Toivottavasti otsikko meni edes sinne päin oikein, tarkoitus oli viitata Itämeren kahteen valkoiseen tyttäreen eli naapurikaupunkeihin Helsinkiin ja Tallinnaan. Noissa kahdessa kun on tullut viime päivät lomailtua.
Lähdimme tosiaan reissuun aamulla varhain tiistaina 22.7. Tässä kohtaa lienee turha mainitakaan, että kovin monta tuntia ei lähtöä edeltävänä yönä tullut nukuttua, kun palasimme samana päivänä maalta, siivosimme kämppää vieraiden jäljiltä ja pesimme viisi koneellista pyykkiä. Kun herätyskello soi neljältä tiistaiaamuna, oli tullut nukuttua ehkä kolme tuntia. Vaan eipä se reissua haitannut, tämä juuri on julkisten hyvä puoli, simmut kiinni ja lisää unta, kun päästiin autoon sisälle.
Helsingissä majoituimme Hotelli Arthurissa, ei mikään super-luksus hotelli, mutta hyvä ja rauhallinen sijainti, helpot yhteydet satamaan ja edullinen hinta olivat ne syyt, miksi siihen kallistuimme. Plussaa oli se, että saimme huoneen käyttöömme heti aamusta kymmeneltä ja että huoneessa oli erillinen wc ja suihku. Tuuletinta olisimme ehkä kaivanneet, niitä kuulemma oli osassa huoneissa, mutta meille ei sellaista sattunut.
Tiistaipäivän kulutimme kierrellen Helsingin keskustaa ja kauppoja, vaikka tarjontaa olisi ollut millä mitalla, ei tullut ostettua juuri mitään. Isoista valkoisista tuli ihasteltua esimerkiksi suurkirkkoa ja Finlandia taloa. Ateneumissakin poikettiin ja nautittiin colaa Coca-Colan omassa pop-up ravintolassa - eikä lautapelikauppaakaan voinut välttää, tällä kertaa sieltä kuitenkin poistuttiin ilman ostoksia.
Keskiviikkona starttasimme sitten kohti Tallinnaa. Päivä oli uskomattoman kuuma ja helteinen, joten aloitimme Tallinnaan tutustumisen kiertoajelubussin kyydissä. Valinta osoittautui loistavaksi 15€ maksaneella lipulla kun sai suhata noilla hop on-hop off busseilla niin paljon kuin halusi. Jäädä välillä pois ja katsella nähtävyyksiä likempää ja sitten taas jatkaa bussilla seuraavalle pysäkille. Tuskin me ilman bussikyytiä olisimme käyneet sen paremmin laululavalla kuin Kadriorkin puistossakaan. Lisäksi bussin selostus tarjosi rautaisannoksen Tallinna-tietoutta kaupungin historiasta ja nykypäivästä. Bussikierroksen jälkeen suuntasimme vanhaan kaupunkiin, jossa kiertelimme kapeilla kujilla, kiipesimme Toompean mäelle ihailemaan Bik Hermannia ja Kiik in de Kökiä, kävelimme vanhaa vallihautaa pitkin, poikkesimme viilentymässä kirkoissa ja kuljeskelimme vanhaa kaupungin muuria pitkin tornilta toiselle. Päivä kului kuin huomaamatta, emmekä poikenneet missään kaupassa. Satamassa sentään kävimme nauttimassa keitto-buffetista, jota voi kyllä lämpimästi suositella. Tuo 4,5 euron hintainen ruoka kun sopii sekä kesään että talveen, ruokaan kuului viisi vaihtoehtoista keittoa, leipä ja levite sekä jälkiruoka (meillä pannaria ja kiisseliä, kiisseli oli hyvää, pannari ei ollut minun makuuni). Miinusta siitä, että juomat eivät kuuluneet hintaan - suomalaisen turistin on jälleen kerran vaikea asennoitua siihen, että hanavettä ei voi juoda - juomat kun maksoivat melkein saman verran kuin ruoka. Sataman kaupoissa kiertelimme myös ja sieltä tuli tehtyä suurimmat ostoksemme.
Laivalla taisin tehdä oman ennätykseni, en käynyt karkkikaupassa sen paremmin mennessä kuin tullessakaan. Kyllä se tästä pikkuhiljaa. Sitä ei sitten lasketa, että ostin Satamaturgilta Milkan aivan ihanan uutuuslevyn, jossa oli toffeeta ja kokonaisia pähkinöitä, ja mussutimme Herra Kirjoituksen kanssa siitä puolet iltapalaksi.
Onnistuimme tunkeutumaan viimeisinä matkustajina täpö täyteen ratikkaan ja pääsimme kuin pääsimmekin hotellille vielä ennen kymmentä. Suihkuun ja nukkumaan, eikä paljon tarvinnut lullata.
Viimeisen Helsingin päivämme omistimme Linnanmäelle ja kaupoille. Koska linjabiili kotiin lähti vasta iltapäivällä, hyvin ehdittiin molempiin. Maisemia Helsingin yllä tuli katseltua myös lintuperspektiivistä, sillä kävimme Linnanmäen panoramassa niitä ihailemassa. Taisi olla helle pehmentänyt pääni, kun minä korkeanpaikan kammoinen uskalsin moiseen kyytiin lähteä, mutta niin vain hengissä selvittiin ylös ja vielä takaisin alaskin. Kauppojen kiertely ei nytkään ollut järin tehokasta, joten saldo oli varsin minimaalinen, siitä lisää myöhemmin.
Kotona tuli todistettua vanhan sanonnan paikkansa pitävyys "borta bra men hemma bäst", kyllä se oma sänky vaan on paras.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti