keskiviikko 31. toukokuuta 2023

Toivorikas toukokuu

Huhtikuu meni moni tavoin penkin alle, esimerkiksi sen suhteen, että tuli syötyä aivan valtavasti roskaruokaa ja herkkuja. Minusta tuntuu, että olen kirjoittanut tämän joka kuukausi tänä vuonna, mutta jaksan uskoa, että joku kaunis kuukausi todellakin onnistun. Tai siis ei mikä tahansa kuukausi, vaan nimenomaan tässä kuussa. 

1.viikko
Tautinen vappuviikko. Olen onnistunut välttelemään flunssia tähän asti, mutta nyt se sitten iski ja oikein kunnolla  - ääni on tyystin poissa. Mikä tarkoittaa myös sitä, että en voi olla töissä, koska työtäni ei vain voi tehdä ilman ääntä. Olen siis yrittänyt alkuviikosta puuhastella kaikessa rauhassa kotitöitä vähän päivässä ja paljon viikossa meiningillä, koska paljon ei jaksa kerralla. Onneksi viime viikolla kokkasin paljon ruokia varastoon tai puolivalmiiksi, niistä on nyt helppo täydentää, eikä ainakaan ihan heti tule langettua roskailuun. Tässä tilanteessa kun se olisi niin luvattoman helppoa, koska mä olen kipeä, niin ansaitsen hemmottelua...

Sen sijaan sorruin tilaamaan Dermosililta pari dödöä ja pussin shampoota, kun tein muiden tilausta. Nuo kaikki ovat periaatteessa ihan tarpeellisia, eli sinänsä perusteltuja hankintoja, mutta toki niiden tilaamista olisi voinut vielä lykätä, koska sekä dödöjä että shampoota on.

2. viikko
Edelleen puoliksi äänetön ja puoliksi kipeä. Olin kuitenkin suunnitellut työvuoroni niin, että minulla oli tällä viikolla useampi vapaapäivä. Puolikuntoisuudesta huolimatta päätin lähteä kevään massiivisimpaan suururakkaan eli tehdä suursiivouksen. Niinpä olen sitten käytännössä koko viikon vapaa-ajat siivonnut, pessyt ikkunoita, suihkuttanut kasveja, vaihtanut niihin multaa, leikannut, jakanut alkuja, pyyhkinyt pölyjä, kluutannut, imuroinut ja nuollut nurkkia. Kyllä se vaan kummasti on palkitsevaa, kun paikat kiiltävät puhtauttaan ja kaikki tavarat ovat paikallaan. No, ikävä tosi asia on toki sekin, että yllättävän pian se sitten taas kuitenkin alkaa tuo superjärjestys repsahtaa - vaikka nyt kyllä ajattelin ottaa käyttöön sen netistä löytämäni tyylin, että puoli tuntia joka päivä kun tekee, pyyhkii vaikka yhdestä huoneesta pölyt ja moppaa lattian, niin pysyy jatkuvasti sellainen siivottu fiilis. 

Oikeastaan paljon muuhun ei sitten ollut aikaakaan, maalla käytiin sopimassa nopeasti ojahommien jatkamisesta ja äitiä katsomassa - hän ikävä kyllä oli kovasti väsynyt ja flunssainen, joten emme viipyneet kauaa ja senkin ajan istuimme maskit naamalla. 

Väsynyt ja tautinen olo sekä kiire kyllä tekivät sen, että tuli ostettua taas niitä herkkuja ja roskaruokaa. Useampanakin päivänä, jos ollaan rehellisiä. Kaduttaako? No vähän, mutta rehellisesti ei niin paljon kuin pitäisi, sillä koin kyllä ansainneeni vähän hemmottelua - kyllä vain, sudenkuoppa, ansa - aivan liian helppoa ajatella näin.  


3.viikko
Palkkapäivä heti viikon alkuun. Palkka todisti, että töissä on tullut asuttua. Se on tietysti hyvä asia, koska tämä kuukausi on aina yksi vuoden haastavimmista taloudellisessa mielessä. Viikkoon osuu myös lisätöitä ja harrastetöitä normaalien työpäivien lisäksi eli bonuksia luvassa tilipussiin jatkossakin. 

Keskiviikkona vietimme peli-iltaa ystävien luona. Vihdoin ja viimein saatiin tuo toteutettua, sillä sitä oli jo moneen kertaan siirretty sairastumisten takia. 

Saimme alkuviikosta viestiä, että Herra Kirjoituksen uusi auto on saatu vihdoin varusteltua kuntoon ja ovat saaneet ne kauan etsityt peräkoukun sähköjohdotkin vihdoin ja viimein paikalleen. Nyt sitten vaan odotellaan, koska saavat auton toimitettua tänne periferiaan. Helatorstaina kävimme kurkkimassa autoliikkeen pihalla, mutta ainakaan silloin autoa ei vielä ollut siellä missään näkyvillä. 

Äidin flunssa paljastui koronaksi, johon on sairastunut useampikin asukas siellä, missä hän on. Onneksi oireet eivät olleet kovin vakavat, toki hän yleensäkin oireilee kaikkiin infektioihin sekavuudella ja niin nytkin. On kohtuullisen haastavaa yrittää selittää ikäihmiselle, että asuintoveri on viety sairaalaan, jotta hän paranisi, ei tapettavaksi mihinkään. Enkä myöskään ole tilannut hänelle tappotuomiota. Ihan niin pitkälle en ajatuksissani mennyt edes silloin, kun hän vielä asui kotona ja oli loputtoman rasittava ja vaativa jatkuvine negatiivisine puheineen ja kitinöineen - todellinen ankeuttaja siis. 

Helatorstaina kävimme siivoamassa anopin vaatehuonetta ja saimme mukaamme useamman kassin vaatteita ja kenkiä eteenpäin toimitettavaksi. Loppuviikko menikin sitten niitä huoltaessa ja eteenpäin jakaessa. Minä kun en itse koskaan laita puoliksi pidettyä vaatetta takaisin kaappiin, niin on välillä vaikea hahmottaa, että joku muu voi tehdä niin ja että yllättävän moni kiertoon ajatelluista vaatteista on pakko pestä ensin. Onneksi suurin osa vaatteista ja kengistä päätyi eteenpäin nopeasti Naamakirjan Roskalavan kautta ja vielä isompina könttäpumpseina, niin ihan hirveästi ei tarvinnut yksittäisten asioiden kanssa säätää. 

4.viikko
Tehotyö viikko, johon nappasin pari ylityöpäivää ja yhden lisätyöpäivän eli yhteen viikkoon reilu 20 tuntia ylitöitä. Näillä paikkaillaan varsin hyvin ikkunaremontin aiheuttamia kuluja ja toukokuun yleistä katastrofia. Lisäksi viikkoon kuului yksi laatuvapaapäivä Herra Kirjoituksen kanssa. Alunperin vapaapäivää oli tarkoitus viettää maalla, mutta Herra Kirjoituksen uuden auton luovutus sattui tuohon päivään ja sen verran myöhään, että ei enää ollut järkeä lähteä ajelemaan sinne. Vietimme siis "lomapäivän" eli kiertelimme läpi jokusen paikallisen kirpputorin ja ajelimme uudella kulkupelillä. Ostoksia kirpputoreilta 0, ei mitään sellaista, mitä olisin tarvinnut tai halunnut. Materiaalipankin ilmaispäivästä nappasin mukaani jonkun valmiiksi virkkaamia lappuja, koska ne olivat puuvillaa, päätyvät ne korvaamaan hajoavia tiskirättejä. Jokusta lapuista joutuu vähän työstämään, mutta kyllä niistäkin vielä hyvät tulee. Noiden lappujen lisäksi jokunen nöttönen lankaa ja muutama t-paidan häntä, joista aion tehdä shortsit ja alushousuja. Nämä esitelty tarkemmin omassa juttussaan.

5.viikko
Yövuoroviikko, jolloin päivät menevät suunnilleen kokonaan nukkuessa ja yöt töissä. Muutaman koneellisen pesin pyykkiä ja vähän siivoilin sekä kudoin sukkaa niin kuin aina tällaisina päivinä. Kuukauden viimeisenä päivänä päätin juhlistaa katastrofia ja käydä pizzalla lähipizzeriassa - tekosyynä käytin sitä, että olin selvinnyt hullusta työputkestani, joka nyt ei teknisesti ottaen pitänyt paikkaansa, sillä se jatkuu vielä kesäkuun alkupäivät. Pizza oli hyvää, vaikka omatunto ei olekaan puhdas. Kävin kuuntelemassa unihoitajan analyysin siitä, että olen käyttänyt cpap laitettani hyvin ja että se todellakin hoitaa minua juuri niin kuin kuuluu. Olin yllättynyt, sillä olin varautunut moitteisiin siitä, että en ole käyttänyt puhkua,  ja että olen toivottoman lihava, mutta hän totesikin minun tosiaan käyttäneen sitä erittäin hyvin, eikä puuttunut sanallakaan ylipanoon, vaikka ehkä olisi pitänyt. 
 
Muuta:
Taloudellisesti toukokuu on aina katastrofi, sillä siihen ovat jo vuosia langenneet maksettaviksi kaikki mahdolliset autoon liittyvät maksut kuten katsastus, verot, vakuutukset, huollot, tankkaukset. Niin tänäkin vuonna. Parina viime vuonna olen pitänyt autoa käytössä vain muutamasta päivästä pariin viikkoon, nyt aikaa menee huomattavasti enemmän ja niin muodoin laskutkin ovat isommat vakuutusten ja verojen osalta. Päädyimme kuitenkin tähän ratkaisuun, sillä on autovanhukselle tekee ihan hyvää olla liikkeellä, polttaa karstoja ja saada tankista tiristettyä käyttöön kaikki ikivanhat bensat. Toivoa olisi, että saisin auton taas seisontaan ennen kuun loppua, jolloin maksut lakkaisivat juoksemasta. Veroista selvisin parilla kympillä, jotka maksoin samalla kun nappasin auton pois liikennekäytöstä. Uusi vakuutusmaksulappu ei ole vielä tullut, joten elättelen toivoa siitä, että se saapuisi vasta kesäkuun tilipäiväksi - jälleen kerran kyse on enemmän periaattesta kuin rahasta, olisihan minulla oikeasti varaa maksaa se, mutta kun paljon mieluummin pihistän rahaa tililläni.
 
Autovanhuksen museorekisteriin siirtoa pitää odottaa vielä yli 6 vuotta, mutta sen teen heti kun se on mahdollista. Ja kyllä tämä kuviohan todella menee niin, että vanhus siirtyy huilivuoroon vasta, kun uusi ykkösauto saapuu. 

Ei kommentteja: