"Sä olet sitten kyllä yksi kierrätysfriikki", totesi työkaverini minusta, kun olin juuri päässyt kauhistelemasta toisen työkaverimme kertomusta siitä, miten hän täyttää roskiksen tyhjentämällä vaatekaapista tavaraa sinne, jotta ei tarvitse maksaa roskiksen tyhjennysmaksua tyhjästä. Tässä kohtaa on kyllä pakko todeta, että en ollut ainoa, joka kehotti tuota työkaveria mieluummin viemään tavarat Konttiin tai Uffille kuin heittämään roskiin. Työkaverini vain taitaa olla sitä sorttia, joka ei lahjoita mitään kenellekään tai anna mihinkään hyväntekeväisyyteen, vaan mieluummin tosiaan heittää roskiin, vaikka tavaroiden lahjoittaminen hyvään tarkoitukseen ei tosiaan olisi häneltä itseltään pois. No, kun tarkemmin mietin, niin ei hän kyllä koskaan tarjoa karkkipussistaankaan kenellekään, mutta on ensimmäisenä toisten pussilla, joten ehkä tuo on hänelle luonteenomaista, eikä hän halua kenenkään muun mitenkään pääsevän hyötymään hänen tavaroistaan. Tämä kuitenkin on vain varsinaisen tarinan sivujuonne, joka toimi myös alkusoittona.
Se todellinen tarina jatkui sitten seuraavasti, kauhisteltuamme useammassa hengessä moista haaskausta eräs työkavereistani totesi käyttävänsä vanhat vaatteensa rätteinä, jos ne eivät muuhun enää kelpaa. Minä tunnustin saman ja nauroin, että viimeksi piti säästää jopa Mansikka Fresita pullon korkin metallikehikko, koska siitä sai tosi kauniin jakkaran nukkekotiin. Tuohon sain sitten vastaukseksi silmien pyörittelyä ja kommentin, jolla tämän kirjoituksen avasin.
Kun tarkemmin mietin, niin olenhan minä sitä todellakin, kierrätysfriikki. En toki tee kaikkea oikein ja täydellisesti, mutta ainakin yritän kovasti. Huomaan sen, mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin mieleeni hiipii ajatus tiettyjen materiaalien uusiohyödyntämisestä tai tiettyjen hassujen juttujen kokeilemisesta. Nytkin haluaisin koittaa, saisinko koivupuusta aikaiseksi puukengän pohjat, sellaiset, joita voisi käyttää jalan kipeytymättä. Kun kengät olisivat loppuun pidetyt, ne voisi sitten polttaa... todellista kierrätystä sekin.
perjantai 18. heinäkuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti