Toinen keinonahka katastrofi

Tarvitsin eräässä tilanteessa vähän isomman olkalaukun käyttööni ja tietenkin kaivoin sen varastoistani. Seurauksena oli jälleen katastrofi. Laukku varisi kuin  rikkinäinen ryynipussi ja näytti lopulta ihan hirveältä.

Nyt mä olen vielä enemmän varma siitä, etten koskaan enää milloinkaan osta yhtään ainoa keinonahkaista laukkua. Kohta ei kyllä ole ongelmaa liian runsaista laukuistakaan, kun kaikki hajoavat käsiin.  Raivostuttavinta tuossa on se, että vetoketjut ja laukun sisukset ja koristelut olisivat tässäkin veskassa loistokunnossa. Mun pitäisi tuosta ottaa kaavat ja tehdä tuollainen vastaava, tämä kun oli hyvin olkapäällä pysyvä. Tai ehkä teen vaan kaavat ja siirrän uuden laukun tekemisen ensi vuoteen.

Montakohan näitä vielä tänä vuonna hajoaa?

Mustan marraskuun hyvä puoli

Ilmeisesti liiallinen positiivisuuden henki on iskenyt minuun, koska onnistuin löytämään kylmästä ja sateisesta marraskuustakin hyvän puolen. Mikäli marraskuu on musta, niin se tarkoittaa ettei ole lunta, loskaa, pakkasta tai liukkautta. Edelleen taas nuo aiemmin mainitut asiat tarkoittavat sitä, että pyörällä kulkeminen onnistuu suhteellisen mukavasti. Parasta tietysti on, jos ei sada, silloin marraskuu on oikeastaan ihan siedettävä.


Uskomatonta, miten tässä näin kävi, minä marraskuun vihaaja olen kuun lopussa pääsemässä tulokseen, että marraskuu on sittenkin ihan jees.

Painavat vaatteet

Käytin vapaapäiväni vihdoin ja viimein viemällä kasan vaatteita paikalliseen ensisuojaan. Samalla päätin, että punnitsen ne ja lasken ne mukaan 1.12.17 alkavan vaatepunnituksen saldoon. Tulin tulokseen, että aikaistan tuota kuukaudella ja jatkan kuitenkin vuoden 2018 loppuun, koska tällä 13 kuukauden jaksolla on kuitenkin se yksi poikkeuskuukausi, jolloin eletään normaalista poikkeavalla tavalla reissussa.

Noissa poisviemässäni kasseissa oli yksi painava takki, yksi toppapuku, collegepaita, sukkia ja t-paitoja. Lopputulema oli että kassit painoivat 4kg 125g. Auts... Tuolla verrokkimäärällä meillä on kaapeissa varmasti toista sataa kiloa vaatetta ja toisaalta se 26 kiloa poistoja kahdelta ihmiseltä ei taida ollakaan kovin suuri määrä. Lisäksi pistin roskiin yhden alunperin alusvaatteena palvelleen rätiksi siirtyneen rievun, joka painoi 25g. Tämä toki käytön jälkeen eli täysin palvelleena poistoon.

Totaalipoistuma siis 4kg 150g, melkoinen alku. Katsotaan, mihin tämä vielä johtaakaan.

Muutenkin oli varsinainen poistojen vapaapäivä, paitsi noita kahta vaatekassia, jotka vein tuonne ensisuojalle, vein kiertopisteelle kassillisen sekalaista askartelutarviketta, myin pussillisen lankoja ja lahjoitinkin kerän. Eli ihanasti keventynyt olo, toivottavasti mun tarpeettomista tulee jollekin muulle iloa ja mä sain taas pykälän verran lisää tilaa - varsinkin, kun en ostanut black friday tarjouksista mitään tavaraa.

Miten estän shoppailun

Se alkoi tyhjästä suojaruukusta, jossa joskus oli ollut kaktus. Kaktus oli kuollut ja tyhjä ruukku jäänyt ikkunalle odottamaan täyttöä. Kun tein siivousta ja putsasin ja puleerasin kyseistä ruukkua, niin samalla mieleeni hiipi ajatus, että haluan ostaa siihen kaktuksen. Eipä aikaakaan, kun huomasin toisenkin kaktuksen olevan huonossa hapessa ja tarvitsevan korvaajan tilalleen. Muutamassa minuutissa olin kehittänyt itselleni ostoslistan, jonka mitta oli 15 senttiä pienellä fontilla kirjoitettuna.
Välttämätöntä listalla ei ollut mitään, tarpeellista pari asiaa mukaan lukien tuo kaktus, joka ajatusprosessin käynnisti ja muut olivat silkaa "mutkun se olis niin kiva" osastoa.


Vedin syvään henkeä, jätin kaikki ostamatta ja pistin listan roskiin.


Mietin hetken, onko mitään keinoa, millä hillitä noita tavaran himoja, sillä niitä vaan tulee, halusi tai ei. Keksin kaksi keinoa, joita yritän jatkossa toteuttaa. Ensimmäinen on lista todella tarvittavista tavaroista ja ehkä sille voi jonkun "ihan kivankin" laittaa, mutta ei koko kauppaa ja kaikkia mielitekoja. Listalla oleville tavaroille voisi vielä määritellä tietyt rajat esimerkiksi mustat saappaat, nahkaa, korkea korko ja kaikkien kriteerien tulee täyttyä ennen kuin kyseisen tavaran voi ostaa. Toinen asia, mitä aion koettaa ostohimojen hillitsemiseen on siivoaminen, kyllä tavallisen tylsästi siivoaminen, täsmällisesti kaappien ja laatikoiden siivoaminen. Aina kun tulee mieliteko ostaa jotain, vaikkapa uudet kengät tai huulipuna, niin siinä vaiheessa voi mennä hetkeksi siivoamaan kenkäkaappia ja kosmetiikkaboxia. Siivoamisen voi lopettaa, kun ostohalua menee ohi. Kokeilin myös tuota kaktuslistan suhteen ja totesin, että se toimi yllättävän hyvin. Siivoaminen kun avasi silmät taas huomaamaan sitä, että sitä tavaraa on ja sitä himoittuakin tavaraa ihan tarpeeksi.

Punaisten ruusujen viikonloppu

Nyt kun "ruusutehdas" on avattu, niin seuraavaksi kokeilin punaisia.

Kuvissa ero punaisten ja oranssien välillä on huomattava, luonnossa pienempi. Antijouluihmisen jouluun varustautuminen on alkanut, aion antaa näitä muiden joulukukkien sijaan lahjoina.

Unelmaminälle shoppailemassa

Sorruin shoppailemaan kaiken ostamattomuuteni keskellä, Herra Kirjoitus ja Ievuskainen yllyttivät ja minä lankesin tekemään ostoksia unelmaminälleni.

Unelmaminäni on täydellinen päiväperhonen: kurvikas parikymmipiseltä näyttävä (todellisesta iästä viis) nainen, joka kulkee korot kopsuen ja helmat heiluen etelän rantabulevardeilla, poimii simpukoita valkoisella hiekkaranalla helmat hulmuten ja kahlaa turkoosissa vedessä sandaletteja toisella olkapäällä roikottaen lämpimän pasaatitullen pöyhiessä punaisia kiharoita. Todellinen minäni taasen muistuttaa enemmän yöperhosta pyöreän pullea, karvainen, harmaa ja lähes näkymätön otus, joka kiiruhtaa paikasta toiseen kovalla tohinalla ja touhulla (ja antaa välillä valon= päivän houkutusten sokaista itsensä).

Siinä missä unelmaminälläni on korkeakorkoiset kengät ja leveät helmat, uhkeat kurvit ja pörheät kiharat, pukeutuu todellinen minäni virttyneeseen tuulipukuun ja viuhahtaa hiukset lytyssä kotoa töihin ja takaisin.

Nyt sitten lankesin unelmoimaan reilusti, ostin näet kolme erilaista unelmamekkoa leveine helmoineen ja anteliaine kaula-aukkoineen. Koska hankinnat ovat peräisin Kiinasta, en odota niiden olevan mitään superlaatua, mikä tietenkin riitelee kovasti normaalien kulutustavoitteideni kanssa. Ne tuskin ovat tuolla hinnalla (kolme mekkoa postikuluineen 25€) mitenkään kovin eettisesti tai vastuullisesti tuotettuja, mikä sekin pistää omantunnon kolkuttamaan. Pahin isku kaikista on kuitenkin se, että tajusin ihan selkeästi, mitä näillä hankinnoilla oikeastaan ostin, ostin mielikuvia; unelmia auringosta, palmuista ja valkoisesta hiekasta, pehmestä merituulesta keventämään marraskuun pimeyttä. Jos ikkunan takaa olisi hyisen sateen sijaan ollut tarjolla vihreä maisema ja nouseva aurinko, olisivat mekot jääneet ostamatta. 

Entinen lempilaukku

Nyt on kuulkaa v-käyrä korkealla. Maailman ja muiden kannalta helpottavaa on se, että syy käyrän exponentiaaliseen nousuun on yksin minussa itsessäni. Yritän parasta aikaa ulottua polkimaan itseäni persuuksiin, mutta jalka ei ihan taivu kunnon jalkapohjapotkun antamiseen, henkisellä tasolla olen täräytellyt niitä takalistooni jo kymmeniä.

Lähdetään liikkeelle tosiasioista, kyseinen laukku on toki a) vanha b) halpa ja c) keinonahkainen, mikä jo sinänsä lupaa jäljellä olevan elinkaaren mitaksi kovin rajallista määrää. Veska kuitenkin oli ihan siistissä kunnossa, kun olin pakannut sen pois edellisen käyttökerran jälkeen. Tässä yhteydessä pakannut = tunkenut täyteen koriin, jossa on pari tusinaa muitakin enemmän ja vähemmän satunnaisella käytöllä olevia laukkuja. Laukku näytti suhteellisen siistiltä, kun otin sen käyttöön, mutta palveltuaan tunnin verran, se ei ollut enää kovin siistin sorttinen lainkaan...

Koska todennäköisyys uuden vastaavan laukun löytämiseen on häviävän pieni, olen päättänyt tehdä itse itselleni kierrätyslaukun, joka on mahdollisimman lähelle samanlainen kuin tuo nyt kärsinyt ja kelvottomaksi muuttunut rakas veskani. Materiaalina siis ihan oikea nahka ja lupaan myös värkätä laukulleni dustbagin. Materiaalien hankkiminen ei sinänsä ole ongelma, mutta kaksi isoa kysymysmerkkiä tuohon vielä liittyy. Ensimmäinen on se, että missä tuon ompelisin kasaan ja toinen se, että kannattaako ostaa uutta laukkua  varten uudet niitit vai yrittää kierrättää vanhasta ne palaset, joissa niitit ovat, ne kun ovat selkeästi paremmassa kunnossa kuin muu laukku.Vuorin voi käsittääkseni siirtää suoraan vanhasta uuteen, mutta hihnan haluan toisenlaisen tai jätän vallan pois, tuo nykyinen kun ei ole "miun maun mukkaan".

Tässä samalla tuli taas tehtyä mielenkiintoisia havaintoja itsestä ja hamstraamistaipumuksesta. Jälleen kerran voisi kysyä, että kannattaako hamstrata iso korillinen laukkuja, jos niistä valtaosaa käyttää kerran tai pari vuoteen. Tai jos ne hamstraa, niin voisiko kenties ajatella säilyttävänsä niitä vähän paremmin, jotta ne pysyisivät paremmassa kuosissa. Ainakin tällä hetkellä minulla on vahva tunne siitä, että olen tunkemalla ja lisäämällä saanut aikaan tuon efektin eli keinonahan kuoriutumisen. Tosi asiassa tuskin kyse on pelkästään siitä, ihan varmasti ajan hammas on myös tehnyt tehtävänsä, mutta hellemmällä kohtelulla se olisi ollut todennäköisesti vähemmän pureva.

Tehdylle asialle ei kuitenkaan voi mitään, laukku on suurimmalta osaltaan käyttökelvoton ja roskiskamaa ja minua harmittaa vietävästi muuten niin kivan ja juuri lempisaappaisiini sopivan laukun kohtalo.                                                                            

Syyskauden ensimmäiset ruusut

Nyt kun olin saanut väännettyä pari kassillista valmiita ruusuja, piti ne toki myös sytykeasteelle valmiiksi saattaa. Niinpä sitten viikonloppuna väänsin syyskauden ensimmäiset sytykeruusut. 

                                      

Samalla kokeilin vähän uudenlaista värjäystekniikkaa. Kaikissa noissa on pohjana valitun värin värise kynttilät, joiden väriä tehostin vielä väriliiduilla, joita lisäsin soppaan 1-2 per väri. Lisäksi liuotin vesivärinappeja pieneen määrään vettä ja lisäsin vesi-väriseoksen tuonne kynttilöiden joukkoon. Värjäsihän se kyllä ihan tehokkaasti, mutta toisiin kynttilämassoihin tuo väri ei tahtonut millään seota, vaan pisaroitui ja kellui esimerkiksi keltainen käyttäytyi jostain syystä näin. Vihreään värivesi puolestaan sekosi oikein hyvin ja värjäystuloskin oli tasaisempi. 

Seuraavaksi alistetaan ruusut kokeiluun ja toivotaan, että ne toimivat niin kuin aiemmatkin. Normaalista poiketen annoin näiden kuivua sisällä pari päivää ennen kuin vein koekaniineille testattavaksi.

Pientä iltapuuhaa

Alkavan talven ruusukausi on avattu. Sain houkuteltua rakkaan puolisoni mukaan iltatalkoisiin, joiden tuloksena syntyi mukava määrä ruusuja kastettavaksi.

 
Samalla tuli revittyä taas valmiiksi myös biojätepussin pohjalle tarkoitettua silppua, jota on siis tuo oikealla oleva kaurahiutalepussillinen.

Taidanpa järjestää vielä toisenakin iltana talkoot, jos vaikka saisi vielä noi vajaat kassit täyteen. Materiaalia kun kyllä on vielä jemmassa. Sitten vain pitäisi jossain kohtaa ehtiä kastelemaan noi ruusut valmiiksi sytykkeiksi. 

Kermakalja; Harry Potter -fanin juomasuosikki

Paikallislehtemme oli kaivellut esiin ja pistänyt julkaisuun Harry Potter fanin suosikkijuoman, kermakaljan, jonka reseptin tietenkin talletin.

Maistuu varmaan isommillekin, vaikka otsikossa kehotetaan pikkuväelle tarjoamaan.

Kaverille kans ja kaappi tyhjäksi

Kudinrintamalla on ollut kohtuullisen hiljaista, vaikka yhdet sateenkaariraidat ovatkin jo valmiiksi puikoilta pudonneet. Ne kuitenkin tarvitsevat kaverikseen toiset ennen kuin paketti on valmis. Toisetkin ovat kuitenkin ihan hyvällä mallilla eli kyllä ne siitä valmistuvat.

Nämä ovat menossa myöhästyneiksi synttärilahjoiksi eli kiirekin olisi saada ne valmiiksi.
Valmiit on kudottu uudesta sateenkaaresta ja ovat aika haaleanväriset verrattuna toisiin, joiden lankana on vanha sateenkaari, Novita on alkanut säästää värejä. Eron näkee erityisesti violetin, sinisen ja vihreän kohdalla.

Harmaa lanka on kirppislöytö ja sateenkaaret omasta kaapista eli jämälankojen poistolla jatketaan edelleen. Olin jo hetken ostamassa sellaista vaatimatonta 12 kilon lankapumpsia, mutta päädyin sitten kuitenkin jättämään välistä, vaikka sisäinen Sulo Viénini itkikin verta. Langat kun olisivat olleet kilohinnaltaan huomattavan edullisia, tuskin neljännestä kaupan hinnoista, mutta kun kaapit ja loodat ovat edelleen täynnä vanhoja löytöjä, niin edes Herra Kirjoituksen kannustus ei saanut minua lankeamaan. Yritän uskotella itselleni, että vastaavia tarjouksia tulee vielä joskus kohdalle ja silloin olen jo kutonut kaappiini sopivankokoisen loven.

Pihistetty lokakuu

Koska syyskuun femmapäivässä budjetti ei ihan toiminut, päätin jatkaa kokeilua lokakuulla. No, myönnetään, että lokakuulle on varattu kaksi poikkeusta: yksi häälahja ja yhdet yllärijuhlat, joiden tarjoilun olen luvannut kustantaa - hermojani säästääkseni olen jopa tilannut sen pitopalvelusta. Nämä siis menevät femmabudjetin ulkopuolelle, samoin kuin välttämättömyydet kuten asuminen, sähkö, vesi, puhelin, vakuutukset jne.

Aloitin lokakuun loistavasti shoppailemalla; ostin 9 vaatekappaletta, joista maksoin yhteensä 10€. Näistä vaatteista kolmet housut jäävät käyttöön minulle itselleni. Kahdet mustat suorat housut - nyt niistä alkaa olla jo melkein ylitarjontaa -normikäyttöön ja yhdet caprit reissua varten. Samoin pinkki paljettitoppi päätyy reissukasaan ja samanvärinen trikoopaita arkikäyttöön yhdessä mustan trikoopaidan kanssa. Kolme muuta yläosaa (RIL'sin jakun, Vero Modan jakun ja yhden paitamekon) pistin myyntikasaan, kun eivät vaan millään mahtuneet päälle. Toivon saavani niistä omat pois kauppaamalla ne eteenpäin.

Muuta aktiviiteettia tässä kuussa riittää ainakin viiden ylimääräisen työpäivän verran eli periaatteessa niiden voisi ajatella antavan shoppailujoustoa, mutta kun en halua tinkiä periaatteista tässä kohtaa - varsinkaan, kun raha ei ole se suurin syy femma haasteeseen.  Toivon tämän kuukauden aikana löytäväni kadonneen kirppis- ja raivauskipinän eli sen, että jaksaisin taas kaivella kaappeja ja naputella kirppisilmoituksia ja myös koota kassillisen poistoja muuten vaan.

Nyt kun kuu on eletty, voin tehdä jälleen kerran tunnustuksen. Pistin säästämäni kassakuitit roskiin edes yrittämättä laskea niitä yhteen. Budjetti ylittyi joka tapauksessa, ja kaikkea ihan väärää tuli ostettua. Ei siis niinkään tavaraa, vaan jälleen kerran herkkuja. Plussaa siitä, että jaksoin sisutella kuukauden kyykkyhaasteen loppuun, se taitaakin jäädä kuukauden ainoaksi plussaksi.

Se on jotenkin surkuhupaisaa, kun muutoin äärimmäisen säntillisen elämäni hankalin asia on budjetissa pysyminen. Ehkä ongelma johtuu siitä, kun ei ole pakko. Budjetista lipsuminen on vaan niin helppoa, kun talous antaa siihen mahdollisuuden. Koska sanotaan että uuden tavan oppiminen vaatii 60 toistoa, yritetään jälleen marraskuussa uudelleen. Varsinkin kun tuolla aikaisemmin mainitut häälahja ja juhlalasku siirtyivät nekin marraskuun budjettiin.