On kuukauden viimeinen päivä ja ensimmäisen kulutuskuukausi raportin aika - ja se on aika karua kertomaa...
Selkeästi suurin menoerä on asuminen, joka nappasi noin puolet koko kuukauden kulutuksestani. Se mistä olen erityisen ylpeä, on se että, kosmetiikka, parturi ja vaatteet sarakkeet näyttävät puhdasta nollaa. Niillä sektoreilla olen siis onnistunut erityisen hyvin, koska en ole hankkinut tässä kuussa mitään, en turhaa enkä tarpeellista.
Ruokamenot ovat todella pienet, vain 94,09e, mutta siihen on hyvä selitys tai oikeastaan kaksikin. Ensimmäinen on se, että avustaessani äitiä pakastimen sulatuksessa, pääsin osalliseksi pakastimen sisällöstä ja niiden "apujen" avulla ruokamenot ovat pysyneet kohtuullisina. Toinen syy on samansuuntainen, sillä olen käyttänyt mahdollisimman paljon vanhoja kaappeissa olevia kuivavarastoja eli kaupasta on haettu vain ehdottoman pakollinen. Sen verran extramenoja tuossa on, että yhdelle vieraspariskunnalle hankittiin reilusti limpsaa, dippejä, sipsejä ja karkkeja yms. turhaa, jotka olisi ollut järkevää korvata vaikka vihanneksilla, mutta hankittu, mikä hankittu ja niiden mussuttaminen näkyy sitten kohta vyötäröllä.
Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että omiin karkkeihini meni 12,15e. Ja tuo koko summa on ihan liikaa. Lupaan pyrkiä parempaan ensi kuussa!
Kun tein oikein tarkan syynin kuukauden menoissa, huomasin, että sieltä löytyy useampi sellainen "pakollinen" isompi kertaerä, jotka ovat joko kerran vuodessa toistuvia tai muutoin tähän kohtaan tulleita esim. parin vuoden (jos paperinkulutuksemme pysyy tällä tasolla on todellisempi veikkaus 5 vuotta kuin kaksi vuotta) wc-paperit, äidin sairaala-aikainen puhelinlasku (joka oli noin 3x normaalin kokoinen), ammatillisen liiton jäsen maksu, yhdet silmälasit, töihin lahjakassamaksu jne. Niiden summa on reilu 185e ja kun siihen laskee vielä nuo karkit niin ollaan noin 200 eurossa. Sen kun laskee sitten tuosta kokonaiskulutuksesta pois, niin sitten oltaisiin ihan kohtuullisissa summissa. Toisaalta, tiettyjä asioita on ihan pakko ostaa, kuten nuo wc-paperit ja silmälasit (jotka nyt eivät ihan niin pakolliset ole), mutta kun sitten ostaa kerralla enemmän, niin ei aina tarvi olla muistamassa, onko paperi loppu vai ei...
Turhuuksia on oikeastaan vain kolme lottolappua, yhteensä 16,80e. Jotka kyllä mieluummin tulkitsisin sijoituksiksi kuin tuhlaukseksi, mutta kaipa se ihan rehellinen totuus on, että ne ovat paremminkin tuhlausta kuin sijoiutus, on se mahdollisuus saada voitto sen verran pieni. Toisaalta, jos se iso kala kerran osuisi kohdalle, kuittaisi se vähän enemmänkin kuin nämä lotot ;-).
Kokonaisuutena olen ihan kohtuullisen tyytyväinen tähän kuukauteen, käyn vielä laskemassa huuto.net myyntini ja toivon, että ne kattavat ebay-ostoksista tulleen visa-laskun. Jos näin on, voin huokaista helpotuksesta.
lauantai 31. tammikuuta 2009
keskiviikko 21. tammikuuta 2009
Kivaa olla suomalainen...
Tänä aamuna selailin nettiä taas toisella silmällä, toinen vakaasti kiinnittyneenä kahvimukiin, ettei vaan aarteesta läikähdä mihinkään...Päädyin pony-o:n sivuille ja ihan rehellisesti alkoi hamittaa...Miksei nettiä ollut silloin kun minä olin lapsi? Miksei silloin voinut tilata maailmalta kaikkea kivaa, mitä ei sieltä peräkylästä saanut? Miksi, oi, miksi? Niin ja se seuraava kysymys tietenkin oli: miksi rakas isänmaamme on sellainen takapajula, ettei ainakaan näistä pikkukaupungeista saa mitään kivaa?
Mikä aiheutti moisen purkauksen? No nämä Pony-o:n sivut tietenkin, jotka löytyvät täältä. Tahdon tuollaisen isoilla kirsikoilla koristellun hiuspannan ja... ja .... Sitten nuo mokomat eivät tietenkään a) ilmoita mihin toimittavat ja mikä on vähimmäisostoraja ja b) kerro, mitä tuotteet todellisuudessa maksavat, kun kaikissa on hintana vain 0 USD. Ei tämmöisiä sivuja saa tehdä!
Sen verran tässä noita sivuja selaillessani päätin, että JOS minulla joskus on pikkuinen prinsessa, niin hänen ei ainakaan tarvitse kulkea Seppälän perusponnareissa. Kyllä äiti sitten tilaa ulkomailta kaikkea kivaa lapselleen. Lue: äiti hankkii lastaan kiusatuksi, sillä siinä tapauksessa se on kuitenkin puoli askelta vallitsevaa muotia edellä ja outo lintu tai sitten kaverit ovat kateellisia ja kiusaavat sen takia. Pitäisiköhän vielä harkita asiaa??
Minua kieltämättä kutkuttaisivat aikas monen noista tuolla myynnissä olevista tavaroista, ihan vastaavia kun en ole Suomessa nähnyt (vaikka missä minä niitä näkisin, kun en käy kaupoissa). Olen huomannut senkin tässä nettiä selaillessani, että nälkä kasvaa syödessä. Enää ei tunnu kotoisan huuto.netin valikoimat miltään, kun on vähän aikaa surffannut ebayssa - vaan mitä sitten, kun sekin alkaa olla loppuun kaluttu, mitä mä sitten teen?
Mikä aiheutti moisen purkauksen? No nämä Pony-o:n sivut tietenkin, jotka löytyvät täältä. Tahdon tuollaisen isoilla kirsikoilla koristellun hiuspannan ja... ja .... Sitten nuo mokomat eivät tietenkään a) ilmoita mihin toimittavat ja mikä on vähimmäisostoraja ja b) kerro, mitä tuotteet todellisuudessa maksavat, kun kaikissa on hintana vain 0 USD. Ei tämmöisiä sivuja saa tehdä!
Sen verran tässä noita sivuja selaillessani päätin, että JOS minulla joskus on pikkuinen prinsessa, niin hänen ei ainakaan tarvitse kulkea Seppälän perusponnareissa. Kyllä äiti sitten tilaa ulkomailta kaikkea kivaa lapselleen. Lue: äiti hankkii lastaan kiusatuksi, sillä siinä tapauksessa se on kuitenkin puoli askelta vallitsevaa muotia edellä ja outo lintu tai sitten kaverit ovat kateellisia ja kiusaavat sen takia. Pitäisiköhän vielä harkita asiaa??
Minua kieltämättä kutkuttaisivat aikas monen noista tuolla myynnissä olevista tavaroista, ihan vastaavia kun en ole Suomessa nähnyt (vaikka missä minä niitä näkisin, kun en käy kaupoissa). Olen huomannut senkin tässä nettiä selaillessani, että nälkä kasvaa syödessä. Enää ei tunnu kotoisan huuto.netin valikoimat miltään, kun on vähän aikaa surffannut ebayssa - vaan mitä sitten, kun sekin alkaa olla loppuun kaluttu, mitä mä sitten teen?
tiistai 20. tammikuuta 2009
Uskollinen ystävä
On vihdoin tullut aika esitellä eräs "uskollinen ystävä", joka on ollut tukeni ja turvani monessa paikassa, niin hyvinä kuin pahoina hetkinä. Kyseessä on mikäpä muukaan kuin rakas monitoimimeikkipalettini, joka on kulkenut kanssani niin arkena, työmatkoilla kuin Brasilian lomallakin. Valitettavasti se taitaa vaan loppua ennen kuin pääsemme sinne uudestaan.
Kyllä, tämä meikkipaletti oli koko Brasilian matkan meikkieni perusta:
Tuon meikkipaletin lisäksi minulla oli matkassa vain yksi huultenrajauskynä, sellainen epämääräisen sävyinen, joka sopi kaikkiin paletin huulipuniin, kulmakynä, tavallinen puuteri ja ripsiväri sekä nestemäinen rajaustussi. Ei mitään muuta - paitsi huulirasva ja kaksi lisäsivellintä. Eli melkoisen pienellä meikkivarannolla oltiin liikenteessä.
Tuo paletti on kyllä siitä ihana, että siitä saa yhdistelemällä aikaan melkein millaisen meikin vain, ja kuten kuvasta näkyy sitä on ahkerasti käytetty. Alimman tason puuterit loppuivat jo hyvä tovi sitten - siellä oli tavallinen "väritön" translucent puuteri ja aika erikoinen "english rose" puuteri, joista jälkimmäinen ei oikein ollut makuuni. Siinä puuteripohja on hyvin hyvin vaalea (lähes valkoinen) ja seassa on hiven punaisia/pinkkejä hippuja, joiden pitäisi antaa "väri" kasvoille. Uskon, että se nimensä mukaan sopii hyvin vaalealle, kalvakalle iholle, minulle se ei oikein sopinut, mutta tulipa talvenkalpeus viime talvena sitten oikein tehostetusti esille.
Välikerroksessa on kaksi poskipunaa ja neljä huulipunaa. Molempia poskipunia on käytetty niin, että ovat reilusti kuopalla, taitaapa tuosta pinkimmästä jo ihan pohjakin paistaa jostain kohtaa. Huulipunista olen eniten käyttänyt tuota pinkkiä ja ruskean punaista. Pinkki ei ole lempisävyni, ja olenkin koettanut käyttää sitä pois aina sellaisissa yhteyksissä kun mahdollista. Ruskean punainen taas on ehdoton lempparini ja siksi kulunut. Kullanväristä on käytetty vain tehosteena, yksinään se saa minut näyttämään sairaalta ja tummempi viininpunainen sävy on niin voimakas, että se sopii parhaiten iltakäyttöön. Koska minulla on niin kovin runsaasti iltamenoja, selittyy sen kulumattomuus sillä.
Päälimmäisen kerroksen kymmenestä luomiväristä kolme on ihan loppu, neljännestä paistaa pohja ja kolme on lähes käyttämättömiä. Loppuneet värit olivat vaalea kullanruskea (käytin sitä poskipunana), vaalea roosan punainen (tämänkin käytin poskipunana) ja kerman keltainen beige, jonka sävyä on hyvin vaikea kuvailla, sillä se on kuin todella tumma luonnonvalkoinen tai hyvin, hyvin vaalea keltaiseen taitettu beige, vähän ehkä keltaisen hiekan sävyinen. Ne värit, joihin en juuri ole koskenut ovat kaksi erilaista ruskeaa ja kirkkaan sininen, ruskeat olen testannyt sekä silmiin että poskille ja aikomukseni on käyttää ne poskipuniksi sitten kun oikeat poskipunat paletista loppuvat. Sinistä olen koittanut rajauksena märällä siveltimellä ja luomivärinä kuivalla enkä vaan keksi, mitä minun pitäisi tehdä, jotta saisin sen sopimaan itselleni (tiedän, pitäisi hankkia siniset tai harmaat piilolinssit...), poskipunaksi en sentään ole kokeillut - voisi olla aika näky.
Tummista väreistä eniten käytetty on, yllätys yllätys, tumma kimaltava metsänvihreä, joka on lempisävyni tässä paletissa. Sen takia koko paletin aikanaan ostin ja yllättävän riittoisa tuo vihreä nappi on ollut, sillä siitä on edelleenkin noin puolet jäljellä. Vaaleista väreistä olen tuon kermabeigen loputtua käyttänyt vuorotellen luonnonvalkoista, joka on luomilla melkein valkoinen, ja hopean hohtavaa harmaata tuon tummanvihreän kanssa. Yleensä harmaat ovat yök-listallani ainakin silloin kun kyse on luomiväreistä, mutta tuo sävy on toiminut yllättävän hyvin. Pitää varmaan alkaa perumaan puheitaan suomalaisnaisten ikuisesta siniharmaasta luomiväristä, jota minä en koskaan osta. Lähes yhtä vähäisellä käytöllä kuin sininen on myös ollut tummanvioletti väri. Hassua, koska violetin pitäsi olla vihreä silmäisen paras luomivärivalinta ja minä en vaan saa siihen mitään makua. En kerta kaikkiaan osaa tehdä violetilla värillä meikkiä niin, että näyttäisin joltain muulta kuin "Marjaanan haamulta", joka kalpeana kolkuttaa ovella.
Nyt itse asiassa jo kipuilen sitä asaa, että heitänkö koko paletin menemään kun nuo hyvät värit loppuvat vai yritänkö epätoivoisesti keksiä jotain mihin tuon sinisen ja violetin voisi sekoittaa...Onneksi noita hyviä värejä on vielä runsaasti jäljellä eli kyllä tämän paletin kanssa ainakin kesään mennään ellei pidemmällekin.
Kyllä, tämä meikkipaletti oli koko Brasilian matkan meikkieni perusta:
Tuon meikkipaletin lisäksi minulla oli matkassa vain yksi huultenrajauskynä, sellainen epämääräisen sävyinen, joka sopi kaikkiin paletin huulipuniin, kulmakynä, tavallinen puuteri ja ripsiväri sekä nestemäinen rajaustussi. Ei mitään muuta - paitsi huulirasva ja kaksi lisäsivellintä. Eli melkoisen pienellä meikkivarannolla oltiin liikenteessä.Tuo paletti on kyllä siitä ihana, että siitä saa yhdistelemällä aikaan melkein millaisen meikin vain, ja kuten kuvasta näkyy sitä on ahkerasti käytetty. Alimman tason puuterit loppuivat jo hyvä tovi sitten - siellä oli tavallinen "väritön" translucent puuteri ja aika erikoinen "english rose" puuteri, joista jälkimmäinen ei oikein ollut makuuni. Siinä puuteripohja on hyvin hyvin vaalea (lähes valkoinen) ja seassa on hiven punaisia/pinkkejä hippuja, joiden pitäisi antaa "väri" kasvoille. Uskon, että se nimensä mukaan sopii hyvin vaalealle, kalvakalle iholle, minulle se ei oikein sopinut, mutta tulipa talvenkalpeus viime talvena sitten oikein tehostetusti esille.
Välikerroksessa on kaksi poskipunaa ja neljä huulipunaa. Molempia poskipunia on käytetty niin, että ovat reilusti kuopalla, taitaapa tuosta pinkimmästä jo ihan pohjakin paistaa jostain kohtaa. Huulipunista olen eniten käyttänyt tuota pinkkiä ja ruskean punaista. Pinkki ei ole lempisävyni, ja olenkin koettanut käyttää sitä pois aina sellaisissa yhteyksissä kun mahdollista. Ruskean punainen taas on ehdoton lempparini ja siksi kulunut. Kullanväristä on käytetty vain tehosteena, yksinään se saa minut näyttämään sairaalta ja tummempi viininpunainen sävy on niin voimakas, että se sopii parhaiten iltakäyttöön. Koska minulla on niin kovin runsaasti iltamenoja, selittyy sen kulumattomuus sillä.
Päälimmäisen kerroksen kymmenestä luomiväristä kolme on ihan loppu, neljännestä paistaa pohja ja kolme on lähes käyttämättömiä. Loppuneet värit olivat vaalea kullanruskea (käytin sitä poskipunana), vaalea roosan punainen (tämänkin käytin poskipunana) ja kerman keltainen beige, jonka sävyä on hyvin vaikea kuvailla, sillä se on kuin todella tumma luonnonvalkoinen tai hyvin, hyvin vaalea keltaiseen taitettu beige, vähän ehkä keltaisen hiekan sävyinen. Ne värit, joihin en juuri ole koskenut ovat kaksi erilaista ruskeaa ja kirkkaan sininen, ruskeat olen testannyt sekä silmiin että poskille ja aikomukseni on käyttää ne poskipuniksi sitten kun oikeat poskipunat paletista loppuvat. Sinistä olen koittanut rajauksena märällä siveltimellä ja luomivärinä kuivalla enkä vaan keksi, mitä minun pitäisi tehdä, jotta saisin sen sopimaan itselleni (tiedän, pitäisi hankkia siniset tai harmaat piilolinssit...), poskipunaksi en sentään ole kokeillut - voisi olla aika näky.
Tummista väreistä eniten käytetty on, yllätys yllätys, tumma kimaltava metsänvihreä, joka on lempisävyni tässä paletissa. Sen takia koko paletin aikanaan ostin ja yllättävän riittoisa tuo vihreä nappi on ollut, sillä siitä on edelleenkin noin puolet jäljellä. Vaaleista väreistä olen tuon kermabeigen loputtua käyttänyt vuorotellen luonnonvalkoista, joka on luomilla melkein valkoinen, ja hopean hohtavaa harmaata tuon tummanvihreän kanssa. Yleensä harmaat ovat yök-listallani ainakin silloin kun kyse on luomiväreistä, mutta tuo sävy on toiminut yllättävän hyvin. Pitää varmaan alkaa perumaan puheitaan suomalaisnaisten ikuisesta siniharmaasta luomiväristä, jota minä en koskaan osta. Lähes yhtä vähäisellä käytöllä kuin sininen on myös ollut tummanvioletti väri. Hassua, koska violetin pitäsi olla vihreä silmäisen paras luomivärivalinta ja minä en vaan saa siihen mitään makua. En kerta kaikkiaan osaa tehdä violetilla värillä meikkiä niin, että näyttäisin joltain muulta kuin "Marjaanan haamulta", joka kalpeana kolkuttaa ovella.
Nyt itse asiassa jo kipuilen sitä asaa, että heitänkö koko paletin menemään kun nuo hyvät värit loppuvat vai yritänkö epätoivoisesti keksiä jotain mihin tuon sinisen ja violetin voisi sekoittaa...Onneksi noita hyviä värejä on vielä runsaasti jäljellä eli kyllä tämän paletin kanssa ainakin kesään mennään ellei pidemmällekin.
maanantai 12. tammikuuta 2009
Hyvä, paha hampurilainen
Olin eilen pitkän päivän töissä ja yhdelle tauolle olin varannut evääksi hampurilaisen. Pääsääntöinen syy siihen, miksi se päätyi evääkseni oli se, että paikallisessa hypermarketissa oli niitä myynnissä sisäänheittotarjouksena 10 sentin kappalehintaan, ja koska meillä on edelleen menossa tyylikkään köyhäilyn taito - kampanja, täytyy kaikki tarjoukset hyödyntää.
Kyseinen hamppis oli tosiaan sitä tavallistakin tavallisempaa markettikamaa - valkoinen sämpylä ja sen välissä pihvi. En jaksanut raahata töihin mitään lisuketäytteitä, joita sentään yleensä kotona hampurilaiseen laitan (siis salaattia, tomaattia, juustoa, kastiketta jne), vaan laitoin vain hampurilaisen sinällään mikroon. Kun hamppis oli kuuma, sipaisin mukaan ketsuppia ja sinappia ja aloin mutustaa.
Työkaverini katsoi syömistäni ja totesi, että sinullapa on eväänä varsinainen terveyspommi. Huomautus ei ollut tehty mitenkään ivalliseen sävyyn (sitäkin on naisvaltaisen alan taukohuoneessa kyllä koettu) eikä kohdistunut minuun henkilökohtaisesti tai juuri tähän hampurilaiseen erityisesti, vaan se oli tarkoitettu kattamaan kaikki sen lajin (markettihampurilaiset) edustajat yleensä. Seuraavassa hengenvedossa kyseinen henkilö kertoi kyllä itsekin syövänsä hampurilaisia, mutta haluavansa leipänsä hivenen rapeana, uunissa lämitettynä ja pihvinsä pannulla paistettuna, mikropurilaiset eivät olleet hänen makuunsa lainkaan. Keskustelun ja anayysin innoittajana saattoi osin toimia televisiosta samaan aikaan tullut dokumentti, jossa käsiteltiin kerrosvoileivän historiaa ja oltiin vakaasti sitä mieltä, että myös hampurilainen on kerrosvoileipä.
Tänä aamuna astioita tiskatessani aloin oikein miettiä tuota hampulaisparkaa ja sen tyypittämistä "terveyspommiksi". On totta, että se ei vastaa salaattia tai muuta todella terveellistä ruokaa, mutta miten se eroaa voileivästä? Minusta ei juuri mitenkään. Siinä valkoistakin valkoisempi vehnäsämpylä, joka toki on hyvin epäterveellinen, mutta ei eroa mitenkään niistä sadoista ja tuhansista muista vehnäsämpylöistä, joita Suomen maassa käytetään joka päivä. Siinä on pihvi, jossa saattaa olla osa lihaa, mutta suuri osa kuitenkin soijatärkkelystä ja jauhoja, joten jos ihan tarkkoja ollaan niin, ei sekään juuri eroa niistä lukuisista halpamakkaroista, joita suomalaiset edelleen leivälleen laittavat. Täyslihaleikkeleet ovat asia erikseen, mutta jos puhutaan vaikkapa Lauantai-makkarasta, niin hyvin samaa tavaraa ne loppuviimeksi ovat. En siis saa juurikaan eroa markettihampurilaisen ja voileivän välille.
Oikein laitettuna hampurilainenhan voi olla hyvinkin terveellinen. Ajatelkaapa vaikkapa ruisleivästä tehtyä hamppista, jolla on ihan oikeasta kokolihasta tehty pihvi (eikä tietenkään leivityksiä, ne ovat epäterveellisiä), reilusti salaattia ja tomaattia ja hiven kevyttä kastiketta ja ehkä pari viipaletta suolakurkkua antamassa makua ja vähän mausteita (ei majoneesia, eikä juustoa). Kyllä se minusta on ihan terveyskriteerit täyttävää ruokaa. Ongelma tulee sitten siitä, jos hampulaiseen lorotetaan litrakaupalla rasvaisia majoneesikastikkeita, lisätään muutama leivitetty ja rasvassa paisettu sipulirengas tai pekonia tai rasvaista juustoa tai... Ja kun se vielä tarjoillaan rasvaisten ranskalaisten ja "täys"limpsan kera (miten oikeasti ilmaistaan hyvällä suomenkielellä se, että tarkoitan ei-light limsoja), niin siitä niitä kaloreja tulee. Puolustan edelleen näkökantaani väittämällä, että edellä kuvattu ruishamppis, veden ja salaatin kera on ihan hyväksyttävää syötävää. Vastaan saa toki väittää.
Hampurilaisten paha maine johtunee varmaan kahdesta asiasta. Ensinnäkin se, että niitä voidaan tehdä monella tavalla ja pahimmillaan ne todella ovat kunnon kaloripommi ja kun ne vielä syödään noiden runsaskaloristen lisäkkeiden kera, vahvistuu tämä vaikutus oikein kunnolla. Toinen syy on varmaankin se, että ne syödään yleensä "ylimääräisiksi" siis ikään kuin extraksi normaalin ruoan päälle vaikka silloin kun mennään leffaan tai tavataan kavereita tai jotain muuta, syitä on varmaan miljoona ja silloinkin ne tulevat "kaloripommeiksi". Ja niitä on sitten helppo syyttää, kun suomalaiset lihovat.
Kyseinen hamppis oli tosiaan sitä tavallistakin tavallisempaa markettikamaa - valkoinen sämpylä ja sen välissä pihvi. En jaksanut raahata töihin mitään lisuketäytteitä, joita sentään yleensä kotona hampurilaiseen laitan (siis salaattia, tomaattia, juustoa, kastiketta jne), vaan laitoin vain hampurilaisen sinällään mikroon. Kun hamppis oli kuuma, sipaisin mukaan ketsuppia ja sinappia ja aloin mutustaa.
Työkaverini katsoi syömistäni ja totesi, että sinullapa on eväänä varsinainen terveyspommi. Huomautus ei ollut tehty mitenkään ivalliseen sävyyn (sitäkin on naisvaltaisen alan taukohuoneessa kyllä koettu) eikä kohdistunut minuun henkilökohtaisesti tai juuri tähän hampurilaiseen erityisesti, vaan se oli tarkoitettu kattamaan kaikki sen lajin (markettihampurilaiset) edustajat yleensä. Seuraavassa hengenvedossa kyseinen henkilö kertoi kyllä itsekin syövänsä hampurilaisia, mutta haluavansa leipänsä hivenen rapeana, uunissa lämitettynä ja pihvinsä pannulla paistettuna, mikropurilaiset eivät olleet hänen makuunsa lainkaan. Keskustelun ja anayysin innoittajana saattoi osin toimia televisiosta samaan aikaan tullut dokumentti, jossa käsiteltiin kerrosvoileivän historiaa ja oltiin vakaasti sitä mieltä, että myös hampurilainen on kerrosvoileipä.
Tänä aamuna astioita tiskatessani aloin oikein miettiä tuota hampulaisparkaa ja sen tyypittämistä "terveyspommiksi". On totta, että se ei vastaa salaattia tai muuta todella terveellistä ruokaa, mutta miten se eroaa voileivästä? Minusta ei juuri mitenkään. Siinä valkoistakin valkoisempi vehnäsämpylä, joka toki on hyvin epäterveellinen, mutta ei eroa mitenkään niistä sadoista ja tuhansista muista vehnäsämpylöistä, joita Suomen maassa käytetään joka päivä. Siinä on pihvi, jossa saattaa olla osa lihaa, mutta suuri osa kuitenkin soijatärkkelystä ja jauhoja, joten jos ihan tarkkoja ollaan niin, ei sekään juuri eroa niistä lukuisista halpamakkaroista, joita suomalaiset edelleen leivälleen laittavat. Täyslihaleikkeleet ovat asia erikseen, mutta jos puhutaan vaikkapa Lauantai-makkarasta, niin hyvin samaa tavaraa ne loppuviimeksi ovat. En siis saa juurikaan eroa markettihampurilaisen ja voileivän välille.
Oikein laitettuna hampurilainenhan voi olla hyvinkin terveellinen. Ajatelkaapa vaikkapa ruisleivästä tehtyä hamppista, jolla on ihan oikeasta kokolihasta tehty pihvi (eikä tietenkään leivityksiä, ne ovat epäterveellisiä), reilusti salaattia ja tomaattia ja hiven kevyttä kastiketta ja ehkä pari viipaletta suolakurkkua antamassa makua ja vähän mausteita (ei majoneesia, eikä juustoa). Kyllä se minusta on ihan terveyskriteerit täyttävää ruokaa. Ongelma tulee sitten siitä, jos hampulaiseen lorotetaan litrakaupalla rasvaisia majoneesikastikkeita, lisätään muutama leivitetty ja rasvassa paisettu sipulirengas tai pekonia tai rasvaista juustoa tai... Ja kun se vielä tarjoillaan rasvaisten ranskalaisten ja "täys"limpsan kera (miten oikeasti ilmaistaan hyvällä suomenkielellä se, että tarkoitan ei-light limsoja), niin siitä niitä kaloreja tulee. Puolustan edelleen näkökantaani väittämällä, että edellä kuvattu ruishamppis, veden ja salaatin kera on ihan hyväksyttävää syötävää. Vastaan saa toki väittää.
Hampurilaisten paha maine johtunee varmaan kahdesta asiasta. Ensinnäkin se, että niitä voidaan tehdä monella tavalla ja pahimmillaan ne todella ovat kunnon kaloripommi ja kun ne vielä syödään noiden runsaskaloristen lisäkkeiden kera, vahvistuu tämä vaikutus oikein kunnolla. Toinen syy on varmaankin se, että ne syödään yleensä "ylimääräisiksi" siis ikään kuin extraksi normaalin ruoan päälle vaikka silloin kun mennään leffaan tai tavataan kavereita tai jotain muuta, syitä on varmaan miljoona ja silloinkin ne tulevat "kaloripommeiksi". Ja niitä on sitten helppo syyttää, kun suomalaiset lihovat.
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Rättikiharat
"Muistattekos Vesivehmaan jenkaa pojat vielä?" Samalta ajalta kuin tuo ihanainen jenkka ja vanha kunon tanssilavakulttuuri on peräisin myös viimeisin kokeiluni: rättikiharat.
Kuuntelin joskus, miten kaksi vanhempaa naista muisteli aikaa ennen sähkökihartimia ja lämpörullia. Siinä käytiin läpi hellan pesässä kuumennettavat piippausraudat ja rättikiharat, taisi noilla kihroilla olla monta muutakin nimeä, mutta tuo jäi mieleeni.
Kun tässä sitten päivänä muutamana silppusin vanhaa lakanaa poppanakuteiksi, päätin samalla leikata itselleni muutaman kihararätin ja kokeilla. Eilen hiuksia pestessä sain sitten päähäni, että nyt on se aika kun kiharat punnitaan. Tulos on....todellakin kihara.
Miten se sitten käytännössä tapahtuu? Noita kiharoita varten tarvitaan epälukuinen määrä noin 30x15-20cm kokoisia puuvillakangaspaloja, vanha, ohut ja paljon pesty lakanakangas on tähän tarkoitukseen paras mahdollinen. Kangaspalasia pitää olla yhtä paljon kuin aikoo kihoroita tehdä, koska niitä tarvitaan yksi per rullaus. Rullauksen toteuttamiseen on kaksi tapaa. Fiinimpi, johon tarvitaan suhteellisen leveitä kangassuikaleita, menee niin, että ensin laitetaan hiustupsu kahtia taitetun kankaan väliin ja sitten aletaan kiertää ensin kangasta, jonka sisällä hiukset ovat ja sitten pelkää hiusta kangaspaketin ympärille. Kun on päästy päänahkaan asti, sitaistaan rätin päät yksinkertaiseen solmuun, jotta se pysyy hiuksissa kiinni. Tämä vaatii jonkin verran sorminäppäryyttä, että saa hiukset pysymään tuolla sisällä, mutta lopputulos on sileämpi. Helpompi tapa on vain kietaista hiukset mytätyn kankaan ympärille ja kiertää siitä. Toimivat siis hyvin samalla lailla kuin nykyaikaiset pitkät papiljotit tai kiharapatukat tai miksi niitä sitten sanotaankaan.
Lopputuloksena aikakin minulla oli tosi napakat ja kuitenkin ilmavat kiharat. Ja nukkumismukavuus aivan eri luokkaa kuin noilla patukoilla - omistan sellaiset lämmitettävät sähköpatukat ja niiden kanssa saan niskani ja pääni aina kipeäksi. Omistan myös superloniset pehmeät patukat, jotka kiinnitetään lenkuiksi tarranauhoilla. Niistä olen saanut kauhuni pitkien hiusten aikaan. Menin joskus kiertämään ne kaikki kuusi päähäni ja nukuin niiden kanssa yön. Nukkumista ne eivät haitanneet, mutta aamulla tarvittiin saksia, että ne saatiin hiuksista irti. Sen jälkeen päätin, että ei niitä enää milloinkaan pitkiin hiuksiin.
Jatkossa aion käyttää tätä perinteistä rättitekniikkaa enemmänkin, tuntuu olevan toimiva: ei vaadi mitään ihmeellisiä aineita (kuten lämpösuojaa tai kampausnestettä tai...), on edullinen käyttää ja sen kanssa voi nukkua ilman, että pää ja niska tulevat kipeäksi.
Kuuntelin joskus, miten kaksi vanhempaa naista muisteli aikaa ennen sähkökihartimia ja lämpörullia. Siinä käytiin läpi hellan pesässä kuumennettavat piippausraudat ja rättikiharat, taisi noilla kihroilla olla monta muutakin nimeä, mutta tuo jäi mieleeni.
Kun tässä sitten päivänä muutamana silppusin vanhaa lakanaa poppanakuteiksi, päätin samalla leikata itselleni muutaman kihararätin ja kokeilla. Eilen hiuksia pestessä sain sitten päähäni, että nyt on se aika kun kiharat punnitaan. Tulos on....todellakin kihara.
Miten se sitten käytännössä tapahtuu? Noita kiharoita varten tarvitaan epälukuinen määrä noin 30x15-20cm kokoisia puuvillakangaspaloja, vanha, ohut ja paljon pesty lakanakangas on tähän tarkoitukseen paras mahdollinen. Kangaspalasia pitää olla yhtä paljon kuin aikoo kihoroita tehdä, koska niitä tarvitaan yksi per rullaus. Rullauksen toteuttamiseen on kaksi tapaa. Fiinimpi, johon tarvitaan suhteellisen leveitä kangassuikaleita, menee niin, että ensin laitetaan hiustupsu kahtia taitetun kankaan väliin ja sitten aletaan kiertää ensin kangasta, jonka sisällä hiukset ovat ja sitten pelkää hiusta kangaspaketin ympärille. Kun on päästy päänahkaan asti, sitaistaan rätin päät yksinkertaiseen solmuun, jotta se pysyy hiuksissa kiinni. Tämä vaatii jonkin verran sorminäppäryyttä, että saa hiukset pysymään tuolla sisällä, mutta lopputulos on sileämpi. Helpompi tapa on vain kietaista hiukset mytätyn kankaan ympärille ja kiertää siitä. Toimivat siis hyvin samalla lailla kuin nykyaikaiset pitkät papiljotit tai kiharapatukat tai miksi niitä sitten sanotaankaan.
Lopputuloksena aikakin minulla oli tosi napakat ja kuitenkin ilmavat kiharat. Ja nukkumismukavuus aivan eri luokkaa kuin noilla patukoilla - omistan sellaiset lämmitettävät sähköpatukat ja niiden kanssa saan niskani ja pääni aina kipeäksi. Omistan myös superloniset pehmeät patukat, jotka kiinnitetään lenkuiksi tarranauhoilla. Niistä olen saanut kauhuni pitkien hiusten aikaan. Menin joskus kiertämään ne kaikki kuusi päähäni ja nukuin niiden kanssa yön. Nukkumista ne eivät haitanneet, mutta aamulla tarvittiin saksia, että ne saatiin hiuksista irti. Sen jälkeen päätin, että ei niitä enää milloinkaan pitkiin hiuksiin.
Jatkossa aion käyttää tätä perinteistä rättitekniikkaa enemmänkin, tuntuu olevan toimiva: ei vaadi mitään ihmeellisiä aineita (kuten lämpösuojaa tai kampausnestettä tai...), on edullinen käyttää ja sen kanssa voi nukkua ilman, että pää ja niska tulevat kipeäksi.
torstai 8. tammikuuta 2009
Ensimmäinen viikkoraportti
Tammikuuta on kulunut reilu viikko ja on ensimmäisen viikko raportin aika - jatkossa näitä ei tule näin tuhkatiheään. Vielä emme keskustele vaakaraporteista, sillä joulusuklaita on jäljellä ja niitä ei voi jättää pilaantumaan. Niiden osuuteen palaamme sitten myöhemmin.
Olen yrittänyt ruoan laitossa tehdä mahdollisimman paljon itse ja käyttää niitä aineita, mitä kaapeista/pakastimista löytyy (rosvoretket äidin pakastimelle eivät ole kiellettyjä). Olen pyrkinyt välttämään kaiken turhan ostamista ja sortunut vain kerran tai kahdesti, jos haluaa tulkita niin, että lottokuponki ei ole sijoitus.
Olen käyttänyt rahaa 25,30€ näiden kahdeksan päivän aikana. Niistä 1,20e salmiakkipussiin töissä (ainoa karkkiostokseni muuten), koska tiesin, että edessä on vielä 6 tuntia töitä, kun työpäiväni piteni yllättäen 5 tuntia. Tuo oli siis ainoa tuhlaukseni/turha ostokseni. 1€ kului työpaikan kahvikassan kahvilaskun maksamiseen. 5,60€ tuhlasin tuota siis sijoitin lottoon toiveissa saada miljoonia. 8,10 € jätin ruokakauppaan ostaessani maitoa, leipää, tarjoushampurilaisia, leikkelettä ja majoneesia. Puuttuvat rahat kuluivat kahteen kohteeseen: toinen osa (6€) erääseen mysteeriostoon ja sen saan takaisin kuun lopussa ja loppuosa käsityöliikkeeseen, kun tarvitsin nyöriä ja farkkunapin.
Voinen onnitella itseäni melkoisen hyvin selvitystä ensimmäisestä viikosta- ei yhtään kosmetiikkaostoa eikä vaatteita, kenkiä tai laukkuja, ei myöskään pikaruokaa. Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että tulos huijaa sen verran, että e-baysta hankkimani kynsijutut eivät ole tuossa mukana. Näin siksi, että visa-lasku niistä tulee vasta myöhemmin, mutta ensinnäkin summa ei ole kovin suuri (n. 15e) ja toisekseen ne ovat "toiminimen" asia (jälleenmyyntiin), eivät minun yksityishankintani. Vielä parempi onnistuminen on se, että listalla ei ole yhtään irtokarkkeja, jotka ovat suuri, siis megaluokkainen heikkouteni, eikä muitakaan hedelmäkarkkeja ja salmiakkipussistakin on riittänyt jo kolmeksi päiväksi.
Hassua oli lukea, että tätä on liikkeellä. Vilkaisepa esimerkiksi muotibloggaaja MouMoun tilitystä aiheesta täältä tai meikkifriikki Jossun uudenvuodenlupauksia täältä. Pitäisiköhän minunkin alkaa kehitellä jotain kunnon projektia ja antaa todellisia lupauksia uudelle vuodelle?
Olen yrittänyt ruoan laitossa tehdä mahdollisimman paljon itse ja käyttää niitä aineita, mitä kaapeista/pakastimista löytyy (rosvoretket äidin pakastimelle eivät ole kiellettyjä). Olen pyrkinyt välttämään kaiken turhan ostamista ja sortunut vain kerran tai kahdesti, jos haluaa tulkita niin, että lottokuponki ei ole sijoitus.
Olen käyttänyt rahaa 25,30€ näiden kahdeksan päivän aikana. Niistä 1,20e salmiakkipussiin töissä (ainoa karkkiostokseni muuten), koska tiesin, että edessä on vielä 6 tuntia töitä, kun työpäiväni piteni yllättäen 5 tuntia. Tuo oli siis ainoa tuhlaukseni/turha ostokseni. 1€ kului työpaikan kahvikassan kahvilaskun maksamiseen. 5,60€ tuhlasin tuota siis sijoitin lottoon toiveissa saada miljoonia. 8,10 € jätin ruokakauppaan ostaessani maitoa, leipää, tarjoushampurilaisia, leikkelettä ja majoneesia. Puuttuvat rahat kuluivat kahteen kohteeseen: toinen osa (6€) erääseen mysteeriostoon ja sen saan takaisin kuun lopussa ja loppuosa käsityöliikkeeseen, kun tarvitsin nyöriä ja farkkunapin.
Voinen onnitella itseäni melkoisen hyvin selvitystä ensimmäisestä viikosta- ei yhtään kosmetiikkaostoa eikä vaatteita, kenkiä tai laukkuja, ei myöskään pikaruokaa. Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että tulos huijaa sen verran, että e-baysta hankkimani kynsijutut eivät ole tuossa mukana. Näin siksi, että visa-lasku niistä tulee vasta myöhemmin, mutta ensinnäkin summa ei ole kovin suuri (n. 15e) ja toisekseen ne ovat "toiminimen" asia (jälleenmyyntiin), eivät minun yksityishankintani. Vielä parempi onnistuminen on se, että listalla ei ole yhtään irtokarkkeja, jotka ovat suuri, siis megaluokkainen heikkouteni, eikä muitakaan hedelmäkarkkeja ja salmiakkipussistakin on riittänyt jo kolmeksi päiväksi.
Hassua oli lukea, että tätä on liikkeellä. Vilkaisepa esimerkiksi muotibloggaaja MouMoun tilitystä aiheesta täältä tai meikkifriikki Jossun uudenvuodenlupauksia täältä. Pitäisiköhän minunkin alkaa kehitellä jotain kunnon projektia ja antaa todellisia lupauksia uudelle vuodelle?
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
12 tyhjää pulloa
Muistaakseni Mauri Kunnas kirjoitti kirjan "12 lahjaa joulupukille" ja englantilaisilla taisi olla joululaulu "joulun 12 heilaa", jossa ensimmäinen heila toi kakun, toinen kakun ja kinkun, kolmas kakun, kinkun ja kalkkunan ja niin edelleen. Tätä teemaa mukaillen olen päättänyt uuden vuoden kunniaksi kirjoittaa kahdestatoista tyhjästä pullosta tai vastavasta pakkauksesta. Minut tuntien kyse ei ole 12 tyhjästä karhupullosta, vaikka uusi vuosi onkin, vaan ihan jostain muusta.
Ennen varsinaiseen aiheeseen menoa, haluan mainostaa, että sain ihan oman muistikortin näitä huuto.net ja blogikuvia varten. Kyseessä ei ole mikään uusi kortti, vaan ihan 32 megainen pikkukortti, joka tuli kameran mukana. Se on ollut käyttämättä siitä asti, kun herra Kirjoitus hankki itselleen 2 Gigan kortin ja 1 Gigan varakortin ihan "oikeaa" kuvaamista varten. Nyt vanha kortti pääsee sitten jälleen käyttöön ja me vältymme väliin tunkevien kuvien ongelmalta, kun voin kuvata nämä sepustuskuvani ihan erilliselle kortille, eikä enää tarvi pohtia, voiko jotain kuvaa poistaa vaiko ei.
Aloitetaan sitten varsinaisesta aiheesta. Ensimmäisenä tyhjänä pullona on Marseille-sarjan pullo, jonka alkuperäinen sisältö loppui jo ajat sitten, mutta koska pumppusysteemi on loistava, täytin sen uudelleen Yves Rocherin kuusaman tuoksuisella suihkugeelillä, joka nyt sitten sekin on loppu... Jos vain mahdollista, pyrin käyttämään samantuoksuista suihkugeeliä ja edt:tä toivoen, että tuoksu ei ole liian voimakas ja kestää silti koko päivän. En osaa tarkemmin määritellä, mikä tässä kuusamassa vetoaa, ehkä sen kevyt raikkaus, mutta minä pidän tuosta tuoksusta nimenomaan työkäytössä - tuoksuu, muttei liikaa. Toivottavasti jemmasta löytyy vielä yksi täyttöpullo kuusamantuoksuista suihkugeeliä, jolla voisi tankata tuon Marseille-pullon.
Toisena onkin sitten joskus ostamani Bonacuren värinsuojasuihke. Nyt päätin kokeilla sitä tämän uuden värin kanssa ja mielestäni se toimi ihan ok. Tosin en voi sanoa, että se olisi pitänyt kaikkea väriä, koska ensimmäisessä parissa, kolmessa pesussa kyllä lähti väriä, mutta mielestäni vähemmän kuin yleensä värjäyksen jälkeen. Pikkuinen pullo vaan ei kovin moneen käyttökertaan riitä, ei ainakaan pitkille hiuksille, mutta silti voisin suositella tätä ja ostaa itsekin, jos tarjouksesta tulee vastaan.
Uskollinen ystäväni hylkäsi minut sitten heti uuden vuoden alkajaisiksi. Pitkään, en edes muista miten pitkään, koska en huomannut pullon avatessani kirjoittaa sen pohjaan avauspäivämäärää, palvellut kynsilakanpoistoaineeni loppui. Tiristettyäni viimeiset tipat pullosta, kuvasin sen ja heitin roskiin. Tämä 400 ml:n pullo oli kyllä varsin edullinen hankinta, se maksoi aikanaan 1,99e. Ainoa miinus, mitä tästä voi sanoa, on se, että se ei ole kovin tehokas voimakkaasti hileisten, karkeiden lakkojen poistamiseen, tavallisiin tehoaa kyllä ihan hyvin, mutta vaatii jonkin verran aikaa. Tätä voin sanoa kannattavaksi hankinnaksi. Uuden, tänään avaamani, pullon pohjaan kirjoitin päiväyksen, jotta pääsen seuraamaan, miten kauan tuo pullo kestää (uusi on samanlainen kuin vanhakin). Tätä voin lämpimästi suositella käyttöön, jos laittaa kynsiä usein (kuten minä) ja lakanpoistoainetta kuluu paljon. Tässä siis uuden vuoden tyhjä pullo numero 3.
Neljäs tyhjäksi nuoltu pullo on Yves Rocherin tasoittava geeli epätasaiselle iholle. Sekin "löytyi" vajaana joulusiivousten aikaan ja nyt olen käyttänyt sitä vatsaan ja reisiin korvaaman body lotionia. Viikon käytön jälkeen voisin luulla jotain tasoittumista tapahtuneen, mutta eikös se niin ole, että usko siirtää vuoria eli kun minä luulen niin, niin olen sopivasti koukussa. Tätä tuotetta ei vain enää saa - olisiko ollut liian tehokas- joten tarkempaa testianalyysiä aiheesta "tasoittuuko vaiko eikö" ei voi tehdä.
Viidentenä tyhjänä pulona on Dermosilin pesuvaahto mallia Man. Siitä voi tosiaan hyvällä syyllä kysyä, että mitä se tekee tässä jutussa mukana. Homma meni kuitenkin niin, että ostin sen taannoin herran Kirjoitukselle, joka ei ole kovin hanakka mitään "ylimääräisiä" puhdistustuotteita käyttämään (vettä ja vaan vettä, joskus harvoin jotain muuta, yleensä tätä vaahtoa), joten best before päivä alkoi uhkaavasti lähetä. Minä päätin sitten ottaa riskin ja siirtyä yhteiskäyttöön eli käyttää tämän loppuun. Tuoksu on maskuliininen eli haistelisin sitä mielummin jonkun muun kuin omalta iholtani, onneksi se on kuitenkin sen verran mieto, että se peittyi hyvin hajuveteen. Puhdistusominaisuuksiltaan tämä ei vastaa sitä pinkkiä vaahtoa, ainakin minulle jäi tunne, että enemmän meikeistä jäi naamaan tällä kuin sillä vaaleanpunaisella. Suosittelen siis edelleen sitä pinkkiä naisille, tämä toimii kohtuullisena korvikkeena hätätilassa.
Kuudes tyhjä pullo on lähes katastrofin paikka. Olen kuljettanut tätä riittoisaa Heditin pikkuista lakkapulloa työlaukussani varmaan jo parin vuoden ajan ja siitä on riittänyt aina suihkaisu tarpeeseen. Nyt se sitten pihisi ja puhisi ja yski kuin pienen pieni veturi lastenlaulussa ja lakkasi antamasta mitään ulos pullosta. Ostin sen aikanaan kampaajaltani "bilepulloksi" opiskeluaikana ja siitä asti se on yleensä kulkenut mukana juhlissa oli kyse sitten häistä tai hautajaisista ja nyt tosiaan viimeaikoina se on ollut mukana töissäkin. Nimeltään lakka on Thunder start Runaway hairspray, viimeistelykiinne ja lupausten mukaisesti sillä on "dynamic hold control" ja se on tosiaan ollut ihmeen riittoisaa - pikkuinen pullo on riittänyt lisälakan tarpeeseen vuosiksi. Toivottavasti tätä saa vielä jostain, sillä ihan ehdottomasti haluan uuden tällaisen pullon ja voin suositella kaikille muillekin juuri tätä lakkaa "maailman parhaana käsilaukkulakkana".
Seitsemäskin tyhjä pullo on "suuri rakkaus" eli Doven summer glow kosteusvoide. Kerrankin tuote, joka ihan oikeasti on sitä, mitä pullon kyljessä luvataan "more moisturiser, great tan". Yleensähän itseruskettavien väri on sellainen epämääräisen keltaisensävyinen, josta voi olettaa vain kolmea vaihtoehtoa a) kyseinen henkilö elää pelkillä porkkanoilla b) hän sairastaa jotain maksasairautta tai c) käyttää runsaasti itseruskettavia eli ei mitenkään luonnollisen rusketuksen sävyinen. Ihan valkoiselle iholle en ole tätä koettanut, vaan ostin purkin kesän jälkeen ja olen käyttänyt sitä myös sen Brasilian matkan jälkeen ja ainakin ruskettuneelle iholle se tehoaa hyvin eli pitää rusketusta yllä ja näyttää luonnolliselta. Maksoin purkista muistaakseni 6 euroa eli ei mikään huippukallis hankinta. Ainoa miinus on se, että viimeisten tippojen raapiminen purkista vaatii taitoa ja saksia, sillä purkin reunoihin ja korkkiin jää yllättävän paljon tavaraa. Minä ratkaisin ongelman sillä, että yhdeksi kerraksi avasin korkkiosan ja kaivelin sieltä rasvat ja toisella eli sillä viimeisellä käyttökerralla käytin saksia ja leikkasin purkin kappaleiksi saadakseni viimeisetkin rasvatipat käyttöön. Aion ehdottomasti ostaa uuden tällaisen heti kun olen käyttänyt muut varastossa odottavat kosteusvoiteeni loppuun, enkä sen jälkeen aio muuta hankkiakaan. Tämä on huippu!
Olen aloittanut tämän kirjoitukseni joulukuun lopulla löytyneillä pulloilla, jotka ovat tyhjentyneet tähän mennessä, tänään 6.1. olimme Herra Kirjoituksen vanhempien luona saunassa ja käytimme sieltä loppuun ne pullomme, joissa on vain tippa ja tulos oli järkyttävä. Kahdeksas tyhjä pullo on Yves Rocherin suihkugeeli Polynesian gardenia, ei suuri suosikkini tuoksun tai koostumuksen perusteella. Ostettu joskus Sulo Vilén ajatuksella eli "ostetaan, kun halvalla saa".
Yhdeksäskin pullo on samaa maata, valmistajana Y.R. ja tuoksuna mimosa. Tämä oli sen verran mieto, että sain Herra Kirjoituksen huijattua käyttämään sen loppuun, kun pullon pohjalla ei ollut kuin pari hassua pisaraa. Jos minun on valitseminen, niin pidän kyllä enemmän tästä kuin tuosta gardeniasta, mutta niinhän minä aina suosin vihertuoksuja makeiden ja mausteisten kustannuksella.
Kymmenes pullo on taas näitä "kumpa se ei loppuisi koskaan" -tuotteiden pulloja. Kyseessä on nimittäin Dermosilin ihana saunasaippua, hekumallisesti koivulle ja menttolille tuoksuva, ajatukset lapsuuden kesiin ja vihdallisiin saunahetkiin johdattava puhdistustuote. Kun vain vielä lisäisivät tuoksuun häivähdyksen tervaa, niin kombinaatio olisi täydellinen. Pesutuloskin on mielestäni loistava, ei epämääräistä kalvoa ihon pinnalla eikä korppumaisen kuivaa ihoa. Pumppusysteemi on myös toimiva eli tyypilliseen tapaani raahasin pullon mukanani kotiin, jotta voin täyttää sen ja palauttaa täytettynä taas käyttöön, sillä esim. Yves Rocherin perussuihkugeeleissä on todella inhottavat korkit ja kynnet on aina rikki, kun niitä yrittää aukoa. Lisäksi löysin markettitarjouksesta 2 litran jättipullon koivuntuoksuista suihkugeeliä kolmella eurolla ja ostin sen, joten sekin tarvitsee kunnon täyttöpullon.
Pullo numero 11 piti sisällään Yves Rocherin punaisille hiuksille tarkoitettua kastanjashampoota. Siitä minulla ei juuri ole sanottavaa, tarkoittaa siis sitä ettei pahaa eikä hyvää. On mielestäni toiminut ihan hyvin shampoona, mutta sen punaista kirkastavasta tai voimistavasta ominaisuudesta en ole niinkään varma. Nimittäin rakas mieheni on käyttänyt tätä myös, kun ei huomannut, että häntä varten oli oma "väritön" (tarkoittaa ei-värivaikutuksellinen) shampoopullonsa, ja minä en ainakaan ole huomannut hiuksissaan minkäänlaista punastumista, en siinä tummassa osassa enkä myöskään ohimoharmaissa. Jos haluaa luulla jotain positiivista, voi kuvitella, että tämä on yhdessä värinsuojasuihkeen kanssa hivenen estänyt hiusten haalistumista ja värinlähtemistä, mutta varmuutta asiasta en osaa sanoa.
Viimeisenä kahdentenatoista kohteena on jo kertaalleen esitelty Rimmelin Abracadabra-huulikiilto. Muistan luvanneeni hävittää sen jo aikoja sitten ja hämmästys oli melkoinen, kun se siivotessani ilmestyikin eteeni kylppärin kaapista. Nyt se kuitenkin saa postua näyttämöltä ja hivenen ristiriitaisin tuntein. Kiillon väri oli melko erikoinen, jotain violetin, ruskean ja vaaleanpunaisen välimaastosta ja ensi alkuun olin sitä mieltä, että se on kamala Mitä enemmän väriä käytin, sitä enemmän sen kanssa sopivia huulipunasävyjä löysin eli ei se sitten ihan niin kamala tainnutkaan olla. Toisaalta se on kuitenkin sen verran erikoinen, että en uutta mene ihan heti ostamaan (eikä tätä varmaan enää saakaan).
En ole mitenkään kerännyt näitä tyhjiä pulloja, vaan ne ovat tyhjentyneet normaalikäytössä vajaassa parissa viikossa (uuden vuoden siivouksista blogitekstin julkaisuun). Hivenen hirvittää, jos kosmetiikka osastoni tyhjenee tätä vauhtia. Onkohan minulla vuoden lopussa enää mitään jäljellä vai joudunko seuraavan vuoden alkajaisiksi tilaamaan jostain rekka-autollisen tököttejä selvitäkseni vuodesta 2010. Yritän lohduttaa itseäni ajatuksella, että eiväthän ne tietenkään täysiä ole olleet ja jotenkin vain nyt sattui osumaan tähän kohtaan isomman määrän tyhjeneminen ja kuten todettu se on ihan hyvä syy hankkia uusia :-) kunhan ensin selviä ostokielloistani.
Ennen varsinaiseen aiheeseen menoa, haluan mainostaa, että sain ihan oman muistikortin näitä huuto.net ja blogikuvia varten. Kyseessä ei ole mikään uusi kortti, vaan ihan 32 megainen pikkukortti, joka tuli kameran mukana. Se on ollut käyttämättä siitä asti, kun herra Kirjoitus hankki itselleen 2 Gigan kortin ja 1 Gigan varakortin ihan "oikeaa" kuvaamista varten. Nyt vanha kortti pääsee sitten jälleen käyttöön ja me vältymme väliin tunkevien kuvien ongelmalta, kun voin kuvata nämä sepustuskuvani ihan erilliselle kortille, eikä enää tarvi pohtia, voiko jotain kuvaa poistaa vaiko ei.
Aloitetaan sitten varsinaisesta aiheesta. Ensimmäisenä tyhjänä pullona on Marseille-sarjan pullo, jonka alkuperäinen sisältö loppui jo ajat sitten, mutta koska pumppusysteemi on loistava, täytin sen uudelleen Yves Rocherin kuusaman tuoksuisella suihkugeelillä, joka nyt sitten sekin on loppu... Jos vain mahdollista, pyrin käyttämään samantuoksuista suihkugeeliä ja edt:tä toivoen, että tuoksu ei ole liian voimakas ja kestää silti koko päivän. En osaa tarkemmin määritellä, mikä tässä kuusamassa vetoaa, ehkä sen kevyt raikkaus, mutta minä pidän tuosta tuoksusta nimenomaan työkäytössä - tuoksuu, muttei liikaa. Toivottavasti jemmasta löytyy vielä yksi täyttöpullo kuusamantuoksuista suihkugeeliä, jolla voisi tankata tuon Marseille-pullon.
Toisena onkin sitten joskus ostamani Bonacuren värinsuojasuihke. Nyt päätin kokeilla sitä tämän uuden värin kanssa ja mielestäni se toimi ihan ok. Tosin en voi sanoa, että se olisi pitänyt kaikkea väriä, koska ensimmäisessä parissa, kolmessa pesussa kyllä lähti väriä, mutta mielestäni vähemmän kuin yleensä värjäyksen jälkeen. Pikkuinen pullo vaan ei kovin moneen käyttökertaan riitä, ei ainakaan pitkille hiuksille, mutta silti voisin suositella tätä ja ostaa itsekin, jos tarjouksesta tulee vastaan.
Uskollinen ystäväni hylkäsi minut sitten heti uuden vuoden alkajaisiksi. Pitkään, en edes muista miten pitkään, koska en huomannut pullon avatessani kirjoittaa sen pohjaan avauspäivämäärää, palvellut kynsilakanpoistoaineeni loppui. Tiristettyäni viimeiset tipat pullosta, kuvasin sen ja heitin roskiin. Tämä 400 ml:n pullo oli kyllä varsin edullinen hankinta, se maksoi aikanaan 1,99e. Ainoa miinus, mitä tästä voi sanoa, on se, että se ei ole kovin tehokas voimakkaasti hileisten, karkeiden lakkojen poistamiseen, tavallisiin tehoaa kyllä ihan hyvin, mutta vaatii jonkin verran aikaa. Tätä voin sanoa kannattavaksi hankinnaksi. Uuden, tänään avaamani, pullon pohjaan kirjoitin päiväyksen, jotta pääsen seuraamaan, miten kauan tuo pullo kestää (uusi on samanlainen kuin vanhakin). Tätä voin lämpimästi suositella käyttöön, jos laittaa kynsiä usein (kuten minä) ja lakanpoistoainetta kuluu paljon. Tässä siis uuden vuoden tyhjä pullo numero 3.
Neljäs tyhjäksi nuoltu pullo on Yves Rocherin tasoittava geeli epätasaiselle iholle. Sekin "löytyi" vajaana joulusiivousten aikaan ja nyt olen käyttänyt sitä vatsaan ja reisiin korvaaman body lotionia. Viikon käytön jälkeen voisin luulla jotain tasoittumista tapahtuneen, mutta eikös se niin ole, että usko siirtää vuoria eli kun minä luulen niin, niin olen sopivasti koukussa. Tätä tuotetta ei vain enää saa - olisiko ollut liian tehokas- joten tarkempaa testianalyysiä aiheesta "tasoittuuko vaiko eikö" ei voi tehdä.
Viidentenä tyhjänä pulona on Dermosilin pesuvaahto mallia Man. Siitä voi tosiaan hyvällä syyllä kysyä, että mitä se tekee tässä jutussa mukana. Homma meni kuitenkin niin, että ostin sen taannoin herran Kirjoitukselle, joka ei ole kovin hanakka mitään "ylimääräisiä" puhdistustuotteita käyttämään (vettä ja vaan vettä, joskus harvoin jotain muuta, yleensä tätä vaahtoa), joten best before päivä alkoi uhkaavasti lähetä. Minä päätin sitten ottaa riskin ja siirtyä yhteiskäyttöön eli käyttää tämän loppuun. Tuoksu on maskuliininen eli haistelisin sitä mielummin jonkun muun kuin omalta iholtani, onneksi se on kuitenkin sen verran mieto, että se peittyi hyvin hajuveteen. Puhdistusominaisuuksiltaan tämä ei vastaa sitä pinkkiä vaahtoa, ainakin minulle jäi tunne, että enemmän meikeistä jäi naamaan tällä kuin sillä vaaleanpunaisella. Suosittelen siis edelleen sitä pinkkiä naisille, tämä toimii kohtuullisena korvikkeena hätätilassa.
Kuudes tyhjä pullo on lähes katastrofin paikka. Olen kuljettanut tätä riittoisaa Heditin pikkuista lakkapulloa työlaukussani varmaan jo parin vuoden ajan ja siitä on riittänyt aina suihkaisu tarpeeseen. Nyt se sitten pihisi ja puhisi ja yski kuin pienen pieni veturi lastenlaulussa ja lakkasi antamasta mitään ulos pullosta. Ostin sen aikanaan kampaajaltani "bilepulloksi" opiskeluaikana ja siitä asti se on yleensä kulkenut mukana juhlissa oli kyse sitten häistä tai hautajaisista ja nyt tosiaan viimeaikoina se on ollut mukana töissäkin. Nimeltään lakka on Thunder start Runaway hairspray, viimeistelykiinne ja lupausten mukaisesti sillä on "dynamic hold control" ja se on tosiaan ollut ihmeen riittoisaa - pikkuinen pullo on riittänyt lisälakan tarpeeseen vuosiksi. Toivottavasti tätä saa vielä jostain, sillä ihan ehdottomasti haluan uuden tällaisen pullon ja voin suositella kaikille muillekin juuri tätä lakkaa "maailman parhaana käsilaukkulakkana".
Seitsemäskin tyhjä pullo on "suuri rakkaus" eli Doven summer glow kosteusvoide. Kerrankin tuote, joka ihan oikeasti on sitä, mitä pullon kyljessä luvataan "more moisturiser, great tan". Yleensähän itseruskettavien väri on sellainen epämääräisen keltaisensävyinen, josta voi olettaa vain kolmea vaihtoehtoa a) kyseinen henkilö elää pelkillä porkkanoilla b) hän sairastaa jotain maksasairautta tai c) käyttää runsaasti itseruskettavia eli ei mitenkään luonnollisen rusketuksen sävyinen. Ihan valkoiselle iholle en ole tätä koettanut, vaan ostin purkin kesän jälkeen ja olen käyttänyt sitä myös sen Brasilian matkan jälkeen ja ainakin ruskettuneelle iholle se tehoaa hyvin eli pitää rusketusta yllä ja näyttää luonnolliselta. Maksoin purkista muistaakseni 6 euroa eli ei mikään huippukallis hankinta. Ainoa miinus on se, että viimeisten tippojen raapiminen purkista vaatii taitoa ja saksia, sillä purkin reunoihin ja korkkiin jää yllättävän paljon tavaraa. Minä ratkaisin ongelman sillä, että yhdeksi kerraksi avasin korkkiosan ja kaivelin sieltä rasvat ja toisella eli sillä viimeisellä käyttökerralla käytin saksia ja leikkasin purkin kappaleiksi saadakseni viimeisetkin rasvatipat käyttöön. Aion ehdottomasti ostaa uuden tällaisen heti kun olen käyttänyt muut varastossa odottavat kosteusvoiteeni loppuun, enkä sen jälkeen aio muuta hankkiakaan. Tämä on huippu!
Olen aloittanut tämän kirjoitukseni joulukuun lopulla löytyneillä pulloilla, jotka ovat tyhjentyneet tähän mennessä, tänään 6.1. olimme Herra Kirjoituksen vanhempien luona saunassa ja käytimme sieltä loppuun ne pullomme, joissa on vain tippa ja tulos oli järkyttävä. Kahdeksas tyhjä pullo on Yves Rocherin suihkugeeli Polynesian gardenia, ei suuri suosikkini tuoksun tai koostumuksen perusteella. Ostettu joskus Sulo Vilén ajatuksella eli "ostetaan, kun halvalla saa".
Yhdeksäskin pullo on samaa maata, valmistajana Y.R. ja tuoksuna mimosa. Tämä oli sen verran mieto, että sain Herra Kirjoituksen huijattua käyttämään sen loppuun, kun pullon pohjalla ei ollut kuin pari hassua pisaraa. Jos minun on valitseminen, niin pidän kyllä enemmän tästä kuin tuosta gardeniasta, mutta niinhän minä aina suosin vihertuoksuja makeiden ja mausteisten kustannuksella.Kymmenes pullo on taas näitä "kumpa se ei loppuisi koskaan" -tuotteiden pulloja. Kyseessä on nimittäin Dermosilin ihana saunasaippua, hekumallisesti koivulle ja menttolille tuoksuva, ajatukset lapsuuden kesiin ja vihdallisiin saunahetkiin johdattava puhdistustuote. Kun vain vielä lisäisivät tuoksuun häivähdyksen tervaa, niin kombinaatio olisi täydellinen. Pesutuloskin on mielestäni loistava, ei epämääräistä kalvoa ihon pinnalla eikä korppumaisen kuivaa ihoa. Pumppusysteemi on myös toimiva eli tyypilliseen tapaani raahasin pullon mukanani kotiin, jotta voin täyttää sen ja palauttaa täytettynä taas käyttöön, sillä esim. Yves Rocherin perussuihkugeeleissä on todella inhottavat korkit ja kynnet on aina rikki, kun niitä yrittää aukoa. Lisäksi löysin markettitarjouksesta 2 litran jättipullon koivuntuoksuista suihkugeeliä kolmella eurolla ja ostin sen, joten sekin tarvitsee kunnon täyttöpullon.
Pullo numero 11 piti sisällään Yves Rocherin punaisille hiuksille tarkoitettua kastanjashampoota. Siitä minulla ei juuri ole sanottavaa, tarkoittaa siis sitä ettei pahaa eikä hyvää. On mielestäni toiminut ihan hyvin shampoona, mutta sen punaista kirkastavasta tai voimistavasta ominaisuudesta en ole niinkään varma. Nimittäin rakas mieheni on käyttänyt tätä myös, kun ei huomannut, että häntä varten oli oma "väritön" (tarkoittaa ei-värivaikutuksellinen) shampoopullonsa, ja minä en ainakaan ole huomannut hiuksissaan minkäänlaista punastumista, en siinä tummassa osassa enkä myöskään ohimoharmaissa. Jos haluaa luulla jotain positiivista, voi kuvitella, että tämä on yhdessä värinsuojasuihkeen kanssa hivenen estänyt hiusten haalistumista ja värinlähtemistä, mutta varmuutta asiasta en osaa sanoa.
Viimeisenä kahdentenatoista kohteena on jo kertaalleen esitelty Rimmelin Abracadabra-huulikiilto. Muistan luvanneeni hävittää sen jo aikoja sitten ja hämmästys oli melkoinen, kun se siivotessani ilmestyikin eteeni kylppärin kaapista. Nyt se kuitenkin saa postua näyttämöltä ja hivenen ristiriitaisin tuntein. Kiillon väri oli melko erikoinen, jotain violetin, ruskean ja vaaleanpunaisen välimaastosta ja ensi alkuun olin sitä mieltä, että se on kamala Mitä enemmän väriä käytin, sitä enemmän sen kanssa sopivia huulipunasävyjä löysin eli ei se sitten ihan niin kamala tainnutkaan olla. Toisaalta se on kuitenkin sen verran erikoinen, että en uutta mene ihan heti ostamaan (eikä tätä varmaan enää saakaan).
En ole mitenkään kerännyt näitä tyhjiä pulloja, vaan ne ovat tyhjentyneet normaalikäytössä vajaassa parissa viikossa (uuden vuoden siivouksista blogitekstin julkaisuun). Hivenen hirvittää, jos kosmetiikka osastoni tyhjenee tätä vauhtia. Onkohan minulla vuoden lopussa enää mitään jäljellä vai joudunko seuraavan vuoden alkajaisiksi tilaamaan jostain rekka-autollisen tököttejä selvitäkseni vuodesta 2010. Yritän lohduttaa itseäni ajatuksella, että eiväthän ne tietenkään täysiä ole olleet ja jotenkin vain nyt sattui osumaan tähän kohtaan isomman määrän tyhjeneminen ja kuten todettu se on ihan hyvä syy hankkia uusia :-) kunhan ensin selviä ostokielloistani.
tiistai 6. tammikuuta 2009
Jotain vikaa, vikaa, vikaa,,,
Elloksen ja Anttilan ja parin muun postimyyntifirman kevät/kesäkauden katalogit saapuivat eilen ja ryntäsin niiden kimppuun tänään, kun en enää eilen 13 tuntisen työpäivän jälkeen jaksanut.
Ja mikä pettymys! Esimerkiksi Elloksen noin 650 sivuisen katalogin tuotteista suuri osa oli ihan selvää kierrätyskamaa - eläköön ysäri! Kaapistani löytyy suurin osa noista, jos vaan sopivat päälle, olen tainnut turvota jokusen kymmentä kiloa niistä ajoista, mutta sittenpähän on vielä suurempi syy laihduttaa.
Jos ihan tarkalle mennään niin naisten osiosta, olisin voinut harkita tilaavani pari mekkoa, halterneck-mallisen mekon, jossa mustalla pohjalla valkoisia palloja (s. 63) tosin mekon malli on sellainen, etten sitä ikinään voisi käyttää. Toinen samanlainen kaunis katsella, mutta takuuvarmasti kaapin pohjalle jäävä on musta liehuhelmainen olkainmekko, joka löytyy luettelosta sivulta 82 . Classic womanin liituraita mallistossa jokin sytytti, ja jos jotain tilaisin, joutuisin käymään melkoisen kädenväännön mustan ja harmaan setin välillä, sillä haluaisin molemmat. Nämä ihanuudet löytyvät sivuilta 170 ja 171. Mielenkiintoista muuten huomata, että Classic womanin mallistosta netissä esillä olleet housut, hameet ja mekot olivat syys/talvikatalogista, muuta uuden luettelon tavaraa kuin nämä jakut ei netistä löytynyt.
Ja siis tässä todellakin kaikki, mita haluttavaa luettelosta löytyi...Mielesetäni se on aika vähän - ehkä yksi cw:n mekko vielä noiden lisäksi, mutta kun en käytä mekkoja, niin se siitä sitten.
Kengistä armon olisivat saaneet vähän useammat: konjakin väriset korkosaappaat, konjakinväriset avokkaat, turkoosit kivisandaletit ja vaaleanpetrolin väriset nilkkurit (nämä viimeiset tosin jo talvialesta). Ja yhdet blinkin leopardisadaletit olisivat kivat kaapissa, mutta korko on sellainen, etten voisi moisella kävellä - nimittäin max. 0,7cm x 0,7cm piikkikorko, joka minun painoisellani ihmisellä poraa reiän jo asfalttiinkin, kun painoa tulee pienelle alalle niin paljon.
Viimeksi vielä sananen plussa osastosta, joka minusta oli pohjanoteeraus viimeisten vuosien tarjonnassa. Yleensä sieltä löytyy jotain kivaa, mitä voisi haluta, mutta tällä kertaa tulos täysi nolla - yhdet farkut (mustat, joissa takataskuissa strassikoristelu) olisivat olleet menettelee linjalla, mutta niissäkin takataskut olivat mielestäni väärässä kohtaa ja väärän kokoiset runsas ääriviivaista pyllykkää ajatellen eli en tilaa niitäkään. Suurimmassa osassa ko. vaatteista oli leikkaus/rypytys/joku muu härpäke sellaisessa kohtaa, että ei varmaan istu isolle ihmiselle. Pääsemme siis tulevana kesänä nauttimaan kamalan näköisestä katumuodista isojen naisten osalta ja lukemnaan tekstiviestikirjoittelua, jossa joku 32-koon anorektikko parjaa sitä, miten isot naiset eivät osaa pukeutua!
Muita katalogeja en aio edes analysoida, tulos on riittävän samansuuntainen kaikissa. Lopputuloksena tulemme johtopäätökseen, että jossain on vikaa, joko minun vaatemaussani tai postimyyntiluetteloiden tarjonnassa, kun ne eivät kohtaa. Itse olen valmis epäilemään, että ensinmainitusta löytyy vikaa, vikaa, vikaa...
Ja mikä pettymys! Esimerkiksi Elloksen noin 650 sivuisen katalogin tuotteista suuri osa oli ihan selvää kierrätyskamaa - eläköön ysäri! Kaapistani löytyy suurin osa noista, jos vaan sopivat päälle, olen tainnut turvota jokusen kymmentä kiloa niistä ajoista, mutta sittenpähän on vielä suurempi syy laihduttaa.
Jos ihan tarkalle mennään niin naisten osiosta, olisin voinut harkita tilaavani pari mekkoa, halterneck-mallisen mekon, jossa mustalla pohjalla valkoisia palloja (s. 63) tosin mekon malli on sellainen, etten sitä ikinään voisi käyttää. Toinen samanlainen kaunis katsella, mutta takuuvarmasti kaapin pohjalle jäävä on musta liehuhelmainen olkainmekko, joka löytyy luettelosta sivulta 82 . Classic womanin liituraita mallistossa jokin sytytti, ja jos jotain tilaisin, joutuisin käymään melkoisen kädenväännön mustan ja harmaan setin välillä, sillä haluaisin molemmat. Nämä ihanuudet löytyvät sivuilta 170 ja 171. Mielenkiintoista muuten huomata, että Classic womanin mallistosta netissä esillä olleet housut, hameet ja mekot olivat syys/talvikatalogista, muuta uuden luettelon tavaraa kuin nämä jakut ei netistä löytynyt.
Ja siis tässä todellakin kaikki, mita haluttavaa luettelosta löytyi...Mielesetäni se on aika vähän - ehkä yksi cw:n mekko vielä noiden lisäksi, mutta kun en käytä mekkoja, niin se siitä sitten.
Kengistä armon olisivat saaneet vähän useammat: konjakin väriset korkosaappaat, konjakinväriset avokkaat, turkoosit kivisandaletit ja vaaleanpetrolin väriset nilkkurit (nämä viimeiset tosin jo talvialesta). Ja yhdet blinkin leopardisadaletit olisivat kivat kaapissa, mutta korko on sellainen, etten voisi moisella kävellä - nimittäin max. 0,7cm x 0,7cm piikkikorko, joka minun painoisellani ihmisellä poraa reiän jo asfalttiinkin, kun painoa tulee pienelle alalle niin paljon.
Viimeksi vielä sananen plussa osastosta, joka minusta oli pohjanoteeraus viimeisten vuosien tarjonnassa. Yleensä sieltä löytyy jotain kivaa, mitä voisi haluta, mutta tällä kertaa tulos täysi nolla - yhdet farkut (mustat, joissa takataskuissa strassikoristelu) olisivat olleet menettelee linjalla, mutta niissäkin takataskut olivat mielestäni väärässä kohtaa ja väärän kokoiset runsas ääriviivaista pyllykkää ajatellen eli en tilaa niitäkään. Suurimmassa osassa ko. vaatteista oli leikkaus/rypytys/joku muu härpäke sellaisessa kohtaa, että ei varmaan istu isolle ihmiselle. Pääsemme siis tulevana kesänä nauttimaan kamalan näköisestä katumuodista isojen naisten osalta ja lukemnaan tekstiviestikirjoittelua, jossa joku 32-koon anorektikko parjaa sitä, miten isot naiset eivät osaa pukeutua!
Muita katalogeja en aio edes analysoida, tulos on riittävän samansuuntainen kaikissa. Lopputuloksena tulemme johtopäätökseen, että jossain on vikaa, joko minun vaatemaussani tai postimyyntiluetteloiden tarjonnassa, kun ne eivät kohtaa. Itse olen valmis epäilemään, että ensinmainitusta löytyy vikaa, vikaa, vikaa...
torstai 1. tammikuuta 2009
uusi vuosi - uudet kynnet
Joulukynnet olivat ja menivät niin, ettei niitä ehditty valokuvaamaan. Siivous nimittäin liotti tarrat irti kynsistä, sillä en edelleenkään ole oppinut siivoamaan hanskat kädessä.
Näin uuden vuoden kunniaksi värkkäsin sitten uudet kynnet, sillä oli ihan pakko päästä kokeilemaan uuden vuoden aattona Hong Kongista saapuneita uutuuksia. Pohja on samaa Yves Rocherin korallin väristä lakkaa kuin edellisessä esittelyssäkin, ja jotenkin minulla on tunne, ettei se pullo enää kovin kauaa palvele, sen verran oli tiristämistä värin saaminen sekä sormiin että varpaisiin.
Varpaissa peukuissa pinkeistä neliöistä rakennettu timanttirivi ja 2. varpaissa pitäisi olla fuksianpunaisia tähtiä kaksin kappalein. Minusta vaan tuntuu, että ne katosivat serkkuperheen koirien suuhun, kun molemmat niin innokkaasti tahkosivat varpaitani - se ei sitten ole minun syyni, jos ne kuolevat suolisolmuun!
Kerrassaan loistokas otos, josta ei saa juuri mitään muuta selvää, kuin että lakka on jo alle kaksi tuntia lakkauksesta kulunut. Siihen on monta syytä: vanha huonosti kuivuva lakka, joka kaipaisi pitkää kuivatusta (tein tänään kynnet kiireessä), sukat, jotka "imaisivat" osansa ja viimeisenä ne ahnaat koirankielet...
Käsissäkin sama pohjaväri ja koristeet vain peukaloissa.
Nämä oli nyt sitä uusinta uutta sieltä HK:sta, 2 mm halkaisijaltaan olevia kynsihelmiä - ei siis timantteja, vaan todellakin helmiäispintaisia "akryylikristalleja". Yhdessä kiekossa oli 12 herkullista väriä, joista tässä esittelyssä 4. Vasemmassa peukussa keskellä oliivinvihreä helmi ja sen ympärillä persikanväriset, jotka kuva haalistaa lähes valkoisiksi, vakkeivät ne luonnossakaan tummia ole. Oikealla keskellä valkoinen helmi ja sen ympärillä 5 jäänsinistä. Muita huippuvärejä paketissa olivat esm. kermanvärinen, vaaleanpunertava, musta ja tumma violetti.
Mitäs pidätte, toimivatko kukkaset kynsissä?
Näin uuden vuoden kunniaksi värkkäsin sitten uudet kynnet, sillä oli ihan pakko päästä kokeilemaan uuden vuoden aattona Hong Kongista saapuneita uutuuksia. Pohja on samaa Yves Rocherin korallin väristä lakkaa kuin edellisessä esittelyssäkin, ja jotenkin minulla on tunne, ettei se pullo enää kovin kauaa palvele, sen verran oli tiristämistä värin saaminen sekä sormiin että varpaisiin.
Varpaissa peukuissa pinkeistä neliöistä rakennettu timanttirivi ja 2. varpaissa pitäisi olla fuksianpunaisia tähtiä kaksin kappalein. Minusta vaan tuntuu, että ne katosivat serkkuperheen koirien suuhun, kun molemmat niin innokkaasti tahkosivat varpaitani - se ei sitten ole minun syyni, jos ne kuolevat suolisolmuun!
Kerrassaan loistokas otos, josta ei saa juuri mitään muuta selvää, kuin että lakka on jo alle kaksi tuntia lakkauksesta kulunut. Siihen on monta syytä: vanha huonosti kuivuva lakka, joka kaipaisi pitkää kuivatusta (tein tänään kynnet kiireessä), sukat, jotka "imaisivat" osansa ja viimeisenä ne ahnaat koirankielet...Käsissäkin sama pohjaväri ja koristeet vain peukaloissa.
Nämä oli nyt sitä uusinta uutta sieltä HK:sta, 2 mm halkaisijaltaan olevia kynsihelmiä - ei siis timantteja, vaan todellakin helmiäispintaisia "akryylikristalleja". Yhdessä kiekossa oli 12 herkullista väriä, joista tässä esittelyssä 4. Vasemmassa peukussa keskellä oliivinvihreä helmi ja sen ympärillä persikanväriset, jotka kuva haalistaa lähes valkoisiksi, vakkeivät ne luonnossakaan tummia ole. Oikealla keskellä valkoinen helmi ja sen ympärillä 5 jäänsinistä. Muita huippuvärejä paketissa olivat esm. kermanvärinen, vaaleanpunertava, musta ja tumma violetti.Mitäs pidätte, toimivatko kukkaset kynsissä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
