Eilen taivaltaessani kaatosateessa läpimärkänä sen jälleen kerran muistin, mitä syksyssä eniten inhoan: kylmää, märkää ja pimeää. Syksyyn pätee sama kuin vanhaan opiskelijatotuuteen, vähintään yksi on liikaa. Tuo opiskelijatotuushan menee seuraavasti: lukuvuoden aikana voit opiskella, nukkua ja bilettää. Voit kuitenkin tehdä niistä vain kahta asiaa, joten täytyy valita. Jos haluat opiskella ja nukkua, et voi bilettää. Jos haluat opiskella ja bilettää, et voi nukkua. Jos haluat bilettää ja nukkua, et voi opiskella.
Syksyn suhteen tuo menee seuraavasti: Kylmyys menisi, jos olisi kuivaa ja valoisaa. Märkyys menisi, jos olisi lämmintä ja valoisaa. Pimeys olisi ihan ok, jos olisi kuivaa ja lämmintä. Tuo kolmen kombo on vaan ainakin allekirjoittaneen mielenterveydelle erittäin tuhoisa, ei jaksa, ei tahdo, ei halua, on liian pimeää, liian kylmää ja liian märkää.
Konkreettisesti sen huomaa siinä, että joutuu kantamaan mukanaan aina vaan isompaa kuormaa. Kun kesällä lähti töihin, riitti, että kiskaisi päälle shortsit ja t-paidan, potkaisi kengät jalkaan ja nappasi mukaan repun ja pyöräilykypärän. Seuraavaksi joutui lisäämään sukat, sitten pitkälahkeiset housut, niiden jälkeen takin, heijastinliivin, pyörän valot, pitkähihaisen paidan. Tämän jälkeen aletaan lisätä sormikkaita, pitkiä kalsareita, pipoa, kaulahuivia, paksumpaa takkia ja niin edelleen ja niin edelleen. Puhumattakaan siitä, että sadekelillä pitää tietysti ottaa mukaan sadevarusteet ja toisenlaiset kengät. Eikä kestä kauaakaan, kun olo on kuin Michelin ukolla kaikkine renkaineen ja siitä sitten vaaput töihin. Pukemiseen ja riisumiseen menee aikaa, joka on pois nukkumisesta, kun täytyy herätä aikaisemmin, jotta saa kaikki valmiiksi. Kulkemiseen menee enemmän aikaa, kun tuollainen Michelin etenee paljon hitaammin ja sekin täytyy aamulla laskea mukaan, jotta ehtii töihin ajoissa.
Juuri tänään on taas sellainen fiilis, että antaisin melkein mitä tahansa, jos voisin vain kiskoa peiton korvilleni ja jäädä sänkyyn. Nukkua seuraavat 3, 4 tai 5 kuukautta ja jatkaa elämää vasta keväästä. Tämän kirjoitettuani taikauskoinen minäni kuiskasi kyllä korvaani, että mieti mitä toivot, haluatko maata koomassa seuraavat kuukaudet? En, sitä en halua. Haluan vain vetäytyä talviunille, ohittaa syksyn ja talven ja siirtyä taas uuteen ihanaan kevääseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti