Sattuuko kenenkään muun kohdalle koskaan sellaista tilannetta, että aikaa kokkaamiselle on rajoitetusti, jääkaappi huutaa tyhjyyttään eikä sinne kauppaankaan oikein tahdo ehtiä?
Allekirjoittaneella noita tilanteita tulee vastaan aina silloin tällöin ja silloin tarvitaan hätäapuruokaa. Joskus kokeilut epäonnistuvat surkeasti, jolloin tulee todettua, ettei tätä yhdistelmää koskaan enää. Toisinaan, onnistumisen hetkellä, tulee sitten tehtyä sellaisia löytöjä, joita voi hyödyntää joskus myöhemminkin, yksi sellainen on allaoleva proteiinitankkausannos, jonka aineet löytyvät meiltä aina lähes tyhjistäkin kaapeista.
Hätäapuruokaan tarvitset:
1½ dl suolavedessä keitettyä täysjyväriisiä
1½ dl raejuustoa
4-6 viipaletta kinkkua, kalkkunaa tai muuta leikkelettä, mitä jääkaapista sattuu löytymään
1/4 paprikaa
Pilkotaan leikkeleen viipaleet pieniksi, silputaan paprika kuutioiksi, sekoitetaan riisit, raejuusto, leikkele ja paprikakuutiot. Syödään.
Valmistusaika noin kaksi minuuttia, jos riisit ovat valmiiksi keitettyinä.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
maanantai 5. elokuuta 2013
Mustasta värilliseksi
Yhtenä ensimmäisistä syksyn merkeistä minun kohdallani on kaipuu uuteen hiusväriin ja meikkivärien vaihtuminen uuteen "sesonkiin".
Olen kesän ajan käyttänyt perusmeikissäni mustaa rajausta, jonka olen tehnyt Stargazerin Lunar Scape-luomivärillä. Väri on mattamusta, jossa on seassa valkoisia ja pinkejä helmiäishippuja. Väri on helposti levittyvä ja intensiivisen musta eli soveltuu todella hyvin rajausvärinä käytettäväksi. Noiden lisäksi se on äärimmäisen riittoisa, useamman käyttökuukauden jälkeen purkissa on havaittavissa pienen pieni kolo.
Kolo on niin pieni, ettei sitä tahdo millään saada kuvaan. Minusta tuntuu, että minulla on tässä mustaa rajausväriä lopuksi ikää, sillä painoa napilla on 3,5g.
Syksyyn haluan lisää väriä, joten kaivelin varastoistani käyttöön Wienistä ostamani Look by Bipan rajausvärin, sävynä tumma oliivinvihreä ja sen kaveriksi Yves Rocherin vihreän rajauskynän. Jospa noilla saisi aikaan vähän väriä ja iloa tuohon kalpeaan kesälookiin.
Muutoin meikissä saavat jatkaa samat tutut jutut, jotka ovat loppuunkäytössä eli pinkihtävä huulipuna, vadelmanpunainen poskipuna, kullankuultava meikkivoide, kulmakynä ja musta ripsiväri.
Olen kesän ajan käyttänyt perusmeikissäni mustaa rajausta, jonka olen tehnyt Stargazerin Lunar Scape-luomivärillä. Väri on mattamusta, jossa on seassa valkoisia ja pinkejä helmiäishippuja. Väri on helposti levittyvä ja intensiivisen musta eli soveltuu todella hyvin rajausvärinä käytettäväksi. Noiden lisäksi se on äärimmäisen riittoisa, useamman käyttökuukauden jälkeen purkissa on havaittavissa pienen pieni kolo.
Kolo on niin pieni, ettei sitä tahdo millään saada kuvaan. Minusta tuntuu, että minulla on tässä mustaa rajausväriä lopuksi ikää, sillä painoa napilla on 3,5g.
Syksyyn haluan lisää väriä, joten kaivelin varastoistani käyttöön Wienistä ostamani Look by Bipan rajausvärin, sävynä tumma oliivinvihreä ja sen kaveriksi Yves Rocherin vihreän rajauskynän. Jospa noilla saisi aikaan vähän väriä ja iloa tuohon kalpeaan kesälookiin.
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Saahan sitä katsella
Saahan sitä katsella, vaikka ei pystyisikään tekemään mitään, eikös niin? Säästelen käsiäni yhtä tiettyä projektia varten ja siksi rajoitan muun tekemisen vain välttämättömään, kädet kun eivät kestä kovin paljon käsitöitä.
Kahdesta perustellusta syystä olen koettanut siirtää käsityökirjapisteeni kirjastoon. Ensiksi tietysti siksi, että tuolloin kirjat eivät jää meille vaan palautuvat kirjastoon ja toisekseen siksi, että viimeaikoina on alkanut tuntua siltä, että yhä harvemmassa ovat ne kirjat, joissa on niin paljon hyviä ideoita, että ne haluaisi ihan ostaa omaksi. Ennen saatoin ostaa kirjan parin hyvän idean vuoksi, nyt niitä täytyy olla vähintään puolet kirjan annista ennen kuin vaivaudun.
Tällä kerta suoritin selailua Arnen ja Carloksen Neulotut nuket kirjassa ja totesin, ettei se ollut minun juttuni. Nuo isopäiset ja isojalkaiset heinäseipään laihat nuket eivät vaan sytyttäneet eli ei tosiaan harmita, ettei ole tullut itselle ostettua.
Toinen kirjastosta kotiin kantamistani kirjoista oli Kankaat kiertoon. Siinä oli muutama hyvä idea, jota voisi ajatella käytettäväksi, kuten esimerkiksi yksinkertaisilla selkeillä kaavoilla ommellut eläimet ja koristekukkaset, joita voi käyttää vaikka tyynyihin tai verhonnauhoihin kuten tuossa kannessa.
Osa ideoista on valitettavan vanhoja, kuten esimerkiksi se, että silkki- ja satiininauhan pätkistä voi tehdä nauhat tyynyliinaan ja pussilakanoihin. Itselläni sellaiset ovat olleet jo vuodesta 2004 ja kierrätyshenkisesti nauhat ovat peräisin hääkarkeista.
Muuten en oikein innostunut - paitsi siitä nappi- ja simpukkaverhosta (tehtiin ompelemalla yksinkertaisen vaaleasta kankaasta tehdyn verhon toiseen reunaan pystyriveihin simpukoita ja helmiäisnappeja), jolle meillä ei tällä kohtaa ole sopivaa paikkaa. Eikä minulla onneksi sopivia nappeja, muuten olisin voinut vaikka keksiä paikan, mihin tuon voisi laittaa.
Niitä eläimiä ehkä kokeilen joskus, sillä niihin sopivia kankaita ja täytteitä löytyisi kotoa valmiina.
Kahdesta perustellusta syystä olen koettanut siirtää käsityökirjapisteeni kirjastoon. Ensiksi tietysti siksi, että tuolloin kirjat eivät jää meille vaan palautuvat kirjastoon ja toisekseen siksi, että viimeaikoina on alkanut tuntua siltä, että yhä harvemmassa ovat ne kirjat, joissa on niin paljon hyviä ideoita, että ne haluaisi ihan ostaa omaksi. Ennen saatoin ostaa kirjan parin hyvän idean vuoksi, nyt niitä täytyy olla vähintään puolet kirjan annista ennen kuin vaivaudun.
Tällä kerta suoritin selailua Arnen ja Carloksen Neulotut nuket kirjassa ja totesin, ettei se ollut minun juttuni. Nuo isopäiset ja isojalkaiset heinäseipään laihat nuket eivät vaan sytyttäneet eli ei tosiaan harmita, ettei ole tullut itselle ostettua.
Toinen kirjastosta kotiin kantamistani kirjoista oli Kankaat kiertoon. Siinä oli muutama hyvä idea, jota voisi ajatella käytettäväksi, kuten esimerkiksi yksinkertaisilla selkeillä kaavoilla ommellut eläimet ja koristekukkaset, joita voi käyttää vaikka tyynyihin tai verhonnauhoihin kuten tuossa kannessa.
Osa ideoista on valitettavan vanhoja, kuten esimerkiksi se, että silkki- ja satiininauhan pätkistä voi tehdä nauhat tyynyliinaan ja pussilakanoihin. Itselläni sellaiset ovat olleet jo vuodesta 2004 ja kierrätyshenkisesti nauhat ovat peräisin hääkarkeista.
Muuten en oikein innostunut - paitsi siitä nappi- ja simpukkaverhosta (tehtiin ompelemalla yksinkertaisen vaaleasta kankaasta tehdyn verhon toiseen reunaan pystyriveihin simpukoita ja helmiäisnappeja), jolle meillä ei tällä kohtaa ole sopivaa paikkaa. Eikä minulla onneksi sopivia nappeja, muuten olisin voinut vaikka keksiä paikan, mihin tuon voisi laittaa.
Niitä eläimiä ehkä kokeilen joskus, sillä niihin sopivia kankaita ja täytteitä löytyisi kotoa valmiina.
lauantai 3. elokuuta 2013
Pieniä asioita
Parisen viikkoa sitten kehystin meille kylpyhuonetta varten taulun, joka löytyy täältä, KLIK. Tuossa postauksessa veikkailin, että taulun oveen saattamiseen voisi mennä se toiset viisi vuotta, mikä meni kehystämiseenkin.
Ihan niin kauaa se ei kestänyt, sillä nyt on taulu ovessa. Ensimmäiset yritelmät tehtiin kyllä jo heti kehystyksen jälkeen, mutta kaksipuolinen teippi ei riittänyt pitämään taulua paikallaan, vaan muutaman kerran heräsimme siihen, että se kolisi lattialle. Nyt on sitten kiinnikkeenä teipin lisäksi siimaa.
Sitä en tiedä, miten hyvin ilman lasia (painon vuoksi oli pakko jättää lasi pois) tuo kuva kestää kylpyhuoneen kosteutta. Kestää sen mitä kestää, sitten se on ainakin hyvin palvellut ja se voi heittää pois.
Olen haaveillut kylpyhuoneeseen yhtenäisestä pullosarjasta shampoota, suihkugeeliä ja hoitoainetta varten. Minä kun yleensä ostan ainakin kahta ensinmainittua kanistereissa, joista ne täytyy siirtää pienempiin pulloihin käyttöä varten. En tietenkään ollut valmis maksamaan maltaita sisustusliikkeiden pulloista, vaan päätin siirtyä tee-se-itse-linjalle.
Tarvitaan siis valkoinen tyhjentynyt muovipullo ja jo muinaista käyttöä varten ostettu kullanvärinen spraymaali. Suihkitaan pulloon maalia askarteluhuoneessa näin:
Lopputulos kylppärissä näyttää sitten tältä, eikös maastoudukin laattoihin kohtuullisen hienosti. Ihan ilmainen hieno sisustushampoopullo ja vielä uniikki!
Ihan niin kauaa se ei kestänyt, sillä nyt on taulu ovessa. Ensimmäiset yritelmät tehtiin kyllä jo heti kehystyksen jälkeen, mutta kaksipuolinen teippi ei riittänyt pitämään taulua paikallaan, vaan muutaman kerran heräsimme siihen, että se kolisi lattialle. Nyt on sitten kiinnikkeenä teipin lisäksi siimaa.
Sitä en tiedä, miten hyvin ilman lasia (painon vuoksi oli pakko jättää lasi pois) tuo kuva kestää kylpyhuoneen kosteutta. Kestää sen mitä kestää, sitten se on ainakin hyvin palvellut ja se voi heittää pois.
Olen haaveillut kylpyhuoneeseen yhtenäisestä pullosarjasta shampoota, suihkugeeliä ja hoitoainetta varten. Minä kun yleensä ostan ainakin kahta ensinmainittua kanistereissa, joista ne täytyy siirtää pienempiin pulloihin käyttöä varten. En tietenkään ollut valmis maksamaan maltaita sisustusliikkeiden pulloista, vaan päätin siirtyä tee-se-itse-linjalle.
Lopputulos kylppärissä näyttää sitten tältä, eikös maastoudukin laattoihin kohtuullisen hienosti. Ihan ilmainen hieno sisustushampoopullo ja vielä uniikki!
perjantai 2. elokuuta 2013
Tavaran haalimisen seurakset
Kovasti innoissani kerroin siitä, miten olen onnistunut hankkimaan Pentikin Tapio-sarjan teekuppeja. Nuo hankinnat synnyttivät lisää hankintoja eli oli pakko käydä hankkimassa keittiön kaappiin uusi hylly ja sille kannakkeet, jotta nuo uudet hankinnat mahtuivat kaappiin. Onneksi sentään paikallisesta kalusteliikeestä hyllyn sai vitosella ja kannakkeet maksoivat alta 2 euroa ja niistä riittää muuallekin kuin tähän hyllyyn.
Saa sitten tasan olla viimeinen kerta, kun toimin näin. Jotain on sitten pakko vastavuoroisesti hävittää, jos (ja kun) meinaan hankkia lisäosia tuohon sarjaan.
Onko todella jossain isommissa ympyröissä määrätty, että tässä huushollissa tavaran määrä on vakio. Kun jostain muualta saa jotain tavaroita poistoon, niin sitten vastaavasti jonnekin muualle ilmestyy ahtautta. Ei taida olla minusta minimalistiksi. Voihan plääh...
Muutenkin on heinäkuun lopussa jäänyt kaikki menojen kirjaamiset ja muut tekemättä - on paljon helpompaa "unohtaa" kirjaaminen kuin laskea, miten paljon on tullut hyödynnettyä paikallisia grillikioskiyrittäjiä viimeisen parin viikon aikana.
Arki alkoi kuitenkin eilen, sillä Herra Kirjoituksenkin loma on lopussa ja se tuo taas säännöllisyyttä ja vakautta elämäämme tai ainakin hänen elämäänsä, minun elämäni nyt on muutenkin niin sekavaa ja epämääräistä haahuilua, ettei siihen paljon vakautta taida mistään saada.
Saa sitten tasan olla viimeinen kerta, kun toimin näin. Jotain on sitten pakko vastavuoroisesti hävittää, jos (ja kun) meinaan hankkia lisäosia tuohon sarjaan.
Onko todella jossain isommissa ympyröissä määrätty, että tässä huushollissa tavaran määrä on vakio. Kun jostain muualta saa jotain tavaroita poistoon, niin sitten vastaavasti jonnekin muualle ilmestyy ahtautta. Ei taida olla minusta minimalistiksi. Voihan plääh...
Muutenkin on heinäkuun lopussa jäänyt kaikki menojen kirjaamiset ja muut tekemättä - on paljon helpompaa "unohtaa" kirjaaminen kuin laskea, miten paljon on tullut hyödynnettyä paikallisia grillikioskiyrittäjiä viimeisen parin viikon aikana.
Arki alkoi kuitenkin eilen, sillä Herra Kirjoituksenkin loma on lopussa ja se tuo taas säännöllisyyttä ja vakautta elämäämme tai ainakin hänen elämäänsä, minun elämäni nyt on muutenkin niin sekavaa ja epämääräistä haahuilua, ettei siihen paljon vakautta taida mistään saada.
torstai 1. elokuuta 2013
Soopaa ja porsliinia
Niin paljon kuin olen sitä mieltä, että lisää tavaraa ei saa kotiimme tulla, niin jotenkin sitä vaan kertyy.
Tässä tuo soopa osasto eli vihdoinkin kuvalliset todisteet siitä, että minä todellakin hankin sen Le Chatin siis Marseillessaippuan.
Ja tässä sitten pari kuvaa parista lisähankinnasta... Tein heinäkuun kahden viimeisen viikon aikana kuusi ylimääräistä työvuoroa ja päätin käyttää rahoista valtaosan erääseen hankintaan, joka on keväästä asti pyörinyt mielessäni.
Teekuppien keräämisen aloitin vasta tänä kesänä ja nyt niitä on sitten 10.
Tuossa ylemmässä kuvassa on vasta ostamieni teekuppien lisäksi mukana vanha kahvikuppi, jonka tarkoitus oli demota kuppien kokoeroa, joka on melkoinen. Noin sijoiteltuna se vain ei toteudu ja kupit näyttävät kaikki saman kokoisilta, vaikka edessä oleva kahvikuppi on selkeästi pienempi. Jotain voi toki päätellä noista sen vierellä olevista aluslautasista, jotka siis on tarkoitettu teekupeille.
Kymmenen kuppia ja 12 lautasta kasassa, joten siis kolme kuppia ja yksi lautanen puuttuvat ja niihin sopivat pullalautaset myös eli metsästys jatkuu.
Kuppien lisäksi tuli hankittua myös Tapio-sarjan kynttilän jalat, sokerikko ja kermakko. Ostot tein kohtuuedulliseen hintaan huuto.netistä kahdessa eri erässä.
Tässä tuo soopa osasto eli vihdoinkin kuvalliset todisteet siitä, että minä todellakin hankin sen Le Chatin siis Marseillessaippuan.
Ja tässä sitten pari kuvaa parista lisähankinnasta... Tein heinäkuun kahden viimeisen viikon aikana kuusi ylimääräistä työvuoroa ja päätin käyttää rahoista valtaosan erääseen hankintaan, joka on keväästä asti pyörinyt mielessäni.
Tuolla "porsliini" osastolla onkin viimeaikoina ollut tunkua sisäänpäin ja kovin vähän on lähtenyt tavaraa ulos. Olen jossain vaiheessa saanut kuningasajatuksen hankkia sittenkin ne keräämääni Pentikin Tapio-sarjan kahvi- ja teekupit. Siinä vaiheessa, kun sarjaa valmistettiin, ajattelin, etten tarvitse niitä, mutta näin jälkikäteen iski omistamisen into ja olen niitä huuto.netistä ja muualta metsästänyt. Kahvikuppeja (edellisten vuosien projekti) on nyt sitten se sama 13 kuin kaikkia muitakin osia (en ole taikauskoinen, vaan varmistelija, haluan täyden tusinan astiaston ja koska tuota ei enää valmisteta, olen haalinut kaikista lautasista, kupeista ja jälkiruokakulhoista vähintään yhden varakappaleen rikkumista ajatellen, tarjoiluastiat sentään ovat pääsääntöisesti yhden kappaleen varassa).
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
Heinäkuun hävitys
Loma-aika on näköjään mitä otollisinta aikaa tavaroiden poistamiselle nurkista. Ainakin meillä homma toimi ihan kohtuullisesti, vaikka valtaosan loma-ajasta olimmekin muualla.
Ensimmäiseksi poistettiin vinttikomerosta ja autotallista sinne arkistoitu sähkö- ja elektroniikkaromu. Kippasimme kierrätyskeskukseen sekä hyvin palvelleen printterin, akuistaan hyytyneen Ergorapidon että loistonsa menettäneet jouluvalot, nyt vain jotainkin tavaroita erikseen mainitessani. Kaksi isoa kassillista tavaraa pois, hyvä alku.
Vaatekomerot ovat vieläkin sillä "en kykene koskemaan"-linjalla, mutta vinttiä sentään saatiin aika hyvin putsattua. Kun vielä joku kertoisi, mitä allekirjoittaneen päässä on liikkunut sillä hetkellä, kun se on kantanut tonnin lehtiä vinttiin. Se legendaarinen "mä luen nämä vielä tai ainakin selaan läpi" ilmeisesti. Koska lehtiä ei ole ollut ainakaan vuoteen ikävä, päätimme siirtää ne kierrätykseen ja antaa jollekin sellaiselle, joka vähintäänkin selaa ne ja antaa sitten taas eteenpäin. Ihanaa, jälleen reilu kassillinen tavaraa pois meiltä.
Koska itse palasin heinäkuun toisen viikon jälkeen töihin, jäi herra Kirjoituksen tehtäväksi hankkiutua eroon yhdestä lampusta ja yhdestä lautapelistä, sillä hän sai jatkaa lomailua kuun loppuun asti ja sehän tarkoittaa, että hänellä on tuohon loistavasti aikaa - ainakin vaimon mielestä. Toivottavasti niistäkin päästään pian eroon.
Kaksi laatikollista muuta tavaraa koottiin Konttia varten ja myös toimitettiin sinne ennen kuin ehdin tulla katumapäälle sen suhteen. Hamsteri kun näkee kaikessa mahdollisessa loputonta potentiaalia ja väittäkööt ääriminimalistit mitä muuta tahansa, niin tiettyjä järjettömiäkin poisheitettyjä tavaroita vaan tarvitsisi jossain vaiheessa. Parhaana esimerkkinä tästä toimikoon pesukoneen poistoletkun pää siis se u-kirjaimen mallinen koukku. Olin hautonut yhtä sellaista muuttomme jälkeen yli viisi vuotta, siirtänyt laatikosta toiseen, kun sille ei oikein tuntunut löytyvän sopivaa säilytyspaikkaa ja sitten viimeksi kyllästyneenä sen alituiseen muuttamiseen pistin sen ketaleen roskiin. Kolme viikkoa myöhemmin äitini soitti surkeana ja kertoi tarvitsevansa tuollaista. Voihan kerpeleen kerpele, tietenkin juuri näin... Onneksi saatiin sentään siellä vanhan poistoletkun pää sovitettua uuteen, joten ei tarvinnut mennä kauppaan sen takia.
Tulevaa kirpputoreilua varten pakattiin myös reilu laatikollinen tavaraa, sisältönä mm. erilaisia kodintarvikkeita, vaatteita, kenkiä (miten ihmeessä niitä tässä huushollissa riittäkään aina vaan, vaikka poistoonkin on mennyt jo kuusi paria) ja taisi sinnekin laatikkoon joku lautapelikin riittää. Nyt vaan pitäisi sitten saada aikaiseksi se pöytä tai myyntipaikka jostain, jotta pääsisi noistakin eroon ja tietenkin olisi suotavaa tutustua myös muiden kaappien sisältöön, jos vaikka sieltäkin sattuisi jotain pientä ylimääräistä löytymään.
Kaiken muun hyvän lisäksi löysin eteisen kaapista 10 ( kyllä, lue k-y-m-m-e-n-e-n) ylimääräistä kangas- tai kuitukangaskassia. Ja tuo ylimääräinen tarkoittaa, että vähintäänkin toinen mokoma noita jäi vielä jemmaan, koska ne olivat "isompia", "paremmasta kankaasta" tai "käyttökelpoisemman mallisia". Aion ovelasti hankkiutua eroon noista ylimääräisistä kasseista sillä tavoin, että tästedes kiikutan kaikki tuttavilleni viemäni asiat, olkoot sitten lahjoja, lainoja tai tuliaisia, tuollaisessa kassissa ja nätisti hymyillen totean, että kassin saat sitten pitää. Kuinkahan kauan kestää, ennen kuin nuo kassit kiertävät takaisin meille päin, toivottavasti nuo kuitukankaiset ainakin hajoavat käytössä ennen kuin ehtivät kierroksellaan takaisin tähän osoitteeseen. Mikäli joku noista palautuu takaisin, pistän ihan varmasti uudelle kierrokselle. Toivottavasti en ole keksinyt ikiliikkujaa.
Tässä kohtaa lienee sitten syytä todeta, että minulla ei tosiaan ole mitään kestokasseja vastaan. Pyrin käyttämään niitä aina kun mahdollista, mutta olen ommellut noita kankaisia itse ja äiti on ommellut niitä, joten niitä on kertynyt. Niitä on nykyään lähes jokaisen olkalaukkuni sivutaskussa omansa siis noiden eteiseen kaappiin jääneiden lisäksi. Lisäksi hamsteri ei vaan osaa olla ottamatta koulutuspäiviltä kassia kun kerran sellaisia on tarjolla ja kuka sitä nyt sitten käyttökelpoista kassia suoraan roskiinkaan.
Vaatekaapin ohella liinavaatekaappi on myös tabu-aluetta, sinne ei kosketa ja sieltä ei poisteta mitään. Siellä oleva on kaikki tarpeellista. Piste. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta, olen näet jonain kahjopäisenä hetkenäni ostanut satiinilakanoita, sellaisia oikein kauniita kiiltäviä ja silitysvapaita paholaisentekeleitä. Kyseessä ovat siis polyesterisatiinilakanat, joita ei missäännimessä milloinkaan ja koskaan tule sotkea puuvillasatiinisiin lakanoihin. Ne kyllä erottaa toisistaan jo olkapäällään ja jos olkapää sattuu olemaan tunnoton, niin hintalappu kertoo totuuden. Puuvillasatiiniset, ihanat supermukavat ja ylelliset lakanat kun maksavat vähintäänkin viisinkertaisesti sen mitä nuo keinokuituiset karmeudet. Polyesterisatiinin mukaviin ominaisuuksiin kun kuuluu se, että se on kesällä kuuma ja talvella kylmä ja sen lisäksi se on niin liukasta, ettei sellaisen päällä sängyssä nukkuessaan parane aivastaa tai löytää itsensä lattialta. Olen siis jossain tilapäisessä mielenhäiriössä ostanut setin, jossa on kaksi tuollaista pussilakanaa ja kaksi tyynyliinaa. Herra Kirjoituksen erittäin myötämielisellä suostumuksella siirsimme ne kirpputorikasaan. Eurolla tai vaikka 50 c:lla koko pino jonkun muun riesaksi. Kiitos ja näkemiin niille.
Jotain muutakin pientä on poistunut joko suoraan roskikseen tai sitten kirpputorikasaan. Vaatteiden ostalta teen ihan omaa juttua jahka ennätän, mutta mainittakoon ihan erikseen Herra Kirjoituksen rakkaat kengät, jotka olivat jo aivan loppuunkäytetty, mutta silti niin ihanat.Vaimon hyvän esimerkin (tai kovaäänisen mahtikäsyn) innoittamana nekin päätyivät roskikseen.
Poistoja täydennettiin vielä kantamalla vintistä roskiin sinne varastoimiani pahvilaatikoita. Kauppa huuto.netissä on sen verran hiljentynyt, ettei tarvitse enää säästää laatikoita sitä varten. Silloin joskus vanhoina aikoina niitä tarvittiin kymmenenkin viikossa, mutta nyt hyvä jos yksi puoleen vuoteen, kun olen siirtynyt kirjekuoressa toimitettaviin kauppatavaroihin. Noita purettuja isompaan laatikkoon tungettuja pahvilaatikoita kertyi vaatimattomat viisi isoa laatikollista - missä se meneekään terveen säästämisen ja sairaan hamstraamisen ero?
Ensimmäiseksi poistettiin vinttikomerosta ja autotallista sinne arkistoitu sähkö- ja elektroniikkaromu. Kippasimme kierrätyskeskukseen sekä hyvin palvelleen printterin, akuistaan hyytyneen Ergorapidon että loistonsa menettäneet jouluvalot, nyt vain jotainkin tavaroita erikseen mainitessani. Kaksi isoa kassillista tavaraa pois, hyvä alku.
Vaatekomerot ovat vieläkin sillä "en kykene koskemaan"-linjalla, mutta vinttiä sentään saatiin aika hyvin putsattua. Kun vielä joku kertoisi, mitä allekirjoittaneen päässä on liikkunut sillä hetkellä, kun se on kantanut tonnin lehtiä vinttiin. Se legendaarinen "mä luen nämä vielä tai ainakin selaan läpi" ilmeisesti. Koska lehtiä ei ole ollut ainakaan vuoteen ikävä, päätimme siirtää ne kierrätykseen ja antaa jollekin sellaiselle, joka vähintäänkin selaa ne ja antaa sitten taas eteenpäin. Ihanaa, jälleen reilu kassillinen tavaraa pois meiltä.
Koska itse palasin heinäkuun toisen viikon jälkeen töihin, jäi herra Kirjoituksen tehtäväksi hankkiutua eroon yhdestä lampusta ja yhdestä lautapelistä, sillä hän sai jatkaa lomailua kuun loppuun asti ja sehän tarkoittaa, että hänellä on tuohon loistavasti aikaa - ainakin vaimon mielestä. Toivottavasti niistäkin päästään pian eroon.
Kaksi laatikollista muuta tavaraa koottiin Konttia varten ja myös toimitettiin sinne ennen kuin ehdin tulla katumapäälle sen suhteen. Hamsteri kun näkee kaikessa mahdollisessa loputonta potentiaalia ja väittäkööt ääriminimalistit mitä muuta tahansa, niin tiettyjä järjettömiäkin poisheitettyjä tavaroita vaan tarvitsisi jossain vaiheessa. Parhaana esimerkkinä tästä toimikoon pesukoneen poistoletkun pää siis se u-kirjaimen mallinen koukku. Olin hautonut yhtä sellaista muuttomme jälkeen yli viisi vuotta, siirtänyt laatikosta toiseen, kun sille ei oikein tuntunut löytyvän sopivaa säilytyspaikkaa ja sitten viimeksi kyllästyneenä sen alituiseen muuttamiseen pistin sen ketaleen roskiin. Kolme viikkoa myöhemmin äitini soitti surkeana ja kertoi tarvitsevansa tuollaista. Voihan kerpeleen kerpele, tietenkin juuri näin... Onneksi saatiin sentään siellä vanhan poistoletkun pää sovitettua uuteen, joten ei tarvinnut mennä kauppaan sen takia.
Tulevaa kirpputoreilua varten pakattiin myös reilu laatikollinen tavaraa, sisältönä mm. erilaisia kodintarvikkeita, vaatteita, kenkiä (miten ihmeessä niitä tässä huushollissa riittäkään aina vaan, vaikka poistoonkin on mennyt jo kuusi paria) ja taisi sinnekin laatikkoon joku lautapelikin riittää. Nyt vaan pitäisi sitten saada aikaiseksi se pöytä tai myyntipaikka jostain, jotta pääsisi noistakin eroon ja tietenkin olisi suotavaa tutustua myös muiden kaappien sisältöön, jos vaikka sieltäkin sattuisi jotain pientä ylimääräistä löytymään.
Kaiken muun hyvän lisäksi löysin eteisen kaapista 10 ( kyllä, lue k-y-m-m-e-n-e-n) ylimääräistä kangas- tai kuitukangaskassia. Ja tuo ylimääräinen tarkoittaa, että vähintäänkin toinen mokoma noita jäi vielä jemmaan, koska ne olivat "isompia", "paremmasta kankaasta" tai "käyttökelpoisemman mallisia". Aion ovelasti hankkiutua eroon noista ylimääräisistä kasseista sillä tavoin, että tästedes kiikutan kaikki tuttavilleni viemäni asiat, olkoot sitten lahjoja, lainoja tai tuliaisia, tuollaisessa kassissa ja nätisti hymyillen totean, että kassin saat sitten pitää. Kuinkahan kauan kestää, ennen kuin nuo kassit kiertävät takaisin meille päin, toivottavasti nuo kuitukankaiset ainakin hajoavat käytössä ennen kuin ehtivät kierroksellaan takaisin tähän osoitteeseen. Mikäli joku noista palautuu takaisin, pistän ihan varmasti uudelle kierrokselle. Toivottavasti en ole keksinyt ikiliikkujaa.
Tässä kohtaa lienee sitten syytä todeta, että minulla ei tosiaan ole mitään kestokasseja vastaan. Pyrin käyttämään niitä aina kun mahdollista, mutta olen ommellut noita kankaisia itse ja äiti on ommellut niitä, joten niitä on kertynyt. Niitä on nykyään lähes jokaisen olkalaukkuni sivutaskussa omansa siis noiden eteiseen kaappiin jääneiden lisäksi. Lisäksi hamsteri ei vaan osaa olla ottamatta koulutuspäiviltä kassia kun kerran sellaisia on tarjolla ja kuka sitä nyt sitten käyttökelpoista kassia suoraan roskiinkaan.
Vaatekaapin ohella liinavaatekaappi on myös tabu-aluetta, sinne ei kosketa ja sieltä ei poisteta mitään. Siellä oleva on kaikki tarpeellista. Piste. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta, olen näet jonain kahjopäisenä hetkenäni ostanut satiinilakanoita, sellaisia oikein kauniita kiiltäviä ja silitysvapaita paholaisentekeleitä. Kyseessä ovat siis polyesterisatiinilakanat, joita ei missäännimessä milloinkaan ja koskaan tule sotkea puuvillasatiinisiin lakanoihin. Ne kyllä erottaa toisistaan jo olkapäällään ja jos olkapää sattuu olemaan tunnoton, niin hintalappu kertoo totuuden. Puuvillasatiiniset, ihanat supermukavat ja ylelliset lakanat kun maksavat vähintäänkin viisinkertaisesti sen mitä nuo keinokuituiset karmeudet. Polyesterisatiinin mukaviin ominaisuuksiin kun kuuluu se, että se on kesällä kuuma ja talvella kylmä ja sen lisäksi se on niin liukasta, ettei sellaisen päällä sängyssä nukkuessaan parane aivastaa tai löytää itsensä lattialta. Olen siis jossain tilapäisessä mielenhäiriössä ostanut setin, jossa on kaksi tuollaista pussilakanaa ja kaksi tyynyliinaa. Herra Kirjoituksen erittäin myötämielisellä suostumuksella siirsimme ne kirpputorikasaan. Eurolla tai vaikka 50 c:lla koko pino jonkun muun riesaksi. Kiitos ja näkemiin niille.
Jotain muutakin pientä on poistunut joko suoraan roskikseen tai sitten kirpputorikasaan. Vaatteiden ostalta teen ihan omaa juttua jahka ennätän, mutta mainittakoon ihan erikseen Herra Kirjoituksen rakkaat kengät, jotka olivat jo aivan loppuunkäytetty, mutta silti niin ihanat.Vaimon hyvän esimerkin (tai kovaäänisen mahtikäsyn) innoittamana nekin päätyivät roskikseen.
Poistoja täydennettiin vielä kantamalla vintistä roskiin sinne varastoimiani pahvilaatikoita. Kauppa huuto.netissä on sen verran hiljentynyt, ettei tarvitse enää säästää laatikoita sitä varten. Silloin joskus vanhoina aikoina niitä tarvittiin kymmenenkin viikossa, mutta nyt hyvä jos yksi puoleen vuoteen, kun olen siirtynyt kirjekuoressa toimitettaviin kauppatavaroihin. Noita purettuja isompaan laatikkoon tungettuja pahvilaatikoita kertyi vaatimattomat viisi isoa laatikollista - missä se meneekään terveen säästämisen ja sairaan hamstraamisen ero?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
