Vuosia, vuosia sitten sain Herra Kirjoitukselta lahjaksi kullanvärisen Björn Borgin- laukun. Tuo laukku osoittautui loistoyksilöksi, siinä on juuri oikeanmittaiset, hyvin olkapäällä pysyvät kahvat, se näyttää pieneltä, mutta nielee sisäänsä uskomattoman määrän tavaraa.
Näistä hyvistä ominaisuuksista johtuen tuo kyseinen laukku on matkustanut kanssani tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia kilometrejä. Itse asiassa se on ollut käytössä jokaisella ulkomaan matkallani siitä lähtien kun sen sain. Parhaimmillaan olen survonut sinne 8 kiloa tavaraa ilman, että se näytti mitenkään syöttöpossulta.
Viime reissulla laukku oli jo kovasti rähjääntyneen näköinen ja nyt se alkoi lopullisesti lohkeilla pinnastaan, koska se on valitettavasti materiaaliltaan keinonahkaa. Niinpä viimeaikoina meillä on ollut sekä autossa että kotona epämääräisiä vaaleita ja kullanvärisiä hiutaleita ja minun oli pakko alkaa myöntyä siihen, että laukun tarina alkoi olla lopussa. Olin suunnitellut liimaavani laukkuun uuden pinnan, mutta Herra Kirjoitus sai minut järkiini, millä se uusi pinta tuossa lohkeilevassa pysyisi kiinni ja vanhan pinnan rapsuttaminen olisi ollut turhan suuri työ.
Lopulta laukku päätyi henkilölle, joka tekee betonitöitä ja lupasi betonoida tuon. Tämä mahdollisti sen, että minun oli loppujen lopuksi helppo luopua laukusta, kun se ei päätynyt roskiin vaan hyötykäyttöön. Ikävä minun tätä kuitenkin tulee, sillä tuskin koskaan saan näin kätevää ja sopivaa laukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti