Hajoava heinäkuu

Kesäkuusta jäi jälkelle pääosin positiiviset fiilikset, ehkä juuri loppukuun helteiden ansiosta. Heinäkuun alku sen sijaan meni enemmän pään hajoamis - tunnelmissa.

 

1. viikko

 

Ensinnäkin on tunnustettava, että ikkunaremontin loputon venyminen syö rotan lailla, inhoan keskeneräisyyttä ja sitä, että "kotini on rikki". Kun itse joutuu tekemään oman työnsä 110%, niin en voi sille mitään, että näen punaista niistä, jotka eivät tee työtään ammattiylpeydellä ja parhaalla mahdollisella tavalla. 

 

Seuraavaksi sain soitin äidille, joka ilmoitti yrittäneensä pukeutua aamukuudesta eteenpäin, mutta ettei ollut saanut vaatteita päälleen tässä ajassa, koska selkä vain oli niin kipeä. Hän oli soittanut kotipalveluun, joka ilmoitti sitten minulle, että ei voi jättää äitiä kotiin, koska hänen liikkumisensa on niin huonoa. Sitten hän vielä kysyi, että eikö meistä omaisista kukaan ole tulossa katsomaan häntä. Yritin selittää, että omaisia on vain minä ja että minulla on sellainen työ, jota en voi noin vain jättää, vaikka tilanne olisi mikä. Ei tuntunut ymmärtävän. Soitti ambulanssin arvioimaan tilannetta. Tietenkin minulla on paha mieli ja huono omatunto siitä, että huolehdin äidistäni niin huonosti.  

Lopputulos on se, että äiti joutui jäämään sairaalaan. Hänellä on pissatulehdus, muistisairaus on pahentunut ja lisäksi he epäilevät aliravitsemusta, joka on tyypillistä muistisairaille henkilöille. Äiti joutui jäämään sairaalaan viikonlopun yli ja minä podin töissä huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole hoitamassa häntä.

2. viikko

Töitä edelleen, mutta vain "tavallisia töitä" illassa ja öissä. Äiti on edelleen sairaalassa ja haluaisi kovasti kotiin. Kävimme maalla siivoamassa paikkoja häntä varten, mutta epäilen silti ettei hän ihan heti palaa kotiin. Mietin, palaako koskaan. Hoitokoordinaattori soitti ja yritti vaatia minua ottamaan äidin kotiin, koska tietenkin olen kesälomalla, miten niin tietenkin...Sanoin, että en todellakaan ole kesälomalla, vaan menossa yöksi töihin, joten minun on aika mahdotonta olla auttamassa äitiä samaan aikaan, kun pitäisi olla töissä. Ongelmana on hoitajien vähyys, kotihoito ei voi ottaa uusia potilaita, koska ei ole hoitajia, samasta syystä ei saa intervallipaikkaa. On tämä niin ihmeellistä, tämä aika ja maailma. Entistä vähemmän haluan vanhentua, koska kovin vaikeaa tuntuu olevan avun saaminen. 

Siivouspäivän jälkeen ei ehtinyt laittaa ruokaa, vaan yövuorotankkaus hoidettiin burgereilla, samoin keskiviikkona juhlimme Herra Kirjoituksen lomaa käymällä thaimaalaisessa syömässä. Sen jälkeen onkin pakko keskittyä äidin jääkaapista evakoitujen ruokien syömiseen, jotta niistä ei tule hävikkiä. 

 

Viikonloppuna kävimme jälleen katsomassa äitiä ja tilanne oli aika kauhistuttava. Häneltä oli lauantaina kadonnut reilut 40 viimeistä vuotta elämästään. Hän sekoitti sujuvasti nykyisen asuinpaikkansa ja lapsuudenkotinsa, lapsuuden perheensä ja meidän perheemme. Hän soitteli lukuisia kertoja ja intti inttämistään noita sekaisia asioita. Ilmeisesti tämä oli uuden särkylääkkeen sivuvaikutus. Ikävä vaan, että lääke, joka auttoi kipuhin, sekoitti pään ihan totaalisesti. Sunnuntain seuraava yllätys oli se, että äiti oli pistetty eristyshuoneeseen koronaepäilyn takia. Siis anteeksi mitä, koronaepäily? Mistä hän sen olisi voinut saada, kun on koko itämisajan ollut sairaalassa ja tavannut vain huonekavereitaan ja henkilökuntaa. Ei siis ollut yllätys, että testit olivat negatiiviset näiltä osin. Ikävästi vaan tulehdusarvot nousevat ja epäilään keuhkokuumetta. Vanha ja väsynyt kroppa ei taida sitä kestää, mutta onneksi on hyvät antibiootit, voimme vain toivoa että ne purevat tuohon. 

Olen saavuttanut jonkintasoisen lorvikatari huipentuman (tai kuten Herra Kirjoitus ja Ievuskainen sanovat, järjen ääni alkaa palailla), sillä olen sanonut useammalle lisätyöpäivälle: "ei sovi". Kaipaan vapaita hetkiä poissa töistä, joten kun minulla on mahdollisuus valita, teen niin. Toki mietin, että kostautuuko kieltäytyminen jossain vaiheessa niin, että niitä lisätöitä ei kohta olekaan enää tarjolla. Tässä tilanteessa jaksamiseni on kuitenkin tärkeämpää kuin mikään muu, joten mietin tätä asiaa vasta syssymmällä. 

3.viikko

Kuusi työpäivää ja yksi vapaapäivä, johon on buukattu niin fyssari kuin hammaslääkärikin. Kaaos äidin suhteen jatkuu, sain keskellä päivää soiton, jossa kerrottiin, että äiti siirretään toiselle paikkakunnalle palveluasutoon. Sellaiseen palveluasuntoon, jossa olisi hoitaja paikalla päivällä ja illalla, mutta ei yöllä. Samantien minulle lueteltiin lista tavaroista, joita pitää toimittaa heti sinne. Tietenkin minä "riemastuin" asiasta, ei vanhaa ihmistä kohdella noin, eikä myöskään oleteta, että omaiset voivat juosta milloin tahansa kymmenien kilometrien päähän hakemaan ja järjestämään tavaroita tuosta vaan. Sain ko. hoitopaikastakin puhelimessa aika huonon kuvan, joten olin kovasti kauhuissani koko asiasta. Onneksi vaikutelma oli väärä ja paikka on osoittautunut oikein hyväksi ja ihmiset siellä kaikinpuolin mukaviksi. Nyt vain sitten toivotaan, että ihan heti ei heitettäisi vanhaa ihmistä taas uuteen paikkaan, vaan saisi olla tuolla mahdollisimman pitkään.

Olemme Herra Kirjoituksen kanssa kaahanneet väliä koti-hoitopaikka-maapaikka ja koonneet tavaroita äidille, vieneet sinne sitä, tätä ja tota. Eli vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut, enkä ole jaksanut ajatella mitään muuta kuin sitä, että saadaan tuo homma töiden lisäksi jotenkin klaarattua. Burger-kioskit ovat siis tulleet tutuiksi ja Herra Kirjoitus on joutunut pyörittämään kotiamme niin kauppareissujen, siivousten kuin monen muunkin suhteen, onneksi hänellä on loma.

4. viikko

Työputki jatkuu. Jos viime viikolla oli 6 työpäivää, niin pe-la-su putki jatkui tällä viikolla vielä ma-ti-ke eli alan olla aivan poikki, mutta itseä saa syyttää, ihan olen itse nämä suunnittellut. Valitettavasti olen luvannut kummipojalle kesäpäivän yhdessä meidän kanssamme ja se osuu tietenkin vapaapäivään heti noiden kuuden työpäivän jälkeen. Ei paras mahdollinen sijoitus. 

 

Toisaalta kun päiväksi osui yksi kesän parhaista hellepäivistä, tarjosi Yyterin ranta viihdykettä suunnilleen puolen päivän verran, lisäksi kävimme Pelle Hermannin puistossa, kaupunkijuna-ajelulla ja minigolffaamassa. Vauhtia siis riitti ja porukan pienin, kummipoikamme, alkoi illalla olla sen verran sipissä, että alkoi kiukutella jopa siitä, ettei ollut saanut nukkua päiväunia. No toki heiltä oli edellinen päivä mennyt matkustaessa yöhön asti, joten on ymmärrettävää, että päikkärit olisivat kiinnostaneet. Kun sellaisia ei ollut mahdollista järjestää, maistui varmaan yöuni sitäkin paremmin. Meille ainakin uni maistui, kun illalla burgerin ja suihkun jälkeen kaaduttiin sänkyyn. 

Ikkunaremonttikin eteni taas pykälän, asunnon sisäpuoliset korjaukset tehtiin. Nyt aukeaa vihdoin ja viimein olohuoneenkin ikkuna. Kokonaan tuo ei kuitenkaan vielä ole ohi, sillä ikkunoiden ulkopellitykset pitää vielä korjata. 

Viikon positiivisiin uutisiin kuuluu se, että äidin vointi on parantunut melko paljon. Vaikka muisti pätkii edelleen, on fyysinen vointi selvästi parempi ja hän yrittää liikkua aktiivisesti. Samoin onnea on uusi mankeliliina ja peli-ilta ystävien luona. Maalla ahkeroimme viikonloppuna varaston tyhjennystä, tuli todettua että seitsemän tuuman tuppeen sahattu koivulankku painaa aika hirveän paljon, kun niitä edes takaisin puntattiin.

5. viikko

Vielä pari työviikkoa ennen lomaa. Yksi lisätyöaamu. Viikon "positiivisiin" uutisiin kuului ehdottomasti naapurin rouvan ilmoitus maalta: testi positiivinen. Ikävä kyllä testi oli koronatesti, joten minä joudun nyt sitten seuraavat kaksi viikkoa kulkemaan koppa päässä töissä ja nauttimaan ruokani erikseen. Totta kai heti tuon viestin jälkeen alkoi yskittää, niiskuttaa ja kurkkuun sattua - tulkitsin poireet psykologisiksi, koska neuroottisemman Herra Kirjoituksen testi näytti negaa. Toki tuossa on aina se mahdollisuus, että negaa toistaiseksi, mutta kieltäydyn huomioimasta sitä. Oli negaa tai ei, niin kunnon kesälentsu siitä kehkeytyi, räkä lensi, kurkku oli kipeä, kuume nousi ja olo oli kuin vanhalla tiskirätillä konsanaan. Herra Kirjoitus sai taudin pahempana ja vietti useamman päivän sängyssä, käytännössä kokonaan nukkuen. Ruokaa kuljettavat yritykset kävivät kovasti tutuiksi viikon aikana, kun ei vaan jaksanut millään kokata tai käydä kaupassa. 

Tieto siitä, että marjat tippuvat puskista, mutta ei pääse noukkimaan ärsytti kummasti, mutta tämä nyt vaan on niitä tilanteita, joihin on sopeuduttava. Äitiäkään ei pääse katsomaan, vaikka miten mieli tekisi, mutta hauraalle, vanhalle ihmiselle en vie tuliaisena kesälentsua se on varma se. 

Ennen kuin tauti vyöryi päälle kunnolla ehdimme tehdä yhden kesälomareissunkin eli kävimme katsomassa sen tuolla erikseen esitellyn Tähtien sota - näyttelyn. Ihan kivaa vaihtelua, vaikka nuutuneiduuden takia reissu typistyikin tosiaan pelkäksi näyttelykierrokseksi ja lounaaksi. Normaalitilanteessa olisimme kierrelleet kaupunkia maisemia katsellen, käyneet mahdollisesti jossain muussakin museossa ja ehkä poikenneet jossain kaupassakin. Nyt homma hoidettiin minimillä ja sitten takaisin kotiin nukkumaan.

Heinäkuu meni kokonaisuudessaan jotenkin nuupahtaneissa tunnelmissa. Koko ajan sitä todellista kesää eli vähän pidempää hellejaksoa odottaen ja pettyneenä, kun sitä ei tullutkaan. Jälleen kerran on sellainen fiilis, että ei tässä mitään kesää ole ollutkaan ja ihan kohta on taas vastassa pitkä ja pimeä talvi. Korona on jo tässä vuosien saatossa opettanut sen, että enää ei oikein uskalla edes haaveilla matkalle lähtemisestä, koska joku taudin pahenemisvaihe kuitenkin tulee ja estää reissun. Ehkä kuitenkin jotenkin varovaisesti voisi ajatella, että jonnekin, vähän kauemmas pois pääsisi tässä talven aikana. 

Epäviralliset galaksit

Herra Kirjoitus on Tähtien sota- fani, kuten täällä on usein tullut mainittua. Satuimme huomaamaan, että Tampere talossa olisi esillä yksityisen keräilijän hyvin mittava, arvokas ja erikoinen Tähtien sota- aiheinen kokoelma tai osia siitä. Päätimme tehdä kesäretken siihen suuntaan, itse asiassa retkelle tuli hiukan kiirekin, sillä näyttely on auki enää tämän viikon.

 

Esillä oli erilaisia keräilyleluja, elokuvissa käytettyjä pukuja, ajoneuvoja ja aseita. 

 

Huvittavasti näyttelyn arvokkain esine on muihin verrattuna varsin vaatimattoman näköinen. Kyseessä on elokuvassa käytössä ollut Anakin Skywalkerin kirjoituspöytä. 

 

Myös runsaasti informaatiota esineistä ja elokuvista oli tarjolla. 

 

Uusi mankeliliina

Onnea on uusi mankeliliina. Muistaakseni kirjoitin aikaisemmin, että sain Naamakirjan Roskalava-ryhmän kautta vanhan Rosenlewin mankelin. Sellaisen vanhanajan kunnon kodinkoneen, joka on käytänössä melkein ikuinen.Tässä ikuisessa koneessa oli ongelmana vain se, että sen mankeliliina oli melko huonossa kunnossa. Edellinen omistaja oli korjannut sitä pikaliimalla, mutta korjauksista huolimatta se repeytyi mankeloidessani poikki. Tein pikakorjauksen yksinkertaisesti ompelemalla mankeliliinan revenneet kappaleet toisiinsa, mutta tiesin, että se ei ole kestävä korjaus. Niinpä googletimme, mitä uusi liina maksaisi. Kun selvisi, että uusi, kotimainen Jokipiin pellavan 100% pellavaa oleva liina kustantaisi postikuluineen noin 30€, pistin sellaisen tilaukseen. 

 

Jokipiin pellavan sivuilta löytyy video, miten mankeliliinan vaihtaa alta kymmenessä minuutissa, mikä rohkaisi Herra Kirjoituksen lupaamaan, että toki hän vaihtaa mankeliliinan. Tietenkään todellisessa elämässä asiat eivät mene niin kuin ne menevät mallivideoissa. Mankeliliinan piti lähteä vain liu'uttamalla pois tuosta urasta, jossa on tukipinni. Hyvin nopeasti selvisi, miksi liinaa ei ollut vaihdettu. Liina ei todellakaan liukunut tuossa urassaan niin kuin sen olisi pitänyt, se ei yksinkertaisesti liikkunut lainkaan mihinkään. Osa liinan kiinnityksen saumoista oli ratkennut ja liina oli ryppääntynyt tuonne uraan. Jouduimme käyttämään sekä puukkoa, saksia että pinsettejä, jotta lopulta saimme vanhan liinan pois. Ratkoimme saumoja niin paljon kuin mahdollista puukolla ja saksilla, revimme liinaa pala kerrallaan pois tuolta urasta ja nypimme pinseteillä ja imuroimme imurilla langanpätkiä pois sieltä. Videolla parikymmentä sekuntia kestäneeseen hommaan meni tunnin verran. Viimeinen tuuma oli kaikkein sitkein ja sitä väsytettiin pitkään ja hartaudella. 

Uuden liinan laitto meni sitten ihan oppikirjan mukaan kymmenessä sekunnissa. Sujautus tuohon urassa olevaan pinniin ja siinä se. Tässä se nyt on, aivan uusi ja suora mankeliliina ja minä olen ehdottoman onnellinen ja suorastaan odotan seuraavaa pyykkipäivää. 

 

 

Lankaostoksilla

Meitä odottavat elokuussa häät. Ihanaa, kun perhepiirissä on joskus jotain positiivisiakin juhlia, varsinkin kun emme ole koronakaudella juuri isolla porukalla tavanneet. Päätin, että rahalahjan lisäksi hääpari ansaitsee jotain persoonallista lahjaksi - siispä kudon sukat. He ovat vegaaneja, joten lanka aiheutti pienen mietinnän. 

 

Lopulta löysin kaksi hyvää vaihtoehtoa, toinen perusmalli, jossa juju on langassa ja toinen, jossa ajatus on itse mallissa. Koska minulla ei kuitenkaan valtavasta lankavarastostani huolimatta ollut vegaanisia sukkalankoja tai akryylilankoja oikeassa värissä, jouduin tekemään lankatilauksen. Olkoon se sitten vuoden ainoa lankaostotapahtuma. 

 

Kuvasta poiketen noita kirjavia keriä on kaksi. Mustia  hankin kolme kerää, niiden pariksi on tulossa valkoista ja punaita. Aikaansaannokset esittelyyn myöhemmin.

Kotityötön heinäkuu

Niin minä suurissa suunnitelmissani kuvittelin, kun juhannuksen jälkeen tein suursiivousta, että heinäkuu on kotityötön kuukausi, korkeintaan jotain ihan pientä puuhastelua. Kissinvillat, just niin. Tänäänkin olen ennen iltavuoroon menoa pessyt kaksi koneellista pyykkiä, puhdistanut petauspatjan, laittanut pois kolme koneellista pyykkiä, korjannut erinnäisen määrän ratkenneita saumoja, parsinut kasan sukkia ja vielä olisi pari paikkausjuttua odottamassa. Lisäksi olen siivonnut maalla ja siellä tuolla projektille ei näy loppua. Olen myös pessyt pyykkiä siellä ja sitäkin hommaa olisi ihan kiitettävästi odottamassa. Tiskaamiselle ei näy loppua ja pakasteetkin odottavat sulattamista, mutta sitä en kyllä tee heinäkuussa vaikka mikä olisi.

Kotityöt ovat kuin banaanikärpäset, aina kun kuvittelet päässeesi niistä eroon, jostain löytyy jotain joka on pakko tehdä, jotta huusholli ei päädy aivan mahdottomaan kaaokseen. 

Herra Kirjoitus on nyt lomalaisena joutunut huolehtimaan poikkeuksellisen paljon kotihommista, olen kipannut hänelle niin imuroinnit, pölyjen pyyhinnät, kukkien kastelut kuin osan kokkivuoroistakin. Harvinaisen vähällä urputuksella hän on osallistunut, mutta ilmeisesti hän alkaa huomata, miten paljon meillä on sellaisia piilotöitä, joiden tekeminen ei näy missään ja joiden tekemiseen hänen ei ole tarvinut ennen osallistua. 

No kotityöt ovat ehtymätön luonnonvara, turha siitä on urputtaa, mutta kummasti vaan avautuminen helpotti.

Liikaa keskeneräisiä sukkia

Käsityökasseissani on pyörinyt monen monta keskeneräistä sukkaparia ja aina vannon, etten aloita yhtään uutta ennen kuin saan ne valmiiksi. Monta paria olen kutonut valmiiksi ja monet uudet aloittanut vanhojen jäädessä edelleen kesken. 

Pari päivää sitten keksin ratkaisun erään ikuisuusparin ogelmaan, yksinkertaisesti purin melkein valmiit varret kokonaan. Nyt vähän harmittaa, että en tajunnut ottaa niistä kuvia ennen kuin purin. Aion toki toteuttaa ne uudelleen, mutta silti olisi ollut kiva saada muisto näistäkin, jotka pyörivät varmaan kaksi vuotta tuolla kassissa. 

Ne nimittäin olivat merirosvorahasukat. Toisen varren olin kutonut Caritan helmisukan mallilla ja siihen olin suhteellisen tyytyväinen, toisessa olivat rahat tasaisessa rivissä. Kummankin ongelmana oli se, että lenkit, joissa rahat olivat,  olivat liian lyhyet ja rahat kääntyivät hassusti. Tähän ongelmaan olen jo kehittänyt ajatuksissani lenkkiratkaisun siis sen, että kierrän lankaa puikon ympäri ennen kuin kudon sen silmukan, jolla raha kiinnitetään. Ja tähän voi käyttää vaikka hammastikkua apuna. 

 

Nämä siis pääsevät jossain vaiheessa koristamaan sukanvartta.
 

Katsotaan, missä vaiheessa pääsen seuraavan kerran näiden kimppuun niitä keskeneräisiä on edelleen kassissa ja uusia, joilla on aikataulu, on niitäkin odottamassa kudontaan pääsyä.

Kutkutteleva kesäkuu

Tuntuu siltä, että toukokuu katosi tuosta vaan - eikä ehkä niin onnistuneena kuin voisi ajatella. Kesäkuuhun jää siis paljon petrattavaa.

1. viikko

Mielenkiintoinen viikko; olen osan viikkoa lomalla varsinaisesta työstäni, mutta viikonlopun sitten jo töissä. "Ylimääräisiä" tunteja tälle viikolle kertyy kaikkiaan 40, joista siis 16 kesäkuun osalle. Mielenkiintoisesti kävin myös vastentahtoisesti työhaastattelussa, harrastetyöpaikassani halusivat minut sinne kokonaan. Homma kaatui kuitenkin rahaan, minä halusin enemmän kuin he olivat valmiita maksamaan ja ainakaan tällä tietoa en ole valmis vaihtamaan pienemmälle palkalle, vaikka siinä olisikin omat etunsa. Tarjous on kuitenkin voimassa, jos muutan mieleni, mutta toistaiseksi saan jatkaa harrastamista normaaliin tapaan. Varsinaisessa työssä vuorossa ovat viikonlopun yövuorot, joista koulujen päätös on aina ihan oma lukunsa. 

 

Perjantaina "perseiltiin" eli käytiin syömässä burgeria ja ostettiin jälkkäriksi vielä jätttisäkki namusiakin sen kunniaksi, että elokuvissa käytiin ilman eväitä. Elokuvissa kävimme katsomassa pitkään odotettua Top Gun Maverick - elokuvaa. Harvoin on jatko-osa parempi kuin alkuperäinen, mutta tässä tapauksessa niin on. Harkitsen vakavasti, että kävisin katsomassa kyseisen leffan vielä uudestaan, sen verran hyvä se oli. Viikonloppuna kunnostauduttiin muutenkin, sillä syötiin jääkaapista jämiä, eikä kaikista himoista huolimatta käyty ulkona syömässä tai tilattu noutoruokaa. Perjantaina en ehtinyt lenkille, mutta muutoin kulutin tossun pohjia ihan ohjelman mukaan - eli perjantain puuttuvan lenkin kipaisin lauantain lepopäivänä.

2.viikko

Edelleen vapaapäiviä varsinaisista töistä, mutta töitä harrastetyöpaikassa. Jälleen kerran ehdin katua sitä, että lupasin jatkaa öistä aamuun, mutta kun työpäivä ja lenkki ovat ohi, pääsee suihkun jälkeen nukkumaan. No, ehti siinä välissä pestä pari koneellista pyykkiä ja tiskata viikon tiskitkin.

Tiistaiksi varasin itselleni jalkanirvanan eli jalkojen ja pohkeiden hieronnan. Laskin että ehdin työpäivän jälkeen kipaista lenkin ja käydä suihkussa ennen kuin menen tuonne. Nirvanasta ei kyllä ollut tietoakaan, sen verran olivat pohkeet lukossa ja hieronta kivuliasta. Toki pari päivää sen jälkeen olo oli ihana.

Muutoin viikko meni töiden merkeissä. Töitä harrastetyöpaikassa, töitä varsinaisssa töissä. Roskaruokaa ja aurinkoa vähäisinä lepohetkinä. Sekä tietenkin sukankudin käsissä, jotta saisi jotain valmistakin.

3.viikko

Töitä edelleen, jokunen tunti lisätöitäkin. Vähän siivousta, vielä ei kannata siivota koko kämpää, koska ikkunaremontti venyy ja paukkuu - ihan samassa tahdissa kuin allekirjoittaneen hermotkin. Valmista ei vaan tunnu tulevan millään. 

Palkkapäivä tarjosi positiivisen yllätyksen kesälomarahojen muodossa. Siis tiesinhän minä, että ne ovat tulossa, mutta en vaan jotenkin ajatellut niin pitkälle, minkä verran ne tekevät palkkaan lisää. No sitten oli ilo naputella iso kasa laskuja maksuun.

Viikonloppu ei oikein ollut onnistunut. Lauantaina satoi puolen päivää, mikä tarkoitti sitä, että emme päässeet maalla leikkaamaan viidakoksi levinnyttä nurmikkoa. Kun sunnuntaina sitten pääsimme nurmikon kimppuun, niin molemmat ruohonleikkurit hajosivat. Onneksi viat eivät olleet isoja, kertoi korjaaja joka kävi leikkurit tutkimassa seuraavalla viikolla, mutta hommat jäivät ikävästi vaiheeseen.

4. viikko

Vihdoin ja viimein ikkunaremontti on melkein valmis, parveke on takaisin paikallaan ja sen oven saa jälleen auki. Sen verran on vielä homma vaiheessa, että olohuoneen ikkunaa ei saa auki - lupasivat tulla korjaamaan juhannuksen jälkeen, kun soittelin. Vuodesta ei kyllä ollut puhetta, mutta toivottavasti tänä vuonna kuitenkin. Muiden huoneiden ikkunat sai auki, joten pesin ne samalla kun siivosin.

Käynnistin siis juhannussiivousprojektin ja vietin sen parissa niin vapaa-aamun kuin vapaapäivänkin ja vielä yhden illan lisäksi, mutta nyt on sitten ilo vastaanottaa juhannusta puleeratussa kämpässä. Pyykkejä pesen vielä juhannusaattona, mutta muuten keskityn auringonpalvontaan ja yötöihin. Juuri mitään muuta ei sitten olekaan tällä viikolla ehtinyt tehdä kuin siivota ja tehdä töitä sekä tietenkin nukkua. Mutta mitäpä muuta sitä ihmisen tarvitseekaan - kaupassa käynnit ja muut vastaavat delegoin tylsästi Herra Kirjoituksen hoidettaviksi. 

Minusta on tullut laiska ja mukavuudenhaluinen. Kysyivät harrastetyöpaikasta heinäkuuksi töihin ja vastasin, että en voi tulla, kun eivät vuorot sovi. Jos oikeasti olisin halunnut, niin olisin pystynyt muutaman päivän järjestämään, mutta kun ei huvittanut. Saattaa olla, että keskityn vapaa-aikanani vain nauttimaan vapaudesta ja auringosta, joka toivottavasti paistaa urakalla, mutta jos tilaisuus tulee ja inspiraatio iskee, niin voin hyvinkin napata jonkun hälyytystyökeikan omalta työmaalta. Saman viestin annoin toiseenkin harrastetyöpaikkaan, kun sieltäkin kyseltiin pitkästä aikaa töihin; en ole käytettävissä heinäkuussa.

Kiireisen viikon rentoutushetki oli tiistaina illalla, kun ensin kävin Ievuskaisen kanssa nauttimassa TopGun Maverick- leffasta (kestäisi helposti kolmannenkin katsomiskerran) ja sen jälkeen serkkuni Rusetti ja Kummitätini tarjoilivat meille herkullisen illallisen. Olen uskomattoman onnekas, kun elämässäni on tällaisia ihmisiä.

5.viikko

Viikonlopun yövuorojen vapaat menivätkin sitten sopivasti harrastustöissä, 4 päivää extraa. Aurinko hemmottelee meitä edelleen, muut valittavat helteistä, minä en. Maanantaina kävin haalimassa jälleen lisää lankoja, mistä oma erillinen juttunsa, sillä muutama kerä muuttui seitsemäksi kassilliseksi. Tiistaina talkkarin hommia ja kukkien kastelua, kun ensin olimme koko illan odottaneet, että se luvattu ukkoskuuro hoitaisi kastelun puolestamme. Keskiviikkona se sitten saatiin, sade ja ukkonen nimittäin, ilma viileni hetkellisesti minun mielestäni kylmäksi ja muiden mielestä siedettäväksi. 

 

Kesäkuun viimeisenä päivänä selvisi, että ikkuna - ja parvekeremonttipiina jatkuu. Ilmoitettuja korjauksia ei ole tehty, ne tullaan tekemään joskus. Myönnetään, että ihmetelin, kun väittivät muka kaiken olevan kunnossa, mutta meidän olohuoneen ikkunaa ei saa edelleenkään auki. Remontin tehtyt firma on isoa pomoa myöten tietoinen asiasta ja aikasakot juoksevat, mutta se ei poista sitä harmia, että en saa edelleenkään laitettua olohuoneen ikkunaan verhoja ja olohuonetta kuntoon. Viidettä kertaa kun ei aio enää siirrellä tavaroita tämän ***** remontin takia.  Harmillisesti Herra Kirjoitus halusi vetäytyä taloyhtiön hallituksesta, joten avainpaikka vaikuttamiseen meni siinä. 

Viikon ainoan vapaapäivän, joka vielä sattui olemaan ehkä kesän upein hellepäivä, uhrasin kotihommille. Laitoin pyykkejä pois, korjasin niitä, mitä korjata piti, siivosin ja tein muita rästihommia. Toisaalta harmitti, mutta toisaalta oli sitten kuitenkin parempi fiilis siitä, että hommat oli hoidettu pois alta. Luotan siihen, että jokunen hellepäivä osuu vapaidenkin kohdalle. 

Talouden suhteen kesäkuun alku ainakin näyttää todella lupaavalta, sillä kesäkuussa tulevat maksuun sekä kesälomarahat että harrastetyön palkat niin touko- kuin kesäkuultakin. Myös kela muisti minua vihdoin ja viimein maksamalla päivärahat sairasloman/osasairasloman ajalta. Myös loppukuu meni ihan hyvissä merkeissä, vaikka normityön lisiä ei viimeinen päivä maksettukaan, sen sijaan sain harrastetyön palkan. Ja menoja on ollut ihan kohtuullisen vähän, varsinkin kun Herra Kirjoitus parka on joutunut hoitamaan suuren osan ostoksista.