Rättikiharat

"Muistattekos Vesivehmaan jenkaa pojat vielä?" Samalta ajalta kuin tuo ihanainen jenkka ja vanha kunon tanssilavakulttuuri on peräisin myös viimeisin kokeiluni: rättikiharat.

Kuuntelin joskus, miten kaksi vanhempaa naista muisteli aikaa ennen sähkökihartimia ja lämpörullia. Siinä käytiin läpi hellan pesässä kuumennettavat piippausraudat ja rättikiharat, taisi noilla kihroilla olla monta muutakin nimeä, mutta tuo jäi mieleeni.

Kun tässä sitten päivänä muutamana silppusin vanhaa lakanaa poppanakuteiksi, päätin samalla leikata itselleni muutaman kihararätin ja kokeilla. Eilen hiuksia pestessä sain sitten päähäni, että nyt on se aika kun kiharat punnitaan. Tulos on....todellakin kihara.

Miten se sitten käytännössä tapahtuu? Noita kiharoita varten tarvitaan epälukuinen määrä noin 30x15-20cm kokoisia puuvillakangaspaloja, vanha, ohut ja paljon pesty lakanakangas on tähän tarkoitukseen paras mahdollinen. Kangaspalasia pitää olla yhtä paljon kuin aikoo kihoroita tehdä, koska niitä tarvitaan yksi per rullaus. Rullauksen toteuttamiseen on kaksi tapaa. Fiinimpi, johon tarvitaan suhteellisen leveitä kangassuikaleita, menee niin, että ensin laitetaan hiustupsu kahtia taitetun kankaan väliin ja sitten aletaan kiertää ensin kangasta, jonka sisällä hiukset ovat ja sitten pelkää hiusta kangaspaketin ympärille. Kun on päästy päänahkaan asti, sitaistaan rätin päät yksinkertaiseen solmuun, jotta se pysyy hiuksissa kiinni. Tämä vaatii jonkin verran sorminäppäryyttä, että saa hiukset pysymään tuolla sisällä, mutta lopputulos on sileämpi. Helpompi tapa on vain kietaista hiukset mytätyn kankaan ympärille ja kiertää siitä. Toimivat siis hyvin samalla lailla kuin nykyaikaiset pitkät papiljotit tai kiharapatukat tai miksi niitä sitten sanotaankaan.

Lopputuloksena aikakin minulla oli tosi napakat ja kuitenkin ilmavat kiharat. Ja nukkumismukavuus aivan eri luokkaa kuin noilla patukoilla - omistan sellaiset lämmitettävät sähköpatukat ja niiden kanssa saan niskani ja pääni aina kipeäksi. Omistan myös superloniset pehmeät patukat, jotka kiinnitetään lenkuiksi tarranauhoilla. Niistä olen saanut kauhuni pitkien hiusten aikaan. Menin joskus kiertämään ne kaikki kuusi päähäni ja nukuin niiden kanssa yön. Nukkumista ne eivät haitanneet, mutta aamulla tarvittiin saksia, että ne saatiin hiuksista irti. Sen jälkeen päätin, että ei niitä enää milloinkaan pitkiin hiuksiin.

Jatkossa aion käyttää tätä perinteistä rättitekniikkaa enemmänkin, tuntuu olevan toimiva: ei vaadi mitään ihmeellisiä aineita (kuten lämpösuojaa tai kampausnestettä tai...), on edullinen käyttää ja sen kanssa voi nukkua ilman, että pää ja niska tulevat kipeäksi.