keskiviikko 18. elokuuta 2010

Kierrättämisen moraalia ja filosofiaa

Olen varmasti maininnut, että sekä perheeni että vanhempani pyrkivät kierrättämään kaiken mahdollisen. En kuitenkaan koe, että se tekisi meistä mitenkään erityisen vihreitä tai aatteellisia tai edes parempia ihmisiä. Jos asiaa pitää ajatella tuolta kantilta, ajattelen, että kierrättäminen on normaalia, luonnollista ja kuuluu asiaan. Ristiriitaista kyllä, pidän henkilöä joka on liian laiska tai saamaton kierrättämään vähän huonompana ihmisenä, vaikka kuten todettu, en pidä kierrättäjiä parempina ihmisinä. On siis vain normaaleja ja huonompia ihmisiä ;-p.

Se, miksi en kuitenkaan voi enkä halua ottaa minkäänlaista vihreää kruunua, johtuu siitä, että käytän usein autoa, teen lomamatkoja, joilla liikutaan pääsääntöisesti lentäen, maapallon toiselle puolelle, en osta reilun kaupan tuotteita, enkä myöskään kovin usein tarkoituksellisesti luomutuotteita. En vaatteita ostaessani valitse vihreää muotia tai mieti tarkkaan, onko jokin vaate tai tuote moraalisesti oikealla tavalla tuotettu (no, piraatteja en kyllä osta!)

Uskon kuitenkin, ettei hiilijalanjälkeni noista poikittaisista valinnoista huolimatta ole kovin iso, sillä syömme paljon lähiruokaa, tarkoittaen mm. sitä, että "ryöstän" perunat, juurekset ja puutarhamarjat vahempieni puutarhasta. Käytämme myös metsän antimia niin sieniä kuin marjojakin, enkä sylje hirven tahi perunalihaankaan, jos joku sellaista sattuu minulle tarjoamaan. Meillä säästetään sähköä eli ei käytetä enrgiaa turhaan - puoliksi ympäristöllisistä syistä, puoliksi sähkölaskun kohtuullisena pitämiseksi. Emme omista televisiota, mutta tietokoneet ovat kyllä paljon päällä, mutta eivät turhaan, kyllä niiden vieresä silloin myös istuu joku. Taustamusiikkia soitetaan harvoin, jos koskaan. Pyykkiä pestään paljon, eikä aina kaikkein ympäristöystävällisimmin tavoin; en usko 15 asteen pesulämpötiloihin, en ainakaan silloin kun kyseessä ovat vanhat 60 asteessa pestäviksi tarkoitetut tekstiilit. Pesen siis reilulla lämmöllä, mutta pesen kyllä täysiä koneellisia ja pyrin pesuainevalinnoillani vaikuttamaan ympäristöystävällisyyteen. Enkä käytä koneellisia kuivaussysteemeitä - tuuli ja aurinko ovat sitä varten.

Kuten jo alussa sanoin, meillä lajitellaan roskat tarkkaan ja kierrätetään kaikki mahdollinen. Taloyhtiömme pihassa on kuusi eri sorttista roskista ja kolmea niistä tulee käytettyä enemmän kuin toisia kolmea. Nämä kolme "suosikkiamme" ovat energiajäte, biojäte ja paperin/pahvinkeräys. Olemme siinä onnellisessa asemassa, että meidän paperijätteeseemme käy paitsi paperi, myös pahvi, maitopurkit, mehutölkit jne, johtuen paikasta, jonne jäte toimitetaan. Energiajätekin laajentui tässä taannoin niin, että sinne voi nyt laittaa myös vaatetta siis sellaista vaatetta, josta on napit, vetoketjut yms. poistettu. Suosikkius johtuu siis siitä, että tuonlaatuista jätettä syntyy meillä kaikkein eniten. SER-jätteet kokoamme talteen ja viemme sitten isommissa erissä kierrätyskeskukseen.

Hankinnoissani pyrin suosimaan kierrätystä ja ostamaan vain silloin kun tarvitsen - mikä ei siis suinkaan tarkoita sitä, että kaikki hankintani olisivat käytettyjä. Löytöjä voi tehdä monestakin paikasta. Tavaroiden hankkiminen vain tarpeeseen on ajan myötä syntynyt käytäntö, sillä muutoin emme enää itse mahtuisi asuntoomme. Löytöjen ja hankintojen tekeminen kirpputoreilta, huuto.netistä, kierrätyskeskuksesta, ebaysta on toisaalta hauskaa ja toisaalta totuttu tapa. Olen niin urautunut siihen, etten usko, että muuttaisin tapojani, vaikka saisin miljoonan lottovoiton. Luin jossain vaiheessa erään huuto.nettiläisen kuvauksen itsestään ja se (niin kuin jotkut muutkin kuvaukset tuolla) kolahti, tuo henkilö nimittäin kirjoitti: pyrin hankkimaan kierrätettynä kaiken, mikä vain on mahdollista. Minäkin voisin allekirjoittaa tuon sillä paitsi että se säästää luontoa se säästää myös monessa tapauksessa kukkaroa merkittävästi - ja tässä kohtaa sisäinen saiturini hykertelee tyytyväisenä.

Useimmat sellaiset tavarat, jotka ovat itselleni tarpeettomia myyn tai lahjoitan pois, koska uskon vakaasti siihen, että toisen roska voi olla toisen aarre. Jos joku tulee onnelliseksi löytäessään kirpparipöydältäni tai huuto.netin myyntikohteistani jotain itselleen sopivaa, olen vain tyytyväinen, minä olen päässyt "roskastani" eroon ja toinen on saanut "aarteen". Enemmänkin tietysti tuota karsintaa voisi tehdä, mutta on tiettyjä asioita, jotka ovat minulle aarteita siitäkin huolimatta, etteivät ne ehkä ole sitä muiden mielestä.

Mikä on siis koko vuodatuksen lopputulema; kierrätän koska se on elämäntapa; kierrätän, koska pidän siitä; kierrätän, kierrätän ja kierrätän...

1 kommentti:

Herra kirjoitus joka ei muista salasanaasa... kirjoitti...

Elän vahvasti siinä unelmassa, että kierrätys ei koske minua ;) - Olisihan se kamala huomata että jokupäivä olisin joutunut kierrätykseen...

Mutta jos kierrätysuhka leijuu ylläni, yritän vastustaa sitä "takiais taktiikalla" tai "teippi strategialla" onneksi en ole joutunut kumpaankaan turvautumaan...