Pyörällä pääsee

Pidemmän aikaa olen haaveillut uudesta pyörästä, sillä kulkupelini alkavat olla kohtuullisen ikääntyneitä. Autovanhukseni pääsi juuri täysi-ikäiseksi täytettyään 18-vuotta. Sen päivittäminen ei kuitenkaan ole ajankohtaista, sillä auto on minulle enemmäkin yleellisyys- kuin tarvekapine. Toki tiedostan, että auton ylläpitäminen on suhteellisen kallista - ajoneuvoverotkin olivat taas kerran nousseet - ja maksan siitä ylellisyydestä, että minulla on auto, liki tonnin vuodessa. Tähän summaan on siis laskettu vakuutukset (jotka ovat vähän turhankin hyvät auton iän ja arvon huomioiden, mutta kun kilpailutus ei tässä auta, vakuutusten vaihto olisi tullut kalliimmaksi), autoverot, renkaidenvaihdot, katsastukset ja huollot. Suurimman osan ajostani ajan niin, että bensat maksaa joku muu eli siis käytännössä työajoa. Ja niitä kilometrejä ei todellakaan kerry vuodessa kovin paljoa. Olen kuitenkin valmis maksamaan vapaudestani  tuon verran, tietoisuus siitä, että ei tarvitse miettiä aikatauluja ja voi vain napata kulkupelin käyttöönsä, on minulle hyvinkin tuon summan arvoinen. Kun lisäksi tarkistelin, mitä maksaa autonvuokraus, totesin, ettei tuolla summalla kovin moneksi päiväksi saa kulkuneuvoa, jos sellaiselle tarve olisi, eikä sillä myöskään ajatella taksilla ihan mahdottoman pitkää matkaa, joten minun kannaltani on järkevintä makuuttaa peltilehmää tallissa ja käyttää kun tarve tulee.

Pyöränikin on samaa ikäluokkaa eli täyttää 17 tänä kesänä. Sen päivittämistä olen tosiaan miettinyt jo useamman vuoden ajan, mutta kun plussat ja miinukset ovat edelleen suunnilleen tasan. Pakkohan se myöntää on, että uusi on aina uusi ja että pyöräilykokemus uudella pyörällä olisi paljon mielyttävämpi kuin vanhalla. Tämä taas tarkoittaa sitä, että sillä uudella tulisi todennäköisesti ajettua vähän enemmänkin kuin vain ne pakolliset ajot - tämän todistaa Herra Kirjoitus ja hänen kunnollinen Tunturinsa. Toisaalta vanha pyöräni toimii ihan ok, vaikka se onkin vähän ruosteessa ja kaipaisi uusia pedaaleita, sarvensuojia ja muita pikku osia sekä kunnollista huoltoa. Vanhan louskun etuna on se, että sen voi jättää vähän kevyemmilläkin lukoilla varustettuna kaupungille ja töihin, se kun ei enää kelpaa varkaille. Uusi pyörä taas pitäisi pultata kiinni ja varustaa tusinalla lukolla, kun sen kanssa liikkuu töihin tai kaupungille, jos ei sen halua häviävän pitkäkyntisten matkaan. Tuo taas vähentää mukavuutta kummasti, kun joutuu näpräämään lukkojen kanssa ja itse asiassa pyörä pitäisi säilyttää autotallissa, mikä tarkoittaisi raivaamista siellä. Meillehän kävi aikanaan niin, että Herra Kirjoituksen uusi pyörä ehti olla hänellä vain parisen viikkoa, kun se jätettiin kahdella lukolla lukittuna pihan pyörätelineeseen ja päätyi sieltä varkaiden käsiin. Nykyinen pyörä on lukittuna autotallissa, josta se on huomattavasti hankalampi nyysiä.

Pyöräilen kuitenkin niin vähän, etten myöskään näe järkeä pitää kahta pyörää; toista lenkkeilykäytössä ja toista työmatka- ja kaupunkipyöränä. Kyllä minä haluan nauttia siitä ajamisesta ihan joka hetki, jos kerran uuden pyörän ostan. Tällä hetkellä mietin sitä, että kannattaisiko vanha pyörä vielä viedä huoltoon, mutta toisaalta, jos huolto maksaa satasen kaikkine varaosineen ja uuden pyörän saa 300-500€:n haarukkaan, kannattaako. Kannattaa, jos ajelee vanhalla mankelilla vielä vuoden, pari tai enemmänkin, mutta jos päädynkin ostamaan uuden pyörän vaikka syksyn alennusmyynneistä, niin sitten ei, koska huoltoon laitettuja rahoja ei saa pois pyörän myynnissä.

Toistaiseksi siis suhaan edelleen teini-ikäisellä vihreällä tunturillani ja pohdin huollattaako se ja uskallanko vilkaista netin pyöräsivuja, jotta näkisin, mitä sellainen uusi kunnollinen kulkupeli maksaa.