Kaloriinan kinuski

Minulla on taipumusta kaikkeen makeaan ja mielellään sitkeään ja tahmaiseen. Muistelen edelleen kaiholla Hellaksen skottitoffeeta, jossa perustoffeen seassa oli pähkinän paloja - oi, mitä herkkua.

Nykyään kun ei saa vastaavaa toffeeta enää mistään (saa vinkata, jos joku tietää, mistä saisi...), keittelen useimmiten toffeeni tai siis kinuskini itse. Yleensä valmistan sitä silloin, kun huomaan jääkaappiin syystä tai toisesta jääneen vanhentuvan kermapurkin. Jos joku muukin on yhtä perso makealle, pistän raseptini jakoon, mutta muistakaa, että minä pidän toffeestani tummana, sitkeänä ja hivenen venyvänä ;-) eli ei ole minun syyni, jos paikat irtoavat hampaista.

Vaihtoehto yksi:
2dl kermaa
2 dl fariinisokeria

keitetään kunnes sitkistyy. Tämä versio rakeistuu kohtuullisen helposti eli keittämisessä pitää olla tarkka.

Kaloriinan herkkukinuski
5dl kerma
4 dl sokeria
1 dl siirappia
(mukaan voi halutessaan sekoittaa rouhittua pähkinää tai mantelia keittämisen loppuvaiheessa)

keitetään, kunnes hyytyy palloksi kylmään veteen pudotettaessa. Vaatii n. 45 min keittoajan eli ei ole hätäisen hommaa, palkkiona aito, perinteinen toffeen maku, sopiva sitkeys ja helppo leikattavuus.

Kuvia ei valitettavasti ole, koska nämä eivät säily meillä niin kauaa, että ehtisi kuvaa ottaa.

Vihaan syksyä

Vihaan syksyä, vihaan, vihaan...

Inhoan kaikea syksyyn liittyvää: sadetta, kylmeneviä ilmoja, märkyyttä, lisääntyvää pimeyttä, sanoinko jo kylmän sateen, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin, pakkoa lisätä vaatekerrosten määrää, jotta tarkenee, auringon paisteen katoamista, siis yksinkertaisesti kaikkea syksyyn liittyvää.

Asiaa ei ainakaan edistänyt se, että kävelin kotiin kaatosateessa ilman sateenvarjoa. Olin kuin uitettu koira, alusvaatteitani myöten läpimärkä ja palelin niin, että hampaat löivät loukkua, meikit valuivat pitkin naamaa ja olo oli niin kurja kuin vain tuollaisessa tilanteessa olla voi. Pisteen I:n päälle lisäsi se, että jalassani olivat uudet, beiget nahkaunelmani, jotka nyt tietenkin kastuivat läpimäriksi ja menevät todennäköisesti pilalle. Kotiin päästessäni vaatteista olisi tosiaan voinut vääntää vettä, niin märät ne olivat, rappusiin jäi märät jalanjäljet kun riisuin kengät ja sukat alaeteisessä ja tipsutin paljain jaloin kotiin. Pahemmat jäljet olisivat jääneet, jos olisin kävellyt kengät jalassa ja vesi tursunut niistä rappusille+valunut vaatteista lisäksi. En myöskään jaksanut ryhtyä vääntämään vettä vaatteista, vaan löin ne suoraan pesukoneeseen - tulkoot pestyiksi samantien, kun kerran liotus oli jo suoritettu.

Minun pitäisi ostaa kauniit kumisaappaat tai ottaa käyttöön autotallista tylsät kontioni, mutta kun ne ovat ehdottomasti kielletty. Jalkavaivani myötä kenkävalikoimani supistui ja kumisaappaat kuuluvat ehdottomasti kiellettyihin. Täytyy yrittää kehittää joku kompromissiratkaisu, jonka myötä jalat pysyvät kuivina näillä keleillä, muutoin kukaan ei jaksa kuunnella ainaista vuodatustani siitä miten inhoan sadetta ja vihaan suunnittelematonta märkyyttä.

Nyt menen keittämään itselleni ISON mukillisen kuumaa kaakaota ja yritän toipua sen verran kylmästä kylvystäni, että selviän illan kotiaskareista ja sali käynnistä.

Kirpputori löytöjä

Kävin Ievuskaisen kanssa kaupungilla ja poikkesimme Fidan kirppiksellä. Enkä minä tietenkään voinut mitenkään vastustaa kiustausta, tai no itse asiassa tällä kertaa oli ihan tarvekin.
Ostin mustan jakun, josta oli lappu leikattu pois, mutta se sopi päälle ja materiaali on tyylikästä rypistymätöntä sekoitetta. Pitkät hihat, sivuissa halkiot ja kiinnitys edestä yhdellä napilla. Kaulukseen oli tullut sovitettaessa puuteria tai jotain muuta sotkua, tästä johtuen tingin hinnan kahteen euroon. Sopii tarkoitukseensa, sillä tarvitsen hautajaisia varten siistin mustan jakun.


Todellinen löytö oli Samsoniten matkalaukku, iso ja kovamuovinen, tumman sininen. Laukku oli päältä raapiintunut eli näki, että sitä oli käytetty, mutta se oli ehjä. Avaimet puuttuivat. Sisältä laukku oli pölyinen ja siellä oli jonkin verran irtolikaa, mutta verhoilussa ei ollut tahroja, joten se oli helppo puhdistaa. Koska tarvitsin uuden matkalaukun tai vanha pitäisi korjauttaa, oli tuo hankinta "pakollinen". Laskeskelin nimittäin, että viime reissussa rikkoutuneen matkalaukkuni korjauttaminen maksaisi paljon enemmän kuin 5€. Tiesin, että Samsoniteen saa uudet avaimet ja lukon koodauksen pystyy muuttamaan, jotta kaikki eivät osaa sitä avata.
Laukku oli tosissaan sisältä tuota pölyä ja irtolikaa lukuunottamatta siisti. Minulla meni sen siivoamiseen imurin ja rätin kanssa noin 10 minuuttia ja siinä ajassa laukun sai kuurattua perusteellisesti, nyt se on sisältä kuin uusi. Tältä se näytti sisältä ennen siivousta.
Laukussa on sisällä myös kuminauhat yhdellä puolella ja kaksi kääntölukoin suljettavaa välipahvia, joista toisessa vielä housulenkki eli käytännössä puvun tai vastaavan saa siististi sisimmäiseksi laukkuun. Vain yhden vian huomasin. Laukkuun kuuluvan pussukan toinen neppari on irronnut eli sitä ei saa kiinni molemmista reunoista - tuokin vika on varmaan melko helposti korjattavissa, mikäli löydän oikena kokoisen nepparin.

harrastushankintoja

Harrastustani eli kuntosalilla käyntiä varten hankin vaihtohanskat, edelliset ovat kohta parikymmentä vuotta vanhat pyöräilyhanskat ja toimivat edelleen hyvin, mutta tarvitsevat vaihtokappaleet, koska eivät ehdi kuivua kunnolla, jos salilla käy kahdesti pävässä.
Nämä uudetkin hanskat ovat pyöräilyhaskat, joskin modernimpaa mallia kuin edelliset. Nämä löytyivät Lidlin tarjouksesta ja kustansivat ihan 4€.
Jalkavaivani on tosissaan koitunut kenkäkauppiaiden suureksi riemuksi. Jouduin hankkimaan myös uudet kengät kuntosalia varten, sillä edelliset tuntuivat pahentavan kantapääkipua. Poden edelleen huonoa omaatuntoa näistä, joten näiden hintaa ei tulla täällä näkemään, pääasia on kuitenkin se, että ne tuntuvat jaloissa hyvältä.

Kierrättämisen moraalia ja filosofiaa

Olen varmasti maininnut, että sekä perheeni että vanhempani pyrkivät kierrättämään kaiken mahdollisen. En kuitenkaan koe, että se tekisi meistä mitenkään erityisen vihreitä tai aatteellisia tai edes parempia ihmisiä. Jos asiaa pitää ajatella tuolta kantilta, ajattelen, että kierrättäminen on normaalia, luonnollista ja kuuluu asiaan. Ristiriitaista kyllä, pidän henkilöä joka on liian laiska tai saamaton kierrättämään vähän huonompana ihmisenä, vaikka kuten todettu, en pidä kierrättäjiä parempina ihmisinä. On siis vain normaaleja ja huonompia ihmisiä ;-p.

Se, miksi en kuitenkaan voi enkä halua ottaa minkäänlaista vihreää kruunua, johtuu siitä, että käytän usein autoa, teen lomamatkoja, joilla liikutaan pääsääntöisesti lentäen, maapallon toiselle puolelle, en osta reilun kaupan tuotteita, enkä myöskään kovin usein tarkoituksellisesti luomutuotteita. En vaatteita ostaessani valitse vihreää muotia tai mieti tarkkaan, onko jokin vaate tai tuote moraalisesti oikealla tavalla tuotettu (no, piraatteja en kyllä osta!)

Uskon kuitenkin, ettei hiilijalanjälkeni noista poikittaisista valinnoista huolimatta ole kovin iso, sillä syömme paljon lähiruokaa, tarkoittaen mm. sitä, että "ryöstän" perunat, juurekset ja puutarhamarjat vahempieni puutarhasta. Käytämme myös metsän antimia niin sieniä kuin marjojakin, enkä sylje hirven tahi perunalihaankaan, jos joku sellaista sattuu minulle tarjoamaan. Meillä säästetään sähköä eli ei käytetä enrgiaa turhaan - puoliksi ympäristöllisistä syistä, puoliksi sähkölaskun kohtuullisena pitämiseksi. Emme omista televisiota, mutta tietokoneet ovat kyllä paljon päällä, mutta eivät turhaan, kyllä niiden vieresä silloin myös istuu joku. Taustamusiikkia soitetaan harvoin, jos koskaan. Pyykkiä pestään paljon, eikä aina kaikkein ympäristöystävällisimmin tavoin; en usko 15 asteen pesulämpötiloihin, en ainakaan silloin kun kyseessä ovat vanhat 60 asteessa pestäviksi tarkoitetut tekstiilit. Pesen siis reilulla lämmöllä, mutta pesen kyllä täysiä koneellisia ja pyrin pesuainevalinnoillani vaikuttamaan ympäristöystävällisyyteen. Enkä käytä koneellisia kuivaussysteemeitä - tuuli ja aurinko ovat sitä varten.

Kuten jo alussa sanoin, meillä lajitellaan roskat tarkkaan ja kierrätetään kaikki mahdollinen. Taloyhtiömme pihassa on kuusi eri sorttista roskista ja kolmea niistä tulee käytettyä enemmän kuin toisia kolmea. Nämä kolme "suosikkiamme" ovat energiajäte, biojäte ja paperin/pahvinkeräys. Olemme siinä onnellisessa asemassa, että meidän paperijätteeseemme käy paitsi paperi, myös pahvi, maitopurkit, mehutölkit jne, johtuen paikasta, jonne jäte toimitetaan. Energiajätekin laajentui tässä taannoin niin, että sinne voi nyt laittaa myös vaatetta siis sellaista vaatetta, josta on napit, vetoketjut yms. poistettu. Suosikkius johtuu siis siitä, että tuonlaatuista jätettä syntyy meillä kaikkein eniten. SER-jätteet kokoamme talteen ja viemme sitten isommissa erissä kierrätyskeskukseen.

Hankinnoissani pyrin suosimaan kierrätystä ja ostamaan vain silloin kun tarvitsen - mikä ei siis suinkaan tarkoita sitä, että kaikki hankintani olisivat käytettyjä. Löytöjä voi tehdä monestakin paikasta. Tavaroiden hankkiminen vain tarpeeseen on ajan myötä syntynyt käytäntö, sillä muutoin emme enää itse mahtuisi asuntoomme. Löytöjen ja hankintojen tekeminen kirpputoreilta, huuto.netistä, kierrätyskeskuksesta, ebaysta on toisaalta hauskaa ja toisaalta totuttu tapa. Olen niin urautunut siihen, etten usko, että muuttaisin tapojani, vaikka saisin miljoonan lottovoiton. Luin jossain vaiheessa erään huuto.nettiläisen kuvauksen itsestään ja se (niin kuin jotkut muutkin kuvaukset tuolla) kolahti, tuo henkilö nimittäin kirjoitti: pyrin hankkimaan kierrätettynä kaiken, mikä vain on mahdollista. Minäkin voisin allekirjoittaa tuon sillä paitsi että se säästää luontoa se säästää myös monessa tapauksessa kukkaroa merkittävästi - ja tässä kohtaa sisäinen saiturini hykertelee tyytyväisenä.

Useimmat sellaiset tavarat, jotka ovat itselleni tarpeettomia myyn tai lahjoitan pois, koska uskon vakaasti siihen, että toisen roska voi olla toisen aarre. Jos joku tulee onnelliseksi löytäessään kirpparipöydältäni tai huuto.netin myyntikohteistani jotain itselleen sopivaa, olen vain tyytyväinen, minä olen päässyt "roskastani" eroon ja toinen on saanut "aarteen". Enemmänkin tietysti tuota karsintaa voisi tehdä, mutta on tiettyjä asioita, jotka ovat minulle aarteita siitäkin huolimatta, etteivät ne ehkä ole sitä muiden mielestä.

Mikä on siis koko vuodatuksen lopputulema; kierrätän koska se on elämäntapa; kierrätän, koska pidän siitä; kierrätän, kierrätän ja kierrätän...

Maalia naamaan

Ennen viime viikkoista aamuvuoroani ehdin olla päivätöistä poissa melkein kuukauden, ja sinä aikana kiersin kaikki meikit ja tökötit tehokkaan kaukaa. Pari yövuoroa tein ennen tuota aamua ja silloin riitti, kun vain "vähän jotain sinne päin" suttasi.

Se on hassua, miten ajatukset muuttuvat. Ensin tuntui tosi oudolta olla ilman jokapäiväistä meikkiä ja nyt kun siiten oli tottunut, tuntui oudolta meikata. En kuitenkaan aio siirtyä esiintymään au naturel, vaan aion taas siirtyä joka-aamuiseen meikkausrutiiniin. Tuolloin aamuvuoroon mennessäni jouduin tosiaan pohtimaan, että minkäslaisella meikillä sitä oikein töihin lähdetään ja päädyin siihen, että elokuu on vielä kesäkuukausi eli mennään kimaltavilla vihreillä rajauksilla ja nude huulilla.

Vaihdetaan sitten syksymmällä takaisin luonnonvalkoisella ja metsänvihreällä tehtyyn smoky eyes- meikkiin kera ruskehtavien huulten ja sävyyn sopivan poskipunan. Talveksi kaivetaan esille mustaa ja valkoista ja leikitään kovemmilla väreillä...

Matkalle - kuten huomaatte, tärkeimmät ensin, kaikkein ensin mietitään meikit, sitten vaatteet, sitten vasta sellaiset vähemmän tärkeät asiat kuten passit, lentoliput jne. - olen päättänyt lähteä kesämeikissä eli kimmeltävää vihreää ja mahdollisimman vähän muuta.

Lisää kaapin täytettä

Kuten todettu minun himoni peleihin on rajaton, joten meidän kaappeihimme kertyi taas pari uutta asukasta.

Oregonia on paljon kehuttu, mutta siihen tarvitaan useampi pelaaja, joten se on vielä testaamatta. Odotan kuitenkin innolla, että päästään tätä testaamaan.Toista tulokasta, Qwirkleä, olen havitellut pitkään. Hipelöinyt eri liikeiden pelihyllyissä moneen kertaan ja pitänyt liian kalliina. Nyt kun se (samoin kuin Oregon ja kaikki muut pelit) olivat PeliDelissä -50% alessa, oli se ihan pakko saada. Tämä oli sitten myös pakko testata saman tien - ja toimii myös kaksinpelinä. Ihana peli - muka helppo ja kuitenkin haasteellinen ja monipuolinen, varmasti vielä haastavampi, jos pelissä on useampi pelaaja. Peli perustuu sellaiseen yksinkertaiseen systeemiin, että laitetaan vierekkäin laattoja, joissa on joko sama kuvio tai ne ovat samaa väriä. Värejä on kuusi ja kuvioita samoin. Yhdessä rivissä saa olla maksimissaan kuusi palikkaa eli samat kuviot kaikkia värejä tai kaikki kuviot samaa väriä. Pisteitä saa sitten sen mukaan, miten moneen riviin ja miten monen kuvion riviin pelatut laatat / pelattu laatta liittyy.

lisää tyhjiä pulloja

Huomaa, että helteet lisäävät suihkugeelin kulutusta, vai mitä voi päätellä siitä, että kylppärin siivouksen yhteydessä kannoin roskikseen kokonaiset kolme tyhjentynyttä suihkugeelipulloa - eivätkä ne kaikki olleet edes mitään pieniä pulloja. Familyfresh oli Herra Kirjoituksen suuri suosikki, joten sitä hankitiin toinenkin litran vetoinen pullo ja nyt on sekin sitten tyhjä.
Dermosilin saunasaippua soveltuu kyllä käytettäväksi suihkussakin. Viilentää ihanasti ja tuoksuu koivulta - tämä pullo vain vaatimattomat 500ml.Dermosilin kuorinva suihkugeeli on tyhjistä pulloista vaatimattomin, vain 250ml, mutta varmasti tyhjimmäksi huuhdottu. Mä rakastan tätä suihkugeeliä ja huuhtelin putelin pohjalta viimeisetkin kuorivat kiteet käyttöön.
Jalkarasvaa- ja tällä kertaa ihan oikeaa sellaista - on sitäkin kulunut kokonainen jättituubillinen. Tämä Oriflamen jalkarasva on ollut meillä koko perheen käytössä, ja on sopinut sekä vauvalle että vaarille. Imeytyy hyvin, ei tahmaa ja on riittoisa- varsinkin jos tuubin vielä leikkaa palasiksi ja kaapii sieltäkin loput rasvat käyttöön.
Kylppärin siivous tarjosi yllätyksen myös alla olevan Yves Rocherin viilentävän jalakgeelin muodossa. En edes muistanut, että tuollainenkin potkilon loppu löytyy varastoistani. No, eipä löydy enää, sillä tuli sekin tyhjäksi käytettyä. Kipeä jalkapoloiseni piti tästä kovasti, joten sääli, ettei tuubissa ollut enempää tavaraa. Ensimmäistä kertaa kävi niin, että kamera tuhosi kuvat ja pullo on jo kiikutettu roskikseen, joten tästä lilasta tuubista ei sitten jäänyt kuvallisia todisteilta.

Loppuun kului myös ensimmäinen ihka oikea naamarasvani, sillä kuten tiedätte, olen äärimmäisen laiska rasvaamaan kasvojani (ja muuta kroppaa myös, mutta erityisesti kasvojani). Tämän ostin varmaan pari vuotta sitten kosmetologiystäväni painostuksesta ja kyllä se kieltämättä on auttanut kasvojen ihoa pysymään paremmassa tasapainossa. Ostin siis tälle myös korvaavan tuotteen sen loputtua, mutta esittelen sen tarkemmin, jahka olen ehtinyt hankkia käyttökokemuksia ko. rasvasta. Tämä loppuun kulunut yksilä oli siis Yves Rocherin Bio specific sarjan kosteuttava päivävoide, josta en voi kuin antaa kiitokset - se oli todella nimensä mukaisesti kosteuttava, eikä tunkenut naamasta viiden minuutin kulutta takaisin, niin kuin useimmat kokeilemani rasvat ovat tehneet. Ja jos joku ihmettelee rasvan pitkää käyttöikää, voin kertoa, että purkissa oli huimat 18m säilyvyysaikaa ja minä säilytin sitä koko ajan jääkappissa.

Asia on pihvi

Nyt olisi niin montaa sorttia kirjoitettavaa, etten oikein tiedä, mistä aloittaa. Sovitaan kuitenkin, että lautapelihankinnat menevät omaan juttuunsa, ettei niistä sen enempää ja meikeistäkin yritän raapustaa omaa juttuaan.

Lupasin itselleni kuntoviikon palkkioksi pihvi, olen siis juossut salilla pihvin, ei sentään verta tirisevän, vaan kunnolla kypsän pihvin, kuvat silmissäni. Sain tavoitteeni täyteen ja 8 salikäyntiä tähän mennessä tälle viikolle (ja poltettuja kaloreita reilusti yhden pihvin ja lisukkeiden verran). Painolle se ei tietenkään tee hyvää, sillä moinen treeni kasvattaa lihasmassaakin ihan kiitettävästi ja se taas sitten näkyy vaakalla - toivottavasti kohta myös toisinpäin. Tänään oli vuorossa vain "kevyttä" rasvanpolttoa n. 350kcal... Sillä perjantaina alkoi huomata, että lihakset eivät yksinkertaisesti ota enempää vastaan, vaikka miten yrittäisi. Huomenna vielä kevyilyä ja sitten maanantaina taas tosi toimiin.

Teimme herra Kirjoituksen kanssa tänään piknikiä takapihan keinuun. En muistakaan koska olisimme viettäneet niin ihastuttavan rentouttavia hetkiä ulkona. Eväinä meillä oli Lidlistä ostettua sorbettia (hänen banaani, minun sitruuna - ensimmäistä kertaa oli jotain, josta minäkin sanoin, että on liian kirpakkaa isoissa annoksissa) ja lukemisena kiinteistölehti ja työyhteisöpsykologiaa. Aurinko paistoi ja taivas oli sininen, lämpöä + 28, mistään ei siis huomannut, että on jo elokuun puoli väli.

tasan on

Kävin tänään punnituksessa. Kuten olen jo aikaisemmin vuodattanut, en oikein tiennyt, mitä odottaa, sillä toisaalta olen huhkinut pari päivää salilla ihan hullun tahtiin - kävin sekä tiistaina että keskiviikkona kahdesti ja niin on tarkoitus mennä tänäänkin, jos vain jalka kestää. Toisaalta tuo jalka rajoitti liikkumistani yli kuukauden verran ja siihen kipuun tuli syötyä muutakin kuin särkylääkettä. Pari päivää olen ollut töissä ja huomannut, että koipeni viihtyisi kyllä paremmin pehmeällä pihanurmikolla kuin työpaikan kovalla lattialla, mutta näillä mennään nyt ja töissä sen on kestettävä halusi tai ei.

Mutta siis itse asiaan - siihen punnitukseen. Lukema oli -2.3kg alkuperäisestä! Se on siis melkein saman verran miinusta kuin ensimmäisessä punnituksessa alkuperäiseen nähden. Olen todellakin helpottunut, olin henkisesti varautunut siihen, että vaaka näyttää enemmän kun ensimmäisessä punnituksessa.

Ja ne Nutrilettit on vielä kaapissa...minun on tarkoitus aloittaa ne ei ensi, vaan seuraavalla viikolla. Vasta silloin siksi, että uskon tarvitsevani säännöllisen elämänrytmin niiden kanssa ja tuolloin olisi aamuvuoroviikko - aamulla töihin, illalla salille ja nutriletteja poskeen.

Kuntoiluviikko menossa

Tarkoitukseni oli aloittaa kuntoiluviikko jo maanantaina, mutta jotenkin sen aloittaminen jäi tiistaille. Pääasia kuitenkin on, että se on nyt aloitettu ja tehokkaasti onkin.

Useimmille ei tule yllätyksenä, etten minä saa kovinkaan suuria kiksejä liikunnasta. Yleensähän kommenttini ovat tyyliä "minun täytyy mennä salille..." tai "on pakko liikkua..." ja siinähän se katkera totuus on. Minun on äärettömän vaikea lähteä liikunnallisesti liikkeelle. Tarkoitan tällä sitä, että nautin kyllä itse salilla olostaa tahi muusta liikunnasta, ja suorastaan kylven nautinnossa kropan hyrrätessä endorfiineja harjoittelun jälkeen, mutta se aikaan saaminen ja liikkeelle lähteminen on yhtä tuskaa. Ja aina yhtä tuskallista.

Nyt kuitenkin päätin haastaa itseni ja viettää liikunnalisen viikon - tehdä jotain liikunnallista joka päivä. Maanantaisen lipsumisen vuoksi otin sitten eilen kunnin spurtin - kävin salilla kahdesti. Ensimmäisella kertaa pumppaamassa rautaa ja polttamassa kaloreita crosstrainerilla. Toisella käynnillä tein vain muutaman lihasharjoitteen ja rääkkäsin itseäni puolen tuntia crosstrainerilla. Päivän kulutussaldona noin 750 kcal.

Tänään kävin salilla vetämässä täysimittaisen treenin ja puolen tunnin crosstrainer session. Illalla olisi tarkoitus vielä polttaa vähän lisää kaloreita ja huomenna käydä vaa'alla. Joka varmasti näyttää plussa sillä ainahan tämän tyylinen rankka harjoittelu kokoaa painoa.

Korttiaskartelua vol 2

Lupausteni mukaan hävitin eilen ne punaiset kengät, joista olen niin paljon tänne vuodattanut. Vieläkin sydän vuotaa verta, mutta kun ihmettä ei tapahtunut, niin ei voi mitään, pakko niistä oli kenkinä luopua.

Vietin sitten terapiahetkiä kuumaliima pistoolin kanssa (ja vähemmän terapeuttisia hetkiä kaupassa etsien liimapuikkoja ko. pistooliin) askarrellen kortteja tai jos halutaan oikeasti saivarrella, niin en tehnyt valmiita kortteja, koska kartongit ovat edelleen kaupassa, vaan korttiaihioita, joista sitten saa nopeasti koottuja kortteja.Kas tässä askartelusession tuloksia:Tuo ylläoleva odottaa tekstitäydennystä "hauskaa joulua" ja tontun naamaa muuttuakseen joulukortiksi.

Alla olevasta kortista rakas puolisoni ei töytänyt mitään järkeä "mikä ihmeen noe noa?" Kyllä sinä pitäsi mielestäni lukea "Onnea", mutta ehkä ei sitten... Alla olevan kortin hänkin sitten jo tunnisti onnittelu kortiksi - ensimmäinen kuva raakaversiosta ja toinen kokoonliimatusta.Ystävänpäivä korteiksi tai hääparille ajattelin sekä ylläolevaa että alla olevaa korttia.
Tästä piti tulla myös joulukortti söpöinen tontun naamoineen, mutta nyt kun katson sitä uudellen näen siinä ihan toisenlaista suorastaan pirullista potentiaalia...Nuo kaksi seuraavaa käyvät sitten paketti korteiksi tai muuten vaan onnitteluiksi taikka ystävänpäivään - ja kun hetken mietin keksin vielä varmaan tusinan muita käyttökohteita.
Tässä kaksi yritelmää jostain muusta kuin sydämistä. Tuo lintu versio on mielestäni ihan ok, mutta pelikorttiruutu yritelmä ei ole oikein onnistunut, ehkä löydän sillekin jotain käyttöä joskus. Ai niin arvatkaapa, mistä materiaali noihin kortteihin? Lisää herttaisia sydämiä yksin ja yhdessä - jotenkaan en saanut tuota materiaalia kääntymään ajatuksissani miksikään muuksi kuin sydämiksi, tiedä sitten, mistä moinen johtui.
Kyllä, punaisista kengistäni hyvin pestyinä ja desinfioituina ;-)

tuunauksia ja muuta touhotusta

Urheilukalastajakaan ei oikein taida hyväksyä mato-onkijaa kalastajaksi, joten en oikein hyvällä omalla tunnolla voi kutsua viimeaikaisia töitäni tuunauksiksi. Ne kun ovat olleet lähinnä korjausompeluita eli pudonneiden nappien kiinnittämisiä ja ratkenneiden saumojen ompelua.

Yhdet caprit vaativat vähän isompaa remonttia, sillä ne kiinitettiin tarranauhalla vetoketjun lisäksi ja tuo pesuissa rispaantunut tarranauha petti minut pahemman kerran kesken erään iltalenkin - kotiin palattiin sitten toisella kädellä housuja kannatellen. Lisäsin capreihin vyötärölle kuminauhan, jossa oman hankaluutensa teki tuo vetoketjusysteemi, sillä sitä ei voinut tuosta vaan pujotella ympäri. Ompelin siis napinreiät vyötärönauhan sisäpuolelle ja niiden avula pujottelin kuminauhan vyötäröön + kiinnitin sen. Tarranauhan tilalle tein napinläven ja neuloin napin.

Tarkoitus oli myös tehdä postaus kirppikselle menevistä vaatteista ja kuvata ne muistojen kansioon. En vain yksinkertaisesti jaksanut, ei huvittanut, en viitsinyt eli kiikutin osan räteistä jo kirppikselle ja loput odottavat tuolla pakattuina ilman ajatustakaan siitä, että valokuvaisin ne. Se mikä on mennyttä, on mennyttä ja se siitä.

Olen jo aikaa sitten kertonut miten punaiset glitteriballeriinani hajosivat, mutta olen edelleen empinyt niiden viemistä roskikseen- jaksan uskoa ihmeisiin, jospa ne vaikka siellä eteisen nurkassa itsekseen korjautuisivat. Tänään olen päättänyt viimeinkin toimia niidenkin suhteen...

Lisää hankintoja

Lomalla tahi sairaslomalla oleminen on kuluttavaa aikaa ja kauppiaat hierovat karvaisia käsiään ja toivovat samaa lisää.
Heinäkuu meni säästöbudjetin kohdalta niin päin mäntyä kuin jokin vain voi mennä. Yksi ainoa positiivinen asia on olemassa ja se on: vain vähän uutta kosmetiikkaa. Tarkemmin ajatellen, taitaa olla niin, että heinäkuun hankinnat tältä osuudelta jäävät nolliin - on se hyvä, että edes jossain onnistuin ;-).
Jalkani on esittänyt omat vaateensa kengille sekä niiden hankkimiselle että hankkimatta jättämiselle. Eräänä päivänä oli aivan pakko ostaa uudet kengät, koska käveleminen vanhojen kanssa oli sellaista tuskaa, etten enää päässyt kaupasta pois. Nämä ovat nyt sitten kerrankin "järkevät" kengät ja vieläpä suht edulliset, vaikka pidänkin niitä omaan buudjettiini kohtuullisen hintavina. Kustansivat nimittäin 25e, mutta ovat kyllä hyvät kävellä ja sen lisäksi sisältä nahkaa ja päältä nahkaa. Vaatteista loput hankinnat rajoittuivat niihin jo mainittuihin shortseihin. Värimaailmalleni uskollisena ne ovat turkoosit ja muulle tyylilleni uskollisena ne ovat huuto.netistä ja maksoivat postikuluineen n. 5e. Ne ovat päätyneet heti käyttöön ja ovat mukavat päällä - toisaalta ne ovat riittävän viileät ja rennot ja toisaalta taas riittävän siistit kaupungille, kun ne asustaa eri tavoin eri käyttötarkoituksiin.
Lautapelirintamalla olen odotellut tietoja uusista vuoden peleistä, sillä niiden aika pitäisi olla taas piakkoin. Sillä välin eksyimme puolittain vahingossa TacTicin tehtaanmyymälään, josta meille vinkattiin ja kerrottiin, että sieltä voi tehdä edullisia löytöjä. Monenlaisia pelejä siellä olikin, mutta iso osa sellaisia, jotka meillä jo oli tai sitten hintalapultaan niin isoja, ettemme olleet valmiit maksamaan ko. pelistä niin paljoa. Mukaan tuolta myymälästä päätyi yksi peli, Farlander, jolla oli hintaa 5e.Prisman alesta löysimme Kaleidoksen -50% hintaan. Pelasimme kaveidemme peliä ensin ja toteisimme sen niin hauskaksi, että halusimme oman. Nämä samat kaverit osasivat suosittaa tuota Prisman alea ja sieltä se sitten muutti meille, kun maksoikin alta 18e.Kolmantena hankintana oli klassikkopeli Halma. En tosin tiedä, pelaammeko me sitä koskaan, sillä harvemmin me mitään kahdestaan pelaamme, vaan aina jonkun kaverin kanssa.

Kirppistelyä

Eilen tein sitten vihdoin ja viimein sen, mistä olen jo pitkään haaveillut. Kävin varaamassa kirppispöydän tuosta lähikirppikseltä. Kyseessä on porukkapöytä, josta minulle kuuluu kolmannes.

Olemme jo jonkin aikaa koonneet herra Kirjoituksen kanssa kamaa niin sanottuihin kirppislaatikoihin eli aina kun on tullut vastaan jotain tarpeetonta, olemme siirtäneet sen sinne odottamaan kirppikselle päätymistä. Eilen sitten teimme valtavan urakan ja kävimme läpi kirppislaatikot ja pussit ja nyssäkät ja tarkastimme sekä hinnoittelimme tuotteet.

Nyt olohuoneemme näyttää siltä kuin olisimme muuttamassa, siellä on kaksi pahvilaatikkoa ja 7 kassia tavaraa. Tässä kohtaa alkoi mietityttää, että olisi ehkä pitänyt ottaa se pöytä ihan yksinään, sillä tavaraa tuntui olevan niin paljon. Tosin yllätin itseni jo tuossa päivällä miettimästä, että ehkä kannattaisi ensi kesänä ottaa se pöytä aikaisemmin, silloin kun kaupunki on täynä kesäturisteja ja vilinää. Ehkä kuitenkin kannattaisi panostaa siihen, että selviäisi ensinnä tästä ensimmäisestä kirppisrumbasta kunnialla ja vasta sitten haaveilla seuraavasta.

Tiistaina pääsemme täyttämään pöytää ja sunnuntaina olemme jo paljon viisaampia siitä, miten on eka viikko lähtenyt menemään. Tietenkin toivon hartaasti, että pöytä on ostettu tyhjäksi, mutta sellaista ihmettä tuskin tapahtuu...

Ammattimaiset valittajat ja muita outoja toimintoja

Alamme herra Kirjoituksen kanssa saavuttaa kyseenalaista mainetta ammattimaisina valittajina.

Olemme tällä viikolla valittaneet jo monesta asiasta. Ensimmäisenä taisi olla naapurin neitien keskiviikkoiltana järjestämät bileet, joista valitimme isännöitsijälle, ja olen edelleen sitä mieltä, että oli syytäkin valittaa. Jos meillä pomppivat lasit keittiön pöydällä sen takia, että naapurissa joku hyppii (kun välissä on seinä, seinän peittävä kirjahylly, huone ja toinen seinä ja sitten vasta ko. pöytä laseineen) ja kiljuu sekä nauraa kuin heikkopäinen, on syytäkin valittaa - olkoonkin, että kello ei vielä ollut saavuttanut 23:a. Toisaalta, kun sitä mekastusta oli kuunnellut jo seitsemästä alkaen, ei enää sillä kohtaa naurattanut.

Eilen valitettiin sitten porukalla grillimakkarasta, joka oli päätynyt räjähtäneenä pakkaukseen ja näytti hmm...vähemmän houkuttelevalta. Tänään osansa sai paikallinen leipomo, ostimme iltapalaksi paahtoviipaleita, mutta pussissa olikin kokonainen limppu...

Huomenna menemme Lidliin valittamaan siitä melkein avioeron aiheuttaneesta wc-pytyn kannesta, sillä huomasin vintissä käydessäni, että laatikon päällä lukee ko. tuotteella olevan 3. vuoden takuun. Kannattaa siis säilyttää kaikki mahdolliset laatikot, niistä voi olla hyötyä.

Jännityksellä odotan, mitä seuraavaksi tulee eteen ;-).

Ai niin, todettakoon, että bileistä tosiaan valitimme, muutoin olemme antaneet asiallista palautetta...