Laatikkoleikkejä

Esittelen vain nopeasti torstaiset hankintani ja kerron niiden takana olevan tarinan sitten myöhemmin, kun olen ensin itse pureskellut sen siihen muotoon, ettei enää itketä vaan naurattaa.

Olen hurahtanut laatikoihin, täydellisen totaalisesti; tahtoo lisää värikkäitä laatikoita ympärilleen. Aikaisemmin esittelin Tiimarin alesta ostamani polkadot laatikot ja nyt sitten paikallisen Tiimarin ale-korista minulle huutelivat raidat. Oli aivan pakko ostaa yksi kolmen laatikon satsi, kun eivät maksaneet yhteensä kahta euroa. Nyt vaan täytyy löytää noille sopiva paikka.
Lisäksi pikakierros kirpparilla toi eteeni tämän kirkkaanpunaisen helmikoristeisen hapsuhuivin. Koska olen taas alkanut uskoa kesän tuloon ja merimies tyylin paluuseen tuhlasin huimat 50 senttiä ja ostin huivin. Haaveilen yhdistäväni tuon vaaleisiin farkkuihin ja valkoiseen paitaan tai valkoisiin housuihin ja punaraitaiseen paitaan, joita viimeaikaisen raitafanitukseni on kerryttänyt kaappiini. Sävy sopii sekä noihin paitoihin että rakkaisiin kiiltäviin punaisiin kenkiini.


Julistin itselleni karkki- ja herkkulakon, koska olen joulusta asti mussuttanut kaikkea hyvää enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Aloitin tiistaina ja olen selvinnyt tähän asti kunnialla ja uskoakseni se helpottaa tästä kunhan ensimmäisestä viikosta on selvitty. Yllättävän hankalaa tämä on ollutkin, ilmeisesti kroppa ehti kolmessa viikossa runsaaseen sokeriin. Alan pikkuhiljaa ymmärtää alkoholisteja ja tupakoitsijoita ja heidän riippuvuuksiaan.

Täti suklaa

Olen täydellisesti keski-ikäistynyt, sen todistaa viimeisin hankintani. Ostin huuto.netistä jotain, josta olen haaveillut jo kohtuullisen pitkään. Ruskean liituraitaisen jakkupuvun - eikös kuulostakin täydellisen bisnesmäiseltä ja tätilookilta myös.

Aion käyttää sitä pehmikkeenä itseni ja maailman välissä aloittaessani uuden harrastustyön. Maanantaina menen ensimmäistä kertaa tuohon liittyvään koulutukseen ja olen kehittänyt tuosta jo jonkun asteisen stressin, ostittain johtuen varsin tiukasta aikataulusta. Lähden yövuoroista (siis viimeisestä kolmesta vuorosta) tunnin etuajassa ehtiäkseni ajoissa junaan ja pääsen takaisin kotiin vasta kymmeneksi illalla, voin siis veikata olevani hiukan väsynyt sen päivän päätteeksi.

Palaan tuohon harrastustyöhöni sitten myöhemmin kunhan olen itse siihen pätevöitynyt. Mutta takaisin tuohon hankintaan, ostin siis 16 eurolla itselleni jakun ja housut. Lahkeet kaipaavat vähän lyhentämistä ja housuista on yksi nappi hukassa, olen kuitenkin hankintaani kovin tyytyväinen.

Välttääkseni tätimäisyyttä, olen ajatellut yhdistää puvun vähän räväkämmin tai tyttömäisemmin eli kaivelen kaapistani valkoista pitsiä, jotain violettia tai turkoosia taikka sitten yhdistän puvun tähän.

Sairasvuoteen saavutukset

Olen ollut muutaman päivän äänettömänä - herra Kirjoitus kiittää ja kumartaa, rauha ja hiljaisuus on vallinnut kotiamme viime aikoina. Ääni kestää noin kymmenen maksimissaan kaksikymmentä sanaa ja sitten kuuluu iuuuh ja se katoaa kuin tuhka tuuleen, jäljelle jää vain kähinää.

Töihin en ole kyennyt, koska en voi tehdä työtäni puhumatta ja kun vielä muutenkin on vaikeuksia olla puhumatta, niin on parempi etten päivän aikana näe kovin montaa ihmistä ettei tule kiusausta puhua ja saada mahdollisesti aikaan vielä jotain pahempaa äänihuulilleni.

Olen siis keskittynyt lähinnä lepäämiseen ja kuuman mustaherukkamehun ja inkivääriteen juomiseen. Koneella olen istunut silloin kun en ole jaksanut maata. Muun ohella olen tehnyt harmaata huitulaneuletta, joka pikkuhiljaa alkaa hahmottua. Tällä hetkellä neuleella on painoa 80g, mutta valmis neule painanee noin 120-150g.

Aikaisemmasta lankatilauksestani, jota esittelin täällä, jäi puuttumaan pari kerää. Ne toimitettiin nyt ja olen enemmän kuin ihastunut tuohon alpakan ja silkin yhdistelmään. Väristä nyt puhumattakaan.

Taisin mainitakin, että käytin pointshop-pisteitäni siihen, että hankin uusia sodastream makuja. Ne tulivat tuossa jokin aika sitten. Maut olivat minttu ja persikkainen jäätee. Näistä ensimmäinen oli hienoinen pettymys, ehkä siksi, että olin ladannut siihen niin paljon odotuksia. Persikkajäätee sen sijaan oli sitten se iloinen yllätys - se on aivan ihanaa.

Pikaruokaa

Valitettava totuus on, että en varmaan pärjäisi kilpailussa, missä pitäisi tehdä hienoa Gourmet-ruokaa (tai mistä sitä tietää, ikinä en ole kokeillut), mutta sen sijaan olisin hyvinkin vahvoilla kilpailussa "tee syötävää ruokaa tyhjän jääkaapin antimista". Sitä toteutin tänäänkin, paitsi että en käyttänyt pelkkää jääkaappia vaan myös pakastinta.

Kaivelin pakastimesta joulukinkun jämät ja pussillisen sekavihanneksia. Jääkaapista nappasin jo hivenen nuhraantuneen paprikan ja pari varsisellerin vartta sekä eilisen lisäkeriisin jämät. Paistoin pannulla sekä kinkun, paprikan että sellerin. Lisäsin juokkoon sekavihannekset ja riisin, vähän vettä, lihaliemikuution ja pikkuisen suurustetta sekä hyppysellinen mausteita sieltä, täältä ja tuolta. Ja tässä lopputulos, ihan hyvää pikarisottoa:

Jälkiruoka syntyi samalla tavalla. Vanhenemassa oleva banaani, omena, sulaneet mustikat jääkaapista ja purkillinen rahkaa. Kaikki sauvasekottimella sekaisin, vähän maitoa sekaan ja tadaa - smoothie resepti nro 1234566789 on valmis. (kuva todistaa, että syöty on, kun kuppi on melkein tyhjä)
Ei kun syömään! ;-)

Lahjomia

Rakas ystäväni Ievuskainen huomioi syntymäpäiväni ja sain häneltä lahjaksi uskomattoman upeat korun ja huivin.

Kukaan ei varmaan voi kiistää, että värit olisivat täydellisesti rouva Jälkikirjoituksen värit, kortista nyt puhumattakaan.

Lisää hankintoja

Ostoshuumani jatkuu edelleen, koskahan osaan pistää sille stopin. Ainakin olen tehnyt päätöksen siitä, että jätän Kummituslinna pelin hankkimatta, sekin on jo jotain.

Posti kantoi kotiini Mauri Kunnaksen Kummallisuuksien käsikirjan eli nyt on sitten Kunnas kokoelmani niiltä osin täydellinen. En ole näet ajatellut hankkia pienten lasten kirjoja tai laulukirjoja, joita Kunnas viime aikoina on julkaissut. No, tämäkin kuittaantuu noilla huuto.netin kaupparahoilla eli tavaraa pois ja toista tilalle.

Uudet tyynyt kävin hankkimassa Jyskin tarjouksesta, niskatyyny on töihin ja matkoille, isompi yökäyttöön.

Itsekkäästi itselle

Aikaisemmin esittelin itselleni synttärilahjaksi hankitut laukun, vyön ja käsityökirjan. Nyt on sitten aika esitellä lisää itselleni tehtyjä hankintoja.

Kunnas kokoelmani on muutamaa kirjaa vaille täydellinen, ne puuttuvat yksilöt listasin tuonne vuoden 2012 hankintalistalle. Aloittaakseni kokoelman täydentämisen heti vuoden alusta, ostin itselleni synttärilahjaksi Hurja-Harri ja pullonhenki-kirjan (halvalla huuto.netistä totta kai). Periaatteessa tuo Herra Hakkaraisen aakkoset ja numerot on myös synttärilahja, mutta se on hankittu huuto.netistä tienaamillani rahoilla eli ei kai sitä voi sitten laskea synttärilahjaksi, vai voiko.
Lautapelikokoelmaa täydensin myös ihan pikkuisen, hankkimalla viime vuoden vuoden peli aikuisten sarjan voittajan (jolla on taskussaan monen monta muutakin voitettua palkintoa) 7 wondersin. Samaan pakettiin Lautapelit.filtä sai peliin palkintojen kunniaksi painetun Catan-erikoiskortin ilmaiseksi, joten totta kai sellainenkin muutti meille.
Ilmaiseksi sai myös nuo ihanat Carcassonnen 10-vuotis juhlatarrat. Ne on siis tarkoitettu liimattavaksi seuraajiin eli meepleihin. Vieläkin kipuilen sitä, että haluaisin myös sen Carcassonnen kymppijuhlapainoksen, mutta niinhän minä haluaisin paljon muutakin ja ihan kaikkea ei voi saada - onneksi sentään sain nämä tarrat.

Muutos

Lapsuudesta asti mukana kulkenut maakuntalehtemme on kokenut tänään ison muutoksen. Se on nykyään tabloidikokoinen eli pöydälle jää nyt enemmän tilaa kahvikupille, mutta silti jo ensimmäisenä aamuna kaipasin sitä vanhaa perinteistä lehteä, josta on tottunut uutiset lukemaan.

Vanhaa lehteä on hyvästelty pitkän kaavan mukaan ja siitä on tullut useampi viimeinen numero, koska maakuntalehden mukana on tullut kaksi eri liitettä. Toinen sunnuntaina ja toinen viikolla ja kummastakin noista tuli viimeinen numero.

Viimeisen viikolla ilmestyneen Virta liitteen kansi oli niin vetoava Eino Leinoa mukailevine runoineen, että se oli pakko ikuistaa tähän.
Runossa siis sanotaan näin:

Haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä Virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi tuhaan tartuin ma hetkehen kiinni;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Taipuvat taakse tarinani taitavat päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Aika on painua tieni.
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova; kauniiden kansien kaipuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat musteeni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on taito, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta kestetyt, kauheat kivut,
katkotut kahleet, poltetut rakkahat sivut?
Nytkö ma kaadun, kun olis kaikkeni tarpeen?
Tuhkaksi tulen, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel: lohduta loppu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sana sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

(Eino Leinoa mukaillen)

Lisää lankaa

Tuossa pari päivää aikaisemmin taisin mainita, että pahaa päivää vähän pelastivat nuo postista noutamani paketit. Molemmat viimevuotisia hankintoja, toisessa lankoja ja toisessa vaatteita.

Lankapaketin sisältö näytti tältä:Kaksi vyyhteä turkoosia ohuen ohutta silkki-villaa ja yksi uturoosa samaa materiaalia, kultaista glitterilankaa tuomaan kimallusta päiviin. Muutama kerä beigeä ja sinistä puuvillaa täydentämään aikaisemmin hankittuja varastoja sekä kolme kerää luonnollisen ruskeaa alpakkaa sukkalankaa. Turkoosi ei oikein pääse kuvassa edukseen, se on todella, todella ihastuttava väri. Pistaasinväriset langat jäivät vielä jälkitoimitukseen. Nyt ei sitten enempää lankoja hetkeen aikaan, täytyy käyttää nämä ensinnä.

Elloksen paketissa olivat luumunvärinen villakangastakki, jonka Herra Kirjoitus tuomitsi heti saunatakiksi, mihin saattaa olla osasyynä se, että hänellä on täsmälleen saman sävyinen saunatakki. Hihaton poolo oli aivan ihanan tuntuinen päällä, mutta puseron sävy oli väärä - harmitti enemmän kuin vähän, mutta olen jo oppinut sen, ettei minun kannata ostaa mitään melkein sopivan väristä kaappiin. Minun kyseessä ollen on todennäköisempää, että käyttämättä jää vääränvärinen kuin vääränkokoinen vaate. Jos vaate on liian iso, se on vain sopivan löysä ja jos pikkuisen pieni, niin hengitetään sitten vähän kevyemmin. Punaiset housutkaan eivät tuntuneet sopivilta, vaikka väri olikin jumalaisen hehkuvan punainen.

Jäljelle jäivät euron maksanut pinkki sporttikassisetti, johon kuuluivat kassi, juomapullo ja hikipyyhe sekä vanhan roosan sävyinen liehukejakku (9,50e), jonka reunoissa kiertävät naiselliset pitsit. Siis nämä:

Tässä vielä lisäkuva noista pitseistä. Ilmeisesti joku supernaisellinen kausi menossa, kun täytyy saada pitsejä ja liehukkeita.

Konjakkia, konjakkia

Aikaisemmin olen esitellyt sekä Ideaparkista ostamani konjakinväriset nilkkurit ja niihin sopivan laukun sekä anopilta saamani luonnonvalkoisen viitan. Jossain kohtaa kokeilin yhdistää näitä ja sain sen verran kehuja Herra Kirjoitukselta, että olihan sitä käytettävä useampaankin kertaan.

Viitta sinänsä on kylmä vaate, mikäli se pääsee lepattamaan sinne tänne, joten sen kietomiseen vartalon ympärille tarvittiin vyö. Ensimmäiset kerrat kokeilin kullanväristä leveää vyötä, mutta sitten tajusin, että on ihan pakko saada konjakinvärinen vyö. Eihän vyö voi erota kengistä tai laukusta. Muutamassa liikkeessä kävin, mutta konjakinvärinen nahkainen monikäyttövyö tarttui matkaan Tokmannin alesta 7€ hintaan.

Sopivan värinen kello varmaan löytyy kaivelemalla omista varastoista, mutta seuraava hankinta lienee oikean sävyiset hanksikkaat. Tässä sitä nähdään, yksi hankinta johtaa toiseen, toinen kolmanteen ja niin edelleen. Ja ennen kuin huomaakaan on tullut hankittua vaikka mitä.

Paha päivä

Tänään on sellainen päivä, että tekisi mieli vain kaivautua peiton alle ja alkaa itkeä. Töissä oli aivan hirvittävä päivä, oli niin kiire, etten ehtinyt kunnolla edes vessassa käydä saati sitten syödä. Sitten puhkiajettuna sai vielä kuunnella kettuilua, jonka seurauksena olisi tehnyt mieli ensin lyödä puhujaa laukulla päähän ja sitten alkaa parkua.

Ei piristänyt edes törmätä kävelevään kurkkuun kaupungilla. Kyllä vain suomalaisten mukavuuspukeutuminen on saavuttanut uuden asteen, enää ei liikuta joka paikassa tuulipuvussa, nuori sukupolvi ohittaa tuulipuvut ja siirtää kotivaatteet suoraan salonkikelpoisiksi. Tämä neitonen oli nimittäin pukeutunut vaaleanvihreään onepiece-haalariin kaupungilla liikkuessaan. Vaate olisi saattanut mennä kauniisti asustettuna, mutta kun pipo oli violetti-turkoosi, tumput vaaleanpunaiset, sukat, jotka tulivat esiin vaaleanruskeiden kenkien varsista olivat keltaiset. Eli varmasti tuli kiinnitetyksi huomiota, eikä välttämättä positiivisessa mielessä.

Vähän plussaa päivään toivat Elloksen ja käsityökorin paketit. Enkä taaskaan ole rikkonut lupauksiani, sillä nämä hankinnat on tehty viime vuonna, ne tulivat vasta nyt. Kunhan saan päätettyä, mitä pidän noista Ellokselta tilaamistani tavaroista, esittelen ne täällä.

Ainoa tämän vuoden puolella tekemäni hankinta on meikinpoistoaine, jota oli pakko hankkia edellisen pullon tyhjennyttyä. Tällä kertaa testauksessa Maybellinen Cils demasq , joka oli Sokoksella tarjouksessa 5€ pullo.

Minulta minulle

Perinteisesti olen itsekkäästi hankkinut itselleni lahjan syntymäpäiväksi, niin myös tänäkin vuonna ja vähän ennakkoon tällä kertaa.

Keksin näet, että tarvitsen noita konjakin värisiä nilkkureita varten saman sävyisen laukun, koska minulla ei sellaista ole. Tällä kertaa helpotuksen tuohon puutteeseen toi paikallisen Prisman ale-laari, jossa oli viimeiset kappaleet syksyn ja talven laukkumallistosta. Siellä kaikkein alimmaisena oli piilossa tämä kaunotar, jonka tarjouslapussa oli uskomaton 10€ hintalappu. Alennusprosenttikin oli huikea, joten pakkohan se oli.
Varsinkin kun laukussa oli kaksi hihnaa, tuo kuvassa näkyvä kaksiosainen musta ja ketjullinen sekä laukun värinen perushihna. Laukku on suhteellisen massiivisen kokoinen eli palvelee kyllä tapaani kuljettaa puolet omaisuudestani mukanani.

Saman kaupan ale-laarista löytyi myös toinen synttärilahjani. Käsityökirja hintaan 4.95€
Päivän epämielyttävät yllätykset liittyivät sitten tekemääni harmaaseen puseroon. Se on saanut mittaa jo reilut kolmekymmentä senttiä ja pääsi ensimmäiseen sovitukseen. Oli erittäin ikävä yllätys todeta, että pusero on reilusti liian iso- aivan liian iso. Pitkällisen taistelun kävin itseni kanssa, mutta päätin olla purkamatta neuletta ja pingoittaa sen sitten pituussuuntaan niin, että se vähän kapenisi. Ja kaventaa toiseen osaan reilusti silmukoita jatkaessani.

suloista ja pehmeää

Anoppini lahjoitti minulle kermanvärisen fleeceviitan, joka on ihastuttavan lämmin ja pehmoinen. Siinä on edessä vetoketju ja poolokaulus sekä kiristysnyörit kauluksen reunassa. Viittaa pitää pikkuisen tai vähän enemmän muokata, jotta siitä tulee täydellinen, mutta värinsä ja lämpöisyytensä takia sille varmasti tulee käyttöä. Kuva ei tee tuolle vaatteelle oikeutta, väri on selkeästi kermaisempi livenä kuin kuvassa.
Toisessa kuvassa on sitten se, missä vaiheessa on epätoivon hetkiä aiheuttanut silkki-villaneuleeni. On sitä sentään jo pikkuisen kertynyt, vaikka monta silmukkaa pitää vielä neuloa, jotta tuo puseroa muistuttaa.

Kauppalista vuodelle 2012

Koska kerran olen pyrkinyt rajoittamaan tämän vuoden aikana tehtäviä hankintoja, on syytä laatia kauppalista sallistuista asioista.

Lautapelit:
- Kummituslinna
- Vares (hankittu jo)
- 7 wonders (hankittu jo)
- vuoden 2012 vuoden peli voittajat aikuisten ja perhepelien sarjassa

Mauri Kunnas -kirjat
- Joulupukki ja noitarumpu (hankittu jo)
- Herra Hakkaraisen aakkoset (hankittu jo)
- Herra Hakkaraisen numerot (hankittu jo)
- Hurja-Harri ja pullonhenki (hankittu jo)
- Kummallisuuksien käsikirja (hankittu jo)

- rintaliivien pesupussi

miun sukat

Omat liekkisukkani eivät valmistuneet ihan jouluksi, mutta ennen uutta vuotta ne kuitenkin olivat valmiit. Julkaisu vain on vähän venähtänyt.

Perusmalli on peräisin Novitan sivuilta, mallin nimenä liekkisukat. Koska tykkään jättää oman käden jälkeni vähän kaikkeen, mitä teen, muokkasin mallia pikkuiseen ja lisäsin siihen vielä yhden värin.

Tässä kaksi varianttia kuvioista:

Viimeisimpänä sitten kuva valmiista sukista, näissä käytetty tuota vasemman puoleista piirrosta.

Kovasti olen kiltti ollut ja pikkuisen paniikkia ilmassa

Aloitin uuden vuoden lupausteni täyttämisen heti, koska muutoin ne jäävät täyttämättä. Olen siis käyttänyt eilisen vapaapäiväni käymällä läpi vinttikomeron antia ja lajitellut sitä kolmeen kasaan. Ensimmäiseen, pienimpään laatikkoon, poimin ne vaatteet, joita vielä voisin ajatella käyttäväni. Toiseen, vähän isompaan pakkasin huuto.nettiin ja netcycleriin menevät tavarat (ja niistä suurimmasta osasta teinkin jo kauppa- tai vaihtoilmoitukset eli olen tosissani ollut ahkera) ja kolmanteen, suurimpaan kasaan, valitsin kaikki ne tavarat, jotka lähtevät suoraan kierrätykseen. Eivätkä nuo viimeksi mainitut ole sen huonompia kuin muutkaan, ne vain ovat niin tavanomaisia, ettei maksa vaivaa käyttää aikaa niistä tehtäviin ilmoituksiin, niitä kun on tarjolla kymmenittäin jo muutenkin. Sen verran siis olen taloudellinen eli säästän kallista aikaani, joka tuntuu muutenkin aina loppuvan kesken, ja laiska eli en viitsi nähdä vaivaa ilmoituksen eteen, joka tuskin tuo kauppaa.

Otsikon toinen osa liittyy sitten hupaisaan tapahtumaan, joka aiheutui noista vaatteista, vaikka ei se tapahtumahetkellä naurattanutkaan.

Tarina alkaa sillä tavanomaisella tavalla eli tapahtui kerran, eräänä aamupäivänä siinä jo tunnetussa suurehkossa länsi-suomalaisessa kaupungissa ja sen erään moneen kertaan mainitun kerrostalon asukkaille. Tällä kertaa tapahtumapaikkana ei ollut se keskikokoinen kerrostaloasunto vaan vinttikomero ja vinttitilat ylipäänsä. Tuon mainitun vinttikomeron haltijat, Herra Kirjoitus ja rouva Jälki-Kirjoitus, ovat säilyttäneet vinttikomeron käytävällä lipastoa. Lipaston säilytykseen on suosiollisesti saatu lupa viereisen asunnon edellisiltä omistajilta, joiden vinttikomero on saman sivukäytävän varrella. Kyseisen asunnon uusien omistajien kassan lipaston säilytyksestä ei vielä ehditty neuvotella, kun väliin astuivat paloviranomaiset ja uusi pelastuslaki, joka äärimmäisen tarmokkaasti kieltää kaiken mahdollisen irtaimen säilyttämisen vinttien käytävillä. Niinpä Herra Kirjoitus ja Rouva Jälki-Kirjoituskin ottivat lipastonsa ja raahasivat sen talon askarteluhuoneeseen, jossa se ei - ainakaan toistaiseksi - ole kenenkään tiellä. Lipaston siirtäminen olisi tarina sinänsä, mutta ei siitä tässä sen enempää. Sen sijaan palataan takaisin vinttikomerolle.

Rouva Jälki-Kirjoitus on tottunut säilyttämään avaimiaan kyseisen lipaston kulmalla aina vintissä käydessään. Aina samalla paikalla, josta ne helposti ovat olleet käteen otettavissa. Nyt arvon rouva oli suunnitellut hoitavansa vintissa käydessään kaksi asiaa yhdellä kertaa - sekä vievänsä noita jo mainittuja tavaroita takaisin vinttikomeroon ja samalla hakevansa pyykit. Mukana oli siis paitsi pyykkikori, myös pahvilaatikollinen muuta rompetta.

Kun Rouva Jälki-Kirjoitus oli saanut kaikki tavarat jaettua oikeisiin laatikoihinsa ja aikoi poistua vinttikomerosta, tajusi hän yht'äkkiä hukanneensa avaimensa. Pyörähdys ympäri, tiirailua ympäriinsä - ei, avainnippua ei näkynyt missään, ei hyllyn kulmalla, ei laatikon päällä, ei missään. Uusi, entistä tarkempi katselmus ympärille, avaimet pysyttelivät yhä edelleen piilossa. Sitten syvä huokaus ja pikkuisen järkeilyä. Avainten oli pakko olla jossain, koska ilman avaimia ei olisi päässyt vinttitilaan saati saanut vinttikomeron ovia auki. Lisää katselua, parin laatikon siirtelyä - ei avaimia.

Sitten oli pakko siirtyä astetta kovempiin otteisiin eli purkamaan äsken pakattuja kierrätykseen meneviä kasseja. Pöyhintää, möyhintää, ravistelua, puristelua, hetken kuluttua kaikki pussit ja laatikot oli käyty läpi - ei avaimia. Päättäväisesti rouva Jälki-Kirjoitus otti hyllyltä säästöön jäävien vaatteiden laatikon, vaikka tiesi, ettei ollut laittanut sinne mitään juuri sillä kerralla, mutta jos avaimet jotenkin mystisesti olisivat sinne loikanneet - jälleen pöyhintää, möyhintää, ravistelua, puristelua, eikä edelleenkään avaimia. Tuo laatikko sivuun ja huuto.net laatikon kimppuun. Laatikko tyhjäksi, kaikki tavarat ulos ja sitten taas jokaisen vaatteen kohdalla erikseen pöyhintää, möyhintää, ravistelua, puristelua, eikä edelleenkään avaimia.

Tässä kohtaa alkaa olla jo pikku paniikki vallalla, avainten on pakko olla jossain, kun kerran vinttikomeroon on päästy sisään. Uusi katselu ympärille, kurkistelua laatikoihin, joihin avaimet olisivat saattaneet pudota, laatikoiden läpi käyminen toiseen kertaan. Harmistunutta tuhahtelua ja entistä ankarampaa pohdintaa. Eikä mitään havaintoa kadonneista avaimista.

Kesken yltyvän paniikin rouva Jälki-Kirjoitus tajusi vilkaista vinttikomeron eteen käytävälle ja tajusi käytävällä olevan pyykkikorin lojuvan omituisen vinossa asennossa. Voisiko olla??? ajatteli hän ja syöksyi siirtämään pyykkikoria - ja kas, sieltä pyykkikorin altahan se kadonnut avainnippu löytyi. Enemmän kuin pikkuisen häpeissään ja lohdullisena siitä, ettei ollut hätyyttänyt paikalle sen paremmin poliisia, palokuntaa, rajavartiostoa kuin Herra Kirjoitustakaan pakkasi rouva Jälki-Kirjoitus pöyhimänsä, möyhimänsä, ravistelemansa ja puristelemansa tavarat takaisin laatikoihin, sulki vinttikomeron oven ja lähti hakemaan kuivia pyykkejään vakaasti päättäneenä, että seuraavalla kerralla hän osaa ripustaa avainnippunsa roikkumaan lukon sinkilästä vinttikomeroon mennessään.

Että sen pituinen se.

Kauniit kynnet

Turhamaisista turhamaisin blogiaihe, mutta olen ihan oikeasti äärimmäisen onnellinen niinkin pienestä asiasta kuin kynsistä. Viimeisen vuoden olen tapellut liuskoittuvien, lohkeavien ja toinen toistaan lyhyemmiksi kuluvien kynsien kanssa, jopa niin että välillä olen kirjaimellisesti vuodattanut verta, kun kynnet ovat revenneet niin lyhyiksi, että irtoavat lihasta liuskoituttuaan ensin pahasti.

Sain tuohon oikein hienon diagnoosinkin, ja kun tarkistin sen, sain yhden kriisin lisää. Taudin nimittäin mainittiin olevan vanhojen naisten tauti - onneksi juttu sentään jatkui sillä, että myös anemia aiheuttaa tuota samaa. Jihaa, minun ei siis vielä tarvitse tunnustaa olevani vanha, voin syyttää anemiaa asiasta. (Anemian kanssa olen tapellut tasan yhtä kauan kuin kynsiongelmani kanssa eli siltä osin diagnoosi pitää paikkansa).

Haaveilin pitkään täydellisestä punaisesta kynsilakasta, jonka näin yhdellä ystävälläni. Kyseinen sävy oli Trindin CC118, johon liittyy vielä samansävyinen kiilto sävynumeroltaan CC133. Olen vältellyt sen ostamista, sen sijaan Herra Kirjoitus osti minulle korvaavan halpaversion: Eveline cosmeticsin Happy Colorsin sävyn 399. Joulunpunainen väri, jossa mukana punaisia ja kultaisia kimalteita. Näyttää todella namilta.


Kun nyt ensimmäistä kertaa vuoteen kynnet näyttävät suhteellisen hyviltä, lakkasin niihin juhlakauden kunniaksi hehkuvaa punaista tuolla yllämainitulla lakalla. Valitettavasti kuva ei kykene toistamaan lakan hehkua. Se vaan on upea kimaltaessaan, sanoo harakka

Koska olen ihastunut tähän lakaan, voitte varautua siihen, että joko koko lakkamerkki tai vähintäänkin sävy 399 poistuu markkinoilta kuukauden kuluessa.

Nya vindar

Nyt kun uusi vuosi on saatu kunnolla käyntiin, on aika miettiä blogin suuntautumista tänä vuonna. Otsikoksi napattu "Nya vindar" on nostalgia lähtöinen, sillä joskus kouluaikana opiskelin ruotsia tuon nimisestä kirjasarjasta. Kirjassa ei mielestäni ollut mitään kovin uusia tuulia ja niin saattaa käydä myös tämän blogin suhteen - suurista ajatuksista huolimatta tarjolla on uusien tuulien sijaan samaa vanhaa p***aa ja vielä samassa vanhassa paketissa. Olen jotenkin niin kiintynyt jopa blogin iankaikkisen vanhaan ulkonäköön, etten halua tehdä siinä muutoksia.

Aion edelleen härkäpäisesti roikkua ostosten seurannassa ja esitellä kaikki vähäiset hankintani blogissa. Samoin aion edelleen seurata kosmetiikan käyttöäni - selviäisinköhän tänä vuonna sadalla purkilla ja saisin mahdollisesti yhden kosmetiikkakorin tyhjäksi. Kuten uuden vuoden lupauksissani totesin, pyrin tuunaamaan mahdollisimman paljon vanhasta ja niiden esittelyltä ei tietenkään voi välttyä. Ajatukseni on jopa laajentaa tuota aihealuetta. Laihduttamisesta kirjoittaminen on tylsää, joten mainitsen vain suurimmat saavutukseni enkä aio keskittyä siihen sen kummemmin. Muitakin pohdintoja on ihan varmasti luvassa - todennäköisesti liikaakin.

Uusina tuulina oli tarkoitus herättää henkiin jotain vanhaa, nimittäin jossain vaiheessa esillä ollut vaatteiden poisto. En aio yrittää tuota "poista viisi vaatetta kuukaudessa" -juttua, vaan vaatteita poistuu se mitä poistuu ja teen niistä sitten koontipostauksen kerran puoleen vuoteen tai jos näyttää juttu venähtävän pitkäksi, niin kerran kolmessa kuukaudessa. Tuo on samalla kannustin siihen kauan roikkuneeseen vaatekaapin siivoukseen - toisaalta laihduttaminen on hyvä tekosyy siirtää tuota mahdollisimman pitkälle, onhan noita poistettavia vaatteita sitten mahdollisesti enemmän. Vuosi näyttäköön, mihin suuntaan mennään...

Käsityörintamalla tulee todennäköisesti olemaan hiljaista tai siis ei mitään esiteltävää. Aloitin juuri erään todella ison projektin ja sen valmistuminen kestää todennäköisesti kuukausia. Tuo projekti pisti kyllä hanttiin niin paljon kuin vain voi, mutta niin se vain on nyt alkuun saatettu. Tiivistetään pitkä tarina lyhyeksi: olen jo pitkän aikaa haaveillut ohuesta, kevyestä, muuntautumiskykyisestä neuleesta. Luin netistä monta juttua ja päädyin lopulta hankkimaan drops designin Lace-lankaa, joka on ohuen ohutta silkin ja villan sekoitetta. Ensimmäisellä kerralla sain neuleen kunnialla alkuun, mutta viiden kierroksen jälkeen huomasin kiinnittäneeni pyöreäksi neulottavan neuleen ristiin niin että se kiersi - joten ei kun purkuun. Seuraava kerta kaatui siihen, että varasin silmukoita varten liian vähän lankaa, kolmannella kertaa pääsin ihan kolmanteen kerrokseen asti, ennen kuin silmukat karkasivat niin pahasti, että työ oli taas pakko purkaa, neljännellä keraa en päässyt ensimmäistä kerrosta pidemmälle. Vasta viides kerta ja kolmas päivä saattoivat työn kunnialla alkuun, nyt olen saanut tehtyä viitisen senttiä. Työ etenee tietenkin tuskastuttavan hitaasti, kun lanka on olemattoman ohutta ja silmukoita paljon, mutta jospa tämän vuoden aikana saisin sen valmiiksi.

Shoppailua Ideaparkissa

En ole heti alkuun rikkonut uuden vuoden lupauksiani shoppailemalla alennusmyynneissä ihan urakalla, vaan esittelen vasta tässä kohtaa viime vuoden puolella Ideaparkkiin tekemämme shoppausreisun saldoa.

Olin liikkeellä Herra Kirjoituksen kanssa, joten aloitetaan tärkein ensin. Suosikkiravintolaamme Taiwania ei enää löytynyt Ideaparkin valikoimasta, joten tyydytimme kiinalaisruoan himomme ravintolassa nimeltä Golden Rose. Hyvää oli ja syötyä tuli ihan liikaa - suosittelemme paikkaa lämmöllä.

Sitten niihin löytöihin. Tärkeintä oli saada käytettyä toisesta blogista ja erilaisista mielipidepaneeleista kokoamani lahjakortit, jotka olivat vanhenemassa. Niinpä ykköskohde oli liiviliike Change. Sieltä mukaan tarttui uudet urheiluliivit, niihin sopivat alushousut ja juhlasukkahousut - koko paketti alta 60e ja maksettiin lahjakortilla. Samaan kuvaan ovat myös päätyneet dinskon päkiäpohjalliset, joita he l ämpimästi suosittelivat noihin jäljempänä esiteltyihin korkeakorkoisiin nilkkureihin.


Dinskohon minulla oli myös lahjakortteja. Niiden lahjakortit ovat onneksi voimassa viisi vuotta, joten kaikkea ei ollut pakko käyttää kerralla. Tuskallisen pitkään mietin ja sovitin, sovitin ja mietin, kun järki sanoi, etten voi ostaa kolmea paria nilkkureita kerralla. Kaksi paria ostin. Ensimmäiset tummemmat arkikäyttöön, ovat keinonahkaa ja niissä on lämmin vuori eli ne päätyvät käyttöön heti kun ensimmäiset pakkaset tulevat.

Toinen pari on sitten konjakinväristä nahkaa. Siron klassinen malli korkealla korolla ja pyöreällä kärjellä - tarkoitettu siis vähän parempaan käyttöön. Ensimmäisessä kuvassa näkyy malli paremmin, toisen kuvan väri on oikea.

Lautapelejäkin tuli hankittua kaksi. Vares on ollut hankintalistallani jo jonkun aikaa, siitä asti kun sitä kavereiden kanssa pelasimme. Samanlaisen koukutuksen aiheutti toisen tuttujen luona pelattu Dizios, joka on näistä kahdesta ehdottomasti parempi peli.Budgetsportin rest of the bestiä kehui työkaverini ja varmasti sieltä tekee kohdalle sattuessaan tosi hyviä löytöjä. Minun kohdalleni ei tällä kertaa osunut muuta sopivaa kuin hiuspanta, joka oli alennettu kympistä hintaan 2€. Samasta liikeestä löytyi sitten kyllä vielä hanskat minulle ja Herra Kirjoitukselle - nekin alesta ja maksoivat vain 8 euroa pari. Noilla thibnsulate hanskoilla korvataan loistavasti ne mustat nahkashanskat, jotka molemmille on ollut tarkoitus hankkia, nuo ovat lämpimämmät ja toimivat siis arkikäytössä paremmin.

Hiuslakkapulloni on noin puolillaan, mutta Sulo Vilén iski, kun 750ml pullon sai vitosella. Pakkohan se oli ostaa.

Herra Kirjoitus sai kiitokseksi ostosseurana olemisesta Alivaltiosihteeri kirjan ja Pahkasian hän löysi itse Kontista.

Herra kirjoituksen "omat ostokset" jäivät muutoin kovin pieniksi: Clas Ohlsonista hän löysi kaksi tarpeellista johtoa.Sinellistä mukaan tarttui melkoinen kasa ääriviiva tarroja. Toinen setti oli tarjouksessa 12 arkkia vitosella, joulutarrat maksoivat 50 senttiä arkki. Nyt on sitten tulevien joulukorttien materiaali valmiina.

Vaatehankinnat rajoittuivat kontista ostamaani kahteen puseroon. Luonnonvalkoinen kilpikonnapoolo on ollut hankintalistalla jo pitkään ja nyt se tuli vastaan Nanson laadukkaana versiona 2 euron hintaan. Minulla on ihan selvästi punavalkoinenkausi, koska punavalkoinen pusero oli ihan pakko saada, mutta eipä se onneksi köyhdyttänyt minua kuin 3 euroa. Molemmat löydöt kontista.

Punavalkoisen kauden puolesta puhuu myös se, että jokin vinksahti päässäni Tiimarissa. Siellä oli kasa säilytyslaatikoita polka dot kuviolla. Olisin ostanut pari laatikkoa sillä hinnallakin, mikä laatikon pohjaan oli präntättynä. Kävin kuitenkin kassalla varmistamassa, oliko lapun hinta jo se alennettu vai tulisiko siitä ehkä kuitenkin se luvattu 70% alennus. Kuultuani, että alennus tulisi tuosta hintalapun hinnasta, minä ostin kaikki myynnissä olevat laatikot - kyllä, kymmenen kappaletta kärpässienikuvioituja laatikoita - ja sain Herra Kirjoituksen pyörittelemään silmiään oikein urakalla. Mutta kun koko pino maksoi alle 6 euroa ja löysi kodin keittiöstämme, hänkin leppyi. Kuvasta ei käy oikein ilmi se, että laatikoita on kolmea eri kokoa ja ne saa pakattua tarvittaessa sisäkkäin.


Aikaisemmin kerroin meidän ostaneen Sodastreamin ja ihastuneen siihen kovin. Seuraavat hankinnat todistavat meidän jääneen pahemman kerran koukkuun. Pakkauksessa tulleen yhden pullon lisäksi ostimme kaksi uutta painepulloa, toisen hiilihappopatruunan ja paria uutta makuainetta; meksikolainen limetti on - yllättäen - minulle ja vanilja-cola Herra Kirjoituksen valinta. Kyllä noista hetken sihijuomaa tekee.

Maailmanlopun vuosi 2012

Niinhän ne jotkut väittävät, että vuoden 2012 tämä maa-niminen planeettamme olisi tullut tiensä päähän. Maya-intiaanien ikiaikainen kalenteri loppuu alkuvuodesta 2012 ja muutama muukin on ennustellut vaihteleva päivämääräistä maailmanloppua kuluvalle vuodelle. Tästä kaikesta huolimatta tai ehkä juuri tuon vuoksi kirjoitan uuden vuoden lupauksiani jo lokakuussa 2011. Eipä sitten tarvitse pitää mitään, jos maailman loppu tulee ennen vuoden vaihdetta.

Ensimmäinen ja tärkein lupaukseni on laihduttaa vielä jokunen kilo, tuollaisent 10 kiloa vuoden aikana voisi olla ihan jees juttu, sitten olisi ikuisuustaakka karistettu harteilta.

Aion myös olla entistäkin tarkempi vaate- ja kosmetiikkaostoksissani. Kosmetiikan suhteen pyrin ostamaan vain sitä, mikä on välttämätöntä ja jos mahdollista maksamaan nuokin hankinnat muilla kuin rahalla. Mikä siis käytännössä tarkoittaa lahjakorttien hankkimista erilaisin testaus-, tutkimus ja paneeliprojektein. Pyrin myöskin hyödyntämään kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) ilmaisnäytteet ja testauskamppanjat.

Vaatteisiin ja kenkiin en ajatellut käyttää rahaa lainkaan, jos ei ihan pakottava tarve ole. Nekin hankinnat pyrin kustantamaan lahjakorteilla tai jotenkin muuten.

Tässä ne sitten tulevat. Uuden vuoden lupaukset vuodelle 2012:

1) Olen vuoden 2012 lopussa 10 kiloa kevyempi kuin vuoden 2012 alussa

2) karkkipäivä on vain kerran viikossa, mieluummin kerran kahdessa viikossa.

3) siivoan vaatekaappini. Asia, joka on jäänyt vuoden 2011 lupauksista täyttämättä ja on vaivannut minua koko vuoden.

4) Putsaan meikit naamaltani nukkuman mennessäni. Ehkä kerran parissa viikossa olen vain niin väsynyt, etten muka jaksa käyttää sitä pakollista paria minuuttia siihen, että puhdistaisin naamani. Tiedän ihan hyvin, mitä se tekee iholle, joten yritän parantaa tapani- koska kyse on vain siitä maksimissaan viiden minuutin viiveestä (kasvojen puhdistus ja pesu sekä hampaiden pesu) nukkumaan pääsemisessä


Ja sitten nämä klassiset. Ehei, ette kuule minun edelleenkään lupaavan mitään sillä linjalla, että autan hylättyjä kissoja tai koiria, annan enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen tai vähennän viinan juontia. Hyväntekeväisyystyötä teen sen minkä teen, muodossa tai toisessa ja viina ei minulle ole koskaan ollut ongelma. Mutta sen sijaan tarjolla on sitä samaa vanhaa, jota olen koettanut jo monta vuotta - jälleen kerran uusin innoin

5) Vältän ostamasta kosmetiikkaa, vain sen takia että sen ostaminen on kivaa. Meikkejä ostan vain todelliseen tarpeeseen ja se tarkoittaa, että vanhat varastot on ensin tutkittu pohjia kautta ja varmistettu, ettei sieltä todellakaan löydy sopivaa tai lähes sopivaa korvaavaa tuotetta.

6) Ostan vaatteita js kenkiä sekä laukkuja vain sen, mitä hankkimillani lahjakorteilla saan. Muutoin pyrin kierrättämään omista (tai muiden) varastoista vanhaa ja tarvittaessa muokkaamaan sitä. Poikkeukset hyväksytään samoin ehdoin kuin kohdassa viisi eli todelliseen tarpeeseen - tiedostan hyvin, että minulta puuttuu esim. kunnollinen musta housupuku vallan.

Lisään tähän vielä yhden hankalasti toteutettavan lupauksen. 7) Lupaan siivota vinttikomeromme ja pyrin hankkiutumaan eroon turhasta kamasta joko huuto.netin, netcyclerin tai kirppisten kautta.