Tammikuun tunnustukset

Miten meni, noin niin kuin omasta mielestä? Todella, todella hyvin, etten sanoisi suorastaan erinomaisesti. Tässä on kyllä nyt ihan mahtava peiliin katsomisen paikka.


1. viikko
Tammikuun ensimmäisenä päivänä aamuyöstä tajusin vuorokauden vaihtuneen ja minun mättävän edelleen kaksin käsin sisääni sipsejä ja limpparia. Niin että se siitä herkkulakosta. Ensimmäisen päivän aamuna olin tekemässä voileipiä, kun löysin leipäviipaleista hometta ja myöhemmin samana päivänä jääkaappiin unohtuneen entisen kukkakaalin. Että se siitä ruokahävikin vähentämisestä. Kun vielä ensimmäisen päivän askellukema oli vaatimattomat 5000 alkoi jo melkein itkettää. Ei sitten voisi vuosi kehnommin alkaa - tai no todellakin voisi. En ole edelleenkään unohtanut sitä kauhun tunnetta 1.1.20 klo 8:15 saamastani puhelusta, jossa kerrottiin isän tekevän kuolemaa.

Tammikuun toisena päivänä otin itseäni niskasta kiinni, siivosin jääkaapin, tein ruoan jämistä ja pakasteesta otetusta jauhelihasta. En syönyt herkkuja, eikä ostettu roskaruokaa ja vuoden ensimmäinen tavara, Herra Kirjoituksen loppuun käytetyt lenkkarit, päätyi poistoon. Käly puolestaan sai jälkijoululahjana sukat.

2.viikko

Alkoi hammaslääkärin tarkistuksella, jonka jälkeen olisin voinut jälleen itkeä - nyt ilosta. Ei yhtään paikattavaa reikää, ei mitään muuta hoitotarvetta. Käyttöön erikoishammastahna ja lisää lankausta sekä uusi tarkastus kahden vuoden päästä. Fiilis kuin voittajalla konsanaan.

Toinenkin tavara poistui, naamakirjassa joku huuteli viime vuotisen kalenterin perään ja kas kummaa, minulta sattui löytymään sellainen käyttämätön. Eli kalenteri 2020 uuteen kotiin. Samalle henkilölle annoin myös kuluvan vuoden kalenterin, poistoon siis kaksi kalenteria. Hävitin myös yhden loppuun kuluneen styluksen ja puoli tusinaa kuivuneita kyniä. Myös ylimääräinen verenpainemittarin mansetti ja kaksi naulakkoa sekä ylimääräinen dosetti päätyivät uuteen kotiin.

Myös koronarokotuksen ensimmäinen osa tällä viikolla. Ensimmäisenä päivänä kipeytyi käsi niin pahasti etten saanut nostettua sitä kunnolla ja seuraavana päivänä olo oli kuin junan alle jääneellä. En jaksanut kokata, enkä panna vastaan kun Herra Kirjoitus tilasi pikaruokaa vaimoa piristämään.

Tavaraa myös tuli: kävin hakemassa kahdet talvikengät (ilmaislöytö naamakirjan kirpparilta), joista toiset jäävät meille ja toiset päätyvät eteenpäin, koska eivät sopineet jalkaani. 

 

3.viikko

Talvi on todenteolla saapunut. Lunta on tullut jo 25 senttiä, mikä on reilusti enemmän kuin koko talven toiveeni. Sen lisäksi pakkasta on ihan kiitettävästi, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkein mieluiten vain makaisin peiton alla. On niin kylmä, että jouduimme laittamaan makuuhuoneessa lämmityksen päälle ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden talvikuukausien. Yövuorojen jälkeisenä vapaapäivänä olen nukkunut puolet päivästä, joten jotain pitäisi ehkä tehdäkin asialle - ryhtyä kotitöihin ja alkaa kaivella kaappeja, jotta edes osa siitä 21 tavarasta alkaisi poistua meiltä.

Viikko jatkui super-talvisena pakkasta oli reilusti yli 20 astetta useampana päivänä. Ihan mukavaa, että viikolle kertyi lisätöitä mukavasti, sillä kun ei voi olla ulkona (minä ja pakkanen ei olla kavereita), eikä huvita tehdä kotitöitä, ovat lisätyöt paras mahdollinen ajan viete.

 

4. viikko

Syntymäpäiväni jota juhlistin maksamalla laskuja ja loput perintöverosta - olen siis jälleen kerran velaton. Muutoin vietin vapaapäivää kotitöiden merkeissä, pyykkiä pesten, siivoten ja tavaroita pois toimittaen. Olen poistanut paitsi omia tavaroita myös perikunnan kamoja toimittamalla eteenpäin useamman sukkaparin, kengät ja kassillisen lehtiä sekä vanhentuneita lääkkeitä. Lisäksi meiltä on poistunut nuo edellä mainitut talvikengät ja pillimuki. Serkultani puolestani sain neljä erilaista maskipidikettä, hänen lapsensa puolestaan sai setterisukat ja tumput. Tumput olin kutonut joskus aikaisemmin samasta langasta, joten lasketaan poistoksi. 

 

5. viikko
Toinen koronarokote ja olo kuin kuraan kuolleella kutulla, tilannetta ei tietenkään parantanut ylimääräinen 13 tunnin työpäivä. Muuten sitä tavallista - ja osin kyllästymistäkin esim. pelaamiseen. Meni useampi päivä, että pelasin vain päivätehtävien verran, yhtään enempää ei huvittanut eikä jaksanut. Lisäksi kannoin kotiin lisää tavaraa - ison kassillisen kananmuna kennoja sytykruusuja varten. Kun sukankutominen alkaa kyllästyttää, voi vääntää sitten ruusuja. Ostin myös kaksi kerää lankaa, mikä rikkoo langanosostolakkoani. En kuitenkaan voinut alkaa kutoa lankomiehen synttärisukkia jämäkeristä ja kokonaisia valkoisia sukkalankakeriä minulla ei enää ollut. Noihin sukkiin tulee niin paljon valkoista, että sävyerot näkyvät, jos ne kokoaa jämistä ja sitä en halua. Perustelen tätä myös sillä, että langat ovat meillä vain käymässä. 


Summa summarum: 10 tavaraa poistettu + 2 paria villasukkia annettu.

Saapuneet: 1 tavara (talvisaappaat) + 4 maskipidikettä + kassillinen kananmunakennoja + kaksi kerää valkoista sukkalankaa.

Tavaroissa ollaan siis 4 miinuksella.

Kuuntelussakin on ollut mielenkiintoisia juttuja, joita en yleensä olisi valinnut Ari Turusen "Humalan henki - Eurooppalaisten juomatapojen historia", Sofie Saren-Brantin "Avoimet ovet", joka on uutta ruotsalaista dekkarituotantoa, mistä en yleensä pidä, uudelleen kuuntelin (mitä en myöskään kovin usein tee) Risto Isomäen "Sarasvatin hiekkaa".

Uusista resepteistä kokeiltu Jamie Oliverin Camembert joulukuusta.


Tammikuun tavoitteista olen onnistunut vain hammaslankauksessa, siitä on tullut tapa. Karkkilakko ja roskaruoattomuus menivät niin persiilleen kuin vain voivat. Eli loputtomasti samaa rataa jatkaen, ensi kuussa uudelleen, pakko sen joskus on onnistua.

Karmeeta "kurmeeta"

Viime viikkojen aikana olen oppinut ymmärtämään kaveriani, joka joskus kauan sitten selitti, miten hän, Espanjassa asuessaan, oli lähdössä ostamaan ruokaa, unohtui kaverien kanssa kuppilaan ja jäi ruoat ostamatta, seuraavana päivänä sama yritys, mutta silloin mukaan tarttuikin viiniä, joka jaettiin kaverien kanssa ja jäi ruoat ostamatta. Viiniä en ole ostanut, enkä kaverien kanssa kuppilassa istunut, mutta ruokakaupassa käyminen on ollut jotenkin vaikeaa. Se ei siis tarkoita sitä, etteikö kaupassa olisi käyty, viimeksi eilen poikkesin kaupassa hakemassa "pikasyötävää" eli juomista ja sämpylää, jotka nautittiin autossa. Sen pidemmälle ruokasuunnittelu ei kuitenkaan kantanut, en jaksanut miettiä sen paremmin huomista kuin ylihuomistakaan ruokaa tai ylipäänsä sitä löytyykö jääkaapista yhtään mitään evääksi kelpaavaa - köyhiin aamupalaleipiin sieltä sentään löytyi ainekset.

Yhtenä syynä tähän toimintaan toki saattoi olla se, että illan suunnitelmat eivät edenneet ihan toivotulla tavalla. Ensin taivallettiin jonkin sortin lumimyrskyssä (kyllä, silloin kun tuuli paiskoo jääkiteitä naamaan ja yrittää puhaltaa housut jalasta sekä hangen syvyys on paikoin polveen, kyse on talven vihaajalle lumimyrskystä) kotiin, vedettiin muutama minuutti henkeä ja lähdettiin kaivamaan autoa hangesta. Se ei tietenkään mennyt suunnitelmien mukaan, vaan piili oli jumissa ja pysyi. Lunta oli tuiskannut eteen, taakse ja alle sen verran, että pitoa ei löytynyt. Lopulta tarvittiin ystävällinen ohikulkija auttamaan, jotta se saatiin työnnettyä liikkeelle. Oletettuun kolmen minuutin hommaan meni kolme varttia. Aivan vastaava yllätys odotti serkun pihassa, jossa olimme luvanneet käydä harjaamassa portaat puhtaiksi. Pihaan ei päässyt, koska ajotiellä oli puolen metrin kinos, jatketiin siis lumitöissä - jälleen kerran tuli selväksi, miksi meistä ei ole omakotitaloasujiksi - meillä ei ikinä kilpailtaisi siitä kumpi saa tehdä lumityöt vaan riideltäisiin siitä kumpi joutuu tekemään lumityöt.

Tämän urakan jälkeen ei oikein enää hotsittanut isompi kauppareissu, vaan päätin että varastoista on pakko löytyä jotain syötävää sen verran, että selviän työpäivästä. Tiedostan kyllä, että paasto tekisi näillä kiloilla vain hyvää, mutta työkavereita sääliäkseni päätin ottaa ruokaa mukaan. Verensokerini laskiessa minusta tulee tavallistakin v-mäisempi. Kolmantena paastopäivänä, kun ketoosi ottaa kunnolla hallinnan, alan olla taas oma itseni, mutta ne pari edeltävää päivää kenelläkään ei ole kivaa. Jääkaappeja ja muita varastoja kaivelemalla löytyi hippunen vanhaa jauhelikastiketta, pari tortillalettua, marjoja, lanttu, pähkinöitä (niistäkin päivämäärä mennyt) ja proteiinijauhetta. Aamukahville siis muutama pähkinä, marjoja ja proteiinijauhetta, lounaaksi jauhelihakastike ja silpuksi revityt tortillaletut raakojen lanttukuutioiden kera, iltapäivällä toistetaan aamukahvin teema. Onnekseni Herra Kirjoitus ei ole enää etätöissä, sillä kuten jo moneen kertaan aiemmin todettu, itselle voi kaivella kaapeista mitä hulluimpia ruokia, mutta tuota toista ei oikein voisi kyseisellä kombolla ruokkia. Yhdistelmä ei ollut lainkaan niin karmeeta kuin kuulosti, vaikka ei se nyt toki mitään gourmetiakaan ollut, hyvin kuitenkin nälkä lähti ja taas tuli kaappiin tilaa.

Periaatteessa pystyisin ehkä lykkäämään kauppareissua vielä lauantaihin, mutta sitten alkaa kiusaus ulkona syömiseen lauantaina päivällä kasvaa sen verran, että se ei ehkä ole järkevää. Alkuvuosi kun on mennyt syömisten ja muiden suhteen harakoille: liikaa pikaruokaa, liikaa karkkia, liikaa muita herkkuja ja liikaa hävikkiä. Tammikuun tavoitteiden kanssa pitää siis jatkaa myös helmikuussa entistä paremmalla innolla. Käymme siis kaupassa tänään ja ostetaan ainakin sen verran ruokaa, että riittää täksi illaksi ja huomiseksi päiväksi, jolloin sitten kaupassa voi käydä täydellä mahalla tekemässä ostokset ensi viikkoa varten.

Maskipidikkeet

Työkaverini osti pari virkattua maskipidikettä. Ne olivat todella kauniit. Minä en ole mikään loistava virkkaaja, joten vinkkasin asiasta serkulleni, joka on peto virkkaamaan. Kymmenen minuutin kuluttua sain viestin, että ensimmäinen on valmis.

Lopulta sain neljä erilaista. Lupasin itse ommella niihin napit, ja yllättäen kaikkein vaikein oli löytää tuohon Minni Hiireen tavalliset mustat perusnapit. Harakka on harakka napeissakin.

Nyt sitten vain käyttöön.

Setterisukat

Sain jo pari vuotta sitten vinkin, että vanhempi lainatuista lapsistani haluaisi sukat, joissa olisi setterin kuva. Äitinsä jakoi jopa mallin, jota voisin hyödyntää sukissa. Tuo pyyntö osui juuri siihen kohtaan, kun kutominen alkoi pahasti tökkiä ja siitä syystä toimitus keski sen kaksi vuotta.

Vihdoin ja viimein tuli tunne, että nämäkin voisi toteuttaa ja aloin kaivella lankavarastojani. Niistä löytyi sopiva melkein "setterinpunainen" lanka. Muutoin sukat ovat aivan perussukat, mutta setterin kuvio on silmukoitu. Kuvion löysin facebookista Sissukat-sivustolta.

Samaan pakettiin päätyivät myös helmineuleiset lapaset, jotka tuosta langasta olin joskus kutonut, mutta jotka ovat jääneet käyttämättä.

Kierrätä ja korjaa

Minulla on paha tapa jemmata poistettavista vaatteista ja tavaroista kaikki mahdolliset "varaosat". Vaatteiden kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että ratkon talteen toimivat vetoketjut, irrottelen napit, nauhat, koristeet, nyörit ja usein myös leikkaan resorit talteen. Monta kertaa mietin, onko tässä mitään järkeä, mutta aina silloin tällöin sitten tulee myöskin tyytyväisyyden tunne, kun on jemmannut jotain.

Viimeksi noin kävi pari päivää sitten kun huomasin yksien tuulihousujeni lahjeen kuluneen toisen kantapään kohdalta puhki niin että kuminauha paistoi maailmalle. Etsin laatikoistani korjausmateriaalia Herra Kirjoituksen farkkuihin ja sieltä käteeni sattuivat resorit, jotka olin ottanut poistettavista collegehousuista talteen.

Niinpä sitten vaan tuumasta toimeen ja resorit kiinni housunlahkeisiin. Ovathan nuo jo selkeästi käytetyt, mutta toisaalta niin ovat kyllä housutkin eli uskoakseni kestävät yhtä kauan. Ja jos nyt sattuisi käymään niin hassusti, että resorit vallan levähtävät ennen housuja, voi ne aina vaihtaa uusiin. Tämän korjauksen plussapuolena on myös se, että nilkat pysyvät lämpiminä, kun kylmä ilma ei pääse kapuamaan lahkeen alle, sillä resorit tuovat lahkeet lähemmäs nilkkaa kuin nuo alkuperäiset kuminauhat. Nekin muuten laitoin talteen odottamaan seuraavaa kierrätystä.

100 tavaraa

Tämän vuoden trendinä tuntuu olevan talouden- ja elämänhallinta blogeissa sadan tavaran haaste, jossa pitää myydä sata (100!) tavaraa. Siis nimenomaisesti myydä. Kovasti innoissaan ihmiset ovat tuohon liittymässä ja osallistumassa. Minäkin harkitsin hetken, mutta tulin järkiini hyvin nopeasti. En siksi, etteikö meiltä riittäsi sataa tavaraa myyntiin, mutta se, että saat sata tavaraa kaupaksi on jo sula mahdottomuus.

Mitä enemmän olen selannut netin kirppisten tarjontaa, koska live-kirppareilla en enää käy, olen tullut siihen tulokseen, että ainoa, josta voisi ehkä jonkun kolikon saada, ovat lasten tarvikkeet, mistään muusta tavarasta ei enää makseta mitään, koska jokaisella on sitä liikaa. Ihan niin kuin minullakin. Tarjontaa alkaa olla niin paljon, että edes hyvä tavara ei mene ilmaiseksi kaupaksi. Viimeksi katselin parin vuoden ikäistä sänkyä, jonka ostohinta oli ollut nelinumeroinen ja jota kukaan ei hakenut edes ilmaiseksi, sama tilanne monilla muilla tavaroilla. Toki tiedostan sen, että esimerkiksi sängyn tai kangassohvan saa parissa vuodessa aivan karmeaan kuntoon halutessaan ja että on niitäkin ihmisiä, jotka antavat palttua siisteydelle ja tahrojen puhdistamiselle tai tavaroiden rikkomiselle ja sitten koitetaan kamittaa joku rikkinäinen ja likainen toisten vaivoiksi, kun ei itse viitsi toimittaa kaatopaikalle.

Mitä enemmän noita tarjolla olevia tavaroita katselin, sitä varmemmaksi tulin, että tuo kyseinen haaste ei ole minun juttuni. En jaksa, en viitsi, ei vaan huvita. Mahdollisesti otan haasteen muodossa poista 100 tavaraa sen aiemmin lupaamani 21 asemasta, mutta missään tapauksessa en ala kauppaamaan 100:a tavaraa. Tiedostan myös sen, että tavaran sisääntulon rajoittaminen jo muutaman vuoden ajan pudottaa minut ulos tästä haasteesta. Ne vaatteet, laukut ja sisustustavarat, jotka rahalla kiertävät ovat hyvin uusia eli minun tavarani ovat vanhoja ja jo poissa muodista.

Luettuani haasteeseen osallistuvien kommentteja ihmettelen myös entistä enemmän, missä päin Suomea ovat sellaiset markkinat, että tuon määrän tavaraa saa myydyksi. Tässä kohtaa en ihmettele edes ajan ja vaivan suhdetta, koska tiedostan, että joillekin se kaksi euroa vartin valokuvauksesta, ilmoituksen laadinnasta ja julkaisusta on paljon rahaa, ja he pitävät sitä vaivan arvoisena, jopa silloin kun tuohon lisää toisen vartin tai puoli tuntia hakijan odottelua. Itselläni on nyt sellainen tunne, että en viitsi nähädä moista vaivaa.

Vuoden lopussa sitten nähdään onko poistuma 21 tavaraa vai 100 tavaraa, mutta vähintään siis se 21 tavaraa pois. Tässä täytyy myös huomioida se, että ne tavarat, joita meille tulee, vaativat yhden poistetun tavaran meille tulevaa kohti, jotta todellinen vähennys on vähintään se 21.

Uusi vuosi eikä mitään uutta

Vuosi 2020 katosi jonnekin, suurta surua, hämmennystä, pieniä & isoja iloja ja onnen hetkiä, tavallista elämää, työtä, koronaa. En usko vuoden 2021 tuovan mitään uutta ja ihmeellistä, en sen paremmin maailmalle kuin omaan elämäänikään. Kestää vielä ainakin tämän vuoden ennen kuin pääsee matkustamaan minnekään, vaikka rokotukset aloitetaankin jo alkuvuodesta - ainakin tiettyjen ryhmien osalta.

Kirjoitin eiliselle listan 21 asiasta, jotka pitäisi hoitaa, selvittää tai suorittaa tämän vuoden aikana. Ne aion hoitaa. En siis aio ottaa uudelle vuodelle muita kovin suuria tavoitteita, vaan elän edelleen vanhan kaavan mukaan. Nyt ehkä kuitenkin enemmän kuukausi kerrallaan tiettyihin asioihin keskittyen. Joulukuussa kirjoitin listaa siitä, mitkä voisivat olla kuukauden keskittymisaiheita ensi vuonna ja listalle pääsivät mm. seuraavat asiat: karkkilakko, roskaruoattomuus, säännöllinen liikunta, hammaslanka (en ymmärrä miksi tämä on niin vaikeaa), tiskit (siis niistä huolehtiminen), kodin järjestäminen siistiksi iltaisin, ostamattomuus (kunnollinen, osta vain ruokaa), tavaroiden haalimattomuus (koskien myös niitä ilmaisia), tavaroiden poistaminen ja rajattu peliaika.

Tammikuussa ajattelin keskittyä listan kohtiin 1, 2, ja 4 eli aloittaa karkkilakon, olla ostamatta roskaruokaa ja muistaa langata hampaani säännöllisesti. Seuraavassa kuussa, kun näihin on jo tottunut, otetaan työn alle uudet asiat vanhojen lisäksi.

Samalla voin tässä ikään kuin vuoden 2020 summaksi sanoa, että pieleen meni että rysähti, suurimmalta osin. Kulutuksen vähentämisessä en mielestäni onnistunut, sillä ostin vuoden aikana vaikka mitä. Palkkatulot pienenivät ihan kiitettävästi, koska korona, ja kuluja tuli mm. perintöveron muodossa sen verran, että säästötavoitteen pistin roskiin jo kesällä. Ruokahävikkiä on tullut edelleenkin, vaikka ehkä vähän vähemmän kuin ennen. Vaatteita ostin rintaliivien ja alushousujen verran, ja olisin kyllä pärjännyt ihan hyvin ilman niitäkin. Kosmetiikkanäytteistä valtaosa odottaa edelleen käyttöä, samoin pussiruokakasa on edelleen paikalla keittiön nurkassa. Kenkien suhteen olen onnistunut ja niitä on poistunut meiltä useampikin loppukäytetty pari.

Samalla voin jatkaa tarinaa miinus viitosesta. Aiemmin kirjoitin siitä, miten tavoitteet saavutettuani tuli "lukko", joka muka esti luopumasta vanhoista tavaroita. Kirjoitettuani tekstin, hoidin sukat: silppusin viisi paria sukkia uusiokäyttöön- ensimmäinen kohta täytetty. Laukut hodin jo aikaisemmin. Lisäksi kannoin nuo mainitut ikivanhat lenkkarit ja "kropsut" roskikseen. Pyykkikori sai vielä hetkeksi armon, sen sijaan lahjoitin pois vanhan puhelimen käyttöön jollekin tarvitsevalle ja vanhan harjoittelutakkini. Eli myös kolmas kohta täytetty. Neljäs kohta eli jalkahierontalaitteen hankinta tuli hoidettua myös jo aikaisemmin. Jäljellä on siis enää viides noista viitosista; alushousut ja rintaliivit. Senkin lupaan hoitaa aivan pikapuoliin.

Vuoden 21 21 asiaa

Vuonna 2021 ajattelin jälleen listata 21 asiaa, jotka tämän vuoden aikana pitäisi hoitaa kuntoon tai joihin pitäisi kiinnittää huomiota

1) poista 21 tavaraa; ei pitäisi olla vaikeaa, sillä tuohan on alta 2 tavaraa kuukaudessa

2) vähennä ostamista edelleen; en onnistunut olemaan vuonna 2020 täysin ostamatta uusia vaatteita (kiitos rintaliivi- ja alushousuhankinnan) ja kaikenlaista muutakin ei ihan niin välttämätöntä tuli hankittua, joten jospa nyt hyvään alkuun päästyäni todella jättäisin kaiken sellaisen, joka ei ole välttämätöntä, ostamatta.

3) käytä loppuun 21 kosmetiikkatuotetta ja 21 näytettä,

4) keskity elämän pienistä suurista asioista nauttimiseen; jääkidetimanteista kadulla, iltaruskosta, hymyistä, heräävästä keväästä, ystävistä, elämän ihanuudesta

5) vähennä pelaamista

6) Siivoa 21 laatikkoa, kaappia tai komeroa; ihan perusteltua, mistäpä sitä muualta kaivaisi esiin nuo 21 poistettavaa asiaa kuin siivoamalla laatikot niitä etsiessä.

7) Kuuntele 21 sellaista kirjaa, joita et normaalisti ottaisi kuunneltavaksi; esimerkiksi kirjoja tyylisuunnista, jotka eivät tunnu omilta, kirjoja vieraalla kielellä jne

8) Kilpailuta sähkösopimus hoidettu

9) tutustu rahastoihin ja hoida ne asiat kuntoon

10) hoida paperiasiat kuntoon eli hoitotahto, edunvalvontavaltuutus ja testamentti uusiksi

11) kokeile 21 uutta reseptiä

12) käytä loppuun yksi kenkäpari ja hävitä se

13) keskity ruokahävikin vähentämiseen, jotta sitä ei tulisi lainkaan

14) osta mahdollisimman paljon hävikkiruokaa

15) käytä lahjakortit, jotta eivät pääse vanhenemaan

Näin vuoden ensimmäisenä päivänä jätän vähän pelivaraa listalle, jotta voin täydentää sitä tarvittaessa, koska elämäntilanteet kuitekin muuttuvat vuoden edetessä.

Tähän sopisi luontevana jatkona myös "Laihduta 21 kiloa". En silti ajatellut laittaa sitä vuoden tavoitteeksi, koska halaun tavoitteideni olevan ihan oikeasti tehtävissä olevia, niin että vuoden lopussa voin todeta saavuttaneeni/hoitaneeni ne kaikki. Mietin listalle myös sellaisia epärealistisia asioita kuin "käytä loppuun 21 vaatetta", mikä ei mitenkään onnistu vuodessa, ei myöskään "poista 21 vaatetta".