maanantai 20. helmikuuta 2012

Helmikuun plussat ja miinukset, osa 1

Koska viimeaikoina on tapahtunut paljon sellaisia asioita, jotka ansaitsevat tulla mainituiksi, mutta ovat ehkä liian pieniä kokonaiseen postaukseen, olen koonnut tällaisen koontipostauksen noista jutuista.

Plussista ensimmäinen mainitsemisen arvoinen on "hyvän palvelun palkinto", joka tässä kuussa menee ehdottomasti Dinskon Ideaparkin myymälälle. Ostin sieltä joulukuussa kengät KLIK, jotka ovat olleet jalassani suunnileen joka päivä tuon jälkeen. Valitettavasti vain niiden nauhat eivät kestäneet kuin reilun kuukauden ja kuluivat sitten poikki. Soitto Ideaparkkiin ja sain postissa pari päivää myöhemmin uudet nauhat postissa. Tuota minä kutsuisin asiakaspalveluksi.

Kuukauden leffaksi valitaan Mission Impossible, jonka numeroa en muista. Herra Kirjoitus näet päätti piristää ystävänpäivääni ja kutsui minut kanssaan katsomaan tuota elokuvaa ystävänpäivänä. Vaikka olikin sitä mieltä, että puoli tuntia mäiskintää olisi voinut leffasta leikata surutta pois, oli elokuva kokonaisuutena mielenkiintoinen. Erityinen plussa tässä leffassa oli suomalaisen Samuli Edelmannin panos. Kyllähän minä siitä luin, että hän esiintyy tuossa elokuvassa, mutta en tajunnut, että rooli olisi noin iso.

Plussaksi lasken myös ne ihanat ystävänpäivä tervehdykset, joilla minua muistettiin. Arvatkaapa harmittaako, kun olen niin huono muistamaan kaikkia merkkipäiviä ja juhlapyhiä tai muita tapahtumia.

Plussaksi lasketaan myös odotettavissa olevat vierailut; saamme torstaina ystäviä kylään ja vietämme itse puolestaan lauantai-iltaa kavereiden luona. Molempiin iltoihin kuuluvat oleellisesti lautapelit.


Sitten niihin miinuksiin:

Huonossa palvelussa taas on kunnostautunut Posti. Sain paketin, josta olisi pitänyt tulla tekstiviesti, koska se oli kylmäpaketti, joka piti hakea postista mahdollisimman pian. Tekstiviestin sijaan sain saapumisilmoituksen eli paketti ehti postin mokan takia maata vuorokauden ylimääräistä postissa. Ärsytti.

Miinus on myös ehdottomasti huonolaatuisin vaate, jonka olen konsaan ostanut. Hankin jokin aika sitten Ellokselta pitkän turkoosin sävyisen neuletunikan -se on todennäköisesti esitelty silloin blogissa, mutta en jaksa kaivaa postausta esiin. Tunikan pituus oli loistava ja hihat kolmeneljännes pituiset eli juuri sellaiset, joita rakastan. Tämä vaate odotti kaapissa jonkin aikaa sopivaa käyttöä ja otin sen nyt käyttöön. Tunika kesti ihan kolme käyttöä nukkaantumatta ja sen jälkeen siihen siirtyi noin puolet tämän valtakunnan kaikesta villanukasta. Koko vatsan päälystä, rintojen kohta ja lantion seutu ovat ihan nukalla ja tämä kaikki muutamalla hassulla käyttökerralla. Vaikka rätti ei maksanutkaan kuin 25 euroa, pitäisi sen silti kestää enemmän kuin kolme käyttöä muuttumatta käyttökelvottomaksi. Mrhh, raivostuttaa...

Miinus plussa puolestaan on vaaka, joka valitettavasti näyttää edelleen nousevaa siis plussuuntaista käyrää. Pitäisi varmaan tehdä asialle jotain. Siis jotain muutakin kuin mussuttaa herkkuja päivästä toiseen.

Ei kommentteja: