Neljännen kvartaalin odotusnäkymät purkukkataloudessa

Huomaan siirtyneeni kuukausiraporteista neljännesvuosittaiseen tilastointiin mitä tulee tyhjentyneisiin purkkeihin, purnukoihin ja tuubeihin. Ehkä se on ihan hyvä näin. Seuraavaan raporttiin lasketaan sitten vuoden plussat ja miinukset, paljonko on tullut hankittua uutta ja minkä verran on saatu vanhaa poistettua.

Tässä siis loka-, marras- ja joulukuun tyhjentyneet purnukat.

Kesän kuljeskelin naama kiinalaisen keltaisena, sillä meikkikaapin inventaario paljasti minun joskus hankkineen Oriflamen rose tone corrective- peitevärin, joka oli väriltään sellaista kirkkaan keltaista. Ei se naamalla näyttänyt ihan niin pahalta kuin olisi voinut kuvitella, mutta taitoin väriä kuitenkin Yves Rocherin kuultovoiteella, joka oli sävyltään ruskehtavaa. Noiden kahden kombinaatiosta syntyi suhteellisen luonnollinen väri. Molemmat lienevät jo poistuneet valikoimista, koska en kykene muistamaan, milloin nuo olen ostanut, uusia en kyllä hankkisi, mutta tulivatpahan käytettyä.

Käsirasvaakin on taas tullut käytettyä ja suihkussakin on todistetusti käyty, kun Yves Rocherin Ming shu-suihkugeeli pullo on tyhjentynyt. Pieni kirkas pullo on viimeisimmältä Itävallan reissulta hotellista mukaan napattu shampoo pullo, Ada-cosmetics merkiltään. Hoitoaineena on käytetty Garnierin tehohoitoa.

Ja kas kummaa, lisää käsivoidetta tyhjentynyt. En minä sentään kylve tuossa Provisorin käsivoiteessa, mutta olen kyllä viimeaikoina rasvannut sillä kroppaa ja jalkojakin eli se selittää tuon runsaan kulutuksen ja lisänä tietenkin se, että ilmojen kylmeneminen vaatii iholle lisärasvausta. Muuten kolme lopuista neljästä purkista onkin tuttua huttua Dermosilin deodorantti, saman firman kuoriva suihkugeeli (jota ilman en kesäisin tulisi toimeen) ja miesten kasvojen puhdistukseen& parranajoon tarkoitettu geelimäinen pesuaine. Rakas puolisoni siivosi purtilon puolinaisena pois käytöstään, joten tuli testattua, että sopii se naisenkin naamalle, eikä tuoksu niin maskuliiniselta kuin voisi olettaa. Hairstoresta ostettu syväpuhdistava shampookin loppui, mikä on kyllä vahinko, koska tuote oli loistava ja uutta ei tietenkään enää saa.

Seuraavaksi lisää suhkugeeliä, dödöä ja kosteusvoiteita. Tuo kuvassa oikealla oleva on Wienin matkamuisto, sarjan nimenä on Essense - ihastuttava saksalainen merkki, jota en ole vielä löytänyt Suomesta. Apobasea ei tarvinne sen kummemmin kommentoida, sen näytekokoisen tuubin tunnistanevat kaikki. Kuvan vasemmasta alalaidasta löytyy Yves Rocherin silmänympärysvoide, jonka -häpeä tunnustaa - löysin laatikon pohjalta unohtuneena ja käytin jalkavoiteena. En yksinkertaisesti uskaltanut laittaa vanhentunutta voidetta silmiini, ties minkä tulehduksen se olisi aiheuttanut.

Lacosten Joy of pink oli näytekokoa eli riitti tasan kertakäyttöön. Sellainen mielenkiintoinen tuoksu, josta en osa sanoa, ostaisinko koko pullon vai en. Dödöpurkista ei sen kummempaa kommentoitavaa niin kuin ei Nizoralin shampoostakaan. Hoitoaine brasilialaisesta hotellista mukaan napattua, ihanaa bergamotin tuoksuista - sääli, että kyseessä on viimeinen pullo tätä mallia.

Ja viimeiseen kuvaan sitten ne lopputipat eli sellaiset purkit, jotka vuoden viimeisenä päivänä eivät ole vielä aivan tyhjiä, mutta joissa on enää niin vähän jäljellä, että kestävät korkeintaan viikon. Silk& cashmere-käsivoide on Oriflamen valikoimista, erittäin tehokkaasti imeytyvää ja tehokasta - siitä poikkeuksellinen tuote, että on Oriflamen valikoimissa edelleen. Dermosilin facewash on minulla yleensä käytössä kesäisin, mutta pullo on niin riittoisa, että riittää pitkälle syksyyn/talveen. Tämä on tehokkaampi rasvan poistaja kuin se pinkki vaahto ja siksi kesäkäytössä, pinkki puolestaan poistaa meikin jämät tehokkaammin. Suhadan puuterista olen kirjoittanut enemmän täällä - ja olen edelleen samaa mieltä, että tässä on hinta-laatusuhde kohdallaan. Valmentajan treenimenttiä käytetään meillä mobilatin korvikkeena, on vähintään yhtä tehokasta ja litrahinnaltaan huomattavasti edullisempaa. Tiedän kyllä, että putelissa lukee, jotta hevosille, mutta tiedän myös, etten ole ainoa joka tuota käyttää ihmiskropan hoitoon ja suosittelen muillekin (MaNussa tuo litran purkki maksaa alta 20e, mobilat maksaa siinä 9e/150ml). Lumenen meikinpoistoaineeseen suhtaudun hivenen ristiriitaisin tuntein - se kyllä puhdistaa, mutta jättää silmät kovin rasvaisiksi. Tosin pikainen silmäily kaupoissa osoitti, ettei suosikkipuhdistusainettani taida enää saada (murinaa, ärinää, pihinää, puhinaa - miksi kaikki hyvä pitää muuttaa tai poistaa valikoimista), joten tuohon lienee tyytyminen.



Yhteensä siis 25 tuubia kolmessa kuukaudessa.

Ennen neljättä kvartaalia vuoden aikana on tyhjentynyt 92 kosmetiikkapurtiloa ja viimeinen vuosineljännes nosti kokonaismäärän 117:ksi - eli ihan mielettömän määrän sitä kaikenlaista tököttiä ihminen vuodessa käyttää. Tämä siis pääsääntöisesti kahden hengen talouden tuottama määrä, osaan (suihkugeelit ja shampoot) ovat voineet molempien vanhemmat vähän voineet olla avustamassa.

Miten kävi lupausten vuonna 2011

Tämän vuoden alussa tein perinteisesti uuden vuoden lupauksia, kuten niin monet muutkin. Sen, mitä lupasin, voi tarkistaa täältä -klik.

Kun sitten tarkastellaan, miten hyvin olen lupauksissani onnistunut, niin eipä voi kehua. Kokonaisarvosanaksi tulee ehkä seitsemän.

Tätä siis lupasin:
1) en aloita säännöllistä tupakanpolttoa tänäkään vuonna
2) lupaan olla käyttämättä koko palkkaani kenkiin ja laukkuihin
3) lupaan syödä joskus jotain muutakin kuin herkkuja
4) hiihdän alta 200 kilometriä vuoden aikana
5) en laula karaokea

Yllä olevat viisi ensimmäistä lupausta olen kyllä pitänyt 100 prosenttisesti. En ole polttanut vuoden aikana yhtään ainoaa tupakkaa, en laulanut karaokea kertaakaan, enkä hiihtänyt metriäkään. Herrkujakin on tullut rajoitettua aikas lailla, sillä painoa on kadonnut reilussa vuodessa se viitisentoista kiloa. Kenkiä ja laukkuja on tullut ostettua hyvin, hyvin rajoitetusti :-).

Sitten se pahempi sarja:
1) pysyn kosmetiikkabudjetissa
2) ennen kuin ostan uutta, mietin voisinko tuunata sen jostain vanhasta
3) ostan vain tarpeeseen (erittäin tulkinnanvaraista...)
4) aloitan vihdoin ja viimein tunikan neulomisen
5) syön marjoja niin, että alan vihertää latvasta ennen seuraavaa satokautta.
6) en hanki kovin montaa uutta rehua Herra Kirjoituksen kiusaksi
7) hankin alle 10 uutta kenkäparia
8) en osta itselleni yhtään uutta kynsilakkaa
9) pysyn enintään nykyisessä painossani
10) vähennän addiktoitumista tv-sarjoihin kuten Pelastushelikopteri tai Himohamstraajat

Nostetaan viimeinen ensimmäiseksi ja todetaan, että siinä olen kyllä onnistunut. Telkkaria ei ole juurikaan ollut viime aikoina aikaa katsoa. Varsinkin kun lempiohjelmani ovat joko tauolla (poliisit) tai kokeneet perustavaa laatua olevia muutoksia (matkaoppaat), on jäljelle jäänyt vain yksi katsomisen arvoinen ohjelma: lentokenttä. Eli tv-addiktiosta ei ole pelkoa.

Painokin on vähentynyt vuoden aikana reilusti, joten siitäkin lupauksesta suoriuduttu kunnialla. Sen sijaan kynsilakkalupaus on rikottu kominkertaisesti - olen ostanut itselleni kolme uutta kynsilakkaa (lasketaanko lieventäväksi asianhaaraksi se, että ne on maksettu lahjakortilla, joka oli vanhenemassa käsiin) ja saanut lahjaksi neljä. Siis seitsemän uutta lakkaa...

Kenkäpareja on vuoden aikana ilmestynyt kotiimme yksitoista (11) uutta eli sekin lupaus tuli sitten rikottua. Kirvelevin mielin laskin, että rahaa noihin on kulunut lähes sata euroa. No joo, myönnetään, että yksikin kenkäpari voisi maksaa enemmän kuin nämä minun 11 pariani yhteensä, mutta silti...

Uusia kasveja meille on tullut vain yksi, viuhkapalmu, jonka yhteisymmärryksessä Herra kirjoituksen kanssa hankimme. Hän kun on sellaista toivonut matkoistamme asti. Kotimme kautta on kyllä kulkenut useampia erilaisia kukkia, mutta ne ovat päätyneet sitten uuteen kotiin ja toivottavasti voivat siellä hyvin.

Marjoja olen syönyt, mutta viherrä en edelleenkään eli enemmänkin olisin voinut varmaan niitä vielä puputtaa, mutta lasketaan tuokin lupaus hyväksytysti suoritetuksi. Sen sijaan tunika on edelleen lankoina ja uudetkin langat on hankittu- neulomista vaan ei aloitettu.

Tarpeeseen ostamisesta en kyllä uskalla sanoa mitään, sillä yhtä ja toista on vuoden aikan tullut hankittua. Laukkuja on kotiimme tullut kolme uutta, joista kaksi olen saanut lahjaksi. Kirjoja ja lautapelejä on myös ilmestynyt kaappiin ja hyllyyn. Vaatteitakin on tullut hankittua "vähän"; seurantalaskurini summa osoittaa noin 180 euroa, josta toki osa kuitattu lahjakorteilla, leijonan osan tuosta muodostavat kaksi mekkoa, jotka ostin kevään juhliin ja alusvaatteet (yhteensä n. 40 + 55e). Koruihin olen käyttänyt n. 35e.

Tuota vanhasta tuunausta olisi voinut enemmänkin harrastaa, vaikka kovasti olen sitä koettanutkin tehdä. Yritän parantaa tapani ensi vuonna.

Kahlasin läpi vanhoja postauksiani ja huomasin, että loppuvuoden kosmetiikkahankinnat ovat kyllä täysin jääneet raportoimatta. Tiedän suurimman osan niistä olleen ilmaisnäytteitä, joten budjetin kannalta niillä ei sinänsä ole merkitystä. Rahalla kuitattuja ostoksia puuttuu tietääkseni yhden Dermosil-tilauksen verran, ja siinä taisi olla meikinpoistoaine (ilmainen, bonuspisteillä tilattu), kasvojenpuhdistusaine (n. 6e) sekä joululahjoja muille, ei itselleni. Laskin kuitenkin, että vuoden aikana olen kuluttanut kosmetiikaan vain alta 55e eli siltä osin 10e/kk budjetti on alitettu reilusti.

Kohtuullisesti siis selvitty vuodesta 2011.

Hyvä kakkonen

Tuossa taannoin esittelin suosikkini Valion taidemaitopurkkien joukosta. Myös muut palkintosijat on jaettu. Hyväksi kakkoseksi, joka tosissaan kilpaili myös ykkössijasta, kiilasi Oiva Toikan purkki. Minä rakastan näitä perinteisiä lehmäpurkkeja, toivottavasti joku näistä jää pysyvästi valikoimaan.


P.s. Sillä kohtaa kun tämä postaus pamahtaa eetteriin, minä olen jo matkalla harrastamaan alennusmyyntishoppailua ja syömään kiinalaisia herkkuja.

Höpötettyä, vaihdettua ja saatua

Olen ahkerasti syksyn aikana osallistunut hopottajien toimintaan ja nyt oli sitten aika korjata hedelmät eli nostaa palkinnot. Päätin ensimmäiseksi palkinnoksi valita jotain sellaista, jota olen pitkään halunnut, mutta mitä en missään tapauksessa muutoin olisi malttanut ostaa. Palkintoni oli isompi Aalto-maljakko kirkkaassa värissä.
Sopii hyvin kirjahyllyyn jo siellä olevien kahden pienen seuraksi.

Myöskin vaihtopalvelu netcyclerin kautta olen tehnyt ensimmäisen vaihtoni. Annoin pois yhden lautapeleistämme, sellaisen, jota meillä ei ole koskaan taittu pelata, ja sain vastavuoroisesti kaksi Moda-lehteä. Olen kuolannut noissa lehdissä olevia ohjeita moneen kertaan ja todennut, että ainakin minä olen vaihtoon kovasti tyytyväinen.


Työkaverini teki joulusiivousta kaapeissaan ja lahjoitti minulle, aneemiselle, itselleen tarpeettomat rautatabletit. Noiden avulla säästyn yhdelta apteekkireisulta eli kiitosta vaan.

Joulupeli

Perinteinen joulupelikin tuli jouluksi hankittua. Ei ihan se, mitä alunperin oli ajateltu, mutta ihan hauska peli kuitenkin. Pelin hankintaa edesauttoi Hong Kongin ale, jossa lautapeleistä tarjottiin 40% alennus.

Tänä jouluna pelattiin siis RRRRRottaa.

Peli on periaatteessa yksinkertainen, tarkoituksena on saada koottua mahdollisimman paljon juustoa pelilaudalta itselle. Pelitasoja on kolme ja sääntövariantteja pari lisää eli peliä voi muunnella mieleisekseen pelaajien määrästä ja taitotasosta riippuen.

Hirveän montaa peliä (tarkoittaa kymmeniä) pelejä tuo ei peräjälkeen kestä, sitten käy tylsäksi, koska on kuitenkin enemmän tuuri- kuin taitopeli eli tulokseen ei kovin paljon pääse vaikuttamaan, kun nopat määräävät saatujen juustojen määrän.

Herkkua on siinä monenlaista

Jos joulupukkia on uskominen, olen ollut kiltti. Itse asiassa epäilen edelleen pukin erehtyneen osoitteesta, sillä niin kiltti en ole ollut kuin lahjojen määrästä voisi kuvitella.

Suurimmasta lahjomasta ei ole edes kuvaa, sillä kirjoitan sillä juuri blogia. Kyllä, herra Kirjoitus hankki minulle uuden tietokoneen vedoten siihen, että suutarin lapsella pitää olla kengät, jotta varpaat eivät palele. Myöskään ruskeasta kirjekuoresta, jonka saimme vanhemmiltani, ei ole kuvaa.

Muut lahjat sen sijaan esiintyvät seuraavissa kuvissa.
Lämpöä jouluun tarjoilevat sekä kahvi, tee, ihanat joulusukat ja upean vihreä kynttilälyhty. Herkkujakaan ei ollut tästä paketista unohdettu, pääsemme napistelemaan sekä suklaata että marmeladia ja suun voi sitten lopuksi pyyhkäistä Marimekon serveteillä.
Juomapuolestakin huolehdittiin. Saimme ihan kaksi pulloa Lumoavaa mustikkaglögiä, välipäivinä glögitellään sitten oikein kunnolla.

Aalto-kokoelmaamme täydentää myös punainen tuikkulyhty, jonka valossa voi sitten katsella kotiseudun valokuvia. Kirjan saimme vanhemmiltani, ja siellä välissä oli sitten kirjanmerkkinä ruskea kirjekuori.
Lisää lukemista tarjoaa Henning Mankellin romaani, josta voi nauttia suklaan kera. Glögikattilan voi sijoittaa mitä upeimmalle pannunaluselle ja virkeänäkin pysyy, kun nauttii kalanmaksaöljyannoksen päivittäin. Kuvasta puuttuu herra Kirjoituksen saama fleeceasu, joka toimii sekä väliasuna että oloasuna - puku ei ole kuvassa, koska oli pesussa päätyäkseen heti käyttöön.

Puhtaudestakin huolehdittiin, sillä saimme kauramaitosaippuaa ja -vartalovoidetta sekä käsisaippuaa ja suhkugeeliä ja niiden lisäksi herkullisia pikkuleipiä.Kaiken muun lisäksi ja sateisen synkeyden piristeeksi herra Kirjoitus osti minulle kirkasvalolampun. Huomisesta alkaen nautimme aamupalamme kirkkaan valon kera.

Jouluksi tehtyä

Nyt kun paketit on useimmissa kodeissa avattu, uskaltaa esitellä sen, mitä tuli jouluksi tehtyä.

Sen verran on ensi alkuun pakko tunnustaa, että omat sukat jäivät vaiheeseen. Itselleni en saanut aikaan kuin yhden sukan, tänään sitten aloittelin toista eli ennen vuodenvaihdetta ovat nekin toivottavasti valmiina. Muutoinkin yhden sukat pitäisi vielä saada aikaiseksi.

Miehen sisko sai lahjaksi liekkisukat:

Anopille tein violetit nukkumaijat.

Appiukon sukkien kanssa meinasi käydä köpelösti, 22.12. aamusta oltiin tässä vaiheessa.Aatonaattona olivat sukat sitten kuitenkin jo paketoitavassa kunnossa.

Kun nuo sitten tänään sovitettiin, anopin sukat olivat ainoat, jotka tarvitsivat vähän korjausta ja nekin vain pikkuisen lisää mittaa, se muutos on äkkiä tehty.

Hyvää joulua!

Tämän kuvan myötä, toivottelen kaikille oikein hyvää joulua!




Yritän purkaa päivityssumaa välipäivinä, kun on vähän enemmän vapaata, sillä kirjoitettavaa on kertynyt paljon.

värillä on väliä

Koskahan sitä oppisi? Minä en varmaan viisastu tässä asiassa koskaan. Ostan aivan liian paljon kaikkea värin perusteella, kun väri on kaunis, onnistun heittämään nurkaan yleiset fiksut ja taloudelliset periaatteeni eli harkitse kahdesti, tarvitseko sitä, onko olemassa järkevämpää vaihtoehtoa, onko sinulla jo sellainen.

Viimeisin älynväläykseni oli niinkin arkinen kuin wc:n raikastin. Koska kylpyhuoneemme on muuttunut turkoosiksi, halusin myös turkoosin wc-raikastimen kun sellainen sopivasti sattui kaupassa kohdalle. Mitä siitä, että hintaa oli kolme kertaa sen verran kuin tavallisella. Väri oli juuri se oikea turkoosi, joka sopi täydellisesti toiletin muihin sävyihin, joten pakkohan se oli saada.

Vaan miten kävi. Se pahuksen raikastin kesti viikon ja valutti suurimman osan nesteestään pois ihan omia aikojaan. Hiukan kiukutti - ja tuli selväksi, että toista kertaa en enää lankea oli väri miten ihana tahansa. Tarjouksesta (todella halvalla) ostin vastaavan eri värisen ihan vain kokeillakseni, miten kauan se kestää. Tälläisesta tuotteesta siis on kyse, kerron kun olen saanut testattua, miten kauan tuo punainen kestää.

Tusina vuoden uuden vuoden lupaukset

Vaikka eletään vasta joulukuun puoliväliä, olen jo hyvän tovin pohtinut tulevan vuoden uuden vuoden lupauksia. Tässäkin kohtaa pitäisi olla tekemässä viimeisiä joulukortteja postituskuntoon, mutta sen sijaan istun kirjoittamassa uudesta vuodesta, koska joulukortit eivät vaan iske.

Uuden vuoden lupaukset ovat siitä merkittäviä, että ne roikkuvat jossain alitajunnassa muistuttamassa seuraavat 365 päivää ja ehkä vähän pidempäänkin, varsinkin jos ne jäävät pitämättä. Toisaalta niissä pitää olla järkeä, eihän sitä mitä tahansa höttöä kannata luvata, ei varsinkaan sellaista, jolla ei joko ole merkitystä tai jonka tietää rikkovansa samoin tein.

Tuota taustaa vasten olen nyt sitten pohtinut lupauksiani vuodelle 12. Mitä uskallan luvata, mikä on tärkeää, mitä pystyn pitämään. Pystynkö lupausteni avulla kannustamaan itseäni olemaan parempi minä, parempi ihminen. Lupausten määrääkin on syytä rajoittaa sellaiseen, että muistaa edes itse, mitä kaikkea on luvannut.

Tässä ne sitten tulevat. Uuden vuoden lupaukset vuodelle 2012:

1) Olen vuoden 2012 lopussa 10 kiloa kevyempi kuin vuoden 2012 alussa

2) karkkipäivä on vain kerran viikossa, mieluummin kerran kahdessa viikossa.

3) siivoan vaatekaappini. Asia, joka on jäänyt vuoden 2011 lupauksista täyttämättä ja on vaivannut minua koko vuoden.

4) Putsaan meikit naamaltani nukkuman mennessäni. Ehkä kerran parissa viikossa olen vain niin väsynyt, etten muka jaksa käyttää sitä pakollista paria minuuttia siihen, että puhdistaisin naamani. Tiedän ihan hyvin, mitä se tekee iholle, joten yritän parantaa tapani- koska kyse on vain siitä maksimissaan viiden minuutin viiveestä (kasvojen puhdistus ja pesu sekä hampaiden pesu) nukkumaan pääsemisessä


Ja sitten nämä klassiset. Ehei, ette kuule minun edelleenkään lupaavan mitään sillä linjalla, että autan hylättyjä kissoja tai koiria, annan enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen tai vähennän viinan juontia. Hyväntekeväisyystyötä teen sen minkä teen, muodossa tai toisessa ja viina ei minulle ole koskaan ollut ongelma. Mutta sen sijaan tarjolla on sitä samaa vanhaa, jota olen koettanut jo monta vuotta - jälleen kerran uusin innoin

5) Vältän ostamasta kosmetiikkaa, vain sen takia että sen ostaminen on kivaa. Meikkejä ostan vain todelliseen tarpeeseen ja se tarkoittaa, että vanhat varastot on ensin tutkittu pohjia kautta ja varmistettu, ettei sieltä todellakaan löydy sopivaa tai lähes sopivaa korvaavaa tuotetta.

6) Ostan vaatteita js kenkiä sekä laukkuja vain sen, mitä hankkimillani lahjakorteilla saan. Muutoin pyrin kierrättämään omista (tai muiden) varastoista vanhaa ja tarvittaessa muokkaamaan sitä. Poikkeukset hyväksytään samoin ehdoin kuin kohdassa viisi eli todelliseen tarpeeseen - tiedostan hyvin, että minulta puuttuu esim. kunnollinen musta housupuku vallan.

Tuossa on sitten kyllä jo haastetta melkoisesti. Erityisesti kohdat 1, 2, 5 ja 6 vaativat minulta todellan paljon, mutta yritän selvitä. Kirjoittelen sitten tänne, miten edistyn.

Antijouluihmisen joulukuusi ja muuta jouluhöpinää

Olen, niin valitettavaa kuin se onkin, melko täydellinen antijouluihminen. Siinä missä muut nauttivat koristaessaan kotiaan joulukuosiin ja ripustellessaan sinne tänne jouluisia pikkujuttuja, minä yritän mennä siitä mistä aita on matalin. Joululahjat ostan tietenkin, koska se kuuluu tapoihin, mutta ne eivät joulussani näyttele kovin suurta osaa.

Tähän asti olen siis jättänyt joulukuusenkin laittamatta kotiimme, käyttäen tekosyynä sitä, että emme kuitenkaan ole jouluna kotona ja joulu on vain niin lyhyen aikaa. Tuohon on rakas mieheni valittamatta tyytynyt ja niinpä kotimme koristeina ovat riittäneet jouluvalot.

Tänä vuonna tein kuitenkin poikkeuksen ja senkin vain ihan siitä syystä, että sopiva kuusi suorastaan heittäytyi syliini. Laitoimme maalla kotiini pihakuusen ja sitä pellon ojasta pelastettaessa (meillä yhdistetään huvi ja hyöty - samalla kun haetaan joulukuusi, siivotaan pellonojat) sen vieressä oli maailman suloisin joulukuusi, joka suorastaan kiljui, että haluaa tulla mukaani. Niinpä meillä nyt sitten on joulukuusi.

Ette uskokaan, miten pahan omantunnon sain kun rakas puolisoni kuusta maljakkoa varten siistiessään nuuski poisleikkaamiaan oskia ja ihasteli niiden tuomaa lumoavaa tuoreen puun ja joulun tuoksua. Minun laiskuuteni ja jouluantipatioideni vuoksi mieheni ei ole voinut nauttia tuosta tuoksusta kymmeneen vuoteen. Niin monta joulua olemme näet yhdessä viettäneet ja yhtä monta kertaa olemme nauttineet vain muiden joulupuiden tuoksusta.

Sen verran kapinallinen kuitenkin olen, että ihan perinteinen joulupuumme ei kuitenkaan ole; ei latvatähteä, ei hopeanauhoja, vain hopeinen puolikuu latvassa ja punaisia palloja tehosteena.

Ensimmäinen joululahja

Herrasväki Kirjoitus & Jälkikirjoitus on hankkinut itselleen tämän vuoden ensimmäisen joululahjan. Siis hankkinut itse itselleen. Ensin asiasta inostui rouva Jälkikirjoitus ja kun hän alkoi puhua asiasta, myös herra Kirjoitus kiinnostui. Asiaan paneuduttiin tietenkin asiaan kuuluvalla hartaudella, tutkittiin, selvitettiin ja vertailiin, pohdittiin, mistä ja miten se olisi järkevintä hankkia - odotettaisiinko joulun jälkeisiä alennusmyyntejä vai hankittaisiinko se samantien. Asiaa harkittiin tyypilliseen tapaan pitkään ja perusteellisesti. Lopulta asian ratkaisivat käsiin vanhenevat lahjakortit, sopiva tarjous ja kännykkään putkahtanut lisäalennuskoodi.

Niinpä herra Kirjoitus ja rouva Jälkikirjoitus suuntasivat paikalliseen Citymarkettiin ja kotiuttivat sieltä pitkään haaveilemansa SodaStreamin, jolle hintaa jäi kaikkien alennusten jälkeen 39,90e ja kun sekin kuitattiin lahjakorteilla ja plussaseteleillä, oli laite "ilmainen". Värivaihtoehtoja ei enää ollut kuin "ota tai jätä" valkoinen, mutta ei se meitä haitannut.


Laitteen mukana tuli yksi paineenkestävä pullo ja patruunallinen hiilihappoa. Makuaineet jouduimme ostamaan erikseen, ja koska herra Kirjoitus oli niiden hankinnassa vastuullinen, tuloksena oli - yllätys, yllätys - tuplakokoinen pullo cola esanssia ja toinen sirtuunalimonadia. Itse olin kiinnostuneempi hiilihapotetusta vedestä ja mehun hapottamisesta, myös minttuesanssi kiinnosti, mutta en tiedä saako sitä tavallisista kaupoista vai pitääkö se hankkia netin kautta erikoisliikkeestä, ainakaan tuolla, mistä nuo makuaineet ostimme, sitä ei ollut tarjolla. Todennäköisesti joudumme jossain vaiheessa hankkimaan lisää painepulloja ja mahdollisesti toisen hiilihappotäyttöpullon, mutta se on sitten sen ajan murhe.Eilen se hankitiin ja saman tien testattiin. Hiilihapotettu vesi maistui hyvältä, mehu samoin, colan tuotantoa pitää vielä harjoitella - se vaatii ilmeisesti tujumman määrän hiilihappoa kuin muut aineet. Uskoakseni harjaannumme vielä erinomaisiksi Colan tekijöiksi. Katsotaan nyt sitten käykö tämän kanssa samoin kuin monien muiden kapineiden kuten voileipägrillin eli ensin käytetään ahkerasti ja sitten haudataan kaapin perälle.

Arpajaisvoitot

On aina mukava voittaa arpajaisissa - erityisen mukavaa se on silloin, kun ei edes tiedä osallistuneensa arpajaisiin.

Äitini, kuinkas muutenkaan, oli ostanut nimiini arpoja kierrellessään kotipaikkani joulumyyjäisissä. Ja onnetar oli päättänyt suosia minua. Sain arpajaisvoitoksi kauniin kapan, joka sopii loistavasti keittiöömme. Lisäksi äiti antoi minulle omat voittonsa, joille hänellä ei kuulemma ollut käyttöä. Turha kai sanoakaan, että otin enemmän kuin mielelläni vastaan Wellan hiusvahan ja -naamion sekä kauniin kynttiläsetin. Kiitos, mamma, taas on yksi kosmetiikkakäynti vähemmän ensi vuonna.

Jouluksi punaista

Pakkohan sitä jouluksi jotain punaista on saada, vaikka sellaistakin joka ei ihan kaikille näy. Erän lempibloggaajani Tuhlaus mainosti, että paikallisessa Sokoksessa on Freyan urheiluliivejä tarjouksessa. Kun alennusprosentti on 60, mikään ei voinut estää minua lyllertämästä erään työpäivän jälkeen Sokokselle sovittelemaan liivejä. Turha kai sanoakaan, että noille liiveille oli todellinen tarve. Omistan ihan neljät urheiluliivit, kahdet tosi vanhat ja kahdet uudemmat (tuo määrä on suhteettoman vähän verrattuna siihen, että tavallisia liivejä omistan varmaan kolmetkymmenet). Vanhat urheiluliivini alkavat olla entiset ja tällä käytöllä ne on pakko poistaa käytöstä ennemmin kuin pian, sillä en ole jaksanut sääliä niitä ja huoltaa kunnolla, vaan parin käyttökerran olen heittänyt ne pesukoneeseen ja sen valitettavasti näkee noista liiveistä.

Kun kerran jotain alennuksella sai, oli ihan pakko käydä tarkistamassa tilanne. Melkoisen sovittelun se vaati, sillä sopiva koko ei ollut lähelläkään sitä, mitä olen tottunut normaalisti käyttämään. Yhdet sopivat kuitenkin löytyivät - kokona yllättäen 85 DD. Niinpä olen nyt sitten onnellinen kirkkaanpunaisten urheiluliivinen omistaja.
Tuo runsas alennusprosentti takasi sen, etten joutunut maksamaan liiveistäni kuin 19,60 euroa.