Uskollinen ystävä

On vihdoin tullut aika esitellä eräs "uskollinen ystävä", joka on ollut tukeni ja turvani monessa paikassa, niin hyvinä kuin pahoina hetkinä. Kyseessä on mikäpä muukaan kuin rakas monitoimimeikkipalettini, joka on kulkenut kanssani niin arkena, työmatkoilla kuin Brasilian lomallakin. Valitettavasti se taitaa vaan loppua ennen kuin pääsemme sinne uudestaan.

Kyllä, tämä meikkipaletti oli koko Brasilian matkan meikkieni perusta:
Tuon meikkipaletin lisäksi minulla oli matkassa vain yksi huultenrajauskynä, sellainen epämääräisen sävyinen, joka sopi kaikkiin paletin huulipuniin, kulmakynä, tavallinen puuteri ja ripsiväri sekä nestemäinen rajaustussi. Ei mitään muuta - paitsi huulirasva ja kaksi lisäsivellintä. Eli melkoisen pienellä meikkivarannolla oltiin liikenteessä.

Tuo paletti on kyllä siitä ihana, että siitä saa yhdistelemällä aikaan melkein millaisen meikin vain, ja kuten kuvasta näkyy sitä on ahkerasti käytetty. Alimman tason puuterit loppuivat jo hyvä tovi sitten - siellä oli tavallinen "väritön" translucent puuteri ja aika erikoinen "english rose" puuteri, joista jälkimmäinen ei oikein ollut makuuni. Siinä puuteripohja on hyvin hyvin vaalea (lähes valkoinen) ja seassa on hiven punaisia/pinkkejä hippuja, joiden pitäisi antaa "väri" kasvoille. Uskon, että se nimensä mukaan sopii hyvin vaalealle, kalvakalle iholle, minulle se ei oikein sopinut, mutta tulipa talvenkalpeus viime talvena sitten oikein tehostetusti esille.

Välikerroksessa on kaksi poskipunaa ja neljä huulipunaa. Molempia poskipunia on käytetty niin, että ovat reilusti kuopalla, taitaapa tuosta pinkimmästä jo ihan pohjakin paistaa jostain kohtaa. Huulipunista olen eniten käyttänyt tuota pinkkiä ja ruskean punaista. Pinkki ei ole lempisävyni, ja olenkin koettanut käyttää sitä pois aina sellaisissa yhteyksissä kun mahdollista. Ruskean punainen taas on ehdoton lempparini ja siksi kulunut. Kullanväristä on käytetty vain tehosteena, yksinään se saa minut näyttämään sairaalta ja tummempi viininpunainen sävy on niin voimakas, että se sopii parhaiten iltakäyttöön. Koska minulla on niin kovin runsaasti iltamenoja, selittyy sen kulumattomuus sillä.

Päälimmäisen kerroksen kymmenestä luomiväristä kolme on ihan loppu, neljännestä paistaa pohja ja kolme on lähes käyttämättömiä. Loppuneet värit olivat vaalea kullanruskea (käytin sitä poskipunana), vaalea roosan punainen (tämänkin käytin poskipunana) ja kerman keltainen beige, jonka sävyä on hyvin vaikea kuvailla, sillä se on kuin todella tumma luonnonvalkoinen tai hyvin, hyvin vaalea keltaiseen taitettu beige, vähän ehkä keltaisen hiekan sävyinen. Ne värit, joihin en juuri ole koskenut ovat kaksi erilaista ruskeaa ja kirkkaan sininen, ruskeat olen testannyt sekä silmiin että poskille ja aikomukseni on käyttää ne poskipuniksi sitten kun oikeat poskipunat paletista loppuvat. Sinistä olen koittanut rajauksena märällä siveltimellä ja luomivärinä kuivalla enkä vaan keksi, mitä minun pitäisi tehdä, jotta saisin sen sopimaan itselleni (tiedän, pitäisi hankkia siniset tai harmaat piilolinssit...), poskipunaksi en sentään ole kokeillut - voisi olla aika näky.

Tummista väreistä eniten käytetty on, yllätys yllätys, tumma kimaltava metsänvihreä, joka on lempisävyni tässä paletissa. Sen takia koko paletin aikanaan ostin ja yllättävän riittoisa tuo vihreä nappi on ollut, sillä siitä on edelleenkin noin puolet jäljellä. Vaaleista väreistä olen tuon kermabeigen loputtua käyttänyt vuorotellen luonnonvalkoista, joka on luomilla melkein valkoinen, ja hopean hohtavaa harmaata tuon tummanvihreän kanssa. Yleensä harmaat ovat yök-listallani ainakin silloin kun kyse on luomiväreistä, mutta tuo sävy on toiminut yllättävän hyvin. Pitää varmaan alkaa perumaan puheitaan suomalaisnaisten ikuisesta siniharmaasta luomiväristä, jota minä en koskaan osta. Lähes yhtä vähäisellä käytöllä kuin sininen on myös ollut tummanvioletti väri. Hassua, koska violetin pitäsi olla vihreä silmäisen paras luomivärivalinta ja minä en vaan saa siihen mitään makua. En kerta kaikkiaan osaa tehdä violetilla värillä meikkiä niin, että näyttäisin joltain muulta kuin "Marjaanan haamulta", joka kalpeana kolkuttaa ovella.

Nyt itse asiassa jo kipuilen sitä asaa, että heitänkö koko paletin menemään kun nuo hyvät värit loppuvat vai yritänkö epätoivoisesti keksiä jotain mihin tuon sinisen ja violetin voisi sekoittaa...Onneksi noita hyviä värejä on vielä runsaasti jäljellä eli kyllä tämän paletin kanssa ainakin kesään mennään ellei pidemmällekin.