Sika säkistä -sukat

Kun en oikein osannut päättää, millaiset sukat seuraavalle sankarille tekisin, pistin käteni summamutikassa jämäkeräkassiini ja nappasin otteeseeni kaksi kerää. Hauskasti näppeihini sattuivat pätkävärjätty nalle ja joku mysteeri violetti. Näistä sitten yhdessä muodostuivat tällaiset pastellisukat.

Langat riittivät juuri ja juuri yhteen viis vuotta täyttävän neidin sukkapariin eikä kovin monta metriä jäänyt yli.

Varressa on Twist or not -pitsikuvio ja muutoin ihan perussukkaa ristiinvahvistetulla kantapäällä.

Valitettavasti toisessa sukassa tuo keltainen lammikoitui inhottavasti tuonne jalkapohjaan ja kuvakulma saa lammikon näyttämään todellista isommalta. Sen takia en kuitenkaan purkanut sukkaa, vaikka aika pienen pätkän pois nappaaminen  olisi ehkä auttanut asiaa. Toisessa sukassa vastaavan tyylinen keltainen lammikko löytyy jalkaterän kavennuksista (siltä puolelta, joka ei näy kuvassa).

Nuukuusvinkki: hiustenvärjäys muotovaahdolla

Olen elämäni aikana ollut kaikkea blodista brunetteen ja punapäästä mustahiuksiseen. Nykyinen pullosta peräisin oleva väri on punertavanruskea, sellainen, että hiukseni voisivat ihan aidostikin olla sen väriset. Olen kovin laiska varaamaan parturia ja sitten kun saan ajatuksen siitä, että hiukset tarvitsevat uuden värin, on yleensä toivotonta saada aikaa just nyt heti. Kun taas siihen tilanteeseen on päästy, että apua tarvitaan just nyt heti, tilanne on yleensä myös sen verran toivoton, että aikaa kovin monen viikon odotukseen ei ole. Vähintäänkin pika-apua tarvitaan heti.

Useammin kuin kerran, niin myös tänään, olen pelastanut tilanteen paikallisesta halpakaupasta ostamallani värillisillä muotovaahdoilla. Asia, josta olen saattanut täällä ennenkin mainita. Maksoin omistani aikanaan euron kolmesta pullosta ja viimeksi, kun katsoin, niiden hinta taisi olla viisi pulloa eurolla. Silloin en vielä ostanut, mutta nyt voisin jopa harkita ostolakon rikkomista ja yhden satsin ostamista.

Sen sijaan, että käyttäisin noita perinteisen muotovaahdon tapaan, missä ne toki toimivat myös, olen käyttänyt tuota vaahtovärin tapaan. Vaikutusaikana olen pitänyt vain muutamaa minuuttia, jonka jälkeen olen pessyt muotovaahdon pois. Eli levitys kuiviin hiuksiin kunnolla kammaten ja sekoittaen, parin minuutin vaikutusaika ja sitten pesu, ensin suurimmat vaahdosta pois ihan vain vedellä ja lopuksi shampoopesu normaaliin tapaan. Lyhyt vaikutusaika takaa sen, ettei väristä tule liian intensiivistä, vaan sopivasti korostava. Liian räikeäänkin olisi helposti mahdollisuus, sillä käyttämäni väri on kirsikanpunainen, mikä ei todellakaan ole toivottu lopputulos. Olisin toki ostanut punaruskeaa, jos sellaiseen olisi ollut mahdollisuu, mutta näitä oli saatavilla vain vaaleana, mustana ja kirsikanpunaisena. Tällä muuten myös raidoittaisi tosi helposti hiukset, eikä tämä myöskään sottaa eli valu, kuten toiset värit tekevät.

Vajaan viiden minuutin puuhastelulla tilanteessa, jossa muutenkin olisi pitänyt pestä hiukset, minulla on uusi hohtava väri ja harmaat peitossa eli suosittelen. Tokikaan tuota ei voi kovin monta kertaa peräsin käyttää taikka sitten hiukset ovat kirkkaanpunaiset, sen verran intensiivinen tuo värivaikutus on.

Nuukailija kiittää, tuli käytettyä omista varastoista tavaraa ja säästettyä hiusvärin tai kampaajakäynnin verran.

Pyörällä pääsee

Pidemmän aikaa olen haaveillut uudesta pyörästä, sillä kulkupelini alkavat olla kohtuullisen ikääntyneitä. Autovanhukseni pääsi juuri täysi-ikäiseksi täytettyään 18-vuotta. Sen päivittäminen ei kuitenkaan ole ajankohtaista, sillä auto on minulle enemmäkin yleellisyys- kuin tarvekapine. Toki tiedostan, että auton ylläpitäminen on suhteellisen kallista - ajoneuvoverotkin olivat taas kerran nousseet - ja maksan siitä ylellisyydestä, että minulla on auto, liki tonnin vuodessa. Tähän summaan on siis laskettu vakuutukset (jotka ovat vähän turhankin hyvät auton iän ja arvon huomioiden, mutta kun kilpailutus ei tässä auta, vakuutusten vaihto olisi tullut kalliimmaksi), autoverot, renkaidenvaihdot, katsastukset ja huollot. Suurimman osan ajostani ajan niin, että bensat maksaa joku muu eli siis käytännössä työajoa. Ja niitä kilometrejä ei todellakaan kerry vuodessa kovin paljoa. Olen kuitenkin valmis maksamaan vapaudestani  tuon verran, tietoisuus siitä, että ei tarvitse miettiä aikatauluja ja voi vain napata kulkupelin käyttöönsä, on minulle hyvinkin tuon summan arvoinen. Kun lisäksi tarkistelin, mitä maksaa autonvuokraus, totesin, ettei tuolla summalla kovin moneksi päiväksi saa kulkuneuvoa, jos sellaiselle tarve olisi, eikä sillä myöskään ajatella taksilla ihan mahdottoman pitkää matkaa, joten minun kannaltani on järkevintä makuuttaa peltilehmää tallissa ja käyttää kun tarve tulee.

Pyöränikin on samaa ikäluokkaa eli täyttää 17 tänä kesänä. Sen päivittämistä olen tosiaan miettinyt jo useamman vuoden ajan, mutta kun plussat ja miinukset ovat edelleen suunnilleen tasan. Pakkohan se myöntää on, että uusi on aina uusi ja että pyöräilykokemus uudella pyörällä olisi paljon mielyttävämpi kuin vanhalla. Tämä taas tarkoittaa sitä, että sillä uudella tulisi todennäköisesti ajettua vähän enemmänkin kuin vain ne pakolliset ajot - tämän todistaa Herra Kirjoitus ja hänen kunnollinen Tunturinsa. Toisaalta vanha pyöräni toimii ihan ok, vaikka se onkin vähän ruosteessa ja kaipaisi uusia pedaaleita, sarvensuojia ja muita pikku osia sekä kunnollista huoltoa. Vanhan louskun etuna on se, että sen voi jättää vähän kevyemmilläkin lukoilla varustettuna kaupungille ja töihin, se kun ei enää kelpaa varkaille. Uusi pyörä taas pitäisi pultata kiinni ja varustaa tusinalla lukolla, kun sen kanssa liikkuu töihin tai kaupungille, jos ei sen halua häviävän pitkäkyntisten matkaan. Tuo taas vähentää mukavuutta kummasti, kun joutuu näpräämään lukkojen kanssa ja itse asiassa pyörä pitäisi säilyttää autotallissa, mikä tarkoittaisi raivaamista siellä. Meillehän kävi aikanaan niin, että Herra Kirjoituksen uusi pyörä ehti olla hänellä vain parisen viikkoa, kun se jätettiin kahdella lukolla lukittuna pihan pyörätelineeseen ja päätyi sieltä varkaiden käsiin. Nykyinen pyörä on lukittuna autotallissa, josta se on huomattavasti hankalampi nyysiä.

Pyöräilen kuitenkin niin vähän, etten myöskään näe järkeä pitää kahta pyörää; toista lenkkeilykäytössä ja toista työmatka- ja kaupunkipyöränä. Kyllä minä haluan nauttia siitä ajamisesta ihan joka hetki, jos kerran uuden pyörän ostan. Tällä hetkellä mietin sitä, että kannattaisiko vanha pyörä vielä viedä huoltoon, mutta toisaalta, jos huolto maksaa satasen kaikkine varaosineen ja uuden pyörän saa 300-500€:n haarukkaan, kannattaako. Kannattaa, jos ajelee vanhalla mankelilla vielä vuoden, pari tai enemmänkin, mutta jos päädynkin ostamaan uuden pyörän vaikka syksyn alennusmyynneistä, niin sitten ei, koska huoltoon laitettuja rahoja ei saa pois pyörän myynnissä.

Toistaiseksi siis suhaan edelleen teini-ikäisellä vihreällä tunturillani ja pohdin huollattaako se ja uskallanko vilkaista netin pyöräsivuja, jotta näkisin, mitä sellainen uusi kunnollinen kulkupeli maksaa.

Traktorisukat

Toiset huomisten juhlien sukat ovat sitten maskuliinisemmat, onhan niiden saaja tarktoreista ja mopoista kiinnostunut mies. Joka käyttää villasukkia ympäri vuoden.

Myönnetään, että kirjoneuleet eivät ole minun ykkösjuttuni, mutta nyt oli pakko yrittää. Sukat on tehty Nallesta- jotta sain silmukkamäärän sellaiseksi, että kuvio toimi siis 15 silmukkaa puikolle. Kuva on pinterestistä ja jälleen kerran pipo-mallista. Tässä kohtaa voisinkin kysyä, miksi kaikki parhaat kuvat on aina suunniteltu johonkin muuhun kuin sukkiin käytettäviksi. Tuo tarkoitti siis jälleen soveltamista. Tein sukista ensin säärystimet eli aloitin nilkan resorista, jonka jälkeen poimin resorin alareunasta silmukat ja tein sukan terän.

Koska lanka oli omista jemmoistani, teki se perinteisen ikävän  tempun ja loppui kesken kaiken. Tarkoitus oli, että sukat olisivat olleet kokonaisuudessaan vaaleansiniset kuviota lukuunottamatta, mutta kun lanka ei riittänyt, oli pakko tehdä musta kärki. Tiedostan ihan hyvin, että terä olisi kaivannut muutakin mustaa kuin kärjen, mutta en sitten enää ehtinyt ja jaksanut, joten näillä mentiin.

Kuvioneuleen tausta on tehty niin, että kudoin kolme silmukkaa sinistä ja yhden mustan, seuraavaalla kerroksella siirsin mustan silmukan paikkaa, niin että kudoin alkuun yhden sinisen, sitten yhden mustan, kolme sinistä, yhden mustan ja samaa toistaen. Tällöin lopputulos on tuollainen täpläisen raidallinen kuten kuvista näkyy.

Juhlissa tuli todettu, että saajan mieltymys villasukkiin oli tiedossa, sillä nämä eivät olleet ainoat sukat, jotka hän sai. Joku muukin oli kutonut sukat, mutta toisaalta jalkuvalla käytöllä yhdet sukat eivät kovin kauaa kestä.

Pikkuisen panostusta, kiitos

Vietin päivän koulutuksessa ja pakko myöntää, että ehdin päivän aikana ajatella vähnän muutakin kuin pelkkiä koulutusaiheita. Nappasin nimittäin aamulla päälleni perussiistit mustat farkut, uuden topin ja täydensin kokonaisuuden neuletakilla ja matalilla kävelykengillä. Kokonaisuus oli ihan ok, mutta silti... Ei tarvinnut kovin kauaa pohtia, että ihan muutamalla muutoksella asuni olisi ollut paljon siistimpi, fiksumpi ja tyylikkäämpi. Mikäli olisin vaihtanut farkut suoriin housuihin, korvannut villatakin jakulla ja täydentänyt asun keväisemillä edes hivenen korkeampikorkoisilla kengillä, olisi asuni ollut ihan chic nykyisen ok:n sijaan.

Nyt mä sitten voin viettää seuraavat illat pohtimalla, miksi en sitten toiminut vaihtoehto B:n mukaisesti. Ensimmäinen selitys on se, että tajusin asian vasta perillä, mutta ihan oikeasti miksi se on niin vaikeaa miettiä etukäteen, mitä päälleen pistää ja vähän panostaa niihin rätteihin.

Olen ilmeseisti taas heräämässä kesään, kun vaatteetkin alkavat kiinnostaa.

Ässä-fanin synttärisukat

Koska tiedän varmaksi, etteivät tulevan lauantain synttärisankarit lue blogiani, niin uskallan laittaa osan lahjoista julkaisuun jo ennakkoon.

Ässä-fanin nyöritetyt polvisukat näyttävät tältä. Nämä on tehty ihan Nemiran nyörisukkien ohjeen mukaan eli 100 silmukkaa ja lankana musta kaupunkilangan Kivijalka ja punainen seiskaveikka. Ainoa poikkeus ohjeeseen on se, että joustin kerroksia on kummassakin reunassa 8 sijasta 10. Koska saaja ei ole pohkeeton, enkä halunnut alkaa arpomaan lyhennettyjen kerrosten kanssa, lisäsin noiden avulla vähän leveyttä. Pituuskin saattaa olla nafti, onhan saajalla 40 numeron jalka, kun alkuperäisellä mallilla ne riittävät polveen 37 jalkaan. No, katsotaan, miten käy.

Punamustan värityksen lisäksi juhlakalun fanituksen suuntaan vinkkaavat Parikka-tyylisiksi askartelemani nyörikoristeet, joissa on punaisella nahkapohjalla mustat pata-logot. Logot on tussattu nahan pintaan permanent-tussilla ja samanlaiset lätkät löytyvät nyörin kummaltakin puolen.

Näin jälkikäteen (jälkiviisaus on paras viisaus) totean, että punaiset nauhat olisivat ehkä olleet paremmat, mutta nyt mennään mustilla, kun sellaiset kerran noihin tein. Ehkä ne punaiset sitten seuraaviin.

Teoreettista raivausta

Viime ajat olen viihdyttänyt itseäni lukemalla erinnäisiä raivausoppaita tai niin ainakin Herra Kirjoitus on niitä kutsunut ja kysynyt, koska raivaan itseni tai hänet ulos tästä huushollista. On totta, että olen lukenut pienellä aikaa niin Jenni Sarraksen Tavarataidot, Ilana Aallon Paikka kaikelle kuin sen legendaarisen raivaajan pinkin pyhän kirjan eli Marie Kondon Konmarin sekä sen valkoisen jatko-osan. Lisäksi olen palautellut mieleen Rinna Saramäen Hyvän mielenvaatekaapin sisältöä.

Myönnän olevani raivauksen vastarannan kiiski, mutta ensimmäisellä lukukerralla suuren valaistumisen sijaan löysin Konmarista vain muutaman kohtuullisen ja yhden loistavan neuvon. Tämä viimeksi mainittu kuului: "Jos tämä kirja ei tuota sinulle iloa, heitä se pois". Kyllä kiitos, kiitin kirjaa sen tarjoamista silmän pyörittelyistä ja onnittelin itseäni siitä, että lainasin sen kirjastosta ostamisen sijaan. Voin siis palauttaa sen jonkun muun riesaksi. Toisella lukukerralla kirjan sisältö aukeni paremmin tai ehkä sitten vain olin paremmin vastaanottavaisella tuulella.
 
Uskoakseni minun ja Kondon näkemys erot johtuvat suurimmalta osaltaan kulttuuri-filosofisista eroista, mutta löysin kirjasta monia asioita, joita en vain voi allekirjoittaa -esimerkiksi heitä kaikki paperit pois. "Jos olet maksanut laskun, niin pistä se roskiin." En tasan tee niin, ja useamman vuoden kokemuksella voin todeta säästäneeni pitkän pennin  sillä, että minulla on ollut laskut tallella ja niitä on voinut käyttää näyttönä niin toiseen kertaan saataviaan karhuavalle laskuttajalle tilitietojen oheen, kuittina verottajalle kuin muutenkin. Kondo myös väittää myös löytäneensä kolikoita jokaisen asiakkaansa kotoa vähän sieltä ja täältä lompakon ulkopuolelta, mikä todistaa jälleen sen, että meillä eletään poikkeuselämää. Meiltä kun kolikoita löytyy vain yhdestä paikasta, jos lompakkoa ei lasketa, ja silloinkin ne ovat siellä suunnitellusti - kyseessä kun on erikoiskaksieurosten keräämiseen tarkoitettu laatikkomme. Sain myös näppylöitä ajatuksesta, että minun pitäisi heittää pois kaikki vaatteiden mukana tulevat varanapit - no way. Niille on tasan oma säilytyslaatikkonsa ja sieltä tarvittaessa kaivan sekä varanapit irroinneiden tilalle että vaihtonapit, jos jokin vaate pitää muodistaa tuolla konstilla. Mikä taas tarkoittaa sitä, että otan roskiin menevistä vaatteista napit talteen ja jemmaan ne - Kondon mukaan olen siis parantumaton hamsteri, koska en halua mennä kauppaan ostamaan nappeja silloin kuin on tarve, vaan kaivaa ne esiin omista jemmoistani. Tässä kohtaa olen selkeästi enemmän suomalaisten raivausoppaiden kannalla, koska niiden mukaan tavaran voi säästää, jos sen korvaaminen on hankalaa (täsmälleen samanlaisen napin löytäminen kaupasta on) ja jos sille on paikka, missä tavaraa säilyttää.

Huomasin muuten sellaisenkin mielenkiintoisen asian, että meillä tavarat on keskitetty hyvin pitkälle yhteen paikkaan tai korkeintaan kahteen - meiltä ei siis löydy sellaisia vähän sieltä ja täältä jemmoja kuten japanilaisista kodeista Kondon kirjoitusten perusteella tuntuu löytyvän. Liinavaatteet ovat liinavaatekaapissa, kirjat kirjahyllyssä (poikkeuksena juuri luettavana oleva kirja löytyy yleensä makuuhuoneesta yöpöydältä), kosmetiikat kylppärissä. Vaatteita on kolmessa paikassa - vaatekaapeissa makuuhuoneessa, ulkovaatteet kaapeissa eteisessä ja sesongin ulkopuoliset varastossa vintissä, mutta tätäkin järjestyä pidän tarkoituksen mukaisena ja elinympäristömme vuodenaikojen vaihtelun sanelemana. Ihan periaatteesta en halua pitää toppavaatteita esillä juhannuksena, vaikka niille usein olisikin käyttöä.

Kaikkein eniten minua Konmarissa kuitenkin tökkii tuo valtava roskiinheittäminen ja sillä retostelu - heitin niin ja niin monta jätesäkkiä tavaraa pois. Se vain aiheuttaa minulle purautuksia ja kylmänväreitä, varsinkin kun liki samaan lauseeseen liitetään sanat "jos todella tarvitset sitä, voi sen aina ostaa uudelleen". Olen kyllä lukenut, että japanilaiset ovat jätteidenlajittelun huippukansaa, mutta siitä huolimatta minusta kahden sadan jätesäkillisen pois heittämisen mainostaminen ilman asianmukaista kierrätyksestä kertomista ja varustettuna tuolla "ainahan voi ostaa uuden" - maininnalla on enemmän kertakäyttöostoskulttuuriin kannustavaa, vaikka Kondo kuinka vakuuttaa, että kerran prosessin läpi käytyään ei enää osta lisää.

No juu, pakko tunnustaa, että löysin Kondon kirjasta toisenkin hyvän kohdan - tai oikeastaan pistävän kohdan, tunnistin sisäisen hamstraajani. En sentään pääse 20 000 vanupuikon varastoon, mutta myönnän, että tiettyjä tavaroita (kuten lankaa ja huulipunia) meillä on aivan liikaa.

Vaikka olenkin kritisoinut Konmaria, myönnän, että jotain sen opeista on myös tarttunut. Huomasin näet pistäväni kierrätykseen tiettyjä tavaroita, koska ne eivät tuota minulle iloa. Myönnän, että muuten olisin hillonnut niitä vielä kaapeissani perusteluna se, että olen saanut sen silloin ja silloin henkiöltä X. Nyt päädyin kuitenkin siihen, että nämä tavarat todennäköisesti tuottavat jollekin muulle enemmän iloa ja irrotin otteeni niistä.

Toinen Konmarin tarjoama iso oivallus liittyy lauseisiin: "Me rohmuamme tavaraa samasta syystä kuin syömme - tyydyttääksemme tarpeemme. Heräteostokset, ylensyönti ja juopottelu ovat yrityksiä lievittää stressiä." Tuossapa se,  olen turvallisuushakuinen ja lievitän stressiäni hankkimalla tavaraa - tai siis olen tehnyt näin - yritän olla tekemättä enää.

Jotenkin Konmarissa tökkii myös tuo säihkyvähampaisille amerikkalaisille saarnamiehille tyypillinen, kun teet näin ja juuri näin, niin kaikki elämäsi vaikeudet on voitettu. Saat paremman työpaikan, löydät puolison, laihdut ja vaikka mitä muuta kun vain teet näin - tekstistä saa sen perinteinsen helppo-heikki vaikutelman, että vaikka olisit kuoleman kielissä, niin tämä parantaa sinut. Suomalainen peruspessimisti ei usko tuohon, vaikka myöntääkin elämän olevan mukavampaa rojuttomassa ympäristössä. Meillä ei siis ainakaan vielä täysmittaisesti Konmariteta, itse asiassa tuskin koskaankaan mennään siihen, noudatan mieluummin Tavarataitojen maltillisempia oppeja.

Mää ja mun sukat

Harkitsen vakavasti blogin nimen muuttamista muotoon "mää, mun sukat ja muuten tylsä elämä", sen verran vähän mitään muuta materiaalia tuntuu blogiin taas olevan tarjolla kuin noita sukkia. Nytkin on toukokuun lopun sankareille kahdet sukat työn alla - toiset melkein valmiit ja toisetkin hyvässä vauhdissa. Alkuperäinen ajatus nimeksi oli pelkästään "mää ja mun sukat", mutta toisella lukemisella halusin kuitenkin laajentaa perspektiiviä íhan vaan yhden pienen elämän verran.

Sitten seuraavaksi päästäänkin jo vääntämään siitä, mikä on tylsää ja mikä ei, elämässä siis - enhän mä kuitenkaan käytä elämääni vaan makaamalla sängyssä (no sen kahdeksan tuntia yössä, mutta se kai kuuluu asiaan), vaan blogipuolen tylsyys johtuu pikemminkin siitä, että on paljon töitä ja muita sellaisia juttuja menossa - paljon sellaisiakin joista ei voi blogissa huudella. Muuta kuin korkeintaan maininnalla pari työkeikkaa lisää tai jotain samansuuntaista. Toisaalta olen myöskin torjunut pari sellaista työtarjousta, joihin ehkä vielä vuosi pari sitten olisin tarttunut ihan vaan sen takia, että kaikki työtilaisuudet pitää käyttää hyväksi. On siis muutakin elämää kuin se työ.

Toki sitten vielä löytyy niitä muitakin haasteita kuten tavaroita, painoa, liikuntaa ja vaikka sun mitä, jotka pitäisi mahduttaa kaiken muun oheen. Olen onnistunut pitämään yllä tavaratonta tilaa tähän asti siis siinä mielessä, että meille ei ole tullut lisää tavaroita. Tämä ostokseton kausi on jatkunut myös lankojen hankkimisen suhteen eli kunhan nuo sukat aikanaan valmistuvat ja siirtyvät muualle, niiden mukana katoaa taas pari kerää varastoistakin. Suunta on siis ihan oikea.

Muutoin elämä keskittyy työn ja sukkien ympärille ainakin siihen asti, että saan nuo kahdet sukat valmiiksi.

Säkillinen Daimia

Vaikka pääsin juuri vannomasta, etten hetkeen aikaan aloita karkkipussipuuhastelua, niin sorruin taas nielemään sanani. Serkkuni Hiiva oli tuonut reissutuliaisina kilon Daim-säkin ja oli ollut heittämässä pussia pois, mutta keksinytkin sitten, että siitähän voi tehdä pussukan. Kun hän ojensi pussia minulle ja kertoi haluavansa pussukan, en osannut sanoa ei.

Tarvikkeina ne perinteiset; Pintamateriaaliksi Daim-pussi, vetoketju, vuoriksi kangasta. Jälleen kerran kaikki on kierrätettyä, sillä vuorikangas on joskus ilmaispisteeltä mukaan napaamani lakanan pala, vetoketju on peräisin samasta lähteestä ja pussi, ne sehän oli karkkipussi.

Tämän kanssa pääsin vähän helpommalla, sillä en lähtenyt muokkaamaan tuota pussia lainkaan, pistin siihen suoraan vuorin ja vetoketjun. Kuumaliimalla liimasin vielä tuon kannakeosan pussin taakse.

Myönnettäköön, että en ole ihan täysin tyytyväinen tuohon vetoketjun istuvuuteen, mutta koska materiaali on anteeksi antamaton, niin en voinut korjata sitä. Toivottavasti kelpaa serkulleni. 

Tuon takalipareenkin olisi voinut jättää täyslevyiseksi, mutta liimasin sen aavistuksen kapeammaksi, koska alkuperäinen ajatukseni oli ommella se kiinni vetoketjun kanssa. Päädyin kuitenkin liimaamaan tuon takakappaleen tuonne taakse, koska se helpotti muutenkin haastavaa vetoketjun ompelua.

Punaista ja pumpulin pehmeää

Toinen toukokuun alun synttärisankari saa punaiset ja puuvillan pehmeät sukat.

Näissä on alku tehty 65 silmukalla, ja neulottu aina oikein neuleena 5 kerrosta, jonka jälkeen on tehty kierrot viiden silmukan välein. Sen jälkeen neule on yhdistetty ympyräksi ja kavennettu pois yksi silmukka, jää siis 64 silmukkaa eli 16 per puikko. Tämän jälkeen on tehty "valevalepalmikkoa" (oikeassa valepalmikossa pitäisi ilmeisesti olla viisi silmukkaa per kuvio, tässä on vain neljä) yksi kuvio eli neljä kerrosta seuraavan mallin mukaan. Silmukoita neljällä jaollinen määrä:
 1 kerros 2o, 2n
2 kerros 1o, lk, 1o, 2n
3 kerros 3o, 2n
4 kerros nosta 1s neulomatta, 2o, nosta neulomaton näiden kahden yli, 2n

Näiden kerrosten jälkeen sukasta on kavennettu silmukoita niin, että jäljelle jää vain 12 puikolle. Näillä silmukoilla on kudottu kaksi oikein, kaksi nurin joustinta 10 kerrosta. Sen jälkeen on taas palattu vale-valepalmikkoon 10 kuvion verran.

Tämän jälkeen tein tiimalasikantapään ja sen valmistuttua jatkoin edelleen kahdella puikolla valepalmikkoa ja pohjapuikoilla sileää.

 Lanka oli tosiaan tuollaista suttuisennäköistä, mikä johtui langassa mukana olleesta pumpulista.

Kissasukkaa synttärilahjaksi

 Jossain kohtaa olen muistaakseni tehnyt päätöksen siitä, että yritän muistaa suurinta osaa tämän vuoden synttärisankareita sukilla (tällä oikeutan lankahamstaraukseni). Olin jo kutonut kesäkuun sankarin sukat, Ievuskaisen sukat ja aloittelin toukokuun lopun sukkia, kun iski tajuntaan tieto, että olen täysin unohtanut  toukokuun alun sankarit.

Tarkoitus oli tehdä vähän erilaiset kissakuviot (piiros tuolla alinna), mutta kun tuli vähän kiire napata kuva mukaan automatkalle, niin päädyin yhteen kissankuvaan, sellaiseen perusversioon.

Näissäkin sukissa on nyt testailtu vähän kaikkea. Sukkien resorista on tehty käännettävä ja siinä on käytetty silmukoiden vaihtoa eli viisi kerrosta kaksi oikein kaksi nurin ja sitten seuraavat viisi kerrosta kaksi nurin, kaksi oikein. Periaatteessa tuo voisi toimia kuviona ihan sinälläänkin ilman mitään muita kikkailuja.

Kissakuviossa on 13 silmukkaa ja se on 18 kerrosta korkea. Koska oli kiire, niin kuvio tietty oli pipoon tarkoitettu eli ajateltu kudottavaksi alhaalta ylös päin, minä lisäsin itselleni hastetta kutomalla kuvion normaaliin sukkien kudontasuuntaan eli varresta varpaisiin. Tähän kohtaan voinkin sitten lisätä, että note to yourself: opettele uusi kuvio kotona ennen kuin yrität tehdä sitä autossa. Ei ollut ihan yksinkertaista yrittää lukea ohjetta paperilta ja pitää lankoja hanskassa autossa ja se valittettavasti näkyy työn jäljessä.

 

Resoreissa ja sukan terässä on 12 silmukkaa puikolla, kuvio-osassa 14 silmukkaa. Jotenkin tuo tasaraita tuo mieleeni Marimekon, muistaakseni heillä on tasaraitakuosia juuri tässä väriyhdistelmässä.

Värit ovat tietääkseni saajan lempivärit.

Touhukas toukokuu

Yhdistin kalentereitani toukokuun ostalta ja totesin, että ei ole vapaa-ajanongelmia; kalenteristani löytyi kahdeksan lisätyöpäivää ja kolme muuta työkeikkaa. Toukokuu on siis touhukas.

Toukokuu olkoon myös tavaraton. Koska en osaa sitoutua pitkäaikaisiin juttuihin, niin mennään päivä kerrallaan. Onneksi nyt on jo sovittuna jotaikin tavarapoistoja eli ainakin muutama tavara poistuu toukokuussa.

Joudun varmaan tinkimään vinttikomeron siivouksesta, pahaa pelkään, että aika ei vain riitä siihen.