Vihaan syksyä

Vihaan syksyä, vihaan, vihaan...

Inhoan kaikea syksyyn liittyvää: sadetta, kylmeneviä ilmoja, märkyyttä, lisääntyvää pimeyttä, sanoinko jo kylmän sateen, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin, pakkoa lisätä vaatekerrosten määrää, jotta tarkenee, auringon paisteen katoamista, siis yksinkertaisesti kaikkea syksyyn liittyvää.

Asiaa ei ainakaan edistänyt se, että kävelin kotiin kaatosateessa ilman sateenvarjoa. Olin kuin uitettu koira, alusvaatteitani myöten läpimärkä ja palelin niin, että hampaat löivät loukkua, meikit valuivat pitkin naamaa ja olo oli niin kurja kuin vain tuollaisessa tilanteessa olla voi. Pisteen I:n päälle lisäsi se, että jalassani olivat uudet, beiget nahkaunelmani, jotka nyt tietenkin kastuivat läpimäriksi ja menevät todennäköisesti pilalle. Kotiin päästessäni vaatteista olisi tosiaan voinut vääntää vettä, niin märät ne olivat, rappusiin jäi märät jalanjäljet kun riisuin kengät ja sukat alaeteisessä ja tipsutin paljain jaloin kotiin. Pahemmat jäljet olisivat jääneet, jos olisin kävellyt kengät jalassa ja vesi tursunut niistä rappusille+valunut vaatteista lisäksi. En myöskään jaksanut ryhtyä vääntämään vettä vaatteista, vaan löin ne suoraan pesukoneeseen - tulkoot pestyiksi samantien, kun kerran liotus oli jo suoritettu.

Minun pitäisi ostaa kauniit kumisaappaat tai ottaa käyttöön autotallista tylsät kontioni, mutta kun ne ovat ehdottomasti kielletty. Jalkavaivani myötä kenkävalikoimani supistui ja kumisaappaat kuuluvat ehdottomasti kiellettyihin. Täytyy yrittää kehittää joku kompromissiratkaisu, jonka myötä jalat pysyvät kuivina näillä keleillä, muutoin kukaan ei jaksa kuunnella ainaista vuodatustani siitä miten inhoan sadetta ja vihaan suunnittelematonta märkyyttä.

Nyt menen keittämään itselleni ISON mukillisen kuumaa kaakaota ja yritän toipua sen verran kylmästä kylvystäni, että selviän illan kotiaskareista ja sali käynnistä.