Kosmetiikkapoistot 3/4 vuodelta 2017

Vuoden alusta kosmetiikkapurtiloita on tyhjentynyt 58.

Ensimmäiset poistot ovat peruskamaa; Dermosilin dödö minun käytöstäni, Adidas Herra Kirjoituksen. Minihuulipuna lienee Oriflamen, värisävystä ei mitään tietoa. Iso hiuslakkapullo on yksi niistä harvoista tuotteista, jotka joiduin pistämään roskiin niin, ettei pullo ole tyhjä. Pullon suutin tukkeutui niin pahasti, etten saanut sitä millään enää avattua. Tämän jälkeen olen toivottavasti oppinut läksyni, sillä ostin tuotteen aikanaan mallilla Sulo Vilen, siinä oli paljon kiiltoa ja vähän pitoa, mutta kun se oli pa-aljon halvempi kuin samankokoinen purkki, jossa olisi ollut enenmmän pitoa ja vähemmän kiiltoa. Lopputulos oli sitten mikä oli.

Peruskauraa nämä seuraavatkin;  Nature-shampoo, Saga-suihkugeeli, Dermosilin Primohair - shampoo, Oriflamen Milk and Honey suihkugeeli, Dermosilin käsisaippuan täyttöpussi, Nizoralin shampoo ja Milk and Honey vartalovoide, joka toimi jalkavoiteena. Näistä huomaa, että on lomailtu, meikkejä ei ole juuri kulunut, mutta shampoota ja suihkugeeliä senkin edestä.  Jälleen myös kaksi Oriflamen minihuulipunaa, miten niin olen huulipuna-addikti. Toisen onnistuin tiputtamaan lattialle avoimena, joten en halunnut sitä enää käyttää ja toinen on sävyltään paremmin Tuksulle kuin minulle sopiva. Selvästi erottuvin Joe Blascon meikkivoide, se oli minulla aluksi juhlakäytössä, mutta kun avoinnaoloajan äärirajat alkoivat lähestyä, siirsin sen arkikäyttöön. Tämä tarkoittaa sitä, että visiitti Punanaamioon on taas pykälää lähempänä.

Seuraavaksi kaapista poistuivat käsisaippua (täyttöpullo), Lumenen meikinpoistoaine, Rimmelin ihana turkoosi kynsilakka, Dermosilin mini suihkugeeli, Mennenin after shave oli ensin isän, mutta koska hän ei pitänyt siitä, siirtyi se Herra Kirjoitukselle, joka piti ko. tuoksusta vielä vähemmän eli sisältö päätyi roskiin. Luumuinen jalkakylpy on Freemanin, ihan loistava tuote, jota ei tietenkään saa enää. Roger & Gallen after shave vanheni, joten meni puolikäyttöisenä roskiin, partavaahto sen sijaan on tyhjä.

Myös seuraavat kosmetiikkapoistot ovat osin jäänteitä kaapin perältä, kuten esimerkiksi tuo keskellä kuvaa oleva metallirasia, joka sisältää Dermosilin Laventelivoidetta, joka oli onnistunut piiloutumaan kaappiin niin hyvin, että löytyi sieltä pilalle vanhentuneena. Muina, kurantteina ja loppuunkäytettyinä, tuotteina ovat Apobasen minituubi, käytetty meikinpoistoon, Oriflamen rusehtava huulipuna sävyä Golden Beige, Fuzen dödö (Herra Kirjoitus), Evelinen ripsiväri, Cienin partavaahto (Herra kirjoitus) sekä Yves Rocherin meikkipaletti, josta viimeksi käytössä olivat poskipunat ja Oriflamen irtopuuteri. Vaaleanvihertävä rajausväri on viimeinen Hollannin matkalta tuoduista Heman kosmetiikkatuotteista. Tuotteessa oli paljon plussia, kuten väri, siveltimen piirtojälki ja rajauksen pysyvyys. Miinuksia antaisin siitä, että tuotetta jäi paljon purtilon reunoille, kuten kuvastakin näkyy, sitä on melkein koko tuubin matkalta tuossa laidoilla. Tämä varmaan vaikutti riittoisuuteen, sillä aikaisemmat vastaavat kestivät n. 1½ vuotta käytössä, tämä ei edes vuotta.

Kynsilakkakokoelmastani poistui Oriflamen visions sarjan Magenta, joka, kuten kuvasta näkyy, on todella kaunis violetti. Valitettavasti Oriflamelle tyypilliseen tapaan pulloon jää paljon lakkaa, jota ei saa sieltä pois. ApoBase-purtilo ja Aqualan L-näytteet käytettiin meikin poistoon. Pivoinen hajuveden käytin, koska pidän sen kukkaisesta tuoksusta, sen sijaan eksoottisen lämmin ja runsaasti vaniljainen Safali sai aikaan pahoinvointia ja jäi käyttämättä. Keinovanilja ja mausteiset tuoksut ei vaan ole mun juttu. Colgaten Durapaht oli hammastahnaa extrafluorilla, periaatteessa lääke, koska on reseptitavaraa, mutta laskin sen kosmetiikaksi, koska olen hammastahnat tähän aina kirjannut. Vitamin E puhdistusvaahto on tuttu ja laadukas Dermosilin tuote. Lisäksi Oriflamen triplecore huulipunanäyte sai tuoda tummaa sävyä syksyyn, kun kyllästyin helmiäisiin ja pinkkeihin.

Yhteensä 38 kpl + 3 näytettä. Yhteensä 96 tuotetta + 3 näytettä vuoden alusta.

Se pieni ero

Työmatkaliikuntaa pitäisi suosia, mutta mutta... Asian toinen puoli avautui minulle tässä päivänä muutamana, kun tulin työpaikan käytävällä vastakkain työkaverin kanssa. Tämä työkaverini kulkee töihin autolla ja syö lounaansa työpaikan ruokalassa, minä puolestani kuljen pyörällä ja mutustan omia eväitä. Kas siinä se pieni ero.

Työkaverini tuli paikalle kainalossaan pieni käsilaukku ja korkokengät kopsuen. Minä, no joo... läähätin ja läkähdyin paikalle kantamuksineni. Minulla oli iso reppu, johon oli pakattu eväsrasiat ja muut välttämättömät tarvikkeet. Sen lisäksi minulla oli pyöräilykypärä, heijastinliivi, hanskat, kotelo, jossa säilytän pyörän irrotettavia lamppuja, pyörän avaimet sekä tietenkin tylsät matalat tossut. Jos on sadepäivä, ystäväni lisää varustukseensa pienen elegantin sateenvarjon, jota tarvitsee matkalla autolta ovelle ja takaisin. Minä puolestani lisään varustukseeni sadeviitan, kumpparit ja kaikesta huolimatta valuvan meikin sekä tietenkin pyörälle vähintään satula- ja sarvisuojat, mahdollisesti oman sadeviitan. Lista kuulostaa tässä vaiheessa pieneltä, mutta sen todellinen raahaaminen työpaikalle on luku sinänsä. Pari noista tavaroista voi toki jättää pois, jos kulkee kävellen, mutta esimerkiksi heijastinliivi on pimenevissä illoissa ihan ehdoton, hanskat ja järkevät kengätkin on pakko olla.  Hanskat toki vasta sitten kun ilmat viilenevät, mutta en halua kylmettää käsiäni.

Vaikka miten yritän perustella itselleni, että olisi hienoa mennä töihin autolla ja elegantisti pienissä varusteissa, en saa itseäni toimimaan niin - kiitos parkkimaksujen ja bensanhinnan sekä tietenkin sen, että matkan taittamiseen autolla menee saman verran aikaa kuin pyörällä polkaisten. Pyörällä kun pääsee oikaisemaan näppärästi, vaikka kulkeekin ihan laillisia reittejä. Niinpä minä tyydyn edelleen puhkumaan ja puhisemaan ison pahan suden lailla ja kantamaan kamelin tavoin kuormani töihin ja takaisin. Talven tullen siihen saa vielä lisätä pipon ja kaulahuivin sekä villahousut ja villasukat ja...

DIY kasvovesi

En ole vielä ehtinyt testaamaan itsetehtyä kasvovettä, mutta löysin netin syövereistä nämä kolme reseptiä, jotka haluan tallettaa tulevaa varten. Kyllä, aikomukseni on siirtyä keittämään kasvoveteni itse - edullisempaa ja puhtaampaa, ei lisäaineita ja mahdollisimman vähän mikromuoveja. Vielä tässä vaiheessa kuvittelen, että kasvoveden keittäminen ei ole kovin työlästä, mutta katostaan mitä tapahtuu sitten kun todella olen kokeillut asiaa.

Niin kauan kuin kaupan vesiä on jäljellä, käytän ne loppuun, mutta kun ne ovat loppu, siirryn itsetehtyyn.

Ensimmäinen versio tehdään vihreästä teestä, haudutetaan teepussia noin 1½ dl:ssa vettä. Pistetään siis tuohon määrään kuumaa vettä 1 pussi vihreää teetä, joko maustettua tai maustamatonta. Annetaan veden jäähtyä teepussin lilluessa siinä. Otetaan vesi talteen ja pullotetaan - halutessaan seokseen voi lisätä muutaman pisaran manteliöljyä hyvin sekoittaen.


Toinen versio on ruusu-koivu-kasvovesi, joka täytyy tehdä keväällä tai kesällä.
1 rkl kuivattuja ruusunterälehtiä
1 rkl kuivattuja tai tuoreita koivunlehtiä
1 dl kiehuvaa vettä
Tee näin
1. Kaada kiehuva vesi lehtien päälle ja anna hautua 15-30 minuuttia.
2. Siivilöi lehdet suodatinpaperin, harson tai tiheän siivilän läpi pulloon.

Ruusu puhdistaa, kosteuttaa ja rauhoittaa. Koivulla puolestaan on antibakteerisia ominaisuuksia, joten se rauhoittaa ihon tulehduksia ja ennaltaehkäisee näppyjä.


Kolmantena voisi kokeilla puhdasta ruusuvettä. Ruusun terälehtiä murskattuna kulhoon, päälle kuumaa vettä, sekoitus, odotus n. 20 minuttia ja veden siivilöinti esim. suodatinpaperin läpi. Tämän jälkeen pullotus.

Kaikki näistä pitäisi säilyttää jääkaapissa, koska näissä ei ole säilöntäainetta.

Suurperheen jämäsukat

Nämä ovat nyt sitten varmaan maailmankaikkeuden rumimmat raitasukat, jämälangoista tehty. Ullaneuleen sivuilta löysin ohjeen suurperheen sukkiin, joiden ideana on se, että sukan varsi kudotaan normaalisti, mutta teräosa kahdessa palassa päälinen ja pohja erikseen. Tällöin pohjan kuluessa riittää, että purkaa kärkikavennukset ja pohjan sekä kutoo pohjan ja kantapään uudelleen. Valmista tulee nopeammin ja lankaa kuluu vähemmän.

Periaatteessa varren ja päällisen voi tehdä miten kauniin ja monimutkaisesti koristellun mallin mukaan tahansa, mutta koska halusin kokeilla mallia ja neulominen on viime aikoina tökkinyt pahasti (karpaalikanava oireilee, enkä halua alistua puukotettavaksi uudelleen), menin siitä, mitä aita on matalin ja kudoin jämälangoista ihan perussukkaa. Värit olivat tasan sitä mitä jämälankapussista löytyi.

Kärkikavennuksiin käytin samaa tummansinistä lankaa kuin varren resoreihin. Kärkikavennukset on neulottu jälleen suljettuna neuleena. Sukat viimeistellään ompelemalla päällinen ja pohja yhteen.

Kerran elämässä

Jos ei lasketa omaan elämääni liittyviä juttuja, olen päässyt osallistumaan myös muiden ihmisten elämän ainutkertaisiin hetkiin saaden samalla itselleni kerran elämässä kokemuksia; olen päässyt kerran kummiksi ja saanut toimia kaasona kerran. Nyt sain lisätä ainutkertaisten kokemusten listalleni vielä yhden, pääsin tekemään morsiuspukua. Morsian halusi muodikkaasti pitsisen hääpuvun ja virkkasi itse pukuun tarvittavat liinat, minä kokosin puvun. Toimin kuin paraskin midinetti ja ompelin sen kasaan hänen ylleen, jotta puku varmasti olisi istuva.

Useampia tunteja pistelin palasia neulalla yhteen, välillä purinkin muutaman palasen, jotta lopulta sain puvusta mielestäni kauniin. Myös morsian oli tyytyväinen pukuun ja mikä parasta, puku kesti illan riennoissa hyvin ja päätyy toivottavasti käyttöön toistekin. Se kun ommeltiin irtonaiseksi eli sitä voi käyttää myös ilman kuvissa olevaa alusmekkoa. Kuvissa puuttuu myös puvun alta tylli, jolla saatiin vielä lisää muhkeutta puvun helmaan ja päällyspuvulle parempi istuvuus.

Etusosa koottiin tarkoituksella vain kahdesta palasta, joita täydennettiin pienen pienillä liinasilla.

Hihoihin tehtiin tulppaanimuotoa käyttämällä niissä kahta pyöreää liinaa, toista yläpuolella ja toista alapuolella. Kun reunoja ei ommeltu kokonaan yhteen, hihan suu jäi ikään kuin kukan muotoon. Sivuun jätettiin halkio helpottamaan liikkumista ja mahdollistamaan helman nostamisen ylöspäin.

Takaosaan tehtiin vähän erilaista tyyliä sekoittamalla joukkoon myös kokonaan tai osittain pinkkejä liinoja. Ei ihan täydellisen symmetrinen, mutta toivottavasti riittävästi kuitenkin - sulhanen kun rakastaa kaikkea symmetristä.

Tämä kylki jäi viimeiseksi ja tuotti eniten pään vaivaa, sieltä myös joudun purkamaan useamman palasen pois ennen kuin sain liinat istumaan kunnolla suhteessa toisiinsa. Onneksi purin, en olisi ikinä antanut itsellin anteeksi, jos puku olisi jäänyt alkuperäiseen malliin.

Helma on tarkoituksella epätasainen ja lyhyempi kuin aluspuku, jotta pitsimekkoa voi käyttää myös jonkun muun aluspuvun kanssa. Epätasaisuus taas tuo mielestäni näyttävyyttä pukuun.

Polkupyörän syysvaatteet

Pakko se on tunnustaa kaksi asiaa, ensiksi on syksy, vaikka miten koettaisin kesää leikkiä ja toisekseen kylähulluus iski jälleen.

Kerjäsin facebookissa itselleni rikkinäisen sateenvarjon, siis täsmällisemmin sellaisen, jossa oli mekanismi rikki, mutta kangas ehjä. Onnekkaasti satuin saamaan sellaisen viininpunaisen, jossa oli ruudullinen reunus - kauniskin siis vielä.

Purin kankaan irti rungosta ja leikkelin vapaalla kädellä kevyesti pyöränsatulan muotoisen ja reilusti sen kokoisen palasen, jonka reunoihin suristin ompelukoneella kuminauhakujan. Lisäksi ompelin sarvien kädensijojen suojaksi tuollaiset tupet, että pysyisivät kätösetkin kuivina. Minä kun en inhoa mitään muuta niin paljon kuin syksyn kylmyyttä ja vesisadetta. Haluan edes käsieni ja puoni säilyvän kuivana töihin mennessäni ja töistä tullessani.

 
Aikaa tähän projektiin meni kymmenen minuuttia ja nollabudjetin juttu, koska lanka löytyi omista varastoista ja kuminauhakin oli kierrätettyä, niin hintaa tälle projektille tuli pyöreät nolla euroa.

Savotta nostalgiaa

Kotikotona vinttiä siivotessa löytyi tällainen laatikko ja sen sisältä vielä kalsaritkin, paita oli otettu jo aiemmin käyttöön. Kankaan laadusta ei tarvitse varmaan sanoa mitään, niin eri luokkaa se oli tämän päivän kankaiden kanssa. Housut päätyvät tietysti käyttöön.

Laatikon otin talteen. En aio säästää sitä, tarkoitus oli vain ottaa nostalgiavalokuva muistoksi.

Yksinkertaisen selkeä, tällaisia pakkauksia kaipaisin tähänkin päivään.

Kettukengät

Näiden kenkien idea on pyörinyt minulla mielessä jo kauan, todella kauan, sillä jos oikein muistan sain kengätkin tätä varten jo vuosi sitten. Jotenkin ei vain ole inspiraatio riittänyt niiden toteuttamiseen.

Nyt sitten on syksyn piristykseksi punaista ja keltaista, kettukarkkikengät.

Koska kengät ovat kapeaa mallia, ne tuskin jäävät minulle itselle käyttöön. Mutta kokeiltu on ja idea toimii hyvin, nyt vain sitten etsimään omaan koipeen sopivia kenkiä, joihin tuon mallin voi toteuttaa.

Katse ensi vuoteen

Vaikka tätä vuotta on vielä kolmannes jäljellä, minä olen jo siirtänyt katseeni ensi vuoteen. Sen suunnittelu alkaa tästä:

Jotain aurinkoista tuo toivottavasti uusi vuosi tullessaan, samoin isoja muutoksia on tiedossa.