Shoppailulle stoppi

Nyt on sitten pakko viheltää peli poikki shoppailun osalta, sillä olen viimeaikoina kantanut kotiin kassikaupalla tavaraa. Vähän sieltä, vähän tuolta ja lopputulos onkin sitten huomattava määrä kaikkea.

Työpaikan kirppikseltä hankin kaksi korua yhteensä kolmen euron hintaan. Kullanväriset ketjut ostin lähinnä askartelumateriaaliksi, mutta saattaa olla että käytän niitä ensin pari kertaa sellaisenaan.

Tampereelta kävin hakemassa huuto.netistä hankkimiani tavaroita, joita olikin kertynyt yllättävän paljon. Kaiken kaikkiaan nämä vaatteet, kengät, korut ja laukku kustansivat minulle 13 euroa eli varsin edullinen löytö, vaikka harmillisesti nuo vaaleat mokkasaappaat eivät sovellukaan minulle. Eli ne ja musta laukku sekä vaaleat housut menevät todennäköisesti suoraan kirppiskasaan. Osa farkuista on nyt liian pieniä, tarkoittaen, jotta olisi jotain, minkä takia laihduttaa, sillä muutoin paino tuntuu pysyttelevän liian tiukasti vanhoissa lukemissaan.

Paketissa oli siis vaalea mokkatakki, joka oli minulle kuin tehty ja siihen sopiva vaalea metallikoristeinen huivi. Lisäksi tumma - toisin sanoen pikimusta- jakkutakki, joka odottaa vielä parin kilon kevennystä istuakseen täydelliseti.

Farkkuja oli paketissa kolmet. Yhdet tosi ihanat kukkakoristeiset ja kaksi enemmän perusmallia olevat. Ja sitten ne vaalean kullanväriset satiinihousut, joista en oikein vielä osaa sanoa, pidänkö ne vai pistänkö suoraan eteenpäin. Jos niissä olisi stretchiä, ne kävisivät zumbavaatteiksi, mutta kun tuo satiini ei jousta, niin ne eivät oikein sovellu siihen käyttöön ja noin muutoin ne eivät kyllä ole minun tyyliäni.

Saappaita paketissa oli kahdet: tummat strech-varrella olevat ja ruskeat mokkaiset, jotka olisivat sopineet yhteen tuon takin kanssa, jos olisivat sopineet jalkaani.

Korut, kolme kaulaketjua, rannekoru ja sormus, kuuluivat myös pakettiin.

Musta peruslaukku on kohtuukuntontoinen ja reilun kokoinen eli sitä voisi tosiaan käyttääkin, mutta kun näitä on kertynyt aika paljon, täytyy varmaan jostain luopua.

Sitten poikkesin Kontin kirppiksellä ja sieltä mukaani päätyivät kaksi mustaa laukkua. Häpeä tunnustaa, mutta olin täysin unohtanut, että tuohon huutamaani pakettiin kuului laukku. Rakas konjakinvärinen veskani rikkui kesken matkan (se saatiin kyllä sitten myöhemmin korjattua) ja minun oli pakko ostaa joku uusi. Siitä syystä ostin tämän kuvassa oikealla olevan peruslaukun 3,5 euron hintaan.

Tätä toista mustaa (kuvassa vasemmalla) taas en voinut jättää kirppikselle, koska minulla ei ole ollut mustaa peruslaukkua tässä koossa. Kuulostaa varmaan karmealta sanoa, mutta ostin sen hautajaisia varten. Malli kun on niin klassinen, että se käy tuohon käyttöön vielä kymmenen vuodenkin kuluttua. Hintaa laukulla oli 4€.

Selasin nettiä ja tajusin yht'äkkiä, miksi veska näyttää niin kovin tutulta - samanmallinen laukku roikkuu hänen majesteettinsa kuningatar Elisabeth II:n käsivarrella useammissa hänestä viimeaikoina otetuissa kuvissa, samanlaisena kiiltävän mustana (linkin takana vain yksi kuva, mutta viitteliäät selaavat google kuvahakua, mm. täältä löytyy lisää kuvia). Veikkaan vaan, että Ellun laukulla on hintaa enemmän kuin minun kirpputori löydölläni, mutta voin väittää olevani itseäni hienommassa seurassa.

Pertti Palmrothin kullanväriset kengät olivat sellaiset, etten vain yksinkertaisesti voinut jättää niitä kirppikselle. Ne kustansivat ihan viisi euroa, mutta olivat melkein uudet, nahkaa sisältä ja nahkaa päältä ja mikä herkullinen väri.

Lisäksi ostin kaksi konjakinväristä vyötä ja huivin. Näiden kolmen yhteishinta oli 2 euroa, johtuen siitä, että Kontissa oli synttäritarjouksena osa tuotteista puoleen hintaan.

Lankamaailmassa

Minä en vain voi käydä Tampereella käymättä Lankamaailmassa. Kävin siellä tälläkin kertaa ja mukaan tarttui "pari" kerää lankaa.

Viime kesänä ostin beigeä Fön-nimistä bambulankaa, mutta en uskaltanut ryhtyä tekemään siitä mitään, koska lankaa oli kuitenkin sen verran vähän. Nyt kävi niin hyvä tuuri, että samaa värierää oli myynnissä vielä kymmenen kerää - ne olivat vieläpä tarjouksessa, joten ostin ne kaikki.

Tarjouksessa oli myös korallinvärinen pörrölanka, jota ostin kuusi kerää. Nyt harmitti, etten ostanut toista mokomaa lisää. Vähäinen kerä märää johtuu siitä, että ostaessani minulla ei ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa tuolle langalle, se vaan oli niin herkullisen värinen, että sitä oli pakko ostaa edes vähän.

 Puuvilla ja bambupuuvillalankoja ostin montaa väriä ja eri merkkejä tulevia projekteja varten. Osaa olen jo käyttänytkin, mutta silti tuli tunne, että taisin sittenkin hiukan liioitella noiden lankojen määrässä eli ostaa muutaman kerän liikaa tai sitten koko suku ja tuttavapiiri saa bambupuuvillaisia joululahjoja. Esittelen valmistuvat työt sitten aikanaan.

Takkilöydöt

Blogi on ollut kovasti hiljainen johtuen siitä, että blogin kirjoittaja on raatanut itseään hengiltä kolmessa työssään. Joista yksi loppuu tällä viikolla ja toinen parin viikon sisällä. Sen jälkeen ei ole luvassa kuin normaalihommia ja auringonottoa. Pyrin siihen, että blogillekin jäisi enemmän aikaa.

Sain Marilta Alppihovista ihanan haasteen, jota aivot ovat työstäneet jo hetken aikaa, mutta ihan vielä se ei ole toteutusvalmis, mutta tulossa on, tulossa on.


Kaksi viikkoa sitten kiertelin uuden blogilöytöni, "paskat kirppislöydöt"-blogin innoittamana paikallisella kirppiksellä. Kerrankin kävi niin, että tarjolla ei ollut huonoja löytöjä, vaan jotain todella, todella mahtavaa.

Löysin meille kummallekin siistimmän kevättakin. Herra Kirjoitus kun on yleensä aina kiskomassa ylleen farkkutakkia, jos on tarkoitus mennä jonnekin, missä takkia tarvitaan näin kesäaikaan, ja puvuntakki ei riitä tai sovellu. Hänelle löysin myyränvärisen puolitakin, jota ei ollut käytetty juuri lainkaan, pinta mokkajäljiltelmää. Olisko tuo "epämuodikas" materiaali syynä takin hylkäämiseen. Tarkastin takkia kirppiksellä varmaan vartin, kun kävin saumat yksi kerrallaan läpi, nuohosin taskut ja vuorit, kun yritin etsiä vikaa, miksi tuon kuntoinen vaate oli myynnissä tuolla hinnalla. No, meidän voitto, sillä takki sopi Herra Kirjoitukselle paremmin kuin hyvin.

Itselleni sama kirppis tarjosi myös vitosen hinnalla 3/4 takin. Senkin pinta on mokkajäljitelmää ja se on kaiken kaikkiaan kuin minulle tehty. Kaikki napit tallella, kaulukset siisti ja olisin valmis vannomaan, ettei tätäkään ole juuri pidetty - taisi olla kirpparin kameravalvontaa seuraavalla hauskaa, kun minä nypin, käänsin ja väänsin takkia varmistaakseni sen kuntoa.

Takit pääsivät jo tosi toimiin eräissä juhlissa ja saivat positiivista huomiota. Ilmesesti minulla on liian vähän takkeja, joska lähimmät tutut huomaavat heti, kun olen ostanut "uuden".

Hopotus: Vaasan näkkärit ja korput

Tämä kevät on ollut kovasti vilkas Hopotusten suhteen, lisäinfoa Hopottajista täältä. Pääsin mukaan myös Vaasan näkkäri ja hapankorppu-kamppanjaan.

Testattavakseni sain Vaasan hapankorppu-lajilteman, jossa toinen pää on 100% ruiskorppua ja toinen pää siis paketti uusinta uutta valkosipuli hapankorppua, jota muuten on tarjolla vain tässä lajitelma pakkauksessa.  Herkullinen lajitelma sopii naposteluun, illanistujaisiin juustojen ja viinin kera, cocktailpaloiksi.

Toisena testattavana oli vanhan tutun uutuus versio eli Koulunäkki Luomu. Koulunäkki on Suomen suosituin näkkileipä ja nyt se on sitten saatavilla luomu raaka-aineista leivottuna.

Kaikkien tuotteiden pääraaka-aine on täysjyväruis ja ne sisältävät runsaasti kuitua. Tuotteet ovat myös lisäaineettomia ja laktoosittomia. VAASAN näkkileivät ja hapankorput sopivat myös ruoanlaittoon. Tutusta lasagnesta tulee kuitupitoinen, kun käytät lasagnelevyjen sijaan runsaskuituista näkkileipää. Ja vieraat ihastuvat taatusti klassiseen juustokakkuun, jonka pohja on modernisti rukiinen…

Meillä Herra Kirjoitus ei suostunut valkosipuli kammossaan koskemaan tuohon valkosipuli hapankorppuun, mutta minä ja niitä maistelleet vieraat pidimme niistä kovasti. Koulunäkit hän listasi enemmän kuin herkullisiksi ja yritti omia koko paketin itselleen.

Kovasti olen iloinen, että pääsin mukaan tähän kamppikseen ja ilolla suosittelen näitä tuotteita muillekin - meille näitä ostetaan jatkossakin.

Sydämellistä

Helatorstaina juhlimme eräiden läheisteni 50+50 synttäreitä pihapiirissä, jossa oli myös keramiikkapaja. Juhlatalon emäntä oli kaukaa viisas ja oli sopinut keramiikkapajan omistajan kanssa, että tämä avaisi pajansa, jotta juhlavieraat voisivat käydä siellä tutustumassa hänen tuotantoonsa.

Niin mekin sitten Herra Kirjoituksen kanssa muiden vieraiden ohella suunnistimme sinne. Rakas mieheni osti minulle sieltä "jotain pientä". Olisi ostanut suurempaakin, mutta minä halusin nimenomaan nämä.

Keramiikkapajasta ovat peräisin vain sydämet, lisäsin itse puuttuvat nauhat juuri hankkimastani nauhavalikoimasta.

200 virkattua ruutua

Netissä surffaillessani näin kirjan, joka oitis herätti mielenkiintoni. Kyseessä oli Jan Eatonin 200 virkattua ruutua. Kun vielä kävi niin onnellisesti, että avasin suuni oikeassa paikassa, sain kirjan työkaveriltani selattavaksi. Vuodatinhan minä tälläkin pettymystäni edellisten kirjahankintojeni yhteydessä, kun jankkimani kirja ei ollutkaan nimensä veroinen. Sen vuoksi olin kovasti iloinen, kun työkaverini tarjosi omaansa minulle luettavaksi - pari läpiselausta osoitti, että kirja oli todella nimensä veroinen.

Malleja ei ehkä ollut ihan 200 erilaista, mutta riittävästi yli 150 kuitenkin, mikä oli huomattavasti enemmän kuin se 10 erilaista siinä edellisessä hankinnassa. Netin Booky.fi-kirjakauppa tarjosi kyseistä kirjaa ilmaisilla toimituskuluilla alle 12e hintaan, joten ihan pakkohan se oli kotiuttaa.

Nyt vaan sitten pitäisi päättää, mitä mallia alan ensinnä kokeilla.

Kosmetiikkaa ja vähän muutakin kotiin

Kuten tuossa aikaisemmin mainitsin, on postipoika ollut kovasti ahkerana ja kantanut kotiimme pakettia jos toistakin ja jos ei pakettia kotiin asti, niin ainakin lapun, jolla paketin sitten voi noutaa postista.

Ensimmäiseksi luettavaksi napsahti Anna-lehden ilmainen näytenumero. Siinä ei ollut mitään mainitseminsen arvoista huonoa, mutta ei myöskään mitään niin hienoa tai erinomaista, joka ansaitsisi tulla mainituksi.

Seuraavaksi luukusta kolisikin sitten kosmetiikkaa.
Head and Shoulders-sarjan miesten hilseshampoon ilmainen näyte osoittautuikin täysikokoiseksi 250 ml pulloksi. Herra Kirjoitus lupasi toimia tuotteen koekaniinina. Lisää tällaisia "tuotenäytteitä" jakoon, kiitos.

Samassa kuvassa mukana myös postin kotiin kiikuttamat arpavoitot. Äiti oli taas ostanut arpoja ja merkinnyt voiton saajaksi minut, siksi posti kantoi nämä voitot meille. Tällä kertaa kaappiemme täytteeksi päätyivät Hullunkuriset perheet korttipeli ja ekovärityskynät.


Myös Dermosilin uuden kuvaston mukana tuli kasa näytteitä. Nekin otettiin kiitollisena vastaan.
Testattavaksi tuli energiapurkkaa, karmamidijalkavoidetta, huulikiiltoa, meikkivoidetta, kesäistä suhkugeeliä, kasvovoidetta ja vartalolle tarkoitettua yövoidetta.

Eläimellistä menoa

Se on sitten tämän laiskotellun lomaviikon viimeinen varsinainen lomapäivä. Kyllä, olen ihan oikeasti lorvinut suurimman osan lomasta - vain maanantaina tein vähän iltatöitä, torstaina olin juhlissa ja siinä välissä ehdin vielä tavata kavereitakin ja tälle illalle olisi tarjolla vielä kipporvaare-kutsut sekä mahdollisesti frisbeegolfia.

Eläimellistä menoa on ollut tarjolla sikäli, että nyt pyörii taustalla Henning Mankelin  Valkoinen naarasleijona ja sitä ennen kuuntelussa oli Leena Lehtolaisen Henkivartija, jonka päähenkilö on Hilja Ilveskero...noita kuunnellessa on sitten tullut heiluteltua puikkoja. Valmistuneita töitä esittelen sitten tarkemmin vähän myöhemmin, kun saan ne kaikki valmiiksi. Kyseessä ovat pikkutyöt, joilla olen ajatellut avustaa joulupukkia.

Nyt keskityn nauttimaan vielä viimeisistä lorvitunneistani ja palaan sitten kiireiseen arkeeni maanantaina kun aloitan töistä, jatkan salilla ja diettiäkin pitäisi jossain vaiheessa pitää. Blogiinkin palaan ehkä taas pian, mutta nyt puukot heilumaan. Ensi torstaina suuntaan Tampereelle ja sieltä voisi tuoda tuliaisina vähän lisää lankaa, kun nyt melkein ajan lankamaailman ohi.

Hopotus: Punapää

Pääsin mukaan Hopottajien hiusvärikamppanjaan, jossa oli mahdollisuus testata Nautrigin-hiusvärejä.

NATURIGIN-hiusvärit tarjoavat hellävaraisemman ja luonnollisemman vaihtoehdon hiusten värjäämiseen. NATURIGIN-hiusvärisarja pohjautuu ajatukseen siitä, että aito kauneus on luonnollista. Tästä syystä tuotteet on tehty niin luonnollisista ja puhtaista raaka-aineista kuin mahdollista. Tuotteet ovat parabeenittomia ja ammoniakittomia. Ne sisältävät myös Ecosert-sertifioituja ainesosia.

NATURIGIN on hellävarainen tason 3 kestoväri, joka antaa peittävän ja pitkäkestoisen lopputuloksen. Hellävaraisuus perustuu tuotteen sisältämään jojobaan, soijauutteeseen sekä 10 muuhun puhtaaseen luomu-uutteeseen ja öljyyn, jotka suojaavat hiusta värjäyksen aikana sekä lisäävät kiiltoa. NATURIGIN-hiusvärit peittävät harmaat hiukset 100 %:sesti. Saatavilla on 14 luonnollisen kaunista sävyä. NATURIGIN-sarja on suunniteltu erityisesti hennolle skandinaaviselle hiustyypille. Tuotteissa on mieto tuoksu, eikä niitä ole testattu eläinkokeilla.

Testattavan värin sävyn sai valita kartan 14 sävystä. Minulle testaukseen päätyi sävy 7.55. medium blonde deep red. Väri näyttää värikartalla varsin voimakkaan punaiselta ja vähän jännitinkin lopputulosta sikäli, että tuleeko siitä sittenkin ihan liian punainen. Haaveissani kun oli sellainen enemmän kuparin kuin kirkkaanpunaisen sävy.

Tuote oli varsin helppo käyttää, ei valunut, ei sotannut ja suostui lähtemään pois sekä naamasta että kaakeleista ilman suurempia irvistyksiä. Tuoksu oli varsin mielyttävä, ei yhtään sellainen pistävän ammoniakkinen kuin monissa hiusväreissä. Vaahtoava hoitoaine tuoksui minusta raikkaasti kesältä ja koivulta ja oli sellainen hassu yllätys, koska ohjeissa ei varsinaisesti sanottu, että hoitoaine vaahtoaa kuin shampoo konsanaan.

Värjäystuloksen tarkisti ammattikampaaja, joka leikkasi hiukseni värjäyksen jälkeen ja kehui sekä väriä että värjäystulosta. Lopputulema oli, että väri todellakin oli sellainen enemmän tummaan kupariin vivahtava kuin kirkkaanpunainen. Tästä osa toki johtuu siitä, että edellinen hiusvärini oli tummahko ruskea ja sävyn värikartta siinä purkin päällä kyllä vihjaisi selkeästi, että tummaan pohjaan väri ei ole kovin kirkkaan punainen.

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat eli kyllä se punaisempi on kuin ennen ja kiiltää ihan mielettömästi (kuva on otettu illalla, jolloin aurinko ei osu hiuksiin ja silti näyttävät kiiltäviltä, auringossa suorastaan säkenöivät):

Kieltäydyn tunnustamasta, että minulla olisi harmata karvoja, mutta maantienvärisen juurikasvun tämä peitti paremmin kuin hyvin eli olen taipuvainen uskomaan siihen, että harmatkin peittyvät värin avulla tarvittaessa.

Ikuisuusprojekti

Koska olen hätäinen ihminen, on useamman kuukauden aikana hitaasti valmistunut projekti minulle ihan sama kuin ikuisuusprojekti. Hupaisinta on se, että se on ollut valmis jo ainakin kolme viikkoa, mutta en vaan ole ehtinyt "kuittaamaan" sitä valmistuneeksi.

Kyseessä on tietenkin se harmaa huitula eli silkki-villalangasta neulomani saumaton kääntöpaita. Kyseisen neuleen ideahan oli se, että siinä ei ole yhtään saumaa, vaan miehusta ja kaulus ovat yhtä osaa ja hihat on neulottu nostelemalla ne päätetyistä silmukoista. Neuletta voi siis käyttää niin, että se on lyhyt ja leveämpi ja siinä on massiivinen savupiippukaulus, joka taipuu myös hupuksi tai sitten niin, että pusero-osa on pidempi ja kapeampi ja kaulus sitten hiukan vähemmän massiivinen, mutta kuitenkin samaa savupiippumallia. Hihat ovat aavistuksen pussittavaa täyspitkää mallia.

Kuvasta ehkä saa jonkinlaisen käsityksen siitä, millaisesta neuleesta on kyse.

Edellisen postauksen nauhat liittyvät nimenomaan tähän puseroon. Se on ihan sinälläänkin käyttökelpoinen peruspusero, mutta vähän ekstaa ja vaihtelua saadaan noista nauhoista. Niiden avulla voi kiinnittää hihat lyhyemmiksi; varmistella, ettei kauluksesta vilku mitään ylimääräistä ja koristella myös puseron helman.

Seuraavista kuvista näkee ehkä vähän ideaa siitä, miten olen ajatellut nauhoja käyttää. Värejä on monta juuri siksi, että eri värinen nauha tekee erilaisen neuleen. Kuvissa esillä vain yksi värivaihtoehto.

Nauhakarnevaalit

Jossain vaiheessa kerroinkin, että olen hankkinut vielä vähän lisää puikkoja ebaystä. Siitä on jo jonkin verran aikaa, kun viimeisin  hankintani eli 120cm pituiset bambupuikot kotiutuivat. Jotenkin vaan aika ei ole riittänyt niiden esittelyyn. Tässä ne sitten vihdoin ovat, jossain vaiheessa täytyy vielä tehdä vertailu toiseen jo hankkimaani settiin ja pistää ylimääräiset myyntiin.

Samalla kun ikuisuusprojektini on edennyt (se on itse asiassa jo valmis, mutta siitä myöhemmin lisää), olen saanut uusia ideoita sen kaunistamiseksi. Näihin ideoihin liittyvät olennaisesti kapeat satiininauhat. Periaatteessa yksi väri olisi riittänyt, mutta enhän minä olisi minä, jos näin olisi ollut. Kun kerran hankitaan niin hankitaan sitten krossissa.

Ensin tuli vaalea vedenvihreä, tuo joka on samassa kuvassa puikkojen kanssa, ja sen jälkeen kasa muita. Kaikki huuto.netistä ja koko satsin hinta hiukan reilu kymmenen euroa. Samaan kauppaan sitten ilmestyi myös kasa helmiäisnappeja. Niiden käyttöön minulla ei vielä ole mitään erityistä ideaa, mutta nauhojen suhteen esittelen suunnitelmiani myöhemmin.

Mallin testaus

Taannoisella Helsingin reisulla, josta tuli kirjoitettua jo yksi juttu ihmisten pukeutumistyylistä, meille jäi ihan reilun tunnin verran aikaa kierrellä kaupoissa. Hankinnat jäivät olemattomiin, mutta jotain sentään jäi käteen. Nimittäin Indiskasta "käyttöön lainattu" neulemalli, siellä se oli ihanassa valkoisessa kesäkäyttöön tarkoitetussa puuvillaneuleessa.

Kovassa kiireessä vilkaisin mallia vain pikaisesti, joten kotona sitten täytyi tehdä tarkempi testaus aiheesta. Mikäpä sen parempi testausmateriaali kuin langanjämät ja niistä värkätyt sukat. Sukkien varret ja terät ovat eri pitsikuviota, koska ensimmäinen malli ei ollut ihan se, jonka indiskassa näin. Toinen yritelmä eli sukkien terät osui sitten jo paremmin kohdalleen.

Materiaalina tosiaan jämä seiskaveikat ja olen ensimmäisenä valmis myöntämään, että raidallinen pohja ei tee pitsikuviolle oikeutta. Kyllä tähän kuvioon pitäisi olla yksivärinen lanka ja napakahko neule.

Kuvio on siis yksinkertaisista yksinkertaisin, jota voi varioida useammalla tapaa. Tässä esitellään nyt sitten kaikki kolme eri vaihtoehtoa. Kyseinen mallikerta koostuu neljästä silmukasta ja vaihtelevasta määrästä mallikertoja.

Ensimmäinen vaihtoehto:  1 krs. *neulotaan kaksi oikein, nostetaan lanka puikolle, neulotaan kaksi yhteen*. Toistetaan koko kerroksen mitta. 2. krs. neulotaan kaksi oikein, kudotaan kaksi yhteen nostetaan lanka puikolle*

Toinen vaihtoehto: 1. krs. 1 krs. *neulotaan kaksi oikein, nostetaan lanka puikolle, neulotaan kaksi yhteen*. Toistetaan koko kerroksen mitta. 2. krs.neulotaan koko kerros oikein. 3krs.* neulotaan kaksi oikein, kudotaan kaksi yhteen nostetaan lanka puikolle*

Kolmas vaihtoehto (joka siis on se Indiskassa näkemäni neuleen oikea malli): 1 krs. *neulotaan kaksi oikein, nostetaan lanka puikolle, neulotaan kaksi nurin  yhteen*. Toistetaan koko kerroksen mitta. 2. krs. * neulotaan kaksi oikein, neulotaan kaksi nurin yhteen, nostetaan lanka puikolle*.

Sukista tuli sitten tämän näköiset. Malli tosiaan on varsinainen vipu ja viritys. Ylimmäinen kuva on varresta ja siihen on käytetty tuota mallineuletta kaksi.

Terän mallineule on kolmosta ja siitä tuli tämän näköinen ja näyttää tosiaan paremmalta jossain muussa kuin villasukassa.

Postia tullut

Vaikka sydämestäni inhoan blogeissa usein esiintyviä ennakkopostauksia, joissa kerrotaan suunnilleen, että mulla on tulossa niin mahtavan, loistavan, ihana uusi yhteistyökamppanja, mutta en voi puhua siitä vielä tämän kuukauden aikana, on minunkin pakko sortua tietynlaiseen teaseriin. Tulossa ei siis ole yhteistyökamppanjaa kenenkään kanssa, mutta kovasti ahkerana on postipoika viime aikoina ollut.

Herra Kirjoitus tuossa naureskelikin, että pidämme asuinalueemme postin hengissä, koska meiltä sekä lähtee paljon postia että meille tulee paljon postia. Viime viikollakin kävin kuittamassa maksikirjeen postista lähes joka päivä, paitsi yhden kiikutti postinkantaja ihan kotiin asti.

Yhtenä päivänä paketissa oli kakkos - ei kun anteeksi kolmostyönantajan, koska opetustyö jatkuu vielä muutaman viikon ajan ja se on virallinen kakkostyöni, lähettämät uuteen projektiin liittyvät paperit. Tuo työ on valitettavasti sellaista, josta en voi paljon kertoilla, mutta kovasti olen siitä pitänyt ja aion mukana olla niin kauan kuin poispotkaisevat.

Muiden päivien anteja aion sitten esitellä tulevien päivien postauksissa. Tällä viikolla lomailen, mitä nyt tänään illalla opetan eli aikaa blogillekin toivottavasti löytyy vähän enemmän kuin parin viime viikon aikana. Ne viikot kun ovat kuluneet ylitöiden ja suursiivouksen merkeissä, mutta uskomattomasti se vaan piristää, kun koti on kunnossa, ikkunat pesty, verhot vaihdettu ja tekstiileillä taiottu talvivärit piiloon. Tälläkään kertaa en ostanut mitään uutta kotiin, vaan kaivelin vanhoja varastoja ja silti löytyi uutta melkein joka huoneeseen.

Paljon on kertynyt esiteltävää ja kerrottavaa, toivottavasti ehdin purkaa edes osan tänne ennen kuin työt taas kutsuvat.