikana aikoo tuonne mennä.
keskiviikko 27. toukokuuta 2015
Hopotus: Rasilaisen hapankaali - reseptiä kehittelemässä
Kuten jo aiemmin täällä kirjoitin, pääsin mukaan Hopottajien ja Rasilaisen hapankaalin kampanjaan, jossa kehitellään uutta hapankaalireseptiä. Aikamoisen esityön tuo jonkinlaisen reseptin kehitteleminen vaati, sillä vaihtoehtoja oli runsaasti. Lopulta päädyin kuitenkin niinkin yksinkertaiseen arkiruokaan kuin hapankaali-jauhelihapataan, joka on helppoa, nopeaa ja useimpien raatiimme osallistuneiden mielestä hyvää. Yksi kieltäytyi maistamasta ennakkoluuloinen kun on ja toinen maistoi lusikallisen ja totesi sen riittävän. Onneksi pari, kolme henkeä sitten santsasi eli kaikkien makuun ei vain voi olla.
Tässä siis kehittelyni kuvallisessa muodossa.
Pääraaka-aineet valittuna:
Jauheliha paistettuna, seassa hapankaali, tomaattimurska ja salaiset mausteet
Lisätään joukkoon ruokakerma
Annetaan kiehahtaa ja sekoitellaan hyvin.
Valmis annos perunoiden ja kasvisten kera näyttää tältä
Lisää infoa kampanjan tuotteesta löytyy Rasilaisen sivuilta: www.rasilaisenhapankaali.fi
#rasilaisen #hapankaali #hopottajat
Tässä siis kehittelyni kuvallisessa muodossa.
Pääraaka-aineet valittuna:
Jauheliha paistettuna, seassa hapankaali, tomaattimurska ja salaiset mausteet
Lisätään joukkoon ruokakerma
Annetaan kiehahtaa ja sekoitellaan hyvin.
Valmis annos perunoiden ja kasvisten kera näyttää tältä
Lisää infoa kampanjan tuotteesta löytyy Rasilaisen sivuilta: www.rasilaisenhapankaali.fi
#rasilaisen #hapankaali #hopottajat
keskiviikko 20. toukokuuta 2015
Kiitos, häpeä ja anteeksi
Ensiksi tulee väistämättä eteen tuo anteeksipyyntö, sillä edessä on taas sen sortin vuodatus, ettei pahemmasta väliä. Olen edelleen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että blogi on olemassa sitä varten, että voi purkaa siellä tunteitani, joten olkoon ja menköön - taas kerran.
Jälleen kerran olen kantapään kautta oppinut sitä, miten iso asia sellainen pieni sana kuin kiitos voi olla. Jouduimme Herra Kirjoituksen kanssa pakonsanelemina ja puolikuntoisina osallistumaan veneen kunnostustalkoisiin. Kumpikaan ei ollut halukas menemään, koska olimme paitsi kipeitä myös siksi, että kyseessä oli myös minulle viikon ainoa vapaapäivä. Olisin siis huomattavasti mieluummin käyttänyt sen oloni kohentamiseen ja lepäilyyn, mutta sellaista vaihtoehtoa ei vain ollut tarjolla.
Koska en ollut varautunut lähtemään mihinkään talkoisiin, minulla oli tasan yksi takki, jonka voin laittaa päälleni. Se oli siisti käyttötakkini, toki vanha, mutta kuitenkin perussiisti ja siinä kunnossa, että sitä olisi helposti voinut vielä käyttää yhden kevään ja syyskauden. Imperfektimuoto tuossa varmaan jo kertoo, miten kävi. Sain tietenkin maalaustyöt kontolleni ja vaikka tein osan töistä t-paidassa palellen, oli jossain kohtaa pakko pistää takki päälle, ja vaikka miten koetin olla varovainen, sain siihen tietenkin roiskeita. Sama kohtalo kävi myös silmälaseille, jotka onneksi olivat ne vihreät, jotka olen muutenkin meinannut uusia. Herra Kirjoitus tietenkin tarjoutui ostamaan minulle uuden takin, mutta se nyt on ihan sama ostaisinko sen itse, meidän huushollin kokonaisbudjetista se kuitenkin on poissa.
Tuo takin tuhoutuminen harmittaa kahdesta syystä, ensinnäkin siksi, että jos olisimme kuulleet asiasta edellisenä päivänä, olisin voinut hakea mukaan jonkun huonomman takin, joka olisi ollut joutavampi kuin tuo päivittäistakki. Kun olen rehellinen, niin myönnän, että kaikkein eniten se harmittaa siitä syystä, että teimme Herra Kirjoituksen kanssa melkoisen ison työn veneen laitossa ja se yksi merkittävä sana jäi kuulematta. Sanotaan, että kissa kiitoksella elää, mutta kyllä se yksi pieni sana vaan niin paljon ihan oikeasti merkitsee. Kun sitä ei sanottu, niin tuli sellainen olo, että voi *****, pidä tunkkis, ikinä enää en tule auttamaan, kun et sen vertaa voi huomata toisten tekemää työtä, että kiitos sanoisit. Se kiitos kun ei tosiaan paljon paina, mitään maksa eikä sen sanomiseen mene sekuntia kauempaa eli ei se mielestäni olisi ollut liikaa vaadittu.
No, miten se häpeä tuohon kaikkeen liittyy. Ihan vaan siten, että koska kyseessä on tällä hetkellä ainoa takkini, olen joutunut kulkemaan maalitahraisessa takissa niin töissä, kaupungilla kuin kylässäkin. Yleensä en juuri ole välittänyt siitä, että vaatteni ovat vanhoja ja kulahtaneita, koska olen pitänyt huolen siitä, että ne ovat ehjiä ja puhtaita. Maaliläiskäisessä takissa olo on kaikkea muuta kuin puhdas ja siisti. Häpeän tunne omasta olemuksesta ja sen epäsiistiydestä on valtava ja tietenkin edelleen myös ketutus - sille ei vaan voi mitään.
Yritän itse taas muistaa jatkossa enemmän käyttää kiitos-sanaa, kun sen omasta kokemuksesta huomasi, miten tärkeä se on.
Jälleen kerran olen kantapään kautta oppinut sitä, miten iso asia sellainen pieni sana kuin kiitos voi olla. Jouduimme Herra Kirjoituksen kanssa pakonsanelemina ja puolikuntoisina osallistumaan veneen kunnostustalkoisiin. Kumpikaan ei ollut halukas menemään, koska olimme paitsi kipeitä myös siksi, että kyseessä oli myös minulle viikon ainoa vapaapäivä. Olisin siis huomattavasti mieluummin käyttänyt sen oloni kohentamiseen ja lepäilyyn, mutta sellaista vaihtoehtoa ei vain ollut tarjolla.
Koska en ollut varautunut lähtemään mihinkään talkoisiin, minulla oli tasan yksi takki, jonka voin laittaa päälleni. Se oli siisti käyttötakkini, toki vanha, mutta kuitenkin perussiisti ja siinä kunnossa, että sitä olisi helposti voinut vielä käyttää yhden kevään ja syyskauden. Imperfektimuoto tuossa varmaan jo kertoo, miten kävi. Sain tietenkin maalaustyöt kontolleni ja vaikka tein osan töistä t-paidassa palellen, oli jossain kohtaa pakko pistää takki päälle, ja vaikka miten koetin olla varovainen, sain siihen tietenkin roiskeita. Sama kohtalo kävi myös silmälaseille, jotka onneksi olivat ne vihreät, jotka olen muutenkin meinannut uusia. Herra Kirjoitus tietenkin tarjoutui ostamaan minulle uuden takin, mutta se nyt on ihan sama ostaisinko sen itse, meidän huushollin kokonaisbudjetista se kuitenkin on poissa.
Tuo takin tuhoutuminen harmittaa kahdesta syystä, ensinnäkin siksi, että jos olisimme kuulleet asiasta edellisenä päivänä, olisin voinut hakea mukaan jonkun huonomman takin, joka olisi ollut joutavampi kuin tuo päivittäistakki. Kun olen rehellinen, niin myönnän, että kaikkein eniten se harmittaa siitä syystä, että teimme Herra Kirjoituksen kanssa melkoisen ison työn veneen laitossa ja se yksi merkittävä sana jäi kuulematta. Sanotaan, että kissa kiitoksella elää, mutta kyllä se yksi pieni sana vaan niin paljon ihan oikeasti merkitsee. Kun sitä ei sanottu, niin tuli sellainen olo, että voi *****, pidä tunkkis, ikinä enää en tule auttamaan, kun et sen vertaa voi huomata toisten tekemää työtä, että kiitos sanoisit. Se kiitos kun ei tosiaan paljon paina, mitään maksa eikä sen sanomiseen mene sekuntia kauempaa eli ei se mielestäni olisi ollut liikaa vaadittu.
No, miten se häpeä tuohon kaikkeen liittyy. Ihan vaan siten, että koska kyseessä on tällä hetkellä ainoa takkini, olen joutunut kulkemaan maalitahraisessa takissa niin töissä, kaupungilla kuin kylässäkin. Yleensä en juuri ole välittänyt siitä, että vaatteni ovat vanhoja ja kulahtaneita, koska olen pitänyt huolen siitä, että ne ovat ehjiä ja puhtaita. Maaliläiskäisessä takissa olo on kaikkea muuta kuin puhdas ja siisti. Häpeän tunne omasta olemuksesta ja sen epäsiistiydestä on valtava ja tietenkin edelleen myös ketutus - sille ei vaan voi mitään.
Yritän itse taas muistaa jatkossa enemmän käyttää kiitos-sanaa, kun sen omasta kokemuksesta huomasi, miten tärkeä se on.
lauantai 9. toukokuuta 2015
Hopotus: Rasilaisen hapankaali
Nyt on kyllä pakko myöntää, että ensimmäiset mielikuvani hapankaalista liittyvät siihen perinteiseen "sauberkraut im Lederhosen"-maailmaan. Ensimmäiset varovaiset hapankaalikokeilut tein Saksassa vaihtarina ollessani ja silloin jäi sellainen "ei tämä hirveän pahaa ole, korkeintaan vähän erikoisen makuista"-fiilis.
Hopottajat tarjosi mahdollisuutta osallistua Rasilaisen hapankaali-kamppikseen ja päätin tarttua haasteeseen. Ensinnäkin ihan siitä syystä, että halusin virkistää vanhoja muistoja ja testata, miltä hapankaali nyttemmin maistuu suussani. Toisekseen halusin kokeilla, mitä hapankaalista saisi aikaan. Kampanjaan kun liittyi myös hapankaalireseptin kehittäminen tai tuunaus. Myönnän heti, että ennakkoluulot olivat korkealla.
Hapankaalia kun yleensä pidetään sellaisena "vähän epämääräisenä" ruokana vai onko tuo vain minun oma mielikuvani. Olin siis liikkeellä melko ennakkoluuloisin odotuksin alkaessani tehdä tarkempia tutkimuksia hapankaalista. Hopottajien ja Rasilaisen kamppanja sivulla tuotteesta kerrotaan seuraavaa: "Rasilaisen hapankaali on kevyttä, vain 30 kcal/100g, runsaskuituista ja sisältää monipuolisesti eri hivenaineita ja vitamiineja. Esim. C-vitamiinia 33 mg/100g, mikä vastaa 41 % suositellusta päivittäisestä C-vitamiinitarpeesta. Rasilaisen Hapankaali on tuoretuote, eli tuotetta ei ole pastöroitu. Näin ollen kaikki kaalin ja maitohappokasvisten terveelliset ominaisuudet, mm. vitamiinit ja maitohappobakteerit ovat tallella. Ainesosat: Valkokaali (95 %), Porkkana, Merisuola (1,2 %). Tuote ei sisällä lisä- eikä säilöntäaineita. Rasilaisen Hapankaali valmistetaan perinteisellä maitohappokäymisellä ja liki 40 vuoden kokemuksella Keravalla perheyrityksessä." Tuossa on kaksi plussaa, kotimaisuus ja terveellisyys, mitä arvostan korkealle.
Vähän laajemmalla googlailulla löytyiskin sitten lisää mielenkiintoista infoa. Hapankaali on nyt nimittäin Euroopan keittiöiden trendiruokaa, jota löytyy monen itseäänkunnioittavan ravintolan ruokalistalta juuri nyt. Hapankaali on herkullista käytettäväksi sellaisenaan, mutta se sopii loistavasti myös ruoanlaittoon, mm. salaatit, piiraat, keitot, pataruoat, munakkaat, röstit – eli vaihtoehtoja riittää niin kotikokille kuin huippuravintolaankin.
Nyt vain pitäisi sitten alkaa työstää sitä, mikä olisi se oma juttu, jonka haluaisi hapankaalista tehdä - ehkä ihan ensimmäiseksi vain avaan purkin ja maistelen ensimmäisen harukallisen sellaisenaan ja sen jälkeen voinkin sitten makustella, Konmarin neuvoja mukaillen, mitä hapankaali alkaa kertoa minulle ja miksi ruoaksi se haluaa muotoutua. Palaan siis asiaan, kun minulla on kokeilevasta keittiöstäni tupsauttaa ilmoille mielenkiintoinen hapankaaliresepti.
Lisää informaatiota tuotteesta löydät osoitteesta: www.rasialaisenhapankaali.fi
#rasilaisen #hapankaali #hopottajat
Hopottajat tarjosi mahdollisuutta osallistua Rasilaisen hapankaali-kamppikseen ja päätin tarttua haasteeseen. Ensinnäkin ihan siitä syystä, että halusin virkistää vanhoja muistoja ja testata, miltä hapankaali nyttemmin maistuu suussani. Toisekseen halusin kokeilla, mitä hapankaalista saisi aikaan. Kampanjaan kun liittyi myös hapankaalireseptin kehittäminen tai tuunaus. Myönnän heti, että ennakkoluulot olivat korkealla.
Hapankaalia kun yleensä pidetään sellaisena "vähän epämääräisenä" ruokana vai onko tuo vain minun oma mielikuvani. Olin siis liikkeellä melko ennakkoluuloisin odotuksin alkaessani tehdä tarkempia tutkimuksia hapankaalista. Hopottajien ja Rasilaisen kamppanja sivulla tuotteesta kerrotaan seuraavaa: "Rasilaisen hapankaali on kevyttä, vain 30 kcal/100g, runsaskuituista ja sisältää monipuolisesti eri hivenaineita ja vitamiineja. Esim. C-vitamiinia 33 mg/100g, mikä vastaa 41 % suositellusta päivittäisestä C-vitamiinitarpeesta. Rasilaisen Hapankaali on tuoretuote, eli tuotetta ei ole pastöroitu. Näin ollen kaikki kaalin ja maitohappokasvisten terveelliset ominaisuudet, mm. vitamiinit ja maitohappobakteerit ovat tallella. Ainesosat: Valkokaali (95 %), Porkkana, Merisuola (1,2 %). Tuote ei sisällä lisä- eikä säilöntäaineita. Rasilaisen Hapankaali valmistetaan perinteisellä maitohappokäymisellä ja liki 40 vuoden kokemuksella Keravalla perheyrityksessä." Tuossa on kaksi plussaa, kotimaisuus ja terveellisyys, mitä arvostan korkealle.
Vähän laajemmalla googlailulla löytyiskin sitten lisää mielenkiintoista infoa. Hapankaali on nyt nimittäin Euroopan keittiöiden trendiruokaa, jota löytyy monen itseäänkunnioittavan ravintolan ruokalistalta juuri nyt. Hapankaali on herkullista käytettäväksi sellaisenaan, mutta se sopii loistavasti myös ruoanlaittoon, mm. salaatit, piiraat, keitot, pataruoat, munakkaat, röstit – eli vaihtoehtoja riittää niin kotikokille kuin huippuravintolaankin.
Nyt vain pitäisi sitten alkaa työstää sitä, mikä olisi se oma juttu, jonka haluaisi hapankaalista tehdä - ehkä ihan ensimmäiseksi vain avaan purkin ja maistelen ensimmäisen harukallisen sellaisenaan ja sen jälkeen voinkin sitten makustella, Konmarin neuvoja mukaillen, mitä hapankaali alkaa kertoa minulle ja miksi ruoaksi se haluaa muotoutua. Palaan siis asiaan, kun minulla on kokeilevasta keittiöstäni tupsauttaa ilmoille mielenkiintoinen hapankaaliresepti.
Lisää informaatiota tuotteesta löydät osoitteesta: www.rasialaisenhapankaali.fi
#rasilaisen #hapankaali #hopottajat
perjantai 8. toukokuuta 2015
Pienet arjen piristäjät
Nyt tämä pitkä evakkoaika on vain saanut aikaan sen, että se eletty arki alkaa kyllästyttää pahasti ja kaipuu siihen omaan tavanomaiseen arkeen iskee normaalia suurempana päälle. Ehkä se on vain sitä normaalia kärsimättömyyttä, kun ei millään jaksais enää yhtään odottaa...
Onneksi elämään mahtuu niitä uskomattomia tähtihetkiäkin. Yksi sellainen näyteltiin eilen, kun tapasimme Ievuskaisen kanssa pitkästä aikaa. Hän oli ollut reissussa ja valinnut sieltä itselleen lehteä ostettavaksi. Lopulta valinnan kahden lehden välillä oli ratkaissut kylkiäisenä tullut luomiväri. Tämä kyseinen luomiväri sattui olemaan Make up storen Curacao - sävy, joka Ievuskaisen mukaan voi käyttää vain yksi ihminen maailmassa tai ehkä paremminkin yksi ihminen hänen tuttavapiirissään...
Arvasitte aivan oikein, minä olin se onnellinen, joka sai tuon luomivärin. Väri on todella mielenkiintoinen. Se kun on jotain turkoosin, sinisen ja petroolin välimaastosta. Ja paljon minusta kertoo se, että minun tiedetään olevan ihminen, joka tuon sävyistä luomiväriä käyttää. Minusta se nyt vaan on ihana.
Salama muuttaa väriä hjurjasti eli kimallettakin tuossa on mukana ilmeisesti jonniin verran. Ilman salamaa otetut tummemmat kuvat näyttävät enemmän aidolta sävyltä.
Vähän aikaisemmin tai siis täsmälleen silloin kun olimme tuonne Teneriffalle lähdössä koin toisen vastaavan yllärin. Kun menimme koneeseen, oli herra Kirjoituksen paikalla ostoksia muovipusseissa, joten minä tietysti toteamaan, että älä siihen istu, ei se voi olla sun paikka, kun siinä on jonkun ostokset. Mies vain tunki paikalle, istui ja ojensi yhden kassin mulle tarkistettavaksi - onko tuo sitä, mitä pitää... Olihan se, todellakin oli. Herra Kirjoitus oli herkällä korvalla kuunnellut hajuvesihaaveitani ja hankkinut minulle Cleanin Fresh Loundryn.
Ihan yhtä lailla olin molemmilla kerroilla tippa linssissä ja joka kerta hajuvettä suihkauttaessani tai luomiväriä levittäessäni ajattelen sitä, miten ihania ihmisiä olen saanut ympärilleni.
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
Hämmentäviä huomioita osa 2
Lisää mieltäylentäviä yksityiskohtia bongattu... Minulla on tällä hetkellä käytössä kahdet farkut, joista toiset ostettu Brasiliasta seitsemän vuotta sitten, toinen viime vuotinen seitsemän euron kirppislankeemukseni. Kyllä, omistan useammatkin housut kuin nuo kahdet, mutta kun osa niistä muista ei mahdu päälle ja toisekseen juuri tällä hetkellä muu vaatevarastoni on kohtuullisen saavuttamattomissa.
Nuo ensin mainitut on jo kertaalleen paikattu, lyhensin äidin farkut ja perin palkan farkun lahkeina eli käytin hänen housujensa ylijäämäpalat omieni paikkaamiseen. Nuukaa vai vain trendikkään superekologista uudelleen käyttöä?
Nyt sitten ilmestyi repeämä noihin toisiin housuihin, voi *****le sentään. Uusia en aio ihan periaatteen vuoksi ostaa, vaan vanhoilla on pärjättävä. Asiasta tekee haasteellisen se, että unohdin työhousuni maalle siellä viimeksi pyykätessäni ja nuo rikkinäiset, mustat farkut ovat käytännössä ainoat, joita voin käyttää töissä. Ehkä koetan vaan kitkutella niillä vielä loppuviikon ja paikaan sitten maalle mennessäni. Toivottavasti eivät repeä yhtään tuon enempää tai sitten alkaa olla liikaa reittä näkyvissä.
Sen verran on sitten puolestaan valoa tunnelin päässä, että reissussa rikkuneet bikinini ovat saamassa uuden elämän. Pistin tyylikkäästi naamakirjan kierrätysmateriaali- ja ilmaispalstoille kyselyä, että josko joltain löytyisi ylimääräisenä vanha bikinien lukko, jotta saisin oman rikkimenneeni vaihdettua siihen. Minun onnekseni löytyi ja pääsen kohta ompeluhommiin. Pitäisiköhän seuraavaksi alkaa kysellä mustaa joustavaa farkkukangasta seuraavaksi?
Nuo ensin mainitut on jo kertaalleen paikattu, lyhensin äidin farkut ja perin palkan farkun lahkeina eli käytin hänen housujensa ylijäämäpalat omieni paikkaamiseen. Nuukaa vai vain trendikkään superekologista uudelleen käyttöä?
Nyt sitten ilmestyi repeämä noihin toisiin housuihin, voi *****le sentään. Uusia en aio ihan periaatteen vuoksi ostaa, vaan vanhoilla on pärjättävä. Asiasta tekee haasteellisen se, että unohdin työhousuni maalle siellä viimeksi pyykätessäni ja nuo rikkinäiset, mustat farkut ovat käytännössä ainoat, joita voin käyttää töissä. Ehkä koetan vaan kitkutella niillä vielä loppuviikon ja paikaan sitten maalle mennessäni. Toivottavasti eivät repeä yhtään tuon enempää tai sitten alkaa olla liikaa reittä näkyvissä.
Sen verran on sitten puolestaan valoa tunnelin päässä, että reissussa rikkuneet bikinini ovat saamassa uuden elämän. Pistin tyylikkäästi naamakirjan kierrätysmateriaali- ja ilmaispalstoille kyselyä, että josko joltain löytyisi ylimääräisenä vanha bikinien lukko, jotta saisin oman rikkimenneeni vaihdettua siihen. Minun onnekseni löytyi ja pääsen kohta ompeluhommiin. Pitäisiköhän seuraavaksi alkaa kysellä mustaa joustavaa farkkukangasta seuraavaksi?
sunnuntai 3. toukokuuta 2015
Hämmentäviä huomioita
Paluu arkeen on toden teolla alkanut. Jokunen päivä sitten tein parikin melkoisen hämmentävää huomiota. Ensiksikin olen tilanteessa, jossa olen viimeksi ollut yli kymmenen vuotta sitten. Tilipäivään on aikaa pari viikkoa ja tuleva tili on etukäteen kolikolleen budjetoitu johonkin käyttöön. On totta, että tämä kuukausi on varsin poikkeuksellinen monestakin syystä, sillä tähän kuukauteen ajautuvat maksettaviksi auton molemmat vakuutukset (tietenkin koko vuoden maksut kerralla, koska siitä saa vielä vähän lisäalennusta, jos maksaa niin), huolto ja katsastus, alustavista remonttihankinnoista aiheutunut normaalia isompi visa-lasku, hyvän ystävän synttärit, sillä haluan muistaa häntä kunnon lahjalla sekä lainanlyhennyksen loppuerä normaalien kulujen lisäksi. Olisin halutessani voinut valita toisin ja jättää tuon lainan odottamaan loppuun maksua normaalisuunnitelmalla, mutta halusin edes hetkiseksi päästä nauttimaan velattomana olemisesta ja päätin maksaa sen pois siitäkin huolimatta, että budjetti menisi miinukselle.
Tässä kohtaa on pakko myöntää, että tajusin melko selkeästi, miksi ja miten on niin kovin helppo päätyä siihen kierteeseen, että visaa tulee vingutettua enemmän kuin oikeastaan olisi varaa. Jos on pakko etäisyyden vuoksi käydä autolla töissä, on pakko myös pitää huolta siitä, että auto on sellaisessa kunnossa, että sillä pääsee etenemään muutoinkin kuin työntämällä ja tankissakin on pakko pitää menovettä ihan tuosta samasta syystä. Kun tekee remonttia, on pakollisia hankintoja, jotka on pakko tehdä, muuten homma ei etene. Niin ja syödäkin pitää... Olen sikäli onnekkaassa asemassa, että aikaisempien kuukausien ja vuosien aikana olen säästänyt pahanpäivän varaa, jota nyt voin käyttää, mutta ellei sitä olisi, pitäisi miettiä kaksi tai kolmekin kertaa, mistä oikein nipistäisi rahat syömiseen tai bensaan.
Tiedostan kyllä senkin, ettei ole kovin kaukana se henkilö, joka vielä jokin aika sitten pohti, että voisihan sitä koittaa, miten tulla toimeen toimeentulotuen suuruisella rahalla kuukaudessa. No, nyt sitten ihan melkein oikeasti pääsee kokeilemaan, miten se onnistuu.
Koska olen nuuka ja nulju, ensimmäiset nipistykset suoritin kuitenkin tuolta auto-osastolta. Huollatin auton "luottokorjaajallani", jonka taksat ovat eri luokkaa kuin merkkikorjaamoiden, mutta tulokset yhtä hyviä. Samoin tutkailin netistä katsastusten ja päästömittausten hintoja ja huomasin, että melko isolla hintahaitarilla niissä mennään. Päätin sitten tehdä todellisen säästöratkaisun eli käytin auton päästömittauksella halvimmassa paikassa ja varasin katsastuksen toisesta paikasta, sieltä, missä sen sai etukäteen netistä varaamalla ja ennakkoon maksamalla huomattavasti halvemmalla. Kokonaissummaksi tuli siis 44€, mikä on vähemmän kuin pelkän katsastuksen hinta joillakin asemilla. Kun autohuolto vei 60€, on 200€ autobudjetissani vielä 96€ varaa bensaan tai mahdolliseen lisähuoltoon ja uusintakatsastukseen. Myös autovakuutuksen olin budjetoinut pyöristetylle summalle, joten sieltä jäi reilut 30€ ruokarahaa... Onpahan ainakin selviö, ettei tarvitse paljon herkkuja shoppailla eikä ravintolassa syödä tuolla budjetilla.
Ehkä se on vaan hyväkin, ettei sitä ruokarahaa jää liikaa, sillä toinen vähintäänkin yhtä epämielyttävä huomio tuli vilkaisemalla peiliin. Lomalta paluusta on pari viikkoa ja peilistä tuijottaa kuluneen näköinen, hoitamaton ja entisestään lihonut akka. Olisikohan aika tehdä asialle jotain? Esimerkiksi käyttää viisi minuuttia kulmakarvojen nyppimiseen, toinen viisi minuuttia siihen, että varaa parturin ja kolmas kynsilakkojen korjaamiseen, niilläkin saisi jo jotain aikaan. Lisäksi voisi heittää roskiin sen korallinpunaisen huulipunan, joka kyllä sopi Teneriffan aurinkoon ihan hyvin, mutta ei välttämättä Suomen sateisiin. Vähän treeniä ja lenkkiäkin saattaisi tehdä ihmeitä...
Tässä kohtaa on pakko myöntää, että tajusin melko selkeästi, miksi ja miten on niin kovin helppo päätyä siihen kierteeseen, että visaa tulee vingutettua enemmän kuin oikeastaan olisi varaa. Jos on pakko etäisyyden vuoksi käydä autolla töissä, on pakko myös pitää huolta siitä, että auto on sellaisessa kunnossa, että sillä pääsee etenemään muutoinkin kuin työntämällä ja tankissakin on pakko pitää menovettä ihan tuosta samasta syystä. Kun tekee remonttia, on pakollisia hankintoja, jotka on pakko tehdä, muuten homma ei etene. Niin ja syödäkin pitää... Olen sikäli onnekkaassa asemassa, että aikaisempien kuukausien ja vuosien aikana olen säästänyt pahanpäivän varaa, jota nyt voin käyttää, mutta ellei sitä olisi, pitäisi miettiä kaksi tai kolmekin kertaa, mistä oikein nipistäisi rahat syömiseen tai bensaan.
Tiedostan kyllä senkin, ettei ole kovin kaukana se henkilö, joka vielä jokin aika sitten pohti, että voisihan sitä koittaa, miten tulla toimeen toimeentulotuen suuruisella rahalla kuukaudessa. No, nyt sitten ihan melkein oikeasti pääsee kokeilemaan, miten se onnistuu.
Koska olen nuuka ja nulju, ensimmäiset nipistykset suoritin kuitenkin tuolta auto-osastolta. Huollatin auton "luottokorjaajallani", jonka taksat ovat eri luokkaa kuin merkkikorjaamoiden, mutta tulokset yhtä hyviä. Samoin tutkailin netistä katsastusten ja päästömittausten hintoja ja huomasin, että melko isolla hintahaitarilla niissä mennään. Päätin sitten tehdä todellisen säästöratkaisun eli käytin auton päästömittauksella halvimmassa paikassa ja varasin katsastuksen toisesta paikasta, sieltä, missä sen sai etukäteen netistä varaamalla ja ennakkoon maksamalla huomattavasti halvemmalla. Kokonaissummaksi tuli siis 44€, mikä on vähemmän kuin pelkän katsastuksen hinta joillakin asemilla. Kun autohuolto vei 60€, on 200€ autobudjetissani vielä 96€ varaa bensaan tai mahdolliseen lisähuoltoon ja uusintakatsastukseen. Myös autovakuutuksen olin budjetoinut pyöristetylle summalle, joten sieltä jäi reilut 30€ ruokarahaa... Onpahan ainakin selviö, ettei tarvitse paljon herkkuja shoppailla eikä ravintolassa syödä tuolla budjetilla.
Ehkä se on vaan hyväkin, ettei sitä ruokarahaa jää liikaa, sillä toinen vähintäänkin yhtä epämielyttävä huomio tuli vilkaisemalla peiliin. Lomalta paluusta on pari viikkoa ja peilistä tuijottaa kuluneen näköinen, hoitamaton ja entisestään lihonut akka. Olisikohan aika tehdä asialle jotain? Esimerkiksi käyttää viisi minuuttia kulmakarvojen nyppimiseen, toinen viisi minuuttia siihen, että varaa parturin ja kolmas kynsilakkojen korjaamiseen, niilläkin saisi jo jotain aikaan. Lisäksi voisi heittää roskiin sen korallinpunaisen huulipunan, joka kyllä sopi Teneriffan aurinkoon ihan hyvin, mutta ei välttämättä Suomen sateisiin. Vähän treeniä ja lenkkiäkin saattaisi tehdä ihmeitä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
