On se hassua, miten yhden päivän aikana voi olla sekä rahakas että rahaton. Vierailin tänä aamuna nettipankissa, sillä tiesin yhden osan palkastani maksettavan tänään. Olin positiivisesti yllättynyt, koska tilini saldo oli enemmän plussalla kuin osasin odottaakaan. Iloisena aloin suunnitella, mitä kivaa voisinkaan ostaa tuolla "ylijäämällä".
Kun sitten palasin töistä, odotti eteisen matolla kirje isännöintitoimistolla, viesti, joka ei koskaan ole tiennyt hyvää, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta. Kirjeessä oli viesti, jossa vaadittiin päätöstä siitä, miten maksamme osuutemme asunto-osakeyhtiön tulevasta hule-vesi remontista. Vaihtoehdot eivät olleet hääppöiset; 8 vuotta velkavankeutta pienellä summalla tai maksu kolmessa osassa touko-, kesä- ja heinäkuussa. 8 vuotta ei innosta eli pakko se on maksaa heti - ja tarkoittaa sitten sitä, että se budjettini ylijäämä katosi savuna ilmaan. Hyvästi vaan kaikki hienot haaveet uusista kivoista ylläreistä. Edessä on pari kuukautta entistä tiukempaa vyön kiristystä.
No, ehkä se tekee ihan hyvää, kun ottaa huomioon sen, että tämä kuu lipsahti taas jonnekin "tie helvettiin on kivetty turhilla lupauksilla"- osastolle. Shoppailtua tuli sitten urakalla.
Ruoka on positiivinen ja negatiivinen ylläri; kokonaismenot vain 116,80, josta ravintoloiden osuus vain 30e. Summasta näkee, että kaapeista alkavat tavarat loppua, kun on ollut pakko ostaa yhtä ja toista ruokatavaraa. Karkkeihin on mennyt 8,30e, ja niistä söivät sentään työkaverini isoimman osan eli edistystä on tapahtunut sillä saralla.
Asumismenot ovat sen perinteisen verran eli reilu puolet kaikista kuluistani ja niille ei voi mitään, kuten joka kuukausi syvää huokaisten totean. Paitsi, että ne nousevat sitten ensi kuussa pikkuisen ja toukokuussa paljon.
Kosmetiikkaan meni onneksi vain 10e, vaatteisiin 27,50e. Vaatekuluista suurin osa oli lankoja ja sitten tietysti kahdet kengät. Toiset hyvä hankinta ja toiset huono - löytyvät molemmat tuolta hankinnat ja poistot-postauksista. Perinteiset lottolaput nappasivat tietenkin oman osansa samoin kuin rakkaan mieheni etukäteinen syntymäpäivälahja.
Menot jonkin verran isommat kuin viime kuussa eli pakko keksiä vielä jotain mistä voisi tinkiä ;-)
tiistai 31. maaliskuuta 2009
maaliskuun hankinnat
Olen pyrkinyt minimalismiin hankinnoissani, joten uskon, ettei tästä postauksesta tule kovin pitkää, koska tarkoituksena on vain esitellä ostamani kosmetiikka ja vaatteet.
Ensinnäkin kuun ykköshuti, joka löytyy myös poistettavien vaatteiden listalta. Sen vierailu kodissamme jäi todella lyhytaikaiseksi. Huuto.netistä ostamani leopardipaita, josta herra Kirjoitus, jonka vaatekommentit ovat yleensä laatua "ostitko sinä tuon nyt, se näyttää niin tutulta" tai "voisin vaikka vannoa, että sinulla on jo tuollainen, se on niin sinun näköisesi", totesi, että se ei sovi, näyttää kamalalta ja levittää olemustani. Lisämiinuksena hänen mielestään oli vielä antelias kaula-aukko... Tätä en siis edes pistänyt vaatekaappiin, vaan siirsin erittäin harmistuneena suoraan poistokasaan:
Tässä kuussa eivät oikein hankinnat mene putkeen. Tilasin Oriflamelta aivan huippuihanan rajauskynän, sellaista upeaa sinivihreää ja vielä glitteriä joukossa, olin aivan myyty kun sain kynän käteeni ja vielä enemmän olin myyty, kun testailin sitä kädelleni. Mikä ihana väri ja upea kiilto, mutta siihen se haltioituminen loppuikin - kynä pahus ei toimi luomilla niin kuin pitäisi. Se on "kovempi" kuin kädellä tuntui eli väriä ei irtoa riittävästi ja lisäksi en saa sitä asettumaan ripsirajaan niin, ettei ripsien ja rajauksen väliin jäisi rakoa. Jälkimmäisen otan oman tumpelouteni syyksi ja lupaan harjoitella ahkerasti, mutta värin irtoaminen ei ole kyllä minusta kiinni- jotenkin jälki jää vaaleaksi eikä näytä luomella lainkaan samalta kuin kädellä :-(. Täytyy varmaan vielä koettaa teroittaa kynä, jos se auttaisi asiaan... Harmittaa pirusti, kun se näyttää niin ihanalta kaikkialla muualla paitsi siellä, mihin se kuluisi.
Plussapuolelle hankinnoissa menee sisäinen kosmetiikka eli sain vihdoin ja viimein itsestäni irti ja tilasin purkillisen multivita plussaa omaan ja herra Kirjoituksen käyttöön. Samassa pakkauksessa oli extrana pikkutuubillinen Ceralan-voidetta, joten jaloille riittää rasvaa jatkossakin.
Plussaksi voi myös laskea herra Kirjoituksen antaman naisten päivän ennakkolahjoman eli sain uuden ihanan työmatkarepun. Se on todella hyväntuntuinen selkään ja siinä on ties minkälaisia koukkuja, lenkkejä ja muita härpäkkeitä, että kerrankin mahtuu riittävästi tavaraa mukaan.
Mä en sitten osaa pysyä kolmea kuukautta peräkkäin aisoissa kuluttamiseni suhteen (tai siis mitä kolmea - viime kuussa oli tiu kirjakaupan laksuja ja nyt sit jotain muuta). Ensiksi lankesin hiustuotetarjouksiin ja suihkugeeliin. Ostin hintaan 1€ kappale sekä hiusvahan että kaksi muotovaahtoa siis kokonaissumma kolme euroa. Ei tuo hinta mitään, vaan se, että edellisetkin on vielä käyttämättä.
Sunsilkin hiusvahaa testasin heti. Ja tein heti kättelyssä kaksi virhettä; ensiksi heitin sitä lisäysvahana toisen päälle (lue: hiuksissani oli eiliset vahat ja sen kanssa olen tottunut siihen, että sen päälle voi lisätä vielä pikkuisen uutta ja homma toimii...) ja toiseksi annostelu ilmeisesti liian runsas - lopputulos ei ollut toivotun kaltainen, mutta ennen lopullista tuomiota testaan tökötin vielä uudelleen. Pienempi määrä ja puhtaisiin hiuksiin ja sitten tarvittaessa hakemaan lisää jemmaan, jos siltä tuntuu ja jos sitä vielä on tarjouksessa.
Muotovaahtoja ostin tosiaan kaksi erilaista, mutta kummastakaan ei vielä ole käyttökokemuksia. Kuvat kuitenkin kertovat, mistä arvosteluja on odotettavissa.
Viimeisenä tuon kerran hankinnoistani suihkugeelit. Kaksi kolmen vartin pulloa eli 1,5 litraa suihkugeeliä yhteensä 3e - sen kertaisten kosmetiikka ostosten kokonaishinnaksi tuli siis 6e. Tässä nuo suihkugeelit, niitäkään ei ole vielä testattu:
Vaatteita en ole ostanut, mutta sen sijaan niiden esiasteita eli lankoja. Äidin pahalla myötävaikutuksella innostuin taas käsitöistä. Homma lähti siitä, että äiti tarvitsi jonnekin sukat ja pyysi minua kutomaan ne ja minähän kudoin ne ja toiset... ja sitten jäi levy päälle.
Tässä sukka pari numero kaksi ja lisää vaiheita ja valmiita töitä omassa postauksessaan, alla kuitenkin vielä yksi kuva vinkiksi siitä, mitä on tulossa.
Tästä siis jatkettiin...
Ihan en ollut malliin tyytyväinen, joten kun ko. lankoja oli tullut hamstrattua runsaasti - täytyy testata vielä toista ja sen jälkeen päättää, kumpi koristellaan helmillä... Langat ovat Novitan Malibua, joka normaalioloissa maksaisi 6,90€ kerä ja sitä sai Citymarketin mammuttimarkkinoilta hintaan 2,69€, tai niin ainakin luulin, kunnes menin kassalle. Siellä selvisi, että ko. lanka maksoikin 2€ kerä. Niinpä sitten hain vielä seuraavana päivänä vähän täydennystä - hinnalla, jonka olin valmis maksamaan neljästä kerästä, sainkin kuusi 100g kerää ihanaa, kiiltävää, helmenhohtoista lankaa, joka sitä paitsi ei ole jäänvalkoista tai puhtaan valkoista, vaikka kuva niin valehtelee. Oikea sävy on pikkiriikkisen keltaiseen taittava.
Lankatarjouksissa on tullut kahmittua materiaalia vähän enemmänkin. Tässä sukkalankoja äitiä varten (minä nämä kuitenkin kudon eli esiteltäköön nekin tässä):
Itselleni rohmusin - tai jos olen rehellinen - lähetin rakkaan mieheni hakemaan lisää poncho- ja myssylankoja. Saaliina oli tarjouksesta 5 kerää Novitan karusellia hintaan 1,69€ kerä. Niistäkin lisää käsityöpostauksessa.
Lisäksi sorruin Kontin avajaisissa tuhlaamaan 4 euroa. 0,50e meni asustekelloon, josta ei ole tässä kuvaa. Eurolla sai kolme huisklipsua, se oli tarjous, jota en kyennyt ohittamaan. Valikoima ei ollut kovin laaja, mutta löysin yhden kiiltävän ja kaksi vähän erilaista mustaa.
Loppu raha menikin sitten helminauhaan. tarkoitus oli purkaa tämä 1 cm halkaisijaltaan olevista helmistä koostuva nauha valkoisen ponchon koristeeksi, mutta en millään malttanut, se on aivan liian monikäyttöinen päätyäkseen purettavaksi. Keksin nimittäin välittömästi ainakin tusinan asuja, joihin sen voi yhdistää. Tässä siis huippukallis koruhankintani 2,5 euron helminauha:
Tämän jälkeen punnitsin helmeni ja keittiövaaka väittää minun omistavan yli 600g erilaisia helmiä. Se on aika paljon se, ja lisää vaan pitäisi saada.
Jotta katkera totuus tulisi esille, lisään vielä kuvat lopuistakin ostoksistani, sillä kaikenlaista tuli maaliskuun aikana hankittua. Esimerkiksi lisää helmiä, joista osan ehdin jo purkaa muuhun käyttöön, tässä kuitenkin osa.
Kuukauden toinen huti on sitten sinivihreät talvicrocskopiot, jotka oli ihan pakko saada juuri sillä hetkellä ja kunnolla sovittamatta. Lopputulos - huti. Kengät ovat niin matalat, ettei jalkani kunnolla sovi niihin, väri on ihana, mutta paljonpa se kaapissa hyödyttää. 
Jotta ei nyt ihan menisi synkistelyksi, niin piristin itseäni ostamalla jotain täysin tarpeetonta, mutta ah, niin kovin kaunista. Nimittäin hehkuvan turkoosin iltalaukun, laukku on ihan pikkuriikkinen ja samettipintainen. Tuskin minulla sille koskaan käyttön tulee, mutta 2e ei vielä aiheuta konkurssia. Kuva vain ei tee kaunokaiselle oikeutta.
Vanhan roosan värinen tikattu ja hörselöinen keinonahkalaukku löytyi samalla reisulla. Laukku oli kovin hankala kuvata, mutta tässä pari kuvaa veskasta. Väri on ihana, mutta hivenen ongelmallinen, joten sävyyn täydellisesti sopivien kenkien tai huivin löytäminen saattaa olla vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta. Samalta kirpparilta päätyi mukaan myös lähes sävyyn sopiva huivi, joka käy täydellisen puuttuessa.
Yksi kirppisreisu oli todella tuottoisa, sillä Fidasta mukaani tarttuivat sekä nuo kaksi laukkua (turkoosi 2e, vaaleanpunainen 3e) ja huivi 0,5e sekä alla oleva kullanvärinen paksu vyö. Normaalisti en harrasta vöitä, mutta harakka ei vain voinut jättää tätä kirppikselle. Hintaa ihanuudella oli 1e, siis yhteensä 6,5e. Ihan kohtuullinen diili. Tässä siis ihana kultavyö:
Ja viimeisenä hankintana x-it:n gangsterikengät. Olen aina pitänyt näistä 20-luvun tyylisistä kengistä, itse asiassa vielä enemmän tällaisista beige/mustista versioista kuin originaaleista musta-valkoisista. Herkkuna näissä ovat 10 sentin korot ja 1,5cm korkuinen platform. Köyhdyin näistä 5e ja nämä ovat lähes käyttämättömät. Nyt vaan sitten enää tarvitaan tilaisuus jossa näitä voi käyttää.
Tässä kuussa eivät oikein hankinnat mene putkeen. Tilasin Oriflamelta aivan huippuihanan rajauskynän, sellaista upeaa sinivihreää ja vielä glitteriä joukossa, olin aivan myyty kun sain kynän käteeni ja vielä enemmän olin myyty, kun testailin sitä kädelleni. Mikä ihana väri ja upea kiilto, mutta siihen se haltioituminen loppuikin - kynä pahus ei toimi luomilla niin kuin pitäisi. Se on "kovempi" kuin kädellä tuntui eli väriä ei irtoa riittävästi ja lisäksi en saa sitä asettumaan ripsirajaan niin, ettei ripsien ja rajauksen väliin jäisi rakoa. Jälkimmäisen otan oman tumpelouteni syyksi ja lupaan harjoitella ahkerasti, mutta värin irtoaminen ei ole kyllä minusta kiinni- jotenkin jälki jää vaaleaksi eikä näytä luomella lainkaan samalta kuin kädellä :-(. Täytyy varmaan vielä koettaa teroittaa kynä, jos se auttaisi asiaan... Harmittaa pirusti, kun se näyttää niin ihanalta kaikkialla muualla paitsi siellä, mihin se kuluisi.
Plussapuolelle hankinnoissa menee sisäinen kosmetiikka eli sain vihdoin ja viimein itsestäni irti ja tilasin purkillisen multivita plussaa omaan ja herra Kirjoituksen käyttöön. Samassa pakkauksessa oli extrana pikkutuubillinen Ceralan-voidetta, joten jaloille riittää rasvaa jatkossakin.
Plussaksi voi myös laskea herra Kirjoituksen antaman naisten päivän ennakkolahjoman eli sain uuden ihanan työmatkarepun. Se on todella hyväntuntuinen selkään ja siinä on ties minkälaisia koukkuja, lenkkejä ja muita härpäkkeitä, että kerrankin mahtuu riittävästi tavaraa mukaan.
Mä en sitten osaa pysyä kolmea kuukautta peräkkäin aisoissa kuluttamiseni suhteen (tai siis mitä kolmea - viime kuussa oli tiu kirjakaupan laksuja ja nyt sit jotain muuta). Ensiksi lankesin hiustuotetarjouksiin ja suihkugeeliin. Ostin hintaan 1€ kappale sekä hiusvahan että kaksi muotovaahtoa siis kokonaissumma kolme euroa. Ei tuo hinta mitään, vaan se, että edellisetkin on vielä käyttämättä.
Sunsilkin hiusvahaa testasin heti. Ja tein heti kättelyssä kaksi virhettä; ensiksi heitin sitä lisäysvahana toisen päälle (lue: hiuksissani oli eiliset vahat ja sen kanssa olen tottunut siihen, että sen päälle voi lisätä vielä pikkuisen uutta ja homma toimii...) ja toiseksi annostelu ilmeisesti liian runsas - lopputulos ei ollut toivotun kaltainen, mutta ennen lopullista tuomiota testaan tökötin vielä uudelleen. Pienempi määrä ja puhtaisiin hiuksiin ja sitten tarvittaessa hakemaan lisää jemmaan, jos siltä tuntuu ja jos sitä vielä on tarjouksessa.
Muotovaahtoja ostin tosiaan kaksi erilaista, mutta kummastakaan ei vielä ole käyttökokemuksia. Kuvat kuitenkin kertovat, mistä arvosteluja on odotettavissa.
Viimeisenä tuon kerran hankinnoistani suihkugeelit. Kaksi kolmen vartin pulloa eli 1,5 litraa suihkugeeliä yhteensä 3e - sen kertaisten kosmetiikka ostosten kokonaishinnaksi tuli siis 6e. Tässä nuo suihkugeelit, niitäkään ei ole vielä testattu:
Vaatteita en ole ostanut, mutta sen sijaan niiden esiasteita eli lankoja. Äidin pahalla myötävaikutuksella innostuin taas käsitöistä. Homma lähti siitä, että äiti tarvitsi jonnekin sukat ja pyysi minua kutomaan ne ja minähän kudoin ne ja toiset... ja sitten jäi levy päälle.
Tässä sukka pari numero kaksi ja lisää vaiheita ja valmiita töitä omassa postauksessaan, alla kuitenkin vielä yksi kuva vinkiksi siitä, mitä on tulossa.
Tästä siis jatkettiin...
Ihan en ollut malliin tyytyväinen, joten kun ko. lankoja oli tullut hamstrattua runsaasti - täytyy testata vielä toista ja sen jälkeen päättää, kumpi koristellaan helmillä... Langat ovat Novitan Malibua, joka normaalioloissa maksaisi 6,90€ kerä ja sitä sai Citymarketin mammuttimarkkinoilta hintaan 2,69€, tai niin ainakin luulin, kunnes menin kassalle. Siellä selvisi, että ko. lanka maksoikin 2€ kerä. Niinpä sitten hain vielä seuraavana päivänä vähän täydennystä - hinnalla, jonka olin valmis maksamaan neljästä kerästä, sainkin kuusi 100g kerää ihanaa, kiiltävää, helmenhohtoista lankaa, joka sitä paitsi ei ole jäänvalkoista tai puhtaan valkoista, vaikka kuva niin valehtelee. Oikea sävy on pikkiriikkisen keltaiseen taittava.
Lankatarjouksissa on tullut kahmittua materiaalia vähän enemmänkin. Tässä sukkalankoja äitiä varten (minä nämä kuitenkin kudon eli esiteltäköön nekin tässä):
Itselleni rohmusin - tai jos olen rehellinen - lähetin rakkaan mieheni hakemaan lisää poncho- ja myssylankoja. Saaliina oli tarjouksesta 5 kerää Novitan karusellia hintaan 1,69€ kerä. Niistäkin lisää käsityöpostauksessa.
Lisäksi sorruin Kontin avajaisissa tuhlaamaan 4 euroa. 0,50e meni asustekelloon, josta ei ole tässä kuvaa. Eurolla sai kolme huisklipsua, se oli tarjous, jota en kyennyt ohittamaan. Valikoima ei ollut kovin laaja, mutta löysin yhden kiiltävän ja kaksi vähän erilaista mustaa.
Loppu raha menikin sitten helminauhaan. tarkoitus oli purkaa tämä 1 cm halkaisijaltaan olevista helmistä koostuva nauha valkoisen ponchon koristeeksi, mutta en millään malttanut, se on aivan liian monikäyttöinen päätyäkseen purettavaksi. Keksin nimittäin välittömästi ainakin tusinan asuja, joihin sen voi yhdistää. Tässä siis huippukallis koruhankintani 2,5 euron helminauha:
Tämän jälkeen punnitsin helmeni ja keittiövaaka väittää minun omistavan yli 600g erilaisia helmiä. Se on aika paljon se, ja lisää vaan pitäisi saada.
Jotta katkera totuus tulisi esille, lisään vielä kuvat lopuistakin ostoksistani, sillä kaikenlaista tuli maaliskuun aikana hankittua. Esimerkiksi lisää helmiä, joista osan ehdin jo purkaa muuhun käyttöön, tässä kuitenkin osa.
Kuukauden toinen huti on sitten sinivihreät talvicrocskopiot, jotka oli ihan pakko saada juuri sillä hetkellä ja kunnolla sovittamatta. Lopputulos - huti. Kengät ovat niin matalat, ettei jalkani kunnolla sovi niihin, väri on ihana, mutta paljonpa se kaapissa hyödyttää. 
Jotta ei nyt ihan menisi synkistelyksi, niin piristin itseäni ostamalla jotain täysin tarpeetonta, mutta ah, niin kovin kaunista. Nimittäin hehkuvan turkoosin iltalaukun, laukku on ihan pikkuriikkinen ja samettipintainen. Tuskin minulla sille koskaan käyttön tulee, mutta 2e ei vielä aiheuta konkurssia. Kuva vain ei tee kaunokaiselle oikeutta.
Vanhan roosan värinen tikattu ja hörselöinen keinonahkalaukku löytyi samalla reisulla. Laukku oli kovin hankala kuvata, mutta tässä pari kuvaa veskasta. Väri on ihana, mutta hivenen ongelmallinen, joten sävyyn täydellisesti sopivien kenkien tai huivin löytäminen saattaa olla vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta. Samalta kirpparilta päätyi mukaan myös lähes sävyyn sopiva huivi, joka käy täydellisen puuttuessa.
Yksi kirppisreisu oli todella tuottoisa, sillä Fidasta mukaani tarttuivat sekä nuo kaksi laukkua (turkoosi 2e, vaaleanpunainen 3e) ja huivi 0,5e sekä alla oleva kullanvärinen paksu vyö. Normaalisti en harrasta vöitä, mutta harakka ei vain voinut jättää tätä kirppikselle. Hintaa ihanuudella oli 1e, siis yhteensä 6,5e. Ihan kohtuullinen diili. Tässä siis ihana kultavyö:
Ja viimeisenä hankintana x-it:n gangsterikengät. Olen aina pitänyt näistä 20-luvun tyylisistä kengistä, itse asiassa vielä enemmän tällaisista beige/mustista versioista kuin originaaleista musta-valkoisista. Herkkuna näissä ovat 10 sentin korot ja 1,5cm korkuinen platform. Köyhdyin näistä 5e ja nämä ovat lähes käyttämättömät. Nyt vaan sitten enää tarvitaan tilaisuus jossa näitä voi käyttää.
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
Poistot osa 2/12 2009
Tässä sitten seuraava osa vaatekaapistani poistuvia tavaroita, alan olemaan tälläkin saralla varsin ahkera. Jos jatkan tätä tahtia, pääsen pian ostoksille, kun pohja kaapista alkaa paistaa - ja hah, ihan turha toivo.
Kuukauden huti, joka esitellään tarkemmin kuukauden lopussa ilmestyvässä kuukauden hankinnat postauksessa. Paita, joka ei päässyt edes vaatekaappiin asti, tarkoittaa siis, joutui poistoon ilman harkinta-aikaa. Kuosi oli ihana ja mietin edelleen, voisiko sitä fiksata jotenkin itselleni sopivaksi, mutta toisaalta se on varmaan liian työlästä eli menköön poistoon. Tämä siis palaa sinne mistä tulikin eli huuto.nettiin.
Kuukauden huti, joka esitellään tarkemmin kuukauden lopussa ilmestyvässä kuukauden hankinnat postauksessa. Paita, joka ei päässyt edes vaatekaappiin asti, tarkoittaa siis, joutui poistoon ilman harkinta-aikaa. Kuosi oli ihana ja mietin edelleen, voisiko sitä fiksata jotenkin itselleni sopivaksi, mutta toisaalta se on varmaan liian työlästä eli menköön poistoon. Tämä siis palaa sinne mistä tulikin eli huuto.nettiin.
Samaan osoitteeseen olen päättänyt palauttaa myös alla olevan sinisen liehuke jakun/puseron, jota en ole kertaakaan pitänyt. Sekin tuli jonkun paketin mukana, vaikutti kivalta, vaikkakin aika isolta ja jäi sitten kaapin tukkeeksi, kun kuvittelin sitä joskus pitäväni. Se on kiva ja kaunis, mutta valitettavasti aivan liian iso tai ainakin näin kuvittelen ;-)
Samaan kasaan menkööt vielä talvikropsunikin. Ostin äidille alkutalvesta aivan ihanat mammuth crocs kopoit, mustat kengät mustalla turkiksella, oikein kivan näköiset ja mukavat jalkaan. Itselleni jätin ostamatta, koska päätin juuri sillä hetkellä olla tarvitsematta niitä. Sitten myöhemmin eräs halpamarket mainosti niitä hintaan 3,45e, joten pakkohan sellaiset oli käydä hakemassa, varsinkin kun olivat vihreät. Kotona tarkemmissa sovitteluissa osoittautui, että malli on räpylälleni aivan liian kapea ja kengät tulivat viskatuksi kaapin perälle odottamaan maailman yhdeksättä ihmettä tapahtuvaksi. Kuukauden kipuiltuani olen kuitenkin päättänyt luopua niistä- ihan vielä en ole varma laitanko ne huuto.nettiin vai annanko äidille annettavaksi eteenpäin.
Neljäntenä poistona listalle nostetaan tulee poistumaan kohde - tämä on sitten samalla herra Kirjoituksen työvoitto. Hän on keskittynyt aktiivisesti vainoamaan mokkatöppösiäni, koska ne hänen mielestään ovat jo aikansa eläneet ja rikkinäiset ja kantavat kiviä pieneen lemmenpesäämme jne. Olen päättänyt siirtää nämä pois herra Kirjoituksen mieliharmista ja käyttää niitä vain maalla korvaamassa sieltä poistoon tulevia poposia, sitten kun kelit kesäistyvät sen verran, että taas pääse eccoilla kulkemaan kaupungissa. Myönnettävähän minun, että nämä eivät varmaan ole maallakaan pitkäikäiset, mutta eipä voi syyttää haaskaamisesta, vaan tulevat kunnolla käytettyä loppuun.
Viidentenä poistona ovat sitten mustat melkein ehjät polvisukat, jotka menivät uusiokäyttöön. Herra kirjoituksen vanhoista hyvistä kuulokkeista oli alkanut korvatoppausten suojat murtua niin, että huushollimme alkoi olla täynnä pientä mustaa putua. Rakas mieheni olisi hävittänyt kuulokkeet, mutta enhän minä antanut, kun ne olivat ihan toimivat. Eli päätystin siis kuulokkeet puhtailla, ohuilla, mustilla polvisukilla, jotka estävät päällyksien leviämisen pitkin huushollia, mutta eivät äänen etenemistä. Tässä vielä kuva vivusta ja virityksestä, jonka kultani lupasi ilmoittaa niksi-Pirkkaan miljoonanneksi ja ensimmäiseksi sukkahousuniksiksi.
tiistai 24. maaliskuuta 2009
kiusauksia kaupungilla
Lähdin tänään hoitamaan kahta asiallista asiaa kaupungille ja tyypillistä minun tuuriani oli se, että toinen liikkeistä aukesikin vasta klo 10. Olen sitä mieltä, että kaikkien liikkeiden pitäisi aueta klo 8 viimeistään ja torilla pitäisi olla elämää jo kuuden jälkeen aamulla (tämän kaupungin paskin puoli on se, että et voi mennä yövuorosta torikahveille ja ostamaan tuorreita ruokatarvikkeita, koska tori aukeaa vasta kahdeksalta- toisin kuin entisessä kotikaupungissani, jossa toiminta alkoi viideltä ja jonka torielämää kaipaan edelleen).
Minulla oli siis tuskainen 20 minuuttia kulutettavana ennen kuin pääsin hoitamaan asioitani. Eksyin lämmittelemään Ratsulan tavarataloon ja hipelöityäni vaatteita, joita en kuitenkaan koskaan malttaisi ostaa, päädyin kenkäosastolle. Siellä minua odottivat unelmieni punaiset kengät! Puolentoista sentin platform, kahdentoista sentin korot, kirkasta punaista "kiiltonahkaa" ja vielä peeptoe- hintakaan ei ollut tappava, vain 45e, mutta jätin ne silti kauppaan.
Tein itseni kanssa sopimuksen, että saan ne, jos saan painosta viisi kiloa pois. Eihän se nyt paljon ole yksi viisi kiloa; viisi sokeripussia, 10 voipakettia, paljon liikuntaa, pienempiä annoksia ja ei yhtään välipaloja, kiukkua ja kidutusta, nälkää ja kiusauksia - kyllä sen kestää, jos sillä ansaitsee maailman ihanimmat punaiset peptoe kengät.
Tosin en kyllä ihan rehellisesti ymmärrä, miksi minun pitää aina ihastua tuollaisiin vuosisadan epäkäytännöllisimpiin kenkiin. En voi kävellä työmatkaa noilla, enkä oikein ajaa pyörälläkään, autosta nyt puhumattakaan, käyn niin vähän ulkona, että ne eivät juuri pääsisi esille, kun ei niitä täällä kotonakaan voi aina pitää. Ja silti minä haluan ne...
Minulla oli siis tuskainen 20 minuuttia kulutettavana ennen kuin pääsin hoitamaan asioitani. Eksyin lämmittelemään Ratsulan tavarataloon ja hipelöityäni vaatteita, joita en kuitenkaan koskaan malttaisi ostaa, päädyin kenkäosastolle. Siellä minua odottivat unelmieni punaiset kengät! Puolentoista sentin platform, kahdentoista sentin korot, kirkasta punaista "kiiltonahkaa" ja vielä peeptoe- hintakaan ei ollut tappava, vain 45e, mutta jätin ne silti kauppaan.
Tein itseni kanssa sopimuksen, että saan ne, jos saan painosta viisi kiloa pois. Eihän se nyt paljon ole yksi viisi kiloa; viisi sokeripussia, 10 voipakettia, paljon liikuntaa, pienempiä annoksia ja ei yhtään välipaloja, kiukkua ja kidutusta, nälkää ja kiusauksia - kyllä sen kestää, jos sillä ansaitsee maailman ihanimmat punaiset peptoe kengät.
Tosin en kyllä ihan rehellisesti ymmärrä, miksi minun pitää aina ihastua tuollaisiin vuosisadan epäkäytännöllisimpiin kenkiin. En voi kävellä työmatkaa noilla, enkä oikein ajaa pyörälläkään, autosta nyt puhumattakaan, käyn niin vähän ulkona, että ne eivät juuri pääsisi esille, kun ei niitä täällä kotonakaan voi aina pitää. Ja silti minä haluan ne...
häpeällisiä tunnustuksia
Tunnustan heti julkisesti ja syvää katumusta osoittaen, että eilen sattui pahemman luokan lankeemus tai itse asiassa kaksi. Ensiksi pinnasin jumpasta ja vietin kyseisen ajan kierrellen Kankaanpääläisiä kirpputoreja rakkaan puolisoni kanssa. Loput ajasta "tuhlasimme"syömällä paikallisessa Kebabilassa; Egessä. Tässä siis toinen lankeemus.
Pahinta oli se, että Egen ennen niin loistava ruoka ei ollut ihan yhtä hyvää kuin ennen, vaikka salaattikastike onkin edelleen lyömätön. Annokset olivat jättisuuria- söimme pitakebabia veden kera eli siitä herunee vähän anteeksiantopisteitä, kun ei ollut ranskalaisia eikä limpsaa. Annos oli siis iso, niin iso, ettei meinannut sisään sopia ja nyt me sitten miehen kanssa pohdimmekin, että mitä on tapahtunut, kun ennen meni kebab ranskalaisilla tuosta vaan ja nyt ei tahdo yksi pita laskea...
Lievä miinus siis siitä, ettei ruoka ollut niin hyvää kuin ennen - liekö huono omatunto toiminut karvaana mausteena. Toinen isompi miinus tulee siitä, että hinnat olivat pompsahtaneet taivaisiin. Ainahan Ege on ollut suht hintava, mutta ennen hinta-laatu-koko- suhde on ollut niin hyvä, ettei hinoittelu ole haitannut, mutta nyt kyllä alkoi kirpaista, kun ruoan laatukin tuntui hivenen kärsineen. Pitakebab vedellä maksoi 6,50e, jos olisi halunnut kebabin ranskalaisilla, olisi se kustantanut 9e. Valitan, mutta nuukajussina olen sitä mieltä, että se on paljon. Paljon verrattuna esimerkiksi siihen, että lempparipizzeriamme kotikaupungissamme tarjoaa vastaavaa kebabannosta (tosin ilman taivaallista salaattikastiketta, heidän kastikkeensa on vain "hyvää") hintaan 6e.
Huonon omantunnon lisäksi tuli hankittua varmuus, että seuraavan kerran poikkean ko. paikassa vasta ehkä puolen vuoden kuluttua, jospa sitten olisi taas ehtinyt unohtaa, että kaikki ei ole sielläkään niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Sen verran plussaa on kuitenkin annettava, että verrattuna keskiverto kebabilaan on Egen ruoka edelleen hyvää ja annokset reiluja.
Rangaistukseksi eilisestä ja muutenkin tässä kuussa viettämästäni varsin leväperäisestä elämästä olen päättänyt langettaa itselleni siivousrangaistuksen. Inhoan ikkunanpesua, joten voin siis tällä viikolla pestä ainakin yhdet ikkunat! Hyvästi kynnet- nyt ne sitten rampautuvat lopullisesti.
Pahinta oli se, että Egen ennen niin loistava ruoka ei ollut ihan yhtä hyvää kuin ennen, vaikka salaattikastike onkin edelleen lyömätön. Annokset olivat jättisuuria- söimme pitakebabia veden kera eli siitä herunee vähän anteeksiantopisteitä, kun ei ollut ranskalaisia eikä limpsaa. Annos oli siis iso, niin iso, ettei meinannut sisään sopia ja nyt me sitten miehen kanssa pohdimmekin, että mitä on tapahtunut, kun ennen meni kebab ranskalaisilla tuosta vaan ja nyt ei tahdo yksi pita laskea...
Lievä miinus siis siitä, ettei ruoka ollut niin hyvää kuin ennen - liekö huono omatunto toiminut karvaana mausteena. Toinen isompi miinus tulee siitä, että hinnat olivat pompsahtaneet taivaisiin. Ainahan Ege on ollut suht hintava, mutta ennen hinta-laatu-koko- suhde on ollut niin hyvä, ettei hinoittelu ole haitannut, mutta nyt kyllä alkoi kirpaista, kun ruoan laatukin tuntui hivenen kärsineen. Pitakebab vedellä maksoi 6,50e, jos olisi halunnut kebabin ranskalaisilla, olisi se kustantanut 9e. Valitan, mutta nuukajussina olen sitä mieltä, että se on paljon. Paljon verrattuna esimerkiksi siihen, että lempparipizzeriamme kotikaupungissamme tarjoaa vastaavaa kebabannosta (tosin ilman taivaallista salaattikastiketta, heidän kastikkeensa on vain "hyvää") hintaan 6e.
Huonon omantunnon lisäksi tuli hankittua varmuus, että seuraavan kerran poikkean ko. paikassa vasta ehkä puolen vuoden kuluttua, jospa sitten olisi taas ehtinyt unohtaa, että kaikki ei ole sielläkään niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Sen verran plussaa on kuitenkin annettava, että verrattuna keskiverto kebabilaan on Egen ruoka edelleen hyvää ja annokset reiluja.
Rangaistukseksi eilisestä ja muutenkin tässä kuussa viettämästäni varsin leväperäisestä elämästä olen päättänyt langettaa itselleni siivousrangaistuksen. Inhoan ikkunanpesua, joten voin siis tällä viikolla pestä ainakin yhdet ikkunat! Hyvästi kynnet- nyt ne sitten rampautuvat lopullisesti.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
tossuja ja töppösiä
Sain jostain kummasta taas vaihteeksi käsityökipinän - en ole maailman aikoihin tehnyt juuri mitään. Viimeksi joskus vuosi sitten taisin kutoa parin tai kaksi sukkia, mutta nyt sitten iski kipinä. Syyllinen siihen on oikeastaan äitini, joka pyysi minua kutomaan puolestaan yhdet sukat...
Kuten jo mainittu, ne tulivat kudottua ja saivat seurakseen toiset - tällä kertaa kokeilevan raidalliset:
Mainitsin jo myös aikaisemmin siitä, että citymarketin mammuttimarkkinoilta haltuuni päätyi erittäin hyvässä tarjouksessa ollutta Novitan Malibua 6 kerää. Olen edelleen hämmästynyt siitä, että ovh langalle on 6,90e kerä ja minä maksoin omistani vain 2€. Harkitsen edelleen vakavasti täydennyksen hankkimista varastoihini. Malibun "valkoinen" sävy on siitä ihana, että se ei ole puhtaan valkoinen vaan runsaasti helmen hohtoinen ja hivenen kermaan/keltaiseen taittava eli jopa minä, joka en periaatteestakaan vapaa-ajallani koske valkoisiin vaatteisiin, voin sitä käyttää. Sitä paitsi puhtaan valkoinen väri ei sovi minulle. Vajaasta kolmesta kerästä valkoista malibua syntyi ensin ykköskuvan prototyyppi, joka kakkoskuvassa on sitten valmiina:
Tarkoitus on siis vielä valmistaa tuosta sellainen helmillä koristelu unelmaversio, josta olen jo pitkään haaveillut. Helmet vain ovat edelleen hakusessa ja malliakin täytyy pikkuisen miettiä. Myöskään en ole ihan varma siitä, laitanko tuohon ykköseen hapsuja vai en. Osana siihen vaikuttaa se, miten paljon kakksoversioon kuluu lankaa.
Seuraavaksi äiti tarvitsi töppösiä/ tossuja, joten niitä syntyi kaksi paria. Molemmat on tehty kutomalla, violetin parin valmistukseen on käytetty paksua mattolankaa, harmaan kirjavat ovat Novitan Karuselin "susihukka"-sävyä (sävyn nimi itse keksimän). Ylemmässä kuvassa oleva turkoosin värinen tossu oli malli, jonka perusteella minun piti omat kudelmani valmistaa, sekin on mattolankaa.
Molemmat tossuparit kudottiin kuutosen puikoilla. Koska karuselli nyt oli niin liukuvärjättyä kuin oli ja koska käytin siitä osan toiseen työhön, eivät raidat menneet kohdilleen ja siksi kuvassa vain yksi tossu. Lämpimät nuo kuitenkin ovat ja se kai lienee käytössä pääasia.
Kuten siis sanoin, minulla oli 5 kerää Novitan Karuselli lankaa, jotka mieheni minulle ystävällisesti tarjouksesta haki (hintaa löydöillä oli 1,69€ /kerä). Värit olivat punainen, sininen, tuskoosi/ruskea, tumma harmaan ruskea ja vaalea beige/ruskea. Yhden nimesin sävynsä mukaan susihukkaseksi, koska sen tumman harmaasta, hallavan kellertävän kautta keltaisenruskeaan vaihtuva värimaailma toi väistämättä mieleeni suden. Toisen vaaleamman, beigen, vaalean harmaan ja hyvin vaalean ruskean sävyissä vaihtelevan nimesin Ragdolliksi, koska se toi mieleeni ragdoll-kissan. Siitä tein ponchon, koska 100g ei ihan riittänyt haluamani kokoiseen vaatteeseen, jouduin leikkaamaan soveltuvia palasia susihukkasesta, jotta sain ponchon kasaan. Tässä kuva yhdistelmästä. Osa helman viimeisestä kerroksesta ja tupsut on olettu toisesta kerästä, mutta sen verran hyvin sävyt sopivat yhteen, ettei se mielestäni haittaa.
Kolme kerää viidestä jäljellä. Punaisesta virkkasin pipon, joka oli alkuperäinen suunnitelmani. Mieheni katsoi pipoa kerran ja totesi, että näytin Kassi-almalta pipo päässäni. No, joo... myönnetään, etteivät pottapipot ole minulle niitä kaikkein imartelevampia, mutta että Kassi-Alma. Tässä paljon parjausta saanut pipo ja seuraavassa kuvassa se, mitä langoista jäi jäljelle. Niistä virkkasin ihan miehen kiusaksi kaulapannan, mutta en voinut kuvata sitä tähän hätään, kun kamerasta loppuivat patterit.
Näkyypä kuvassa olevan nekin pätkät, mitä mattolangasta jäi jäljelle. Niiden ympärille pitäisi kehitellä vielä sen verran täydennystä, että saisi tetyä vielä yhdet tossut.
Sain kuin sainkin yhden salaman vääristämällä värillä varustetun kuvan tuosta kassi-Alman kaulapannasta. Myönnetään, se on minimalistinen, mutta riittää juuri sekä suojaamaan kaulaa että sitomaan myssyn johonkin muuhun asussa. Lanka meni kyllä sitten viimeistä senttiä myöten tuohon. Jos sitä olisi ollut enemmän, olisin toki tehnyt kunnon kaulurin tai kaulahuivin tuon pannan sijaan.
Tämän verran minulla on siis Karuselli lankoja käyttämättä. Tarkoitus oli virkata myös sininen pipo, mutta punaisen saatua täystyrmäyksen, täytyy lagoille keksiä muuta käyttöä.
Käyttämättä ovat myäs äidin hankkimat seitsemän veljestä langat. Ovat muuten aika herkullisen värisiä - näistähän voisi taikoa vaikka mitä...
Kuten jo mainittu, ne tulivat kudottua ja saivat seurakseen toiset - tällä kertaa kokeilevan raidalliset:
Mainitsin jo myös aikaisemmin siitä, että citymarketin mammuttimarkkinoilta haltuuni päätyi erittäin hyvässä tarjouksessa ollutta Novitan Malibua 6 kerää. Olen edelleen hämmästynyt siitä, että ovh langalle on 6,90e kerä ja minä maksoin omistani vain 2€. Harkitsen edelleen vakavasti täydennyksen hankkimista varastoihini. Malibun "valkoinen" sävy on siitä ihana, että se ei ole puhtaan valkoinen vaan runsaasti helmen hohtoinen ja hivenen kermaan/keltaiseen taittava eli jopa minä, joka en periaatteestakaan vapaa-ajallani koske valkoisiin vaatteisiin, voin sitä käyttää. Sitä paitsi puhtaan valkoinen väri ei sovi minulle. Vajaasta kolmesta kerästä valkoista malibua syntyi ensin ykköskuvan prototyyppi, joka kakkoskuvassa on sitten valmiina:
Tarkoitus on siis vielä valmistaa tuosta sellainen helmillä koristelu unelmaversio, josta olen jo pitkään haaveillut. Helmet vain ovat edelleen hakusessa ja malliakin täytyy pikkuisen miettiä. Myöskään en ole ihan varma siitä, laitanko tuohon ykköseen hapsuja vai en. Osana siihen vaikuttaa se, miten paljon kakksoversioon kuluu lankaa.Seuraavaksi äiti tarvitsi töppösiä/ tossuja, joten niitä syntyi kaksi paria. Molemmat on tehty kutomalla, violetin parin valmistukseen on käytetty paksua mattolankaa, harmaan kirjavat ovat Novitan Karuselin "susihukka"-sävyä (sävyn nimi itse keksimän). Ylemmässä kuvassa oleva turkoosin värinen tossu oli malli, jonka perusteella minun piti omat kudelmani valmistaa, sekin on mattolankaa.
Molemmat tossuparit kudottiin kuutosen puikoilla. Koska karuselli nyt oli niin liukuvärjättyä kuin oli ja koska käytin siitä osan toiseen työhön, eivät raidat menneet kohdilleen ja siksi kuvassa vain yksi tossu. Lämpimät nuo kuitenkin ovat ja se kai lienee käytössä pääasia.Kuten siis sanoin, minulla oli 5 kerää Novitan Karuselli lankaa, jotka mieheni minulle ystävällisesti tarjouksesta haki (hintaa löydöillä oli 1,69€ /kerä). Värit olivat punainen, sininen, tuskoosi/ruskea, tumma harmaan ruskea ja vaalea beige/ruskea. Yhden nimesin sävynsä mukaan susihukkaseksi, koska sen tumman harmaasta, hallavan kellertävän kautta keltaisenruskeaan vaihtuva värimaailma toi väistämättä mieleeni suden. Toisen vaaleamman, beigen, vaalean harmaan ja hyvin vaalean ruskean sävyissä vaihtelevan nimesin Ragdolliksi, koska se toi mieleeni ragdoll-kissan. Siitä tein ponchon, koska 100g ei ihan riittänyt haluamani kokoiseen vaatteeseen, jouduin leikkaamaan soveltuvia palasia susihukkasesta, jotta sain ponchon kasaan. Tässä kuva yhdistelmästä. Osa helman viimeisestä kerroksesta ja tupsut on olettu toisesta kerästä, mutta sen verran hyvin sävyt sopivat yhteen, ettei se mielestäni haittaa.
Kolme kerää viidestä jäljellä. Punaisesta virkkasin pipon, joka oli alkuperäinen suunnitelmani. Mieheni katsoi pipoa kerran ja totesi, että näytin Kassi-almalta pipo päässäni. No, joo... myönnetään, etteivät pottapipot ole minulle niitä kaikkein imartelevampia, mutta että Kassi-Alma. Tässä paljon parjausta saanut pipo ja seuraavassa kuvassa se, mitä langoista jäi jäljelle. Niistä virkkasin ihan miehen kiusaksi kaulapannan, mutta en voinut kuvata sitä tähän hätään, kun kamerasta loppuivat patterit.
Näkyypä kuvassa olevan nekin pätkät, mitä mattolangasta jäi jäljelle. Niiden ympärille pitäisi kehitellä vielä sen verran täydennystä, että saisi tetyä vielä yhdet tossut.
Sain kuin sainkin yhden salaman vääristämällä värillä varustetun kuvan tuosta kassi-Alman kaulapannasta. Myönnetään, se on minimalistinen, mutta riittää juuri sekä suojaamaan kaulaa että sitomaan myssyn johonkin muuhun asussa. Lanka meni kyllä sitten viimeistä senttiä myöten tuohon. Jos sitä olisi ollut enemmän, olisin toki tehnyt kunnon kaulurin tai kaulahuivin tuon pannan sijaan.
Tämän verran minulla on siis Karuselli lankoja käyttämättä. Tarkoitus oli virkata myös sininen pipo, mutta punaisen saatua täystyrmäyksen, täytyy lagoille keksiä muuta käyttöä.
Käyttämättä ovat myäs äidin hankkimat seitsemän veljestä langat. Ovat muuten aika herkullisen värisiä - näistähän voisi taikoa vaikka mitä...
torstai 12. maaliskuuta 2009
kolmas kymmen
Tätä ensimmäistä ei lasketa mukaan, mutta esittelyssä on "tuote", jota ilman en kerta kaikkiaan tule toimeen: kynsiviila. Sellainen minulla on sekä lompakossa että meikkipussissa ja vielä usein jossain muuallakin mukana. Sillä jos kynsiini tulee jokin repeämä, riiska tai vastaava, nypin sitä varmasti niin kauan, että kynsi repeää tai lohkeaa tai riiska irtoaa ja repimisjäljet kynsissä eivät ole kivoja.
nsimmäinen varsinainen tuote on Nivea soft ihovoide, joka on oikea huipputuote sekä kasvoille että vartalolle. Minä olen käyttänyt tätä erityisesti flunssa-aikaan "nenärasvana", kun pikkuinen nessukkani kuivuu niistämisestä, mutta se soveltuu todella hyvin myös kasvo- ja vartalovoiteeksi.
Toinen tuote on erilaisissa kynsijutuissa jo useampaan kertaan esitelty Yves Rocherin Rose Givré korallinvärinen kynsilakka. Se on nyt sitten yksinkertaisesti loppu, ei enää pisaraakaan jäljellä ;-)
Kolmantena kohteena esittelen tyhjätyn hajuvesipullon, tuoksu Yves Rocherin muinaista Magnoliaa. Minulla ei ole mitään käsitystä, koska ko. pullo on kaapppiini tullut, mutta löysin sen viime syksynä ja päätin testata. Tuoksu oli edelleen ok - voidaanko siis todeta, että silloin joskus tuoksutkin tehtiin kestämään. Osasyynä saattaa tietenkin olla pullo, joka on paksua valkoista lasia/posliinia eikä päästä valoa läpi kuten kirkkaat pullot. Vaikka tämä on niitä menneen ajan teiniritsatuoksuja en voi silti mitään sille, että pidän siitä. Se on riittävän kukkainen ja keveä toimiakseen työtuoksuna. Kun tämä nyt on loppu, palaan takaisin kuusamaan. Mitä sen jälkeen, en vielä osaa sanoa.
Oriflamen Aloe silmänympärysgeelikin tuli tiensä päähän. Tämä on taas niitä tuotteita, joista en oikein osaa sanoa mitään. En juuri ole aikaisemmin silmänympärysvoiteita käyttänyt - olisi varmaan pitänyt ja pitäisi, mutta kun en vaan osaa... Tämä tuote oli sellainen hivenen tahmean sorttinen, enkä huomannut mainittavaa eroa - niinä aamuina, kun silmäpussit loistivat, ne loistivat ihan urakalla, eikä ollut väliä oliko voidetta vai ei. Tässä siis neljäs poistotuote.
Viidentenä on vuorossta Latherin pergamotin tuoksuinen vartalovoide - tässä oli sitä jotakin. Aivan ihana tuote, mielyttävä koostumus ja herkullinen tuoksu, imeytyi tehokkasti eikä tahmannut. Suorastaan itkettää, että tämä loppui. Juu... Kyllä tämä on sitä samaa sarjaa kuin ne muutkin wieniläisestä loistohotellista nyysimäni Latherin tuotteet ja harkitsen edelleen niiden tilaamista itselleni- vaikka ovatkin räävittömän hintaisia.
Yleensä kehun estoitta markettikosmetiikkaa verrattuna noihin kalliisiin merkkeihin, sillä yleensä markettitavarat ovat hinta-laatusuhteeltaan parempia kuin kalliit luksusmerkit. Tässä kuitenkin poikkeus joka vahvistaa säännön, Anytime on yleensä ollut kohtuuhintainen ja hyvälaatuinen ja kaikista aiemmin käyttämistäni tuotteista olen pitänyt. Tässä kuitenkin sitten se poikkeus: Come on love- meikkipuuteri. Olen tottunut, että meikkipuuterit ovat pehmeitä ja helposti levittäytyviä ja kohtuullisesti peittäviä. Tämä sen sijaan oli mielestäni kova, hankala saada irti napista ja levittymään kunnolla, lisäksi se jätti iholle kuivattavan peittävän kuoren, jonka alta kiilto pulpahti esiin parissa tunnissa. Ehkä olisi pitänyt käyttää kostutettua sientä, jolla tulos olisi tuoteselosteen mukaan peittävämpi, mutta jotenkin siinä tilanteessa tulee vain sellainen epähygieeninen olo ja sitä paitsi aiemmat meikkipuuterini ovat peittäneet ilman kostutustakkin. Tässä siis kuudes poisto, joka ei pääse uudelleenhankintalistalleni:
Seitsemäs poisto on ensimmäinen niistä hankkimistani kahdeksasta kulmakynästä. Kynä on Rimmelin kulmakynä, sävy Hazel, joka on ehkä hivenen liian punertava minun makuuni, koska minä rakastan harmaan ruskeita "taupe"-sävyjä tai puhdasta tummaa ruskeaa kulmakynissä, mutta kyllähän tätä paremman puutteessa käyttää. Täten on siis alustavasti todistettu, että käytän noin 1,5cm kulmakynää kuukaudessa. Jos kynää ei ollut paljon jäljellä aloittaessani, niin vielä vähemmän sitä jäi jäljelle. Mielestäni tätä voi jo kutsua loppuun käyttämiseksi, kynän kokonaispituus noin 1,5cm.
Kahdeksantena poistona on jotain pientä ja suloista. Kyllästyin sitten kuitenkin kuusamaan ja päätin vaihtaa välillä tuoksua. Tämä näyteputkilo piti sisällään Avonin Pur blanca tuoksun tuoksunäytettä noin 2ml. Se oli kieltämättä ihan kivaa vaihtelua - tosin en edelleenkään ole ihan varma ostaisinko tätä 100ml pullon joka päiväiseen käyttöön. Niin paljon se ei nenääni mielyttänyt, mutta joku pienempi 30 ml pullo voisi mennä välihajuvetenä. Tuoksu oli hivenen makeahko siitä tuo epäröinti, mutta ei kuitenkaan liian imelä eli sellainen 8+ arvosanan tuoksu.
Yhdeksäntenä tyhjeni Riosta mukaan nappaamani Ipanema plazan suihkugeelipullo. Jälleen tällainen iiiiiihana minipullo, tilavuus 30ml ja kullanvärinen korkki ja kaikkea. Sisältö oli sellaista normaalia peruskamaa, josta ei ole hyvää eikä pahaa sanottavaa, toimii ja täyttää tehtävänsä, mutta kaunista pulloa lukuunottamatta ei mitään ihmeellistä extraa.
Tämän sarjan viimeisenä onkin sitten taas "jalkavoide", jalkani ovat viimeaikoina tuoksuneet omituisen hyvälle, sillä niitä on rasvattu Yves Rocherin sireenin tuoksuisella vartalovoiteella. Olen ensimmäisenä itse sanomassa, että inhoan tuoksujen kakofoniaa, jossa dödö haisee yhdelle, rasva toiselle, hajuvesi kolmannelle ja lisäksi samaan syssyyn tulee pari kolme erilaista lemua tukkatuotteista. Olen vakaasti sillä linjalla, että jos jotain tuoksuja käyttää, niin voisi yrittää valita samansarjan dödön, vartalovoiteen ja hajuveden eikä kaikkia eri sarjasta. Jos kaikkia ei ole samaa sarjaa kannattaa miettiä, voisiko jotain jättää kenties käyttämättä juuri sillä kertaa... Anteeksi lipsuin aiheesta, olen siis rasvannut jalkojani vain iltaisin, jotta vain rakas mieheni ja oma nenäni joutuvat kärsimään tuoksusta. Tosin sireeni on yksi lempituoksujani, joten en pidä sitä kärsimyksenä, mutta pyrin minimoimaan tuoksukoktailini töissä ollessani. Tässä siis tyhjä jokapaikanrasvapullo - tämän postauksen kymmenes poisto.
Tähänkin kymmenen sarjaan meni noin kuukausi, katsotaan irtoaako neljäskin kymmenen tyhjän pullon sarja kuukaudessa.
nsimmäinen varsinainen tuote on Nivea soft ihovoide, joka on oikea huipputuote sekä kasvoille että vartalolle. Minä olen käyttänyt tätä erityisesti flunssa-aikaan "nenärasvana", kun pikkuinen nessukkani kuivuu niistämisestä, mutta se soveltuu todella hyvin myös kasvo- ja vartalovoiteeksi.
Toinen tuote on erilaisissa kynsijutuissa jo useampaan kertaan esitelty Yves Rocherin Rose Givré korallinvärinen kynsilakka. Se on nyt sitten yksinkertaisesti loppu, ei enää pisaraakaan jäljellä ;-)
Kolmantena kohteena esittelen tyhjätyn hajuvesipullon, tuoksu Yves Rocherin muinaista Magnoliaa. Minulla ei ole mitään käsitystä, koska ko. pullo on kaapppiini tullut, mutta löysin sen viime syksynä ja päätin testata. Tuoksu oli edelleen ok - voidaanko siis todeta, että silloin joskus tuoksutkin tehtiin kestämään. Osasyynä saattaa tietenkin olla pullo, joka on paksua valkoista lasia/posliinia eikä päästä valoa läpi kuten kirkkaat pullot. Vaikka tämä on niitä menneen ajan teiniritsatuoksuja en voi silti mitään sille, että pidän siitä. Se on riittävän kukkainen ja keveä toimiakseen työtuoksuna. Kun tämä nyt on loppu, palaan takaisin kuusamaan. Mitä sen jälkeen, en vielä osaa sanoa.
Oriflamen Aloe silmänympärysgeelikin tuli tiensä päähän. Tämä on taas niitä tuotteita, joista en oikein osaa sanoa mitään. En juuri ole aikaisemmin silmänympärysvoiteita käyttänyt - olisi varmaan pitänyt ja pitäisi, mutta kun en vaan osaa... Tämä tuote oli sellainen hivenen tahmean sorttinen, enkä huomannut mainittavaa eroa - niinä aamuina, kun silmäpussit loistivat, ne loistivat ihan urakalla, eikä ollut väliä oliko voidetta vai ei. Tässä siis neljäs poistotuote.
Viidentenä on vuorossta Latherin pergamotin tuoksuinen vartalovoide - tässä oli sitä jotakin. Aivan ihana tuote, mielyttävä koostumus ja herkullinen tuoksu, imeytyi tehokkasti eikä tahmannut. Suorastaan itkettää, että tämä loppui. Juu... Kyllä tämä on sitä samaa sarjaa kuin ne muutkin wieniläisestä loistohotellista nyysimäni Latherin tuotteet ja harkitsen edelleen niiden tilaamista itselleni- vaikka ovatkin räävittömän hintaisia.
Yleensä kehun estoitta markettikosmetiikkaa verrattuna noihin kalliisiin merkkeihin, sillä yleensä markettitavarat ovat hinta-laatusuhteeltaan parempia kuin kalliit luksusmerkit. Tässä kuitenkin poikkeus joka vahvistaa säännön, Anytime on yleensä ollut kohtuuhintainen ja hyvälaatuinen ja kaikista aiemmin käyttämistäni tuotteista olen pitänyt. Tässä kuitenkin sitten se poikkeus: Come on love- meikkipuuteri. Olen tottunut, että meikkipuuterit ovat pehmeitä ja helposti levittäytyviä ja kohtuullisesti peittäviä. Tämä sen sijaan oli mielestäni kova, hankala saada irti napista ja levittymään kunnolla, lisäksi se jätti iholle kuivattavan peittävän kuoren, jonka alta kiilto pulpahti esiin parissa tunnissa. Ehkä olisi pitänyt käyttää kostutettua sientä, jolla tulos olisi tuoteselosteen mukaan peittävämpi, mutta jotenkin siinä tilanteessa tulee vain sellainen epähygieeninen olo ja sitä paitsi aiemmat meikkipuuterini ovat peittäneet ilman kostutustakkin. Tässä siis kuudes poisto, joka ei pääse uudelleenhankintalistalleni:
Seitsemäs poisto on ensimmäinen niistä hankkimistani kahdeksasta kulmakynästä. Kynä on Rimmelin kulmakynä, sävy Hazel, joka on ehkä hivenen liian punertava minun makuuni, koska minä rakastan harmaan ruskeita "taupe"-sävyjä tai puhdasta tummaa ruskeaa kulmakynissä, mutta kyllähän tätä paremman puutteessa käyttää. Täten on siis alustavasti todistettu, että käytän noin 1,5cm kulmakynää kuukaudessa. Jos kynää ei ollut paljon jäljellä aloittaessani, niin vielä vähemmän sitä jäi jäljelle. Mielestäni tätä voi jo kutsua loppuun käyttämiseksi, kynän kokonaispituus noin 1,5cm.
Kahdeksantena poistona on jotain pientä ja suloista. Kyllästyin sitten kuitenkin kuusamaan ja päätin vaihtaa välillä tuoksua. Tämä näyteputkilo piti sisällään Avonin Pur blanca tuoksun tuoksunäytettä noin 2ml. Se oli kieltämättä ihan kivaa vaihtelua - tosin en edelleenkään ole ihan varma ostaisinko tätä 100ml pullon joka päiväiseen käyttöön. Niin paljon se ei nenääni mielyttänyt, mutta joku pienempi 30 ml pullo voisi mennä välihajuvetenä. Tuoksu oli hivenen makeahko siitä tuo epäröinti, mutta ei kuitenkaan liian imelä eli sellainen 8+ arvosanan tuoksu.
Yhdeksäntenä tyhjeni Riosta mukaan nappaamani Ipanema plazan suihkugeelipullo. Jälleen tällainen iiiiiihana minipullo, tilavuus 30ml ja kullanvärinen korkki ja kaikkea. Sisältö oli sellaista normaalia peruskamaa, josta ei ole hyvää eikä pahaa sanottavaa, toimii ja täyttää tehtävänsä, mutta kaunista pulloa lukuunottamatta ei mitään ihmeellistä extraa.
Tämän sarjan viimeisenä onkin sitten taas "jalkavoide", jalkani ovat viimeaikoina tuoksuneet omituisen hyvälle, sillä niitä on rasvattu Yves Rocherin sireenin tuoksuisella vartalovoiteella. Olen ensimmäisenä itse sanomassa, että inhoan tuoksujen kakofoniaa, jossa dödö haisee yhdelle, rasva toiselle, hajuvesi kolmannelle ja lisäksi samaan syssyyn tulee pari kolme erilaista lemua tukkatuotteista. Olen vakaasti sillä linjalla, että jos jotain tuoksuja käyttää, niin voisi yrittää valita samansarjan dödön, vartalovoiteen ja hajuveden eikä kaikkia eri sarjasta. Jos kaikkia ei ole samaa sarjaa kannattaa miettiä, voisiko jotain jättää kenties käyttämättä juuri sillä kertaa... Anteeksi lipsuin aiheesta, olen siis rasvannut jalkojani vain iltaisin, jotta vain rakas mieheni ja oma nenäni joutuvat kärsimään tuoksusta. Tosin sireeni on yksi lempituoksujani, joten en pidä sitä kärsimyksenä, mutta pyrin minimoimaan tuoksukoktailini töissä ollessani. Tässä siis tyhjä jokapaikanrasvapullo - tämän postauksen kymmenes poisto.
Tähänkin kymmenen sarjaan meni noin kuukausi, katsotaan irtoaako neljäskin kymmenen tyhjän pullon sarja kuukaudessa.
Pee-aa-es-koo-aa päivä
Mikä hirveä päivä, nyt on ihan pakko vuodattaa kaikki tänne, jotta edes vähän helpottaisi.
Ensiksikin myöhästyin töistä. No sattuuhan sitä, mutta muille - ei minulle. Tämä oli ihan oikeasti suunnilleen ensimmäinen kerta seitsemän vuoden työurani aikana, kun unohdin tarkistaa, mihin aikaan minun pitää olla töissä ja niinhän siinä sitten kävi, että aamulla viisi minuuttia ennen työajan alkamista tajusin olevani vielä kotona.
Aamun lehti jäi lukematta eli olin ihan pihalla kahvipöytäkeskusteluissa ja kun minulla yleensä on mielipide asiaan kuin asiaan, sillä luen uutiset huolella, olin ihan pihalla, kun en tiennyt, mistä muut puhuivat ja mikä kamalinta, jouduin olemaan hiljaa ;-)
Työpisteesspni oli tällä kertaa niin kylmää ja vetoista, että sain päänsäryn eli paljon, paljon lisäviihdettä päivään.
Edellä johtuvista syistä työ ei oikein maistunut, varsinkin kun sitä vielä häirittiin puhelimella tuon tuosta. Kun vielä ottaa huomioon sen, että päivän aiheena oli erään varsin vaativan asian opettelu niin, että sen voi sitten opettaa muille, niin tietää, että päivä meni persiilleen. Joudun siis uhraamaan huomisen vapaapäiväni ja opettemaan kyseiset asiat kotimme hiljaisuudessa.
Töistä päästyäni poikkesin kauppaan hakemaan lankoja, sillä vielä toissa päivänä siellä oli ihanaa mustaa tarjouslankaa kymmeniä keriä. Kun sitten olin päättänyt sukankutomishimoni riivaamana kutoa itselleni mustat pitsisukat, ei kyseistä lankaa tietenkään enää ollut. Lohdutukseksi oli sitten PAKKO ostaa tarjousirtokarkkeja, jotka hotkin matkalla kotiin, minkä jälkeen oli entistä paskempi olo.
Kuin pisteeksi ii:n päälle pudotin tuon lempparimeikkipalettini lattialle ja siinä ollut ykkösposkipunani särkyi tuuskan nuuskaksi! Ai kun kivaa! Jos tästä nyt jotain positiivista täytyy hakemalla hakea, niin onneksi punasta oli jo puolet käytetty ja muu paletti säilyi ehjänä. Lisäplussana mainittakoon että ylempi luomiväripaletti suojasi punaa myös leviämästä pitkin huushollia. Tässä siis kuvat päivän kruunusta, ensin poskipuna rikkinäisenä ja sitten paletti siivottuna. Lisäksi olin iloisesti yllättynyt siitä, ettei mikään muu paletista rikkunut (paitsi palettipohja), sillä viimeksi kun tiputin vastaavasti Anytimen upouuden luomiväripaletin se meni aivan rikki.
Lempparivärini vihreä, valkoinen ja harmaa siis säästyivät kadotukselta. Tässä siis paletti siivottuna.
Ensiksikin myöhästyin töistä. No sattuuhan sitä, mutta muille - ei minulle. Tämä oli ihan oikeasti suunnilleen ensimmäinen kerta seitsemän vuoden työurani aikana, kun unohdin tarkistaa, mihin aikaan minun pitää olla töissä ja niinhän siinä sitten kävi, että aamulla viisi minuuttia ennen työajan alkamista tajusin olevani vielä kotona.
Aamun lehti jäi lukematta eli olin ihan pihalla kahvipöytäkeskusteluissa ja kun minulla yleensä on mielipide asiaan kuin asiaan, sillä luen uutiset huolella, olin ihan pihalla, kun en tiennyt, mistä muut puhuivat ja mikä kamalinta, jouduin olemaan hiljaa ;-)
Työpisteesspni oli tällä kertaa niin kylmää ja vetoista, että sain päänsäryn eli paljon, paljon lisäviihdettä päivään.
Edellä johtuvista syistä työ ei oikein maistunut, varsinkin kun sitä vielä häirittiin puhelimella tuon tuosta. Kun vielä ottaa huomioon sen, että päivän aiheena oli erään varsin vaativan asian opettelu niin, että sen voi sitten opettaa muille, niin tietää, että päivä meni persiilleen. Joudun siis uhraamaan huomisen vapaapäiväni ja opettemaan kyseiset asiat kotimme hiljaisuudessa.
Töistä päästyäni poikkesin kauppaan hakemaan lankoja, sillä vielä toissa päivänä siellä oli ihanaa mustaa tarjouslankaa kymmeniä keriä. Kun sitten olin päättänyt sukankutomishimoni riivaamana kutoa itselleni mustat pitsisukat, ei kyseistä lankaa tietenkään enää ollut. Lohdutukseksi oli sitten PAKKO ostaa tarjousirtokarkkeja, jotka hotkin matkalla kotiin, minkä jälkeen oli entistä paskempi olo.
Kuin pisteeksi ii:n päälle pudotin tuon lempparimeikkipalettini lattialle ja siinä ollut ykkösposkipunani särkyi tuuskan nuuskaksi! Ai kun kivaa! Jos tästä nyt jotain positiivista täytyy hakemalla hakea, niin onneksi punasta oli jo puolet käytetty ja muu paletti säilyi ehjänä. Lisäplussana mainittakoon että ylempi luomiväripaletti suojasi punaa myös leviämästä pitkin huushollia. Tässä siis kuvat päivän kruunusta, ensin poskipuna rikkinäisenä ja sitten paletti siivottuna. Lisäksi olin iloisesti yllättynyt siitä, ettei mikään muu paletista rikkunut (paitsi palettipohja), sillä viimeksi kun tiputin vastaavasti Anytimen upouuden luomiväripaletin se meni aivan rikki.
Lempparivärini vihreä, valkoinen ja harmaa siis säästyivät kadotukselta. Tässä siis paletti siivottuna.
Horoskooppi
"Tapaat uuden ihmisen, joka tuo elämääsi mielyttävää jännitystä ja kaipaamaasi muutosta. Raha-asiasi kohenevat ja kauden loppupuolikolla sillä rintamalla voi olla tiedossa odottamattomia yllätyksiä."
Tämä muuten ei ole kopio minkään naistenlehden viikko/kuukausihoroskoopista, vaan ihan omaa tekstiäni, totesin näet juuri, että olisin ihan kykenevä kirjoittamaan huuhaakooppeja ihan mihin tahansa naistenlehteen, epämääräisiä viittauksia, sopivia mitään sanomattomia lupauksia uudesta ja paremmasta huomisesta ja kas, kaikille soveltuva horoskooppi on valmis. Eihän näitä valmiita tekstin pätkiä edes tarvittaisi kovin montaa, kun copy-paste systeemillä voisi vaihtaa tumman miehen vaaleaksi naiseksi jne... Parilla kymmenellä tekstillä kattaisi koko eläinradan merkkien horoskoopit kuukausittain ilmestyvässä lehdessä vuoden ajaksi, seuraavaksi vuodeksi uudet parikymmentä tekstiä ja kolmantena vuotena voisi jo taas käyttää ensimmäisiä uudelleen.
Tästä varmaan oli selkeästi pääteltävissä, että en usko horoskooppeihin, en tuossa muodossa, luonne- ja tapahoroskoopit ovat sitten ihan asia erikseen.
Jos olet joskus istunut autossa valmiina lähtemään matkalle ja huomaat, että porukan viimeinen jäsen sanoo pikaisesti käyvänsä tarkistamassa vielä kahvinkeittimen sammutuksen ja viipyy tällä matkalla noin vartin, olet varmasti törmännyt kaurisihmiseen. Sillä eihän kahvinkeittimen tarkistus yksinään kestä sitä varttia, vaan samalla kertaa kauris petaa auki jääneen sängyn, oikaisee jo ennestään suorassa olleet matot, pyyhkii puhtaan pöydän, kastelee kukkaset, huuhtelee vessan ja tarvittaessa hieraisee sitä vielä harjalla, jollei se jo valmiiksi kiillä riittävästi. Ja tekee noin miljoona pientä asiaa, jotka varmistavat, että koti jää siistiksi - siistiksi palata ja jos ei vaikka itse palaisikaan, niin ei ainakaan tarvitse häpeästä kiemurrella, kun muut menevät sinne. Tunnen tusinan verran kaurisihmisiä ja kaikki käyttäytyvät samoin, myös minä itse. Perfektionistina pyrin siihen, että kotini on siisti ja siivottu, kaapit järjestyksessä ja kaikki aina putsplank.
Näiltä osin siis kauriin luonnehoroskooppi osuu ainakin minun kohdallani oikeaan, samoin valitettavan yhtä oikeaan osuvat nuo halko silmäkulmassa laaditut terassihoroskoopit ja kippisskoopit, joiden mukaan kaurista ei juuri terassilla tai baareissa näy ja syykin on ilmiselvä - kun se on taas kerran töissä, joko töissä, harrastetöissä tai ylitöissä... Ja sitä paitsi kaurisihminen ei näe moisessa mitään järkeä, siihenhän vaan kuluu aikaa (jonka voisi viettää vaikka töissä) ja hirmuisesti rahaa, jos on pakko ryystää viinaa, niin sen voi sitten tehdä kotona - hakee alkosta pullon ja sekoittelee juomat itse. Sitä paitsi kotona ryypätessä säästää taksimatkakulutkin ;-) siis kaiken muun ohella kauris on nuuka ja nulju, juu... pakko myöntää niin olen!
Työnantajalle kauris on hyvä ja huono työntekijä, hyvä siksi että on maanisuuteen asti perfektionisti ja tekee varmasti omansa ja parin muunkin työt, mutta kauris on myös vallanhaluinen ja pahantahtoinen ja se tekee hänestä ongelmallisen. Tosin kauris ei ikinä puukota ketään selkään, miksi kiertää taakse, kun voi löydä edestä päinkin...
Toisaalta kauris on äärettömyyteen saakka lojaali, jos kauris on sitä mieltä, että jokin ihminen on hänen ystävyytensä ansainnut, niin kauriista ei pääse eroon, vaikka miten haluaisi. Tai voi tietenkin koittaa vanhaa temppua kuten kaivoon tiputtamista tai kellariin lukitsemista, niillä saattaa olla hidastava vaikutus...
Nyt lähden tarkistamaan, ettei vain kukaan ole töissä vallannut työpöytääni ja pohtimaan miten saisin vallattua mapeilleni vielä yhden puolen neliötä lisätilaa ;)
Tämä muuten ei ole kopio minkään naistenlehden viikko/kuukausihoroskoopista, vaan ihan omaa tekstiäni, totesin näet juuri, että olisin ihan kykenevä kirjoittamaan huuhaakooppeja ihan mihin tahansa naistenlehteen, epämääräisiä viittauksia, sopivia mitään sanomattomia lupauksia uudesta ja paremmasta huomisesta ja kas, kaikille soveltuva horoskooppi on valmis. Eihän näitä valmiita tekstin pätkiä edes tarvittaisi kovin montaa, kun copy-paste systeemillä voisi vaihtaa tumman miehen vaaleaksi naiseksi jne... Parilla kymmenellä tekstillä kattaisi koko eläinradan merkkien horoskoopit kuukausittain ilmestyvässä lehdessä vuoden ajaksi, seuraavaksi vuodeksi uudet parikymmentä tekstiä ja kolmantena vuotena voisi jo taas käyttää ensimmäisiä uudelleen.
Tästä varmaan oli selkeästi pääteltävissä, että en usko horoskooppeihin, en tuossa muodossa, luonne- ja tapahoroskoopit ovat sitten ihan asia erikseen.
Jos olet joskus istunut autossa valmiina lähtemään matkalle ja huomaat, että porukan viimeinen jäsen sanoo pikaisesti käyvänsä tarkistamassa vielä kahvinkeittimen sammutuksen ja viipyy tällä matkalla noin vartin, olet varmasti törmännyt kaurisihmiseen. Sillä eihän kahvinkeittimen tarkistus yksinään kestä sitä varttia, vaan samalla kertaa kauris petaa auki jääneen sängyn, oikaisee jo ennestään suorassa olleet matot, pyyhkii puhtaan pöydän, kastelee kukkaset, huuhtelee vessan ja tarvittaessa hieraisee sitä vielä harjalla, jollei se jo valmiiksi kiillä riittävästi. Ja tekee noin miljoona pientä asiaa, jotka varmistavat, että koti jää siistiksi - siistiksi palata ja jos ei vaikka itse palaisikaan, niin ei ainakaan tarvitse häpeästä kiemurrella, kun muut menevät sinne. Tunnen tusinan verran kaurisihmisiä ja kaikki käyttäytyvät samoin, myös minä itse. Perfektionistina pyrin siihen, että kotini on siisti ja siivottu, kaapit järjestyksessä ja kaikki aina putsplank.
Näiltä osin siis kauriin luonnehoroskooppi osuu ainakin minun kohdallani oikeaan, samoin valitettavan yhtä oikeaan osuvat nuo halko silmäkulmassa laaditut terassihoroskoopit ja kippisskoopit, joiden mukaan kaurista ei juuri terassilla tai baareissa näy ja syykin on ilmiselvä - kun se on taas kerran töissä, joko töissä, harrastetöissä tai ylitöissä... Ja sitä paitsi kaurisihminen ei näe moisessa mitään järkeä, siihenhän vaan kuluu aikaa (jonka voisi viettää vaikka töissä) ja hirmuisesti rahaa, jos on pakko ryystää viinaa, niin sen voi sitten tehdä kotona - hakee alkosta pullon ja sekoittelee juomat itse. Sitä paitsi kotona ryypätessä säästää taksimatkakulutkin ;-) siis kaiken muun ohella kauris on nuuka ja nulju, juu... pakko myöntää niin olen!
Työnantajalle kauris on hyvä ja huono työntekijä, hyvä siksi että on maanisuuteen asti perfektionisti ja tekee varmasti omansa ja parin muunkin työt, mutta kauris on myös vallanhaluinen ja pahantahtoinen ja se tekee hänestä ongelmallisen. Tosin kauris ei ikinä puukota ketään selkään, miksi kiertää taakse, kun voi löydä edestä päinkin...
Toisaalta kauris on äärettömyyteen saakka lojaali, jos kauris on sitä mieltä, että jokin ihminen on hänen ystävyytensä ansainnut, niin kauriista ei pääse eroon, vaikka miten haluaisi. Tai voi tietenkin koittaa vanhaa temppua kuten kaivoon tiputtamista tai kellariin lukitsemista, niillä saattaa olla hidastava vaikutus...
Nyt lähden tarkistamaan, ettei vain kukaan ole töissä vallannut työpöytääni ja pohtimaan miten saisin vallattua mapeilleni vielä yhden puolen neliötä lisätilaa ;)
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Kissamaista menoa
Olen valitettavan karvas eläinihminen, mikä tarkoittaa suomennettuna sitä, että en erityisesti lämpiä ajatukselle, että oma huushollini olisi täynnä kaiken maailman karvakasoja. Pidän koirista ja erityisesti kissoista, kaikkein eniten possuista, hevosista ja aaseista, mutta mitään sellaista en haluaisi täyspäiväiseksi asukkaaksi omaan kotiini. Olen sitä mieltä, että minä vastaan itse hyvin sekä karvojen tiputtelusta että naapureiden haukkumisesta ja tarvittaessa osaan vielä kaivella menneitäkin eli enköhän ole ihan hyvä koiran korvike, kun vielä opettelen kuolaamaan ja tuijottamaan anovasti...
Oikein tiukassa paikassa, jos jotain olisi pakko ottaa, voisin harkita akvaariota tai kilpikonnaa, mutta niitäkin pitkin hampain.
Se, mitä erityisesti inhoan, ovat karvattomat kissat ja koirat ja sellaiset kissat, joilla on viisi numeroa liian iso nahka. Kissalle se ei sovi, mutta Sharpei- koira on ihana ;-) Kissojen top listalle ovat toistaseksi päässeet vain ne yksilöt, jotka ovat runsaskarvaisia ja reilunkokoisia. Liekö siis ihme, että ragdollit, maine coonit ja norjalaiset metsäkissat (mielellään tukevaan kuntoon syötettyinä) ovat suosikkejani. Nyt kuitenkin löytyi sellainen otus, jonka ihan oikeasti olisin valmis ottamaan kotiini ja hyysäämään vaikka loppuelämäni ja tämä - yllätys yllätys - ei ole mikään noista edellä mainituista, se ei myöskään ole se pitkäkarvainen oranssinvärinen ja sinisilmäinen persialainen, jolla olen sekä vanhempiani että puolisoani kiusannut tuskastumiseen asti (sellaisen kissan olisin tosiaan halunnut). Vaan kyseessä on Ugly bat boy - jenkkiläinen maailman maineeseen päätynyt entinen kulkukissa.
Lisää tietoa Ugly Bay Boysta löydät täältä. Tässä vielä kuva varmemmaksi vakuudeksi, eikö olekin ihana????
Ko. kissasta löytyy muuten useampi video-pätkä youtubesta eli sieltä voi sitten katsoa lisää, en jaksa linkittää videoita tähän ;-)
Oikein tiukassa paikassa, jos jotain olisi pakko ottaa, voisin harkita akvaariota tai kilpikonnaa, mutta niitäkin pitkin hampain.
Se, mitä erityisesti inhoan, ovat karvattomat kissat ja koirat ja sellaiset kissat, joilla on viisi numeroa liian iso nahka. Kissalle se ei sovi, mutta Sharpei- koira on ihana ;-) Kissojen top listalle ovat toistaseksi päässeet vain ne yksilöt, jotka ovat runsaskarvaisia ja reilunkokoisia. Liekö siis ihme, että ragdollit, maine coonit ja norjalaiset metsäkissat (mielellään tukevaan kuntoon syötettyinä) ovat suosikkejani. Nyt kuitenkin löytyi sellainen otus, jonka ihan oikeasti olisin valmis ottamaan kotiini ja hyysäämään vaikka loppuelämäni ja tämä - yllätys yllätys - ei ole mikään noista edellä mainituista, se ei myöskään ole se pitkäkarvainen oranssinvärinen ja sinisilmäinen persialainen, jolla olen sekä vanhempiani että puolisoani kiusannut tuskastumiseen asti (sellaisen kissan olisin tosiaan halunnut). Vaan kyseessä on Ugly bat boy - jenkkiläinen maailman maineeseen päätynyt entinen kulkukissa.
Lisää tietoa Ugly Bay Boysta löydät täältä. Tässä vielä kuva varmemmaksi vakuudeksi, eikö olekin ihana????
Ko. kissasta löytyy muuten useampi video-pätkä youtubesta eli sieltä voi sitten katsoa lisää, en jaksa linkittää videoita tähän ;-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
