Helmikuun hankinnat

Olen koettanut olla helmikuussa ihan hissukseen kaikkien mahdollisten hankintojen suhteen. Sen vuoksi on perusteltua listata kaikki hankinnat yhteen tekstiin, yksittäisinä näistä kun tulisi naurettavan lyhyitä, koska yksittäisiä tuotteita ei ole kovin paljon. Tämäkin kuun tavoitteena oli olla ostamatta juuri mitään uutta.

Uutta kosmetiikkaa meille päätyi vain parin näytteen verran. Dermosilin sävyttävä kasvovoide päätyy testaukseen hieman keväämmällä.

Lankaa olen ostanut vain pari kerää. Tai siis täsmällisesti neljä kerää, kaksi vihreää ja kaksi sinistä, Tokmannin tarjouksesta kympillä. Samaan kuvaan päätyi myös Yves Rocherilta saatu voidenäyte.

Lautapelejä meille ei ole muttanut yhtään. Sen sijaan lankesin hankkimaan täydennystä Disneyn piirrettyjen kokoelmaani. Meille muuttivat Liisa Ihmemaassa, Notre Damen kellonsoittaja, Hiidenpata ja Kaksin karkuteillä. Yheensä nuo neljä DVD:tä maksoivat noin 45 euroa, että se siitä säästäväisyydestä taas tässä kuussa.

Lisäksi tuli hankittua vielä ne tasapainolenkkarit pohjallisineen. Yhteensä siis 24€

Kuukauden kokonaissaldo tältä osin 79 €. Tässä kohtaa voisin sitten heristää sormea, hyi tuhlausta.

Noon ny siinä

Vihiroonki noon valamiit...

Nämä harmaat sukat nimittäin ovat aiheuttaneet minulle melkoisen tukun harmaita hiuksia. Lähinnä siksi, etten vain saanut itseäni niskasta kiinni ja valmistettua näitä. Normaalistihan yhden sukkaparin kutomiseen menee pari-kolme iltaa ja näiden kanssa olen takunnut vaatimattomat kaksi kuukautta ja näissä oli sentään osittain valmiit varretkin. Siinä ne nyt kuitenkin ovat vihdoin ja viimein valmiina. Varsissa tavallista kaksi oikein, kaksi nurin joustinta, kahvistettu kantapää ja kärjessä reunakavennukset.

Yhdenlainen työvoitto tämäkin.

Tästä se sitten alkaa: putkiremontti

En ole tainnut mainitakaan, mutta siinä moneen kertaan mainitussa keskikokoisen kaupungin keskustan likeisessä kolmiossa on alkamassa putkiremontti. Siis remontti alkaa noin vuoden tai puolentoista päästä, mutta koska sitä suunnitellaan jo täyttä päätä lienee meidänkin alkaa valmistautua siihen.

Onko jotenkin äärimmäisen naisellista, että ensimmäinen uutta kylpyhuonetta varten hankittu asia on peili. Peili, jolle todellisuudessa tulee siis käyttöä ehkä kahden vuoden kulutta. Tässä on kuitenkin äärimmäisen iso koira haudattuna. Olen etsinyt kyseisen kaltaista peiliä jo puolisen vuotta. Olisin ostanut sellaisen käytettynä, mutta kun sopivaa ei ole tullut kohdalle ja nyt HalpaHallin tarjouksesta löytyi sopiva yksilö alle kympillä, niin pakkohan se oli hankkia.

Kuva on valitettavasti epätarkka, sillä peiliä ei voi kuvata salamalla ja luonnonvalo ei oikein vielä riitä terävään kuvaan. Kyseinen peili on kooltaan 51x 64 cm kehyksineen. Kehykset on maalattu valkoisiksi. Itse en ole puhtaan valkoisen ystävä sisustuksessakaan, mutta laskeskelin, että sitten on pohjamaalikin jo valmiina kehyksissä, kun niitä ruvetaan oikeaan sävyyn sutimaan.

Tuo iso koira, joka juttuun on haudattuna, liittyy siihen, että Herra Kirjoitus on luvannut työstää kyseisestä peilistä peilikaapin. Koska siihen varmastikin tarvitaan jonkin verran aikaa, on syytä aloittaa hankinnat jo nyt.

Nykyinen kylpyhuoneen peilimme on kaunis ja erikoinen, sillä se koortuu kahdesta suhteellisen korkeasta holvikaarenmuotoisesta palasta, joiden välissä keskellä on kolmiosainen koriste, ylin ja alin osa on peiliä ja keskellä on hieman pienempään kokoon leikattu kaakelilaatta, samaa kaakelia kuin kylpyhuonemme koristekaakelit ovat. Peili on siis ikäänkuin viisi osainen, neljä osaa peiliä ja yksi laatta. Peilin edessä on lasinen avohylly, jossa tällä hetkellä säilytämme hammasharjoja ja paria koriste-esinettä. Kuten varmaan arvata saattaa, niin tuo lasinen hylly kokoaa kaikki mahdolliset roiskeet ja ne näkyvät siinä ja se on asia, josta en pidä. Toinen ongelma on tuo koristesysteemi. Se kaakeli kun sattuu olemaan täsmälleen sillä korkeudella, josta minä peilaisin itseäni. No voihan sitä aina siirtyä sen verran sivuun, että käyttäisi niitä holvikaaripeilejä, mutta kun...Minulla nyt vaan sattuu olemaan sellainen hölmö ajatus, että peilistä pitäisi nähdä itsensä tarvitsematta joutua miettimään, mihin siirtyä. Tästä syystä siis haluan yhtenäisen peilipinnan.

Nyt olisi tarkoitus lähteä toteuttamaan tuota haavettani noin seitsemän, maksimissaan kymmenen senttiä syvästä peilikaapista. Pääasia, että toteutus olisi valmis siinä samassa vaiheessa kun uusi kylpyhuonekin.

Lenkkarit eivät ole kengät

Otsikon mukaisesti väitän, että lenkkarit eivät ole kengät, vaan kuntoiluväline. Tällä perusteella voin siis melkein puhtaalla omalla tunnolla väittää, että en ole rikkonut lupaustani kenkien ostamisesta, vaikka hankinkin uudet lenkkarit. Sen lisäksi minun järkevä puoleni huomauttaa, että tuon tasoisia lenkkaritarjouksia tulee vastaan niin äärimmäisen harvoin, että sellainen kannattaa käyttää hyväksi, silloin kun kohdalle osuu. Erityisesti siksi, että edelliset lenkkarit, jotka hankin jo useampi vuosi sitten huimaan viiden euron hintaan, alkavat olla täysin loppuun kävellyt ja niiden on yksinkertaisesti aika päästä eläkkeelle. En edes tajunnut, miten paljon silikonisia patakintaita nuo muistuttivat ennen kuin vedin viime kesänä jalkaani kunnon lenkkarit. Kyllä, ostin siis viime kesänäkin lenkkarit, mutta ne ovat nimenomaan juoksemiseen tarkoitetut popot ja nämä toiset puolestaan sellaiset perus-peruslenkkarit, vaikka eivät sitten kuitenkaan ihan peruslenkkarit olekaan.

Nämä uudet hankintani kun sattuvat olemaan tasapainolenkkarit. Sellaiset, joiden pohjan kaareva erikoismuotoilu lisää lihasaktiviteettia niin jaloissa kuin selässäkin ja kehittää siinä samalla sitten tasapainoaistia. En ole vielä kokeillut niiden käyttöä ulkona, sillä nyt on äärimmäisen kosteaa ja liukasta, enkä halua altistaa heti uusia kenkiäni moisille olosuhteille. Sisällä kävellessä kengät tuntuivat muutenkin jalassa vähän erilaisilta kuin tavallisen kengät. Innolla odotan, että pääsen ulkoiluttamaan niitä pihalla.

Samassa yhteydessä hankin sitten noihin lenkkareihin vielä erikoispohjallisenkin, koska lenkkareiden pieninkin koko oli minulle pikkuisen väljä.

Jotta tasapainoa tulisi harjoitettua kokonaisvaltaisesti, ostin samalla kerralla myös tasapainotyynyn, jota voi käyttää paitsi erilaisiin lihasharjoitteisiin ja tasapainon kehittämiseen myös istuintyynynä, koska se tukee selän asentoa istuessa.

 
Sitten se saldopuoli, jota ei koskaan mielellään esittele. Lenkkarit maksoivat 22e ja pohjalliset 2e, tyynyn hinta oli 8e. Se tarkoittaa siis sitä, että olen tuhlannut 32 euroa tänään, vaikka väitänkin, että kyse on tarpeellisista, järkevistä hankinnoista eikä tuhlauksesta. Kaikki tavarat ovat siis peräisin luottokaupastani Lidlistä.

Myöhäiset synttärit

Ystäväni Ievuskainen ja hänen äitinsä olivat järjestäneet minulle ihanaisen yllätyksen. Harvoin sitä käy niin, että synttärisankari pääsee valmiiseen pöytään ja saa vielä lahjoja kaiken muun lisäksi. Niin minulle kuitenkin kävi perjantaina, kun pääsin myöhästyneille synttäreilleni. Ensiksi pääsin herkkupöytään nauttimaan vuohenjuusto-kinkku-tomaatti-basilika piirakkaa ja herkku cupcakeja ja sitten vielä lahjottiinkin.

Ystäväni tietää sen, että olen julistanut itselleni kynsilakkojen hankintakiellon. Ei siis ollut yllätys, että paketista paljastui kaksi aivan uskomattoman upeaa kynsilakkaa ja muutenkin tarpeistoa kynsien hoitamiseen siellä nimittäin oli noiden kynsilakkojen lisäksi kynsilakan poistoainetta, Doven käsivoidetta ja pumpulilappuja kera käsityönä valmistetun lappukotelon sekä tietenkin kortti, josta löytyy jotain niin kovin paljon minua: kengät ja käsilaukku. Nuo paketissa olleet kynsilakat olivat MaxFactorin  turkoosi-kultainen duochrome, joka kiiltää ja kimaltaa kynnellä aivan uskomattomasti. Maybelinen coloraman siniharmaa sisältää aavistuksen glitteriä, mutta kuivuu silti pinnaltaan mattaiseksi. Väri on todella kaunis ja tuo pinta jännittävä. Nyt en vain osaa pättää, kumman ensin ottaisin käyttöön. Pumpulilapuille virkattu valkoinen suojus on Ievuskaisen käsialaa, siinä on ripustuslenkki eli sen saa kauniisti roikkumaan ja ruusun takana on hakaneula eli sen voi halutessaan irroittaa tuosta kotelosta muuhun käyttöön (vaikkapa rintaneulana).

Lisäksi paketissa oli Ievuskaisen äidin tekemä aivan mielettömän upea kännykkäkotelo - olen tainnut pari kertaa mainita, että olen mato hukkaamaan kännykkäkoteloita. Tämä vaan on niin mielettömän upea, etten taida malttaa ottaa sitä käyttöön hukkaamisen pelosta. Kotelon malteriaali on huopaa, sisukset kirjonnan väristä silkkiä ja kirjonnat tehostettu samansävyisillä helmillä. Kirjonnan sekaan on upotettu monogramminikin.

BUZZAUS: Oral-B Pro-Expert hammastahna

Pääsin mukaan Buzzadorin kampanjaan, jossa tuotteena ovat Oral-B:n Pro-Expert hammastahnat. Hammastahna eroaa muista Suomessa myynnissä olevista hammastahnoista sikäli, että sen vaikutus perustuu ainutlaatuisen patentoituun Tinafluoridi koostumukseen, joka vaikuttaa kaikilla kahdeksalla hammaslääkärien yleisimmin tarkistamalla alueella.

Esitteessä kerrotaan, että Oral-B Pro-Expert All-Around Protection -hammastanhan koostumus on monitehoinen ja syvävaikutteinen. Päivittäisessä käytössä se suojaa pitkäkestoisesti reikiintymistä, ientulehduksia, hammaskiveä, plakkia, vihlomista, kiilteen kulumista ja värjäytymistä vastaan sekä raikastaa hengityksen. Hammastahnan kahdeksan hyötyä on kliinisesti todistettu yli 70 tieteellisessä tutkimuksessa, mikä osoittaa tämän teknologian turvallisuuden ja tehokkuuden. Mikään muu hammastahna ei tarjoa parempaa suojaa kaikilla näillä alueilla.

Oral-B:n Pro-Expert tuotesarjaan kuuluu neljä erilaista hammastahnaa.

1. Pro-Expert All-Around Protection antaa luotettavan monivaikutteisen suojan tinafluoridia ja polyfosfaatteja sisältävän koostumuksensa ansiosta.

2. Pro-Expert whitening hammastahna sisältää ainutlaatuisia valkaisevia ainesosia, jotka auttavat pitämään hampaat puhtaina ja poistamaan pinnallisia värjäytymiä harjauksen yhteydessä.

3. Pro-Expert hammaskiille hammastahna sisältää polyfosfaatteja, jotka vahvistavat ja suojaavat hammaskiillettä happohyökkäyksien aiheuttamalta kulumiselta.

4. Pro-Expert Sensitive + Gentle Whitening hammastahna lievittää nopeasti ja pitkäkestoisesti hampaiden vihlontaa samalla, kun se auttaa ennaltaehkäisemään vihlontaa ja suojaa myös hammaskiillettä eroosiolta muodostamalla happohyökkäyksiltä suojaavan kalvon.

Itse sain testattavakseni sekä Pro-Expert Protection hammastahnan ja Pro expert hammaskiille - hammastahnan. Niillä sitten harjailaan tänä iltana ja käytetään harjaamiseen paketissa ollutta Oral-B Pro-Expert Premiun Pro-Flex hammasharjaa.

Näytteitäkin olisi, haluaako joku pestä hampaat????

Luottoreseptejä: Chili con carne

400 g paistijauhelihaa

1 rkl rasvaa
( 2 (225 g) isoa sipulia )

( 2 valkosipulin kynttä )

2 - 3 dl vettä

1 liha-juuresliemikuutio

1/2 dl tomaattipyreetä

1/2 - 1 tl chilijauhetta

1 tlk (420 / 280 g) kidneypapuja

1 prk (2,5 dl) Valio maustettua ruokakermaa Mustapekka


Ruskista jauheliha pannulla rasvassa.


(Lisää hienonnetut sipulit ja valkosipulit. Anna niiden kuullottua.)

Lisää vesi, liemikuutio, tomaattipyree ja chilijauhe. Käytä chiliä makusi mukaan. Anna kiehua hiljalleen 3 - 5 min.

Huuhdo pavut siivilässä. Lisää ne sekä ruokakerma pannulle. Kuumenna kiehuvaksi.

Tarjoa riisin tai täysjyväcouscousin kanssa


 Meillä herra Kirjoitus vierastaa sekä sipulia että valkosipulia, joten siksi ne ovat reseptissä suluissa. Niiden tilalle olen laittanut vaihtelevan määrän paprikaa ja tuoretta chiliä, valitsemalla esimerkiksi kahta tai kolmea eri väristä paprikaa, saa kastikkeeseen myös mukavasti väriä.

Pihi lipsahdus ohi aiheen ja kielletyn houkutus

Jotenkin kummasti sitä käy kirjoitellessa niin, että aihe alkaa vetää aivan toiseen suuntaan, kuin on alunperin ajatellut kirjoittaa. Sitten sitä vain huomaa kirjoittavansa jotain aivan muuta kuin oli valmiiksi miettinyt, eikä millään pysty kääntämään kelkkaa enää takaisin sinne uralle, minne oli alunperin ajatellut.

Miettiessäni alunperin tuota pihiyden perimmäistä olemusta oli tarkoitus kirjoittaa myös esimerkiksi siitä, että paikkaan vaatteni, parsin sukkani ja tunnen huonoa omaatuntoa tietyistä ostoksista, jotka tehdään pelkästään mielihyvän, ei tarpeen vuoksi - tietynsorttista pihiyttä sekin (Hupaisaa sinänsä, että tätä näyttää olevan liikenteessä. Tyyliä metsästämässä-blogin Veera kirjoitteli suunnilleen samasta aiheesta samaan aikaan kun minä pohdin, miten kääntää asia järkeviksi sanoiksi). Aikamoista koulutusta tuo huvin vuoksi hankittavien tavaroiden ostamatta jättäminen on itseltä vaatinut ja aina silloin tällöin se perimmäinen pihi hautautuu jonnekin ja tulee ostettua kuluttamisen ilosta ja tavaran hankkimisen nautinnosta.

Eilen sentään sain onnitella itseäni eräästä niskalenkistä, jonka sain itsestäni. En ole tilannut Yves Rocherilta varmaan vuoteen ellei jo kohta kahteen mitään. Tällä kertaa he sitten olivat asettaneet houkuttimeksi jotain sellaista, että melkein lankesin. Kaikkihan tietävät suuren rakkauteni laatikoihin, joissa voi säilyttää vaikka mitä kivaa. Tämän kertainen Y.R:n tilaajalahja olikin sitten 4 kappaletta eri kokoisia kokoontaittuvia laatikoita. Eikä siinä vielä kaikki, noista kaksi oli vihreitä valkoisilla palloilla. Jos minulla olisi kynnet, mitä syödä, olisin varmaan jyystänyt ne ostohimossani juureen asti. Herra Kirjoituksestakin oli tosi paljon tukea ja kannustinta: "Nuo ovat ihan sun näköiset. Totta kai sinä tilaat..." Pyörittelin papereita kaksi päivää edessäni ja pohdin tarvetta esimerkiksi kasvorasvalle ja loppujen lopuksi sain kipattua mainokset paperiroskikseen mitään tilaamatta.

Olen tänä vuonna laatinut itselleni kuukausittain tavoitteita - paitsi että helmikuun tavoitteet eivät taida olla missään näkyvissä vieläkään, vaikka koko kuukausi on melkein eletty (ne ovat kuitenkin ne jo moneen kertaan esitellyt samat eli ei uutta kynsilakkaa, ei huulipunaa, ei kenkiä, ei laukkuja, ei vaatteita ja uutena ei turhia lupauksia!). En ole uskaltanut luvata kuin kuukausi kerrallaan, että en osta kenkiä, laukkuja, vaatteita tai meikkejä. Ihailen ja pikkuisen kadehdinkin niitä, jotka pystyvät tekemään tuon lupauksen kokonaiseksi vuodeksi kerrallaan (tämäkin tuntuu olevan suuresti muotia, aiheesta on tehty tutkimusta, lopputyötä ja kirjoitettu blogiakin), eikä huonoa omaatuntoa yhtään auta se, että minä voin venyttää kuukausittaiset lupaukseni vaikka kahteen vuoteen, mutta kuukausi kerrallaan. Tunnen kuitenkin itseni niin hyvin, että tiedän himoavani kiellettyä hedelmää. Jos siis ostokieltoni olisi voimassa vuoden, lankeaisin aivan varmasti. Kun se on voimassa vain kuukauden kerrallaan, voin aina "huijata" itseäni uskomaan, että ensi kuussa ostan sitten vaatteita, kengät jne. ja siirtää tuolla tavoin ostotarvetta.

Tuntuu äärimmäisen ristiriitaiselta, että kaltaiseni pihi ihminen tuntee tarvetta ostaa, mutta niin yleensä käy silloin kun joku asia on kielletty. Ja kielletty nimenomaan siksi, ettei ole tarvetta kyseiseen asiaan, ei sen vuoksi, että tilin saldo olisi nolla. Jos saldo olisi nolla, en varmasti ostaisi, mutta jotenkin tämä toisenlainen kielto houkuttaa rikkomaan sitä. Tasan sama pätee muuten esimerkiksi karkeihin ja roskaruokaan, jos lupaan etten käy pizzalla tai hampurilaisella, löydän itseni sieltä varsin pian. Jos en lupaa mitään, jäävät hamppikset usein ostamatta. Pitänee varmaan seuraavaksi luvata, että syön karkkia joka päivä ja en käy salilla koko viikolla - toimisikohan se?

Mies kenkäkaupassa

Herra Kirjoituksen sieviläiset talvikengät alkoivat osoittaa hajoamisen merkkejä. Sen verran vain pientä pohjanirtoamista, että poposet on pakko toimittaa suutarin hellään huomaan. Koska rakas mieheni ei harrasta kenkien haalimista, olimme tilanteessa, jossa miehen täytyi hankkia uudet kengät voidakseen viedä toiset korjattaviksi. (Onneksi nyt vasta mieleeni tuli, että miehellä on kyllä bootsit ja toisetkin mustat talvikengät - hautajaiskäyttöön aikanaan ostetut, mutta en muistanut noita silloin kun kenkien hankinta tuli puheeksi)

Herra Kirjoitus siis pääsi yksinään kenkäkaupoille, kun pongasin paikallisen kenkäkaupan tarjouksen miesten talvikengistä, enkä millään ehtinyt mukaan. Arvatkaapa mikä oli lopputulos?

Tässä entiset kengät, merkkiä Sievi:

Tässä uudet merkkiä Rieker:

Ja tässä nämä kenkäkaksoset sitten yhteiskuvissa:
Pikkuisen erilaiset tikkaukset, mutta muutoin hyvin, hyvin samannäköiset kengät. Ja tietenkin mustat ja nauhoilla. Minun rakas mieheni ei yllätä!
 

Pihiyden perimmäinen olemus

Meille suomalaisille rahasta puhuminen on tabu. Kaipa se kuuluu tähän periprotestanttiseen ajattelutapaan, jossa rahaa on hyvä olla, mutta siitä ei sitten naapurille huudella. Rahasta meuhkaavat useimpien mielestä vain nousukkaat, kaikki muut ovat kovin hiljaa oli sitten tilanne se, että rahaa pankkitilillä on, taikka se, että tilin saldo näyttää nollaa. Raha koetaan jotenkin äärimmäisen intimiksi alueeksi, joissakin tilanteissa jopa intiimimmäksi kuin oma vartalo tai seksi. Tuo sama koskee minuakin, rahasta voi puhua niin kauan kunnes tullaan siihen kohtaan, jossa pitäisi tunnustaa paljonko kolikoita ropsahti tilille viimeksi palkkapäivänä tai paljonko olivatkaan verotettavat tulot viime verotuksessa. Silloin tapahtuu joko äkillinen puheenaiheen muutos taikka sulkeutuminen kuin simpukka - rahasta, ainkaan minun rahoistani nyt vaan ei puhuta ja piste.


Rahankäytöstä sentään voidaan keskustella, se kun ei ole ihan yhtä tabu. Jos kysyy useimmilta työkavereiltani tai sukulaisiltani, ovat useimmat melko todennäköisesti valmiit väittämään, että minä olen saituudessani heti Roope-sedästä seuraava. Asia, mistä en tietenkään itse ole samaa mieltä. Ensimmäisenä olen valmis myöntämään, että olen taloudellinen, pihi, jopa nuuka, mutta saita en ole. En ole koskaan jättänyt käymättä lääkärissä sen takia, että se maksaa tai syömättä ravintolassa sen takia, että ruoka on kallista - sen drinkin voin sitten jo kyllä jättää juomatta, koska se ei ole tarpeellinen ja on ylihinnoiteltu, ja ryystää tilalle kotona viimeistä edelliseltä tai sitä edelliseltä lomamatkalta tuotuja viinoja, jotka muuten jäävät kaappiin juomatta. Annan myös sitä sen suuremmin mainostamatta vuotuiset lahjoitukset niin Punaiselle ristille, Pelastusarmeijalle kuin Maailman luonnonsäätiöllekin, kolhetiinkin tiputan jotain muuta kuin napin. Ystävät ja sukulaisetkin saavat paketteja merkkipäivinään. Joten en osaa mieltää itseäni saidaksi, mutta pihi olen ja sen ominaisuuden perimmäistä syntyä ja esiintyvyyttä nyt on tarkoitus pohtia.

Koska kaikista mahdollisista viosta yleensä syytetään kotia ja kasvatusta, voisin minä toki tehdä tämäkin asian suhteen juuri niin. Minut kun ovat tähän äärimmäisen yltäkylläiseen aikaan kasvattaneet ihmiset, jotka ovat nähneet ajan, jolloin tavaraa ei ollut, vaikka rahaa olisikin ollut - yleensä tosin ei ollut sitäkään. Sen vuoksi kaiken kierrättäminen ja nuukailu oli luonnollista, jokapäiväistä ja kulki elämässä mukana, vaikka ei ehkä olisi enää tarvinnutkaan. Koti tarjosi hyvän alkuopin ja loput sitten maailma. Muistan yhä edelleen katkerana ensimmäisiä valmistumiseni jälkeisiä kuukausia, jolloin työtä tarjottiin puolikkaaksi työajaksi. Tietenkin otin työn, koska minulla oli palava halu saada jalkaa oven väliin, kun sitten tarjottiin lisätunteja ja lisäpäiviä, otin ne innolla vastaan. Täysi shokki tulikin sillä kohtaa, kun liitolta tulikin ilmoitus, että olen tehnyt liikaa tunteja - he eivät maksa päivärahaa niiltä päiviltä, jolloin olin työttömänä siis kuukauden elämiseen vain puolikkaan työajan palkka. Noista ylimääräisistä töistä maksettiin palkka kuusi viikkoa jälkikäteen eli seuraavan kuun puolella ja taas uusi mukava yllätys: olin saanut liikaa palkkaa, joten ei taaskaan päivärahaa. Jälleen elämiseen vain puolet kuukausi palkasta ja täyden kuukauden menot kuitenkin kuitattavina. Kun tuota samaa kävi pari kertaa, kummasti oppi pihistämään kaikesta tarpeettomasta.

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Niin vain kävi minullekin, että en enää osannutkaan luopua etsimästä sitä halvinta maitolitraa ja edullisinta jauhelihaa. Pakosta tuli tapa ja tavasta toinen luonto, nykyään esimerkiksi tarjousten tsekkaaminen käy niin luonnostaan, etten tajua tekeväni sitä ennen kuin joku huomauttaa minulle aiheesta. Siinä missä muut mainostavat kalliita hankintojaan, minä puhun paljon mieluummin edullisista kirpparilöydöistäni tai loistavista tarjouksista. Kaukana ovat ne ajat, jolloin joku lätkä takapuolessa sai minut ostamaan jotain ja maksamaan siitä mansikoita. Muistan täsmällisesti vain yhden kerran teini-iässä, jolloin äiti-parkani maksoi itsensä kipeäksi ostaessaan minulle Levikset, jotka olivat silloin must.

Kun näin jälkikäteen miettii, niin merkkitavaroiden kohdalla on käynyt niin, että sitä mukaa kun olen tajunnut, että minulla olisi varaa niihin, olen voinut jättää ne ostamatta. Luis Vuittonin veska (ja tämä on sitten vain esimerkki, en pidä niistä susirumista kasseista) on ollut haluttava vain siihen asti, että olisin voinut ostaa sen kyseisen hankinnan vaikuttamatta talouteemme juuri lainkaan. Sen jälkeen se lakkasi olemasta merkittävä tai edes haluttava tekijä. Samoin on käynnyt monille muille jutuille, kuten niille merkkivaatteille, joiden kohdalla ajattelumalli on muovautunut muotoon: "voisin, jos halusin, vaan miksi ostaisin, kun en tarvitse".   Elämä on valintoja ja priorisointia, se mitä yksi pitää arvokkaana on toiselle merkityksetöntä. Minun valintani on se, että en edes yritä opetella pois kerran oppimastani pihiydestä. Käytän edelleen vaatteeni rievuiksi ja ostan jauhelihaa valmisruoan asemasta, jätän ravintolassa drinkin väliin, hehkutan estottomasti halpoja löytöjäni ja mainostan suureen ääneen edullisia tarjouksia. Blogissani koetan olla keskittymättä liikaa nuukuuteen, mutta kierrätysvinkeiltä ja vanhoilta rievuilta ei vaan voi välttyä. Se on minulle niin luontaista, kuten eräässä peli-illassa työkavereiden kesken tuli ilmi. Milloin viimeksi-pelissä kohdalleni tuli kysymys: koska viimeksi koit maksaneesi jostain liikaa? Vastauksissa oli useampi kuin yksi "ei koskaan"-vaihtoehto ja perusteluina todettiin, että sinä nyt vaan olet sellainen ihminen, ettet maksaisi liikaa mistään. No, sellainen minä toisaan olen, pihi - omasta mielestäni hyvällä tavalla pihi. :-)  

Minun pihiyteni on myös sen erään vanhan sanonan syvää kunnioittamista eli ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Aina olen pyrkinyt elämään elämäni niin, että joku kolikko jäisi pahan päivän varallekin jokaisesta palkasta. Tai ainakin melkein jokaisesta, sillä silloin kun reissuun lähdetään, ei välttämättä jää palkasta mitään ja saattaa mennä vähän jemmojakin, mutta sehän onkin elämyksien kokoamista ja silloin ei nuukailla. Säästellään taas sitten arjessa.   Myönnän, että paljon jätän haluamiani tavaroita ostamatta käyttäen näitä samoja vanhoja perusteluja: Mihin sinä sitä oikein tarvitset? Taasko laukku/huulipuna/kynsilakka - eikös sinulla ole noita ja vaikka miten paljon? Sillä kun en osaa hävittää toisesta päästä, ei kaappeihin tahdo mahtua mitään uutta ja siksi ostamisen rajoittaminen on paikallaan. Pihiyttä on sekin, ettei millään haluaisi heittää roskiin tavaraa vain saadakseen ostaa uutta tilalle - jotkut kykenevät tuohon, minä en. Koska pihiys on naamioitumassa mimimalismiksi tai päin vastoin, voipi olla että vuodesta 2013 tulee hankintojen osalta äärimmäisen tylsä vuosi -tammikuu: ei mitään uutta; helmikuu ei mitään uutta; maaliskuu ei mitään uutta; huhtikuu ei---

Onnistumisen kokemuksia

Rakas päiväkirja - äsh, onpa vanhanaikaista, sillä eihän kukaan nykyään enää kirjoita päiväkirjaa. Otetaanpa uudestaan:

Rakas blogosfääri - ush tuohan kuulostaan ihan samalta kuin muinoin Aku Ankassa esiintynyt mahtava Brutobia, jonka urheilujoukkue esiintyi punaisissa paidoissa sirppi ja tähti kuviot sekä CCCR- tai CCCB kirjaimet rinnassaan. Viittaus tiettyyn isoon itäiseen naapurimaahan oli joka tapauksessa äärimmäisen selvä, emme siis voi käyttää tätäkään, joten pompataan suoraan asiaan.

Ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon olen pystynyt tekemään täysipainoisen treenin: tunti rasvanpolttoa stepperissä. Nilkka kesti treenin ihan hyvin, pikkuisen se jälkikäteen ilmoitti olemassaolostaan, mutta rauhoittui pian.

Sen lisäksi onnistuin jättämään lohtukarkit syömättä, ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon irtokarkkipussin pohja ei paistanut alta vartissa namujen ostamisesta.

Eläköön elämä, eläköön kevät! Täältä tullaan, kyllä on ihana olo, kun pääsee taas tekemään jotain muutakin kuin mässyttämään karkkia.

Hyvää ystävänpäivää

Vaikka en normaalisti lämpiä tälle amerikkalaiselle pitsiä, sydämiä, söpöstelyä, nalleja, ruusuja, rusetteja - ystävyydelle, on ystävyys sinänsä niin tärkeä asia, että sille pitäisi uhrata enemmän kuin yksi teksti vuodessa. Ystävyys on tosiaan yksi elämän kalleimmista asioista ja sitä pitäisi vaalia vuoden jokaisena päivänä.

Näillä sanoilla oikein hyvää ystävänpäivää kaikille!

Tammikuun haasteen tulokset

Tässä sen nyt näkee, miten uskomattoman kuluvaista aika on. Helmikuukin on eletty jo puoleen väliin ja tammikuun haasteiden tulokset ovat vielä analysoimatta. Huh, miten tuo kuulostaakaan siltä, että tulossa olisi kovinkin fiksua tekstiä, sitä ei vaan ihan tosissaan taida olla tulossa.

Edes kertaamatta itselleni asettamiani haasteita, uskon flopanneeni noin puolessa jutuista. Kerrataan ne nyt kuitenkin.

Tammikuun tavoitteiksi asetan sitten seuraavat:
1. En osta yhtään kynsilakkaa
2. En osta yhtään huulipunaa
3. En osta kenkiä
4. En osta laukkuja
5. En osta vaatteita, en uusia enkä käytettyjä
6. Laihdutan nyt sen kilon. Ihan varmasti!
7. Liikun enemmän ja käyn salilla vähintään kaksi kertaa viikossa.
8. Kirjoitan blogiin vähintään kymmenen kirjoitusta
9. Lisään huuto.nettiin ainakin viisi uutta kohdetta tammikuun aikana

Omaksikin yllätyksekseni olen onnistunut sentään kohtuullisen hyvin noissa haasteissa. Viisi ensimmäistä olen onnistunut toteuttamaan, sillä kotiimme ei ole muuttanut yhtään uutta kynsilakkaa, huulipunaa, kenkää tai laukkua sen paremmin kuin vaatteitakaan. Hyvä minä! Tiukoilla olen tosiaan ollut, sillä törmäsin netissä useampaankin sellaiseen glitterikynsilakkaan, jotka olisin halunnut kotiuttaa ja olen joutunut käyttämään kaikki tahdon voimani siihen, etten olisi ostanut niitä.

Tammikuun aikana olen sentään saanut blogiin naputeltua enemmän kuin kymmenen kirjoitusta, mutta huuto.nettiin sain lisättyä vain yhden ainoan myytävän kohteen. Surkeaa. Suoranaisen häpeällistä.

Kuntosalilla käynnit jäivät kyllä vähempään kuin kahteen viikossa, mutta siihen  on sentään jonkinlainen meriselitys. Vaikka teksti, jossa haasteet on esitetty, on päivätty tammikuun alkuun, on se kirjoitettu jo joulukuun loppupäivinä, aikana, jolloin minulla ei ollut mitään tietoa, että löydän itseni uuden vuoden aattona kuntosalin lattialta jalka solmussa. Koipi ei yksinkertaisesti kestänyt kuntosaleilua koko tammikuun aikana, pariin kertaan yritin, mutta kipu pakotti lopettamaan. Nilkka on edelleen tätä kirjoitettaessa kipeä, se kestää jotain, mutta ei läheskään kaikkea, mitä sen tulisi kestää ja minun pinnani on kiristynyt äärimmilleen, minä kun haluaisin olla jo ihan kokonaan terve. Tuo nilkka oli myös hyvä tekosyy lohtusyömiseen - lohdullista asiassa on vain se, että jos en ole laihtunut, niin en kyllä lihonutkaan lisää tammikuun aikana.

Blogihiljaisuuden katkaisuun Brasilia-täytepostaus

Alunperin ajatukseni oli pitää vain parin viikon hiljaisuus ja keskittyä napsimaan kasaan mahdollisimman paljon pisteitä tuolta pointshopin puolelta, mutta hiljaisuus näyttää olevan venyvää sorttia. Mitä pidemmäksi tauko venyy, sitä suurempi kynnys on kirjoittaa enää yhtään mitään. Vaikka fiksumpaakin kirjoitettavaa ehkä olisi, niin otetaan nyt kuitenkin käyttöön tällainen mukavan matalan kynnyksen täytepostausaihe.

Jostain kumman syystä mieheni ja minä bongaamme kaupoista edelleen kaikkia Brasilia-aiheisia tuotteita, vaikka toisen reissun jälkeen jo päätettiin, että sinne emme hetkeen palaa. Siitä huolimatta kaapistamme löytyy niin Brazil-kahvia kuin Brasilian Baya-teetäkin. Viimeisin bongauksemme oli Läkerolin Copacabana fruits-pastillit.

Olivat muuten ihan ok makuisia, eivätkä edes saaneet mahaa sekaisin, vaikka ovat sokerittomia.

Yritän palailla taas blogin ääreen pikkuhiljaa, kunhan saan työstettyä ajatuksen tasolla muhivia tekstejä kirjoituksiksi asti. Oman lisämausteensa tähän soppaan tuo tietenkin työ, jossa tuntuu kertyvän jatkuvia ylityötunteja ja niitä harrastehommiakin pitäisi hoidella ja verottajakin huomautteli, että erinnäisiä lomakkeita pitäisi palauttaa ennen kuun loppua. Tekemisestä ei siis ole pulaa, vain ajasta - taas kerran.