Niin minä suurissa suunnitelmissani kuvittelin, kun juhannuksen jälkeen tein suursiivousta, että heinäkuu on kotityötön kuukausi, korkeintaan jotain ihan pientä puuhastelua. Kissinvillat, just niin. Tänäänkin olen ennen iltavuoroon menoa pessyt kaksi koneellista pyykkiä, puhdistanut petauspatjan, laittanut pois kolme koneellista pyykkiä, korjannut erinnäisen määrän ratkenneita saumoja, parsinut kasan sukkia ja vielä olisi pari paikkausjuttua odottamassa. Lisäksi olen siivonnut maalla ja siellä tuolla projektille ei näy loppua. Olen myös pessyt pyykkiä siellä ja sitäkin hommaa olisi ihan kiitettävästi odottamassa. Tiskaamiselle ei näy loppua ja pakasteetkin odottavat sulattamista, mutta sitä en kyllä tee heinäkuussa vaikka mikä olisi.
Kotityöt ovat kuin banaanikärpäset, aina kun kuvittelet päässeesi niistä eroon, jostain löytyy jotain joka on pakko tehdä, jotta huusholli ei päädy aivan mahdottomaan kaaokseen.
Herra Kirjoitus on nyt lomalaisena joutunut huolehtimaan poikkeuksellisen paljon kotihommista, olen kipannut hänelle niin imuroinnit, pölyjen pyyhinnät, kukkien kastelut kuin osan kokkivuoroistakin. Harvinaisen vähällä urputuksella hän on osallistunut, mutta ilmeisesti hän alkaa huomata, miten paljon meillä on sellaisia piilotöitä, joiden tekeminen ei näy missään ja joiden tekemiseen hänen ei ole tarvinut ennen osallistua.
No kotityöt ovat ehtymätön luonnonvara, turha siitä on urputtaa, mutta kummasti vaan avautuminen helpotti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti