Toimekas toukokuu

Huhtikuu katosi ajan virtaan varsin nopsasti. En voi sanoa onnistuneeni, sillä niin moni asia meni eri tavoin kuin olin ajatellut; kulutin paljon enemmän, hankin kasoittain tavaroita, vaikka niitä pitäisi poistaa lisäämisen sijaann, söin, mitä sattui ja liikuin liian vähän. Toisaalta sain kämpän siivottua, palauduttua normaaliin työelämään, sovittua asiat vakuutusyhtiö kanssa, järkättyä harrastetyökuvioita ja kudottua melkein kolme paria sukkia. Sukista siis 5 ja 3/4 on valmiina ja se loppu 1/4 tulee kudottua heti ensimmäisen päivän aikana, koska se ne on tarkoitus antaa lahjaksi vielä saman päivän aikana.

1. viikko

Toukokuun ensimmäinen "viikko" oli vain yksi päivä. Sellainen päivä, jonka olisin voinut pyyhkiä kalenterista. Se kun oli samanlainen kuin niin useilla muillakin: krapulainen. Juhlimme Herra Kirjoituksen kanssa vappua katsomalla Top Gun- leffaa, syömällä pizzaa, karkkia, suklaata ja juomalla siihen päälle pullon valkkaria. Pullo oli onneksi viimeinen, joka oli jäljellä ullakkokomeroon kantamani viinipullotelineen sisällöstä. Wienistä vuosia sitten tuliaisiksi tuomani pullo Katzenspringiä. Miksi leikkiä viininjuojaa, kun sellainen kerran ei ole. Meillä viinitelineen paikalle sopii paremmin Sodastream, koska "sihivesi" on hyvää. Viinipullotelinettä en kuitenkaan vielä pistänyt pois, jos vaikka jossain kohtaa kultivoituisimme ja osaisimme juoda viiniä ja toisaalta se oli sen verran kaunis, että halusin pitää sen, koska se on lahja appivanhemmilta. 

Turha sitä on kiistää, että olo oli surkea. Sokerin, suolan, rasvan, viinan ja valvomisen yhteisvaikutus oli sen verran tehokas, että yritän muistaa tämän kuvottavan tunteen seuraavalla kerralla, kun aion juhlistaa jotain moisilla mässäjäisillä. Tuo pyhä viisikko, rasva, suola, sokeri, viina ja valvominen, kun vielä tehostavat toistensa vaikutusta. Kun tähän vielä ynnää kiihkomielisestä kutomisesta aiheutuneen niskajumin, alkavat infernaalisen päänsäryn ainekset olla kasassa. 

 

2. viikko

Vakuutusyhtiö päätti vihdoin ja viimein maksaa korvaukset - tosin korvauspäätöksen päivämäärät olivat niin oudot, että oli pakko ottaa jälleen kerran yhteyttä vakuutusyhtiöön. Uskomatonta kyllä tällä kertaa yksi soitto riitti ja asiat selvisivät, ja vielä yllättävän positiivisella tavalla. He käsittelevät jokaisen sairasloma/osasairaslomapätkän erikseen ja kolmen viimeisen käsittely on vielä kesken. 

Töissä normaali viikko. Olen aloittanut jonkinlaisen lenkkeilyn, jotta tulisi edes vähän lisäliikuntaa. Sunnuntaina maalla oli ojankaivuuta äitienpäivästä huolimatta. Päivästä tuli pitkä, mutta myös tehokas.

3. viikko

Pitkästä aikaa todellinen työviikko eli olin töissä suunnilleen yötä päivää. Tämä tarkoitti siis myös sitä, että olen tehnyt paluun harrastetöihin, tällä viikolla ensimmäiset kolme työvuoroa Varsinaisissa töissä tein siis yövuoroa ja päivät olin harrastamassa tai nukuin. Perjantai-iltana oli vielä peli-ilta työkavereiden kanssa, pitkästä aikaa, ihanaa ja rentouttavaa. Lenkkeily jäi vähemmälle, mutta jatkan ensi viikolla uudella innolla. Viikonloppuna on pakko keskittyä kotihommiin, jotka ovat jääneet viikolla rästiin.

4. viikko

Palkkapäivä, ensimmäinen kunnollinen moneen kuukauteen. Olin jo melkein unohtanut, miltä tuntuu saada kohtuullista palkkaa. Tosin menotkin ovat sen mukaiset, mutta tämähän on aina perinteisesti ollut "autokuu" eli verot, vakuutukset, katsastus, huolto, tankkaus. Noista vain vakuutukset ovat maksamatta, kun odottelen viimeisimpiä vakuutuskirjoja, joissa olisi huomioitu kuukauden käyttöaika ja 11 kk seisontaa. Viikon ainoa vapaapäivä kului taas kuin siivillä, siivosin, kävin fyssarilla ja hieronnassa. Ievuskaisen kanssa oli myös treffit eräänä kovan onnen päivänä, josta tuossa jo erikseen kirjoitin.  

5.viikko

Lomalla, olin ainoastaan pari päivää harrastustöissä ja kokonaiset kolme arkipäivää (tai no yhden arkipyhän ja kaksi arkipäivää) vapaalla. Yhden päivän lorvehdin eli tein pari arviointikeikkaa, pikatreffasin Ievuskaisen ja kiersin parilla kirpputorilla. Ostin kahdet farkut, lankaa ja yhden kanavatyön (vihdoinkin löysin sellaisen, joka sopii kassiin hyvin) sekä pöytäliinan. Perjantaina ystävät tulivat viettämään peli-iltaa ja viikonloppu meni maalla. Kohtuullisen normaali viikko siis.

6.viikko

Siis pari päivää, jotka kuluivat keikkatöissä. Maanantai-illalla pitkästä aikaa ravintola-keikka Herra Kirjoituksen kanssa, muuttoin on Herra Kirjoituksen vuoro tehdä pitkää päivää, joten minä voin keskittyä lenkkeilyyn ja kutomiseen. Ikkunoitakin pitäisi pestä, mutta nyt ei vaan huvita.Tai itse asiassa huvittaminen on sikäli väärin, että niitä ei kannata pestä ennen kuin kaikki korjaukset on tehty ja parveke kiinnitetty takaisin paikalleen. 

Tuntuu, että kuukausi on kadonnut ihan käsittämättömän nopeasti. Kaikkea mahdollista "pahaa" on tullut tehtyä: on shoppailtu ja tuhlattu, on ryypätty (löytyi autotallista muutama vanha viinipullo, jotka tuhotiin sillä ainoalla oikealla tavalla), on mässätty kotona ja ravintolassa ja laiskoteltu. Myös "hyvää" on hommailtu: tehty paljon töitä, ulkoiltu, siivottu, tavattu ystäviä ja kudottu sukkaa. Siis käytännössä eletty tavallista elämää.

Kirjavat sukat

Vielä yhdet sukat pois sukkapussista. Nämä jäivät kesken, kun meni hermot lankaan ja omaan typeryyteen. Lanka oli sellainen pehmeän tarttuva, joten kuningasajatukseni kerän puolittamisesta purkamalla vei hermot. Purin kerän ja sain sen jaettua kahdeksi, mutta sen jälkeen se olikin sellaista sotkua, etten enää saanut sitä kerittyä takaisin. Jouduin lopulta antamaan periksi ja katkaisemaan langan useampaan pätkään, koska siitä solmusyltystä ei ottanut millään selvää. Lupaan ottaa opiksi ja seuraavalla kerralla käyttää tuollaisen langan puolittamiseen vaakaa, sillä pääsee paljon helpommalla, vaikka lanka ei ehkä menekään sentilleen puoliksi. 

Aloitus 52 silmukalla. Perus 2o2n joustinta 20 kerrosta, sen jälkeen 4 kerrosta oikein, 5 nurin, 5 oikein, 5 nurin, 5 oikein, 5 nurin ja 5 oikein eli kolme "makkaraa". Sen jälkeen 10 kerrosta 2o2n joustinta. 

Kantapään kohdalle päästessä huomasin, että lankaa ei ollut kulunut juurikaan, joten päätin vaihtaa kantapään ja terän kudottavaksi kaksinkertaisella langalla, ne kun kuitenkin ovat suurimmalla kulutuksella. Kantapäähän 22 kerrosta tavallista (tällä kertaa ei vahvennettua kantapäätä), kantalapun reunasta poimin 12 silmukkaa. Kavennukset 11-12-12-11. Kärkikavennukset ensin niin, että jokaisella puikolla on 11 silmukkaa ja sitten 4o, 2 yhteen, 3o, 2 yhteen ja väliin 4 kerrosta, seuraavaksi 3o, 2 yhteen, 2o, 2 yhteen jne. Loput 6 silmukkaa yhteen. 

Nämä menevät Juniorille, jonka äiti, kälyni, sai aiemmin kutomani punaiset sekasukat, jotka Juniori oli heti ominut itselleen. Pitää siis tehdä pojalle omatkin uudet, jotta ei tarvitse äidin sukkia kokonaan omia. Creeper-sukissa on kuulemma jo reikä eli ne palautuvat parsinnalle kohta. 

 

Juniori otti sukat vastaan kovasti kiittäen ja sukkia poskeaan vastaan painaen, mutta vielä kiitollisempi taisi olla äiti, joka sai omat sukkansa takaisin. 

Painoa sukilla 95g. Vuoden alusta olen siis käyttänyt 920g lankaa.

Kirpputoriostoksia

Minä ja vapaapäivät emme vaan sovi yhteen. Sovin Ievuskaisen kanssa pikatreffit asuinkaupunkimme keskustaan, jotta saisin toimitettua hänelle synttärilahjan, joka jäi tuolloin huonon onnen päivänä lukittujen ovien taakse. Ievuskainen vaihtoi torilla bussista toiseen ja vaihtojen väliin jäi parin kymmenen minuutin marginaali. Siinä kohtaa sitten jäi aikaa lahjan antamiseen ja pikaiseen kuulumisten vaihtoon.

 

Kun Ievuskainen jatkoi bussilla eteenpäin, minä sain ajatuksen poiketa läheisellä kirpputorilla. Nämä ovat niitä ajatuksia, joita ostoslakkolaiselle ei todellakaan pitäisi syntyä, mutta niin vaan löysin itseni penkomasta kirpparilla. Ajatukseni oli vilkaista lankoja, koska Ievuskainen oli maininnut, että hänen korvisvirkkauslangoistaan puuttuvat limenvihreä ja auringonkeltainen. Langat, korut ja muut askartelumateriaalit olivat kohtuullisen hintaisia siis kalliimpia kuin olin valmis maksamaan. Vaatteet sen sijaan olivat puoli-ilmaisia, mikä tarkoitti sitä, että sorruin ostamaan kahdet farkut, joista maksoin yhteensä 2,50€. Toiset olivat tummansiniset, paksua stretchfarkkua olevat kapeanmalliset kuminauhavyötäröiset pöksyt. Näiden plussapuolena on se, että ne käyvät minulle ilman mitään muutoksia, ne kun oli sopivalle mitalle valmiiksi lyhennetty. Toiset ovat mustat perusfarkut, jotka vaativat vähän muokkausta eli lahkeet ovat liian pitkät. 

 

Kun kerran vauhtiin pääsin, niin tietenkin jatkoin vielä kierrosta toiselle kirppikselle ja materiaalipankkiin. Tämä toinen kirppis oli kiinni, joten sieltä ei tullut mitään hankintoja. Sen sijaan materiaalipankista ostin yhden vihreän Finlaysonin pöytäliinan, joka sopi keittiön pöydälle kuin tehtynä, vaikka liinan siinä pitäminen ei olekaan järkevää, koska sitä saa olla jatkuvasti pesemässä.  Sen lisäksi ostin kasan puolivalmiita kestopikkuhousunsuojia, yhden melkein valmiin ristipisto/kanavatyön, joka nyt vihdoin on sellainen, josta voi sitä laukkua ruveta valmistamaan ja tietenkin niitä lankoja: vyyhdillinen turkoosia floricaa ja kasa epämääräisiä puuvilla- tai sekoitelankoja. Noista nuo keltaiset ja vihreät ovat menossa Ievuskaiselle ja tuo pieni turkoosi kerä myös, isomman turkoosin ja vihreän ajattelin ensivaiheessa pitää itse, sillä tiskirättini alkavat osoittaa hajoamisen merkkejä. Tämä koko satsi kustansi 5€ eli ei kovin paljon.

Että näin hyvin se ostolakko taas kerran toimii. Voi minua, kun mä en vaan kertakaikkiaan opi.

Kierreraitaa sukkaan

Tuossa syssymällä kudoin jämälankasukat, joiden saaja erehtyi kiittämään ja kehumaan lämpöisiksi. Minä hihkaisin ilosta - uusi uhri löydetty, se tarvii lisää sukkia kun kerran kiitti. Siis ihan oikeasti tiedän hänen tarvitsevan työsukkia ja kun muiden kutominen tökkii, päätin pitää taas jämälanka-arpajaiset. Nappasin siis kasseista mukaani kuusi satunnaista pikkukerää, jotka illan ratoksi puolitin. 

 

Aloitin vaaleansinisellä - tästä taitaa tulla tavaramerkki tämän kyseisen henkilön sukissa, sillä samaa väriä olen käyttänyt ainakin parissa aikaisemmin hänelle kutomassani sukkaparissa. 

 

Seuraavat muistiinpanot ovat vain "note to myself", jotta osaan tehdä toisesta sukasta suunnilleen samanlaisen. Puikot Novitan koivu 3mm/20cm.  Aloitus 60 silmukkaa, vaaleansinisellä 12 kerrosta 2o2n-joustinsta ja yksi kerros kokonaan oikein, tällä kerroksella myös lisäys 2 silmukkaa per puikko. Yhteensä siis 68 silmukkaa. Ensimmäiset 2 kerrosta 2 ruskealla, 2 o vihreällä ja kahden kerroksen jälkeen kuvion siirto yhdellä silmukalla eteenpäin. Näitä kerroksia 2. Sitten viidennestä kerroksesta eteenpäin 2 ruskeaa, 2 vihreää ja kuvion siirto jokaisen kerroksen jälkeen yhdellä eteenpäin. 

 

Ei kun purkuun, oli liian pieni eli toistettiin harjotus lisäämällä viimeisellä vaalenasinisellä kerroksella silmukkamäärä 19 silmukkaan per puikko eli yhteenä 76 silmukkaa. Samalla siirryin sitten suoraan joka kerrosella eteenpäin siirtyvään kuvioon. Lankadominanssilla kuitenkin leikittelin sen verran, että ensimmäiset viisi kerrosta dominoiva väri on vihreä ja sen jälkeen vaihdoin dominoivaksi väriksi ruskean. 

 

Seuraavaa kertaa varten kannatta huomioida, että  järkevämpi silmukkamäärä on pariton. Parillisella joutuu kikkailemaan eli kutomaan kolme viimeistä silmukkaa samalla värillä ja kuvio näyttää vähän epämääräiseltä kerroksen vaihtokohdassa. Kuvio siirtyy kyllä ihan kauniisti kahden kerroksen taktiikallakin, kiertyminen ei vain ole niin nopeaa kuin joka kerta siirtäen, päädyin siis kutomaan joka kerroksella kuviota eteenpäin siirtäen.

Ralliruutukantalapussa on 18 silmukka puikolla, kantalapussa 20 kerrosta. Kantalapun reunasta nostin 19 silmukkaa. Kavensin silmukkamäärät 20-20-20-19, jolloin kuviot kiertyvät ilman kikkailua.

Kun valitut langat oli käytetty, jouduin arpomaan pari pikkukerää vielä lisää, jotta sain sukille riittävästi mittaa. Kärkikavennukset 3 ensimmäistä kertaa 4 välikeroksella, sen jälkeen  2välikerroksen välein kunnes välisilmukoita on 4, loput kavennukset 1 välikerroksella ja ilman kavennuksia. 

Nämä sukat jäivät ikävästi käsileikkauksen takia vaiheeseen, sen jälkeen ne jäivät odottamaan, kun inspiraatio vaati "tuhoamaan" ilmaiskassin sisällön, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja purkaa lankakassiin kertyneiden puolitekoisten sukkien sumaa kutomalla ne valmiiksi.  

 

Painoa näillä on 222g eli vuoden alusta olen käyttänyt 825g lankaa.

Lumivyöryn lähitessä liikkeelle

Jotkut päivät vain ovat sellaisia, ne alkavat huonosti, jatkuvat huonosti ja etenevät edelleen huonosti. Onneksi kuitenkin niissä useimmissa on joku asia, joka kuitenkin on "jotain kivaa", joku "positiivinen juttu" ja sen avulla taas sitten jaksaa. 

Minun päiväni tänään oli juuri sellainen, joka alkoi huonosti. Lähdin kiireessä ja potkaisin eteisestä jalkaani ne nopeimmin laitettavat kengät: thaimaalaiset feikki-crocsit. Ikävä kyllä tuota niiden helppoutta ja nopeutta on käytetty tässä mennä vuosina aika monta kertaa ja ne alkavat olla käyttötiensä loppupäässä. Tämän ne todistivat erityisen hyvin soraisella puistokäytävällä, jossa tuntui kuin olisin kävellyt paljain päkijöin kivien päällä. Auts, auts, auts...mutta töihin selvittiin ajoissa. Töissäkin menivät asiat pieleen ja ihan perusjutut harasivat vastaan. Onneksi työpäivä oli lyhyt, niin en ehtinyt aiheuttaa ihan mahdotonta kaaosta. 

Olin sopinut iltapäiväksi treffit Ievuskaisen kanssa kaupungille. Aikaa oli sen verran, että olin laskenut käyväni kotona vaihtamassa vaatteet ja nappaamassa mukaan hänen syntymäpäivälahjansa sekä tietenkin vaihtamassa kengät sellaisiin, joilla on vähän mukavampi kävellä. Kotioven takana tajusin, että mukanani on avainnippu, josta puuttuvat strategiset kolme avainta: kotiavain, autotallin avain ja turvalukon avain. Muutama kirosana myöhemmin tajusin, että en ollut aamun kiireessä laittanut avaimia takaisin, kun olin ollut hierojalla ja mukanani vain pieni käsilaukku, jossa aivan pakolliset varusteet. Ärh ja murh. Ei auttanut kuin lähteä matkaan, koska en halunnut myöhästyä.

Lähdin siis löntystämään kaupungille virttyneessä tuulipuvussa, kulahtaneissa jalkoja syövissä kropsuissa ja ilman synttärilahjaa. Onneksi Ievuskaisella oli asioita hoidettavana, sillä ravintola, jossa olimme sopineet tapaavamme aukesi vasta klo 15 - sekin sopii kuvioon, ehdin istua terassilla puoli tuntia, mutta onneksi siinä oli hiljaista, rauhallista ja aurinko paistoi. Ievuskainen onneksi ymmärsi, miksi en suostunut lähtemään hänen kanssaan kaupoille - yhdenkin ylimääräisen askeleen ottaminen noilla kengillä oli tuskaa. 

Sitten seurasi se päivän positiivinen vaihe. Ruoka oli hyvää ja seura loistavaa, nautin ihan täysillä. Näistä pienistä onnenhetkistä kannattaa ottaa kaikki irti, ne kun eivät yleensä kestä pitkään. Ruokailun jälkeen laitoin Herra Kirjoitukselle viestiä siitä, milloin hän olisi tulossa kotiin. Tiesin hänen tulevan normaalia myöhemmin, koska heillä oli joku virkistys/koulutuspäivä kauempana. Kun vastaus oli, me lähdetään täältä kymmeneltä, oli vähän pakko irvistää. Se tarkoitti aika monta tuntia istumista jossain kuppilassa tai rappukäytävässä - ei, kiinteistöpalvelun soittaminen paikalle ei tietenkään ollut vaihtoehto. Soitin kuitenkin serkulleni Rusetille, joka onnekseni sattui olemaan kotona ja vielä tarjoutui tuomaan avaimet, koska oli muutenkin lähdössä autolla liikkeelle. Jalkani ovat hänelle ikuisessa kiitollisuuden velassa. 

 

Kun sitten rynnistin kotiin, hän antoi minulle avaimet, minä kiitin ja katsoin avaimia. Kyseisessä nipussa oli vain autotallin ja turvalukon avaimet, ei lainkaan asunnon avaimia. Onnekseni hän ei ollut vielä ehtinyt lähteä mihinkään, vaan sain hänet kiinni ja suunnistimme yhdessä hänen kotiinsa etsimään puuttuvaa avainta. Se onneksi löytyi ja uusi kierros, nyt pääsin ovelle asti - vain huomatakseni, että aiemmin ovenkahvaan jemmaan jättämäni laukku oli kadonnut. Laukku sinänsä oli vanha ja kulunut, mutta käytin sitä edelleen kuljettaessani kierrätysaktivointileluja kaverin koirille ja siihen tarkoitukseen se oli oikein sopiva. Laukussa ei myöskään ollut sisällä mitään arvokasta, joten sen ottaja ei siitä rahallisestikaan hyötynyt. Jälleen kasa kirosanoja, omien avainten nappaaminen mukaan ja toisten palauttaminen Rusetille, joka vihdoin pääsi jatkamaan matkaansa. 

Sisälle päästyäni olin niin loppu, että lysähdin tuoliin ja kiroilin lisää kovaa kohtaloani. Jokusen minuutin istuttuani päätin kuitenkin hoitaa vielä pari asiaa eli käydä etsimässä kadonnutta laukkua roskiksesta ja hakea samalla postiin tulleen paketin. Tällä kertaa sentään ymmärsin ottaa jalkaani toiset kengät - noiden kropsujen aika on kyllä nyt auttamattomasti ohi. Sitten alkoivat jälleen onnenkantamoiset: kadonnut laukku löytyi solmittuna naapuritalon kellarinportaikon kaiteeseen. Siellä se olla killitti ikään kuin ei olisi koskaan kadoksissa ollutkaan ja minä nappasin sen siitä mukaani kuin minun olisikin pitänyt noutaa se juuri siitä. Haluaisin todellakin tietää, miten se oli sinne päätynyt, mutta valitettavasti monta asiaa kokenut laukkuni ei osaa asiaa kertoa. Koko arvoton sisältökin oli tallella eli tältä osalta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ennen kuin onneni jättää minut jälleen, taidan pestä naamani ja kiskoa peittoa korville, jotta päivästä jäisi kohtuullisen hyvät fiilikset: hyvän hampurilaisen ja ihanan ystävän kanssa vietetyn ajan sekä laukun löytymisen positiiviset tunnelmat.

Punaiset sekasukat

Samasta lahjoistuskassista ovat peräisin myös näiden sukkien materiaalit ja mallikin on sinisten sukkien toistoa.

 

Varsi on yhtä kirjavaa lankaa, kantapää loikuvärjättyä punaista tehostettuna kirkkaanpunaisella ja teräosa liukuvärjättyä punaista. Sukat ovat perus-perus-perusmallia. Varressa 52 silmukkaa, varsi 2 o 2n joustinta. Kantalapussa 14+14 silmukkaa, kerroksia 28 ja vahvistettu kantapää. Kantalapun reunasta nostettu 14 silmukkaa.  Terässä silmukoita 12 puikolla eli 48. Terässä normaali sädekavennus. Puikkoina 3,5 Prym Ergonomicsit.

 

 

Pidän tämän langan värjäyksestä, erityisesti tässä sukassa värit ovat mielestäni erittäin hyvin kohdillaan.

 

Tämä toinen ei ole aivan yhtä nätti, koska jatkoin kutomista suoraan siitä, mihin edellinen sukka loppui.

 Painoa näillä on 160g.

Langan kulutus vuoden alusta 603g.

Siniset sekasukat

Saamassani ilmaislankakassissa oli sekalaisia lankoja, joista tein jo sairastuvan "parane pian" - sukat. Tosin paraneminen oli tapahtunut jo paljon ennen kuin sain sukat valmiiksi, mutta silti halusin toimittaa ne tuolla nimikkeellä saajilleen. Joudun siis tunnustamaan, että kutomisvauhtini on edelleen heikko. 

 

Sen verran tein pakettiin muutoksia, että kudoin lyhytvartisten sukkien pariksi vähän toisenlaiset sinisävyiset sukat. Varsi on yhtä kirjavaa lankaa, kantapää tummansinistä ja teräosa liukuvärjättyä sinistä, jossa nyt vain sattui käymään niin, että raidat asettuivat melkein kohdalleen. Sukat ovat perus-perus-perusmallia. Varressa 52 silmukkaa, varsi 2 o 2n joustinta. Kantalapussa 14+14 silmukkaa, kerroksia 28 ja vahvistettu kantapää. Terässä silmukoita 12 puikolla eli 48. Terässä normaali sädekavennus. Puikkoina 3,5 Prym Ergonomicsit.

 

 

 Sinnepäin sukkien toinen, kirjavampi, pari päätyy navettasukiksi.

 

 

 Paino näillä sukilla 151g (vuoden alusta yhteensä  443g)