Testing, testing

Tällä kertaa saimme testaukseen Lihajaloste Korpelan Chicken snackeja. Nämä eivät tulleet Buzzadorin tai Hopottajien kautta, vaan ne toi maistettavaksi ystävä, joka on töissä kyseisessä firmassa.

Nuo snackit ovat firman uusinta uutta ja niitä on saatavilla kolmea eri makua chili, juusto ja pekoni. Kuva on vähän huono, mutta kyseessä on siis mausteilla kuorutetut kanapalat. Me söimme hyvällä halulla sekä juustot että chilit, pekonit jäivät vielä odottamaan. Tuotteet ovat itse asiassa niin uusia, ettei niistä ole vielä virallista promokuvaa edes firman sivuilla, kauppoihin tulevat kyllä ihan pikapuoliin elleivät jo ole myynnissä. Kyselin hinnasta, mutta ystävä suostui sanomaan vain, että ovat hintavia. Voisi siis olettaa, että ihminen, joka on valmis sijoittamaan herkutteluun enemmän kuin minä, ostaisi noita kaupasta, minä todennäköisesti tyydyn näihin ilmaisiin maistiaisiin, sillä veikkaukseni on, että tuo 200g rasia maksaa noin 5€.

Tosi hyviä nuo kyllä ovat, chilillä maustetuissa on sopivasti potkua ja juustoisissa ihan oikeaa juuston makua. Pakkauksessa kehutaan, että maistuvat hyviltä sekä kylminä että lämpiminä ja se pitää kyllä paikkansa. Tällaiselle ahneelle ihmiselle yksi rasia on passeli, pienempiruokainen suostuu jakamaan omansa. Erittäin helppoa ja nopeaa ja toimii sekä ruokana pikkunälkään että välipalaksi.

Lankeemus ja laina

Olen viimeaikoina yrittänyt pitää itseni poissa kirjakaupoista, sillä tein itseni kanssa sopimuksen muutaman tietyn kirjan hankkimisesta ja jotta voin hankkia ne, pitää näpit pitää irti muista.

Yhden pienen lankeemuksen sallin itselleni, nimittäin tämän kauneimmat neulemallit opuksen. Sen oli Adlibriksessä tarjouksessa alle 11€, eikä tilauksesta velotettu postikuluja lainkaan.

Kirjastotätien kauhuksi kävin lainaamassa Arnen ja Carloksen joulupallot-kirjan. He olivat kiikuttamassa sitä kesävarastoon ja olivat ylen hämmästyneitä, kun joku sitä tähän aikaan vuodesta kyseli. Minusta tämä on paras mahdollinen aika ja perusteluja on monta: kovin moni muu ei tosiaan varmaan ole kiinnostunut tästä juuri nyt eli todennäköisesti saan pitää sitä enemmän kuin normaalin kuukauden laina-ajan, sitä paitsi, jos meinaan saada pallot valmiiksi ensi jouluksi, on syytä aloittaa jo nyt. Ja vielä kolmantena se, että nyt mulla on aikaa kutoa noita, ei enää ennen joulua.
 

Lahjatulppaanit vain kaunistuvat päivä päivältä, joten ihan pakko lisätä tähän vielä pari kuvaa niistä.

 

Soygurt -Buzzaus

Työt häiritsevät pahasti tätä harrastustoimintaa, siksi tämänkin postauksen ykkösversio pääsi karkaamaan eetteriin raakileena, joka nyt korjataan.

Olin kyllin onnekas päästäkseni mukaan Buzzadorin Soygurt-kamppanjaan, jossa sain testattavakseni kahdenlaista Raision valmistamaa soijapohjaista jogurttia. Toinen oli maultaan mustikkaista ja sitä on myynnissä 0.75 litran pakkauksissa, toinen vaihtoehto oli tropiikinhedelmät, jota on myynnissä 2x 150g pakkauksissa. Sarjasta löytyy myös kolmas vaihtoehto, maustamaton, mutta sitä ei tullut maisteltavaksi.

Soygurt on siitä erinomainen tuote, että se on laktoositon, maidoton ja gluteeniton. Sydänystävällinenkin, sillä se ei sillä eläinrasvaa. Lisäplussaa tuotteelle on se, että ne säilyvät pitkään, jopa  9 viikkoa eli niitä voi ostaa varastoon ja käyttää tarvittaessa välipalana, aamupalana tai muuten vaan herkutteluun.

Mustikanmakuista soygurttia saa siis tölkissä, joka on kooltaan 0,75 litraa. Tuote on täyteläisen mustikkaisen makuinen, koostumukseltaan "tukevahko" eli ei valuva kuten useimmat tavallise jogurtit. Plussaa tuotteelle myös siitä, ettei sieltä puskenut esille soijalle tyypillistä makua. Samaa mieltä oli myös raati, siis ystävämme ja sukulaisemme, joiden kanssa tuotetaa maisteltiin.

Ensi vaikutelma tuosta tropiikin hedelmät - tuotteesta puolestaan oli ihastus. Tuotteen musta-valkoinen teksitillä koristeltu purkki on hauska ja suloinen eli erotttui tosiaan edukseen. Samat hymistykset pätevät tähänkin tuotteeseen eli on siis maidoton, laktoositon ja gluteeniton eli soveltuu käyttöön useimmille. Tuotteessa korostuu vinkeä ananaksen maku, joka ei peitä ihan täysin soijan makua, mutta tuo soija ei myöskään puske liikaa läpi vaan sopii tasapainoisesti kokonaisuuteen.

Kumpikin tuotteista on sellaisia, että ostaisin itsekin.

Riisisuklaakakku 1.1

 Mainostin aikaisemmin tekemääni riisisuklaakakkua täällä, KLIK. Koska kyse on minusta, seuraava versio ei tietenkään ollut samanlainen, eikä kakusta myöskään ole kuvaa, sillä se osoittautui pikaisesti katoavaksi eli oli varmaan ihan hyvää. Käytetään siis täytteenä kuvaa Marimekon unikko-servetistä, tämä sävy unikkoa kun on se, jota eniten rakastan. ( ja haluan yhden kuvan tänne musitoalbumiini, jos noita ei vaikka enää tuossa värissä saakaan)

Ensimmäinen muutos johtui kaupasta eikä minusta, sillä kaupassa ei ollut saatavilla sunnuntain rahkavalmistetta vaniljanmakuisena, joten jouduin ottamaan sitruunanmakuisen. Onnekseni se toimi paremmin kuin hyvin eli tuli todistettua, että tämän voi tehdä myös sitruunanmakuisesta rahkavalmisteesta.

Toinen muutos oli ihan minun oma mokani, en lukenut reseptiä kauppaan lähtiessäni ja varasin vain yhden purkin kermaa. Tajusin mokani sillä kohtaa, kun aloin levittää täytettä kakulle ja sitä oli niin kovin vähän - ymmärisin sillä siunaamalla sekunnilla, miksi olin viimeksi ostanut litran purkin kermaa, kun kumpaankin kakkuun sitä meni 4 dl. Onnistui se kuitenkin vähän vähemmälläkin täytteellä kun lisäsin vähän kiivien määrää.

Kolmas muutos tehtiin sitten Herra Kirjoituksen toivomuksesta eli riisisuklaaseen käytettiin vähemmän kaakaota (reseptin kahden desin sijaan vain yksi), jolloin riisisuklaasta tuli enemmän maitosuklaamainen.

Koska kakusta ei ole kuvaa, lisätään kuvitukseksi kuvat ihanasta kukkakimpusta, jonka saimme illan vierailta tuliaisiksi. Valitettavasti vain minun asetteluni ei tee upeille kukkasille oikeutta, voi kun osasi...

Lautapelikokoelmammekin karttui yhdellä pelillä, sillä kukkien lisäksi he toivat meille Star Wars - pelin Kapinaliiton tehtävä. Peliä kokeiltiinkin samana iltana ja jopa minä pärjäsin kohtuullisesti, vaikka luvattunn Star Wars maratoniin ei vielä(kään) ole löynyt aikaa. Pelissä on siis Star Wars tietokilpailukysymyksiä, mutta niihin on olemassa myös vastausvaihtoehdot eli veikkaamalla voi voittaa, jos ei ole tietoa. Lisäksi peliä on mahdollista pelata ottamatta lainkaan kysymyksiä, toisena lisäelementtinä on mahdollista käyttää myös voimahyrrää, josta voi saada lisävoimia.

Lyhyesti peli siis toimii niin, että valitaan kahdesta peliversiosta pidempi tai lyhyempi. Jokaisella hahmolla on oma galaktinen reitti kuljettavanaan, reitti selviää hahmokortista, reitti pitää kulkea mahdollisimman nopeasti ja siinä sivussa pitäisi hankkia haltuunsa mahdollisesti toisella pelaajalla oleva R2D2-merkki tai pitää kiinni omasta R2D2:sesta. Jokaisen vuoron alussa pelaajalla on käytettävissään viisi voimayksikköä, joita voi käyttää liikkumiseen (yksi yksikkö per väli), kysymyksiin (kaksi yksikköä per kysymys), voimahyrrään (kaksi yksikköä per pyöritys) tai R2D2:n ottamiseen haltuun (yksi yksikkö, pitää olla samalla neliöllä), pelaaja saa sitten itse valita, miten voimayksikkönsä käyttää. Oikea vastaus kysymykseen tuo pelaajalle toimintakortin, jossa voi olla jotain hyvää tai jotain vähemmän mukavaa yllätystä tarjolla.

Helmikuun plussat ja miinukset, osa 1

Koska viimeaikoina on tapahtunut paljon sellaisia asioita, jotka ansaitsevat tulla mainituiksi, mutta ovat ehkä liian pieniä kokonaiseen postaukseen, olen koonnut tällaisen koontipostauksen noista jutuista.

Plussista ensimmäinen mainitsemisen arvoinen on "hyvän palvelun palkinto", joka tässä kuussa menee ehdottomasti Dinskon Ideaparkin myymälälle. Ostin sieltä joulukuussa kengät KLIK, jotka ovat olleet jalassani suunnileen joka päivä tuon jälkeen. Valitettavasti vain niiden nauhat eivät kestäneet kuin reilun kuukauden ja kuluivat sitten poikki. Soitto Ideaparkkiin ja sain postissa pari päivää myöhemmin uudet nauhat postissa. Tuota minä kutsuisin asiakaspalveluksi.

Kuukauden leffaksi valitaan Mission Impossible, jonka numeroa en muista. Herra Kirjoitus näet päätti piristää ystävänpäivääni ja kutsui minut kanssaan katsomaan tuota elokuvaa ystävänpäivänä. Vaikka olikin sitä mieltä, että puoli tuntia mäiskintää olisi voinut leffasta leikata surutta pois, oli elokuva kokonaisuutena mielenkiintoinen. Erityinen plussa tässä leffassa oli suomalaisen Samuli Edelmannin panos. Kyllähän minä siitä luin, että hän esiintyy tuossa elokuvassa, mutta en tajunnut, että rooli olisi noin iso.

Plussaksi lasken myös ne ihanat ystävänpäivä tervehdykset, joilla minua muistettiin. Arvatkaapa harmittaako, kun olen niin huono muistamaan kaikkia merkkipäiviä ja juhlapyhiä tai muita tapahtumia.

Plussaksi lasketaan myös odotettavissa olevat vierailut; saamme torstaina ystäviä kylään ja vietämme itse puolestaan lauantai-iltaa kavereiden luona. Molempiin iltoihin kuuluvat oleellisesti lautapelit.


Sitten niihin miinuksiin:

Huonossa palvelussa taas on kunnostautunut Posti. Sain paketin, josta olisi pitänyt tulla tekstiviesti, koska se oli kylmäpaketti, joka piti hakea postista mahdollisimman pian. Tekstiviestin sijaan sain saapumisilmoituksen eli paketti ehti postin mokan takia maata vuorokauden ylimääräistä postissa. Ärsytti.

Miinus on myös ehdottomasti huonolaatuisin vaate, jonka olen konsaan ostanut. Hankin jokin aika sitten Ellokselta pitkän turkoosin sävyisen neuletunikan -se on todennäköisesti esitelty silloin blogissa, mutta en jaksa kaivaa postausta esiin. Tunikan pituus oli loistava ja hihat kolmeneljännes pituiset eli juuri sellaiset, joita rakastan. Tämä vaate odotti kaapissa jonkin aikaa sopivaa käyttöä ja otin sen nyt käyttöön. Tunika kesti ihan kolme käyttöä nukkaantumatta ja sen jälkeen siihen siirtyi noin puolet tämän valtakunnan kaikesta villanukasta. Koko vatsan päälystä, rintojen kohta ja lantion seutu ovat ihan nukalla ja tämä kaikki muutamalla hassulla käyttökerralla. Vaikka rätti ei maksanutkaan kuin 25 euroa, pitäisi sen silti kestää enemmän kuin kolme käyttöä muuttumatta käyttökelvottomaksi. Mrhh, raivostuttaa...

Miinus plussa puolestaan on vaaka, joka valitettavasti näyttää edelleen nousevaa siis plussuuntaista käyrää. Pitäisi varmaan tehdä asialle jotain. Siis jotain muutakin kuin mussuttaa herkkuja päivästä toiseen.

Vihdoinkin valmiit

Isän tossujen valmistuttua äiti sai kimmokkeen kaivella esiin kaapissa varmaan pari vuotta maanneet tossut, jotka hänen piti viimeistellä lähetyskuntoon ja toimittaa eteenpäin. Jotenkin ne vain olivat jääneet kaappiin.

Nyt ne sitten ovat valmiit. Virkkasin niihin viikonlopun aikana suut  ja tein rusetit ja maaliskuussa ne matkaavat uudelle omistajalleen. Virkkauksessa käytetty kaksinkertaisena samaa taivaan sinistä seitsemää veljestä, jota jäi isän tossuista ja samaa lankaa on rusettikin. Tossuissa sinisenä on todennäköisesti nalle.

Äiti naureskeli, että saajan tuntien täytyy muistaa sanoa, että rusetin voi purkaa parsinlangaksi, jos tarve vaatii. En ole koskaan aikaisemmin ajatellut tuota, mutta tuo on itse asiassa tosi hyvä idea, vähän parsinlankaa mukaan. Kun tekee sukkia tai tossuja ihmisille, jotka eivät palauta niitä parsittaviksi tai korjattaviksi (valtaosa tuttavistani toimii kyllä näin eli kun sukkiin tulee reikä, ne palautetaan tekijälle korjattavaksi, vain harvat korjaavat itse), voi mukaan laittaa koristeen muodossa sopivaa korjauslankaa.

Näidenkin tossujen rusetti on kiedottu kahdenkertaisesta seiska veikasta ja kiinnitetty tosiaan niin, että sen voi tarvittaessa purkaa hyötykäyttöön. Kuten todettu, tuota ideaa voisi hyödyntää enemmän esim. sukissa.

Ystävänpäivää

Viikonloppuna vietettiin ystävänpäivää ennakkoon, kun kerrankin oltiin koko perhe koolla saman pöydän vieressä. Kaikkien muiden herkkujen ohella mutustettiin sitten ystävänpäiväleivoksiakin.

Näiden myötä voinkin sitten toivottaa kaikille oikein hyvää ystävänpäivää

Jos jotakin kiinnostaa niin resepti  on peräisin Kodin Pellervosta ja löytyy täältä KLIK, koristelu omaa ideointia noiden sydänten osalta, valkoinen tahna peräisin Pellervon ohjeesta.

Isän ekotossut

Kun äitini ystävällisesti vihjaisi, että isä-ukko olisi tossuja vailla, niin eihän siinä sitten muuta voinut kuin ryhtyä toimeen. Minulla on elämässäni vain kaksi tosi tärkeää miestä, ne ovat isä ja Herra Kirjoitus ja jos toiselta heistä puuttuu jotain sellaista, jonka minä voin toteuttaa, niin ilman muuta.

Idean tossujen pyytämiseen äiti oli saanut appiukolle tekemistäni tossuista, kun niistä joskus oli puhetta. Samalla mallilla tehtiin nämäkin. Ohjeet löytyvät täältä.

  

Vaikka otsikko kovasti ekoiluun viittaakin, niin eivät nämä sen ekommat ole kuin että niitä varten ei ostettu uutta lankaa ja käytettiin vähän kierrätysmateriaalia. Peruslankoina ovat Novitan farkunsininen Teddy ja taivaansininen seitsemän veljestä, joita käyttäen tehtiin tossuosa.

Erona appiukon tossuihin on vielä jalassa pysymistä helpottava kuminauhan pätkä siis tuo valkoinen viritys, joka näkyy kuvissa. Sinistä tai mustaa kuminauhaa ei ollut siihen hätään saatavilla, joten siksi valkoinen.

Lisäpohjat tehtiin appiukon tossuista jääneestä sini-turkoosista karusellista, johon yhdistettiin se kierrätys osa eli langaksi leikatut vanhat sukkahousut - tulee takuulla kestävä ja tukeva pohja ja päätyvät muutoin haaskuun menevät rikkinäiset sukat ja sukkahousut hyötykäyttöön. Ihan ei tuo karuselli piisannut eli tuolla Teddyllä jatkettiin sitten loput pohjasta. Onneksi pohjat ovat yleensä lattiaa vasten niin ei pääse tuo kirjavuus häiritsemään.

Riisisuklaakakku

Perjantaisille vieraille oli tarjolla myös toisenlainen kakku, riisisuklaasta, täytteestä, kiiveistä ja kinuskista koottu versio.
Riisisukaalevyt, joita kakussa oli kolme, tein itse seuraavan reseptin mukaan.

250 g	kookosrasvaa
5 dl	tomusokeria
2 dl	kaakaojauhetta
14 dl	riisimuroja

Eli rasva sulatetaan, lisätään joukkoon muut aineet ja levitellään leivinpaperille mahdollisimman ohueksi levyksi. Mitä ohuempi levy, sen toimivampi lopputulos. Kannattaa myös harkita kakun kokoomisvaiheessa alimman levyn rikkomista valmiiksi palasiksi, jotta kakkua on helpompi leikata. Siis tuosta massasta tein kolme levyä, yhden ison, yhden vähän pienemmän ja päälimmäiseksi suhteellisen kapean levyn.

Täyte:

4dl kermaa
2oog sunnuntain vanilja-rahkavalmistetta

Kerma vaahdotetaan, sekaan lisätään vanilja-rahkavalmiste.

2dl kinuskikastiketta (tämä toimii sitä paremmin, mitä paksumpaa on eli kannattaa keittää itse, minä otin valmista purkista, kun oli kiire, ja alkoi valua odottaessaan pöytään pääsyä)

7-8 kpl kiivejä

Kootaan suoraan tarjoilualustalle, riisisuklaalevy pohjalle (ja kuten sanoin, kannattaa harkita alimmaisen levyn pilkkomista valmiiksi), sen päälle levitetään kerros kerma-rahka-täytettä, kiivin palasia ja kinuskikastiketta, seuraavaksi keskimmäinen riisisuklaalevy ja täytteet. Kolmas kerros samoin kuin kaksi edellistä. Kinuskikastiketta oli päälimmäiseen kerrokseen lorottaa sitten vähän runsaammin.

Puolukka-suklaamoussekakku

Kakun alkuperäinen ohje on K-ruokakauppojen ruokalehdestä nimellä sukalainen cassismoussekakku, löytyy esimerkiksi täältä. Koska vieraista iso osa oli mustaherukka-allergikkoja, täytyi reseptistä kehitää heille sopiva versio, niinpä syntyi puolukka-suklaamoussekakku.

Pohja on sama kuin Pirkkaohjeessa, paitsi kaakao oli kyllä perinteistä van Houtenia.

Pohja
2	kananmunaa
3/4 dl	sokeria
3/4 dl	vehnäjauhoja
2 rkl	Pirkka kaakaojauhetta (tummaa)
1/2 tl	leivinjauhetta
1 tl	kanelia

Vaihe 1
Peitä irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohja leivinpaperilla. Voitele vuoan reunat ja leivinpaperi margariinilla.

Vaihe 2

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet ja lisää vaahtoon siivilän läpi varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä vuoassaan.


Puolukkamousse:

250 g makeutettua puolukkasurvosta tai hilloa (jos pitää puolukasta, voi laittaa 300g)
3 liivatelehteä
2 dl vispikermaa
3 rkl vahvaa puolukkamehua

	Suklaamousse
2	liivatelehteä
150 g	Pirkka Reilun kaupan luomu tummaa suklaata
1 tlk (2 dl)	vispikermaa
2 rkl	sokeria
1 tl	vanilliinisokeria
3 rkl	konjakkia tai appelsiinitäysmehua
	Koristeeksi
	Pirkka suklaamanteleita ja -hasselpähkinöitä

Vaihe 3
Pane molempia mousseja varten liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sulata tumma suklaa. Sekoita puolukka survos tasaiseksi tai jos käytät jäisiä puolukoita soseuta ne (200g) ja lisää 50g sokeria.

Vaihe 4

Vatkaa molempien moussien kermat vaahdoksi ja jaa tasan suklaan ja puolukoiden joukkoon. Sekoita mousset tasaiseksi. Mausta suklaaseos sokerilla ja vanilliinisokerilla.

Vaihe 5

Kuumenna puolukkamehu ja liuota liivatteet (3 kpl) siihen. Kaada seos ohuena nauhana sekoittaen puolukka-kermaseokseen.

Vaihe 6

Kuumenna konjakkia sen verran, että liivatteet (2 kpl) liukenevat siihen. Kaada konjakki-liivateseos suklaa-kermaseokseen.

Vaihe 7

Lusikoi mousseseoksia vuorotellen pieniä määriä kakkupohjan päälle. Älä sekoita tarpeettomasti, jotta värit säilyvät kauniina. Peitä kakku kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään 4 tunniksi, mielellään yön yli.

Vaihe 8

Irrota kakku vuoan reunoista varovasti veitsen avulla ja siirrä se tarjoiluvadille. Koristele kokonaisilla ja halkaistuilla (ihan toivotonta, tyydy käyttämään kokonaisia sanoo nimim. kokemusta on) suklaamanteleilla ja -hasselpähkinöillä

Lopputulos Kaloriinan muunnelmalla näyttää tältä.

Talven kukkasia

Rouva Jälkikirjoituksen jälkisynttäreitä juhlittiin perjantaina. Makeiden herkkujen lisäksi rouvaa lahjottiin upeilla kukkasilla.

Yleensähän postauksissani on enemmän tekstiä ja vähemmän kuvia, tehdään tästä nyt poikkeus ja laitetaan paljon kuvia ja vähän tekstiä.

Aamuhetkien piristäjäksi kunnon kahvikuppi ja kasvis siinä mukana.


Toisen kimpun oli tehnyt floristiksi opiskeleva sukulaistyttö - ammattilaisen kädenjälki kyllä näkyy tuossa työssä. Se on niin herkän kaunis ja yksityiskohtia myöten mietitty. Tulppaanien värit ovat niin uskomattoman herkät, pehmeää uturoosaa ja keltaiseen taittavaa valkoista.

Kimpun sitomiseen käytetty rusettikin oli taideteos sinänsä.

Kaiken keskellä mitä suloisin sävyihin sopiva kissimirri. Jos olisivat löytäneet jostain sopivan kengät, olisivat kuulemma laittaneet sen, mutta tämä "kakkosrakkaus" (siis ykkösrakkaus kengät, kakkosrakkaus kissat, kolmas laukut jne...) toimi loistavana korvikkeena.


Tähän vielä pari lähiotosta, jotka kertovat kukkien sävyistä.

harmaa huitula

Olen ahkeroinut harmaan neuleeni parissa.
Tammikuun alun tilanteen voi tarkistaa täältä, klik.

Viime viikolla oltiin tässä vaiheessa:


Näyttää vähän hassulta sikäli, että osa puserosta on pingotettu ja prässätty, osa vielä "raakaneuleena". Mutta oli pakko suorittaa tuo prässäys, jotta tiesin, miten pitkä neuleputkesta todellisuudessa tulee. Malli on siis saumaton ja savupiippukauluksinen kääntömalli eli kaulus voi toimia pusero-osana ja pusero kauluksena.

Työtä on hidastanut se, että lupasin pikaisesti kutoa välissä yhdet tossut. Tossuista toinen on valmiina ja toista olen aloittelemassa - esittelen ne sitten kun ovat valmiit.