Vastarannan kiiski ja ituhippi

Olen huomannut itsessäni yhä lisääntyvää periaatteellista vastarannan kiiskeilyä eli jos muut menevät yhteen suuntaan, minä menen tietoisesti toiseen. Joskus viitisentoista vuotta sitten olisin voinut ottaa tatuoinnin tai lävistyksen, itse asiassa jopa harkitisin vakavasti ensin mainittua, mutta jotenkin se sitten jäi. Nyt kun noita molempia on lähes jokaisella, minä en misään tapauksessa halua sellaista "kun kerran kaikilla muilla on". Lisäksi, kun rehellisiä ollaan, eivät nuo ylimääräiset koristeet enää nykyistä konservatiivista silmääni mielytä, että sinänsä ihan hyvä vain, ettei tullut aikanaan mihinkään hullutuksiin langettua.

Olen myös huomannut sen, että mitä enemmän jotain tiettyjä juttuja hehkutetaan ja mainostetaan, niin sitä todennäköisemmin jätän sen ostamatta, ei rahan, vaan periaatteen takia.  Tämä pätee vielä todennäköisemmin niin että, mitä useammalle bloggaajalle ko. tuote on lähetetty mainostettavaksi, sen varmemmin sen jätän ostamatta. Olen jo ohittanut sen vaiheen, jossa olisin valmista maksamaan jostain tietystä logosta - maksan mieluummin laadusta, oli merkki sitten mikä tahansa. Merkki ei kuitenkaan ole este ostamiselle, pihinä ihmisenä arvostan hyviä, laadukkaita ja edullisia löytöjä, oli merkki sitten mikä tahansa.

Kai tuota voisi kutsua jonkin sortin ituhippeydeksi sitten, vaikka ehkä ituhipin vielä enemmän pitäisi arvostaa kaikkea missä on alkuliite eko. Tosin myönnän olevani kovin skeptinen sen suhteen, mitä kaikkea "ekona" myydään ja miten ihmisiä sillä rahastetaan. Olen siis tässäkin kohtaa vastarannan kiiski, jos muut menevät enemmän eko-suuntaan, minä yritän yleisesti muuten vähentää sekä shoppailua että kemikaaleja. Hyvänä esimerkkinä toimikoon neitsytkookosöljy, jota sain ystävältäni testattavaksi meikin poistoon - se on täysluonnontuote ja toimi paremmin kuin huonoimmat "ei-luomut", ja yllättävä kyllä se toimi paremmin, mitä karkeammalla lapulla sitä pyyhki. Ostan tuota sitten lisää, kun olen ensin käyttänyt kaikki jo olemassa olevat putsarini.

Samalla tavoin mitä enemmän mainostetaan kuluttamista, ostamista ja uuden hankkimista, sitä tiukemmin minä huomaan ajatusteni kääntyneen kierrättämiseen, tuunaamiseen, vanhan hyödyntämiseen ja sellaisten asioiden ostamiseen, joita kaikilla ei ole tai joita kaikki eivät halua. Onkohan sekin jonkinlaista ituhippeilyä, että yhä useammin tarvitessani jotain, löydän itseni miettimästä, voisiko sen tehdä itse. Bonusta tietenkin olisi se, jos sen voisi tehdä kierrätysmateriaaleista itse. Mikäli jokin on pakko ostaa, mietin lähes poikkeuksetta ensin saisiko sen jostain käytettynä tai voisiko kyseisen jutun lainata jostain, mikäli tarve ei ole pitkäaikainen. Uutena ostan nykyään vain ruoan, sekin tietysti pitäisi kasvataa mieluiten itse, mutta niin pitkälle en vielä ole hippelyssäni päätynyt.

Kaipa sekin on jokin vastarannan kiiski - ominaisuus, kun huomaan katselevani niitä vähäisiä trendi-blogeja, joita enää seuraan, sillä silmällä, että haluaisin itsekin perustaa rättiblogin. Samalla kun muotiblogien valtavirta menee siihen suuntaan, että aina hankitaan uutta ja ostetaan lisää, minua on jo pitkään kiehtonut ajatus toisesta omasta blogista. Ei tietenkään sellaisesta, jossa ostetaan aina vaan lisää, uuttaa ja enemmän, vaan juuri tyypillisen päin vastaisesti se olisi blogi siitä, miten omalla vaatekaapilla tulee toimeen. Kaloriina kuteet, joka on siis tämän ajatukseni työnimi, perustuisi siihen, että oma vaatekaappi tulisi kollattua pohjamutia myöten ja katsastettua, mitä kaikkea sieltä löytyisi, millaisia löytöjä kyseiset yhdistelmät mahdollistaisivat ja miten pitkälle niillä jo olemassa olevilla vaatteilla oikeastaan pärjäisi. Blogin ideana olisi päivän asujen rakentaminen jo olemassa olevista vaatteista eri tavoin yhdistelemällä, muokkaamalla ja asustamalla. Vähän samaan tapaan, mitä olen meikkien ja kosmetiikan suhteen viime aikoina tehnyt, uutta ei ole tullut, mutta vanhoja sävyjä eri tavalla yhdistämällä on löytynyt paljon uutta ja käyttökelpoista. Toistaiseksi ko. ajatus on tosiaan vasta ajatuksen tasolla ja saattaa todennäköisesti sinne jäädäkin, vaikka miten ajattelisin, että oman vaatekaapin järkevän hyödyntämisen kannalta tuo olisi aivan loistava juttu. Vaikka ajatus sinänsä olisi mielenkiintoinen, on sen toteuttaminen silti ainakin toistaiseksi vain ajatuksen häivähdys, sillä en edes minä itse jaksaisi katsoa kymmenettä kertaa peräkkäin kuvaa samasta tuulipuvusta, se kun olisi se todennäköisin asuvaihtoehto. Toisaalta ehkä tuollainen blogi pakottaisi sitten keskittymään pukeutumiseen enemmän, mutta en ole lainkaan varma, jaksaisinko sitoutua siihen kovin pitkäksi aikaa. Lisäksi toteutuksessa kun tulee kaksi ongelmaa, ensiksi, ketä moinen aihe kiinnostaisi ja toisekseen, sitten pitäisi alkaa ottaa "päivä -nasu" kuvia ja olen edelleen ajatellut pitää naamani ja vartaloni kuvattoman vyöhykkeenä blogissa. Tyydyn siis toistaiseksi ituhippeilemään vain kierrättämällä ja tuunaamalla.


Viimeksi tänään minuun iski jonkinlainen ituhipin "en osta" kohtaus. Katselin erinnäisiä glittereitä ja hiuskoristeita ebaysta ja totesin, että olkoot, en tarvitse noita - ensiksi ajattelen, että en tarvitse noita juuri nyt ja sitten seuraavaksi: "en tarvitse noita lainkaan, olkoot". Vaikka tuotteet olisivat olleet miten kivoja tahansa, ainakin nyt jäivät ostamatta, jossain kohtaa saattaa sitten käydä kiusaus liian suureksi.
x