Kosmetiikkaa 3/4 vuonna 2013

Kosmetiikkapoistojen kolmas neljännes alkaa näytteillä, sillä yritin heinäkuun alussa tunkea kosmetiikkalaukkuun, jossa säilytän näytteitä, vielä yhtä lehden mukana tullutta rasvanäytettä ja totesin homman toimivan huonosti. Laukkuun ei kertakaikkiaan enää mahtunut yhtään uutta näytettä. Siispä päätin, että on aika keskittyä käyttämään tuo näytekokoelma ennen kuin ne vanhenevat käsiin.

Aikanaan säästin noita näytteitä sitä varten, että niitä voisi käyttää matkoilla, mutta nyttemmin olen tullut siihen tulokseen,  että tuo on aivan turhaa. Lähes kaikissa matka-, kokous- ja koulutushotelleissa on peruspeseytymisaineet valmiina ja jos sattuisi sellainen poikkeustapaus, ettei olisi, niin voi sitä sitten sen kerran peseytyä ihan pelkällä vedelläkin. Kun lisäksi pyrin siihen, etten parin päivän koulutusmatkalla pesisi hiuksiani lainkaan, vaan ennen ja jälkeen, on ihan turha pihistellä näytteitä reissuja varten.

Ensimmäiseksi käytimme suihkugeelejä ja shampoota. Herra Kirjoitus testaili Dermosilin Man-sarjan all over shampoota, joka oli kuulemma ihan ok - tosin kunnon peseytyminen vaati kaksi pussia. Itse aloitin kuorivalla punaherukkasuihkugeelillä, joka ei taida enää olla valikoimissakaan. Tämän päättelen siitä, että pidin tuotteesta kovasti. Dermosilin Energie-sarjan All over shampoota käytin hiusten pesuun ja rakastuin sen ihanaan koivulehtien tuoksuun.

Vanhimmat kasvorasvat päätyivät jalkarasvaksi, sillä kasvoilleni en uskalla laittaa mitään, mikä ehkä aiheuttaisi allergian, jalat eivät ole niin herkät ja ihan hyvin nämä jalkarasvana toimivat. Kasvoille pistin suihkun jälkeen Oriflamenvehnäproteiinia sisältävää kasvoöljyä - tämä tuntui niin hyvältä, että alan kallistua kasvoöljyn hankintaan sitten, kun seuraavan kerran jotain kosmetiikkaa hankin.

Itse en juuri aurinkorasvoja käytä, joten tämä Dermosilin 20 suojakertoiminen aurinkovoide suditiin Herra Kirjoituksen nassuun estämään palovammoja. Tuoksui ok:lta, levittyi ja imeytyi hyvin, tätä voisin jopa ostaa matkalle mukaan.

Isommista purkeista tyhjenivät ensiksi kaksi shampoon täyttöpulloa, jotka tietenkin täytettiin uudelleen käyttöön - kanisterista riittää vielä. Yksi Oriflamen Milk and Honey suihkugeeli-putkilo, josta olen edelleen sitä mieltä, että tämä uusi ei ole sen vanhan veroista, mutta parempaa kuin useimmat muut tuotteet. Yves Rocherin kasvokuorinta on sitä vanhaa ja hyvää Les Gestes Essentiels- merkkiä, jota ei enää saa - uudesta tämän tilalle tulleesta tuotteesta ei voi puhua samana päivänäkään kuin tästä vanhasta. Kynsinauhageeli loppui myös, tämä Oriflamen tuote oli huippuyksilö ja riittoisuudessaan sekä tehokkuudessaan lyömätön (en ole tarkistanut, onko enää valikoimissa, tuskin, sillä eiväthän hyvät tuotteet säily valikoimissa, ne korvataan huonommilla). Hammastahna on hammaslääkärini antama näytetuubi, samaa hyväksi havaittua Oral-B:n merkkiä, jota buzzasin itsekin kevällä. Olen viime aikoina joutunut käymään suhteellisen usein hammaslääkärissä juurihoidon takia ja saanut näitä hammastahnoja sieltä kaksi per kerta eli eipä tarvitse itse käydä hammastahnakaupassa.

Sitten taas lisää näytteitä. Dermosilin Arctic berries conseptin kuoriva vadelmasuihkugeeli on aivan ihana, samoin saman valmistajan Shower crem E. Ensin mainittua minulla taitaa muistaakseni olla isokin pullo tuolla jemmassa. Hiuksiin kokeilin XZ omenashampoota ja rakastuin siihen tuoksuun, niin ihanan omenainen, pesutehokin oli aivan ok. Pesun jälkeen käsittelin hiukset Dermosilin moisture hair maskilla, joka sai hiukset tuntumaan todella hyväkuntoisilta - tämä tuote vaan ei enää taida olla heidän valikoimissaan. Näytteiden todellinen helmi oli Dermosilin meikkivoide, sävy muistaakseni latte. Se oli äärimmäisen riittoisa, juuri sopivan peittävä ja hengittävä eli päätynee ostoskoriin, mikäli sitä on saatavilla sitten kun hankintojen aika tulee.

Seuraavaksi tyhjentyivät Apobase tuubi, josta ei jäljelle jäänyt kuin osa, jälleen yksi deodorantti ja hammastahna, tällä kertaa jopa ihan täyskokoinen (kulutetaankohan meillä oikeasti mitään muuta kuin näitä perusjuttuja kerta toisensa jälkeen). Kuvasta puuttuu yksi keittiösaippua, joka jätettiin maalle täyttöä varten. Siis kuvitelkaa kuvaan neljä pulloa kolmen sijaan.

Seuraavaksi jälleen näytteitä. Samoja Dermosil Man-sarjan All over shampoo- näytteitä kaksin kappalein.Vihreät ovat Avonin kasvorasvoja, jotka sivelin jalkapohjiini ja hyvin toimivat. Keskimmäinen on Dermosilin Luxury shower oil, laventelin tuoksuinen. Laventelin tuoksu ei tuossa ollut kovin voimakas, mutta muutoin tuote oli ihanan kosteuttava, joten voisin suositella.

Lisää täysikokoisiakin purnukoita tyhjeni. Jälleen kerran yksi Provisorin käsivoidetuubi ja Palmoliven Happyful deodorantti, mutta muut ovatkin sitten "uutta". Head & Shouldersin antidandurff-shampoo on näyte, jonka Herra Kirjoitus jossain vaiheessa sai (tällaisia "näytteitä" ottaisin mielelläni vastaan enemmänkin, pullon koko 250ml). Tuote on tehokas ja siinä on ihana tuoksu eli suosittelen. Yves Rocherin suihkugeelivarastoni tuntuu olevan loppumaton, vaikka niitä aina joku loppuun kuluukin, tällä kertaa vuorossa oli appelsinin tuoksuinen versio - joka on tuoksua lukuunottamatta sitä samaa, mitä muutkin. Lisäksi onnistuin kuluttamaan loppuun kaksi kulmakynää, toinen Oriflamen täyttö ja toinen Rimmelin, joka jo käyttöön tullessaan oli melkein loppu. Kroppapesua on suoritettu myös saippualla, joka on matkamuisto jostain Itävaltalaisesta hotellista - ihan peruskamaa siis. Avonin "Skin so soft" voidenäyte oli todella mainitsemisen arvoinen, sillä se oli tuoksultaan ihana ja kosteutuskyvyltään loistava, imeytyikin tuosta vaan.

Ja lisää tyhjiä purtiloita -meikinpoistoainetta, käsisaippuaa (täyttöpullo, jota tankataan isosta kanisterista) sekä näytteitä: avonin voidenäytteet pehmensivät karheita kantapäitä, dermosilin Aloevera shampoo ei ollut häävistä, mutta hoitoaine sen sijaan oli todella toimivaa, sitä voin suositella.

Seuraavaksi tyhjättiin pikkupulloja all-over shampoota, molemmat ovat peräisin brasilialaisista hotelleista. Hammastahna hammaslääkärin lahjoittamaa ja huulirasva vuosien takainen apteekkihankinta oikein rohtuneille huulille. Kuvasta puuttuu ruskeansävyinen huulipuna, jonka olen onnistunut kadottamaan jonnekin - kyllä sekin poistoksi lasketaan, kun on kerran hävinnyt olemattomiin.

Hiuksetkin tuli värjättyä vielä kertaalleen tämän jakson aikana ja se kadonnut huulipunakin löytyi treenikassin pohjalta ja päätyi roskikseen, kuten olin jo aiemmin päättänyt (kuvassa kaikkien hiusväripurtiloiden etupuolella).

Kaikkiaan kolmen kuukauden saldo 24 näytettä ja 25 isompaa pulloa, tuubia tai purnukkaa. Vuoden alusta poistumia on siis yhteensä 83 + näytteet 24 kappaletta - melkoinen määrä.

Edit: lisätään vielä yksi kuva, vaikka kyseessä eivät olekaan tässä jaksossa loppuneet tuotteet. Acon huulirasva on uusi, ilmaisnäyte ja tuo valkoinen tuubi puolestaan täällä mainitsemani peitevoide, jonka kuvittelin loppuvan jo maaliskuussa, KLIK ja luokittelin sen silloin loppuneeksi. Todellisuudessa superriitoisasta putkilosta riitti melkein syyskuun loppuun asti. 

Ässä- tumput vauvalle

Kun kerran tuli pienelle tehtyä Ässä-sukat, niin pakkohan sitä oli tumput tehdä kaveriksi.

Lankana samat kolme seitsemän veljeksen perusväriä, puikot 3 ja 2½.

Ohje suunnilleen seuraava:

Luo paksummille sukkapuikoille 32 s ja jaa s:t neljälle puikolle. Krs:n vaihtumiskohta on keskellä takana I ja IV puikkojen välissä. Neulo suljettuna neuleena 14 krs:ta punaisella,  4 krs:ta mustalla, 4 krs:ta valkoisella ja 4 krs:ta mustalla sekä lopuksi punaisella 4 krs:ta.

Vaihda työhön ohuemmat sukkapuikot ja aloita joustinneule. Kun jousteen korkeus on 3 cm, vaihda työhön paksummat sukkapuikot, aloita sileä neule. Jatka sileää kaikilla s:illa. Kun olet neulonut sileää kaikkiaan n.6-7,5 cm, aloita kärkikavennukset.

Tee I ja III puikon alussa ylivetokavennus ja neulo sekä IV puikon lopussa 2 s oikein yhteen. Tee kavennukset näin joka krs kunnes työssä on jäljellä 6 s. Katkaise lanka, vedä se s:iden läpi, kiristä ja päätä.
 
Ässä-logo on sama kuin sukissa, KLIK ja tehty jälkikäteen neuleeseen silmukoita jäljentämällä.

Tässä vielä yhteiskuva tuotoksista.

Kyllä siitä nyt kasvatetaan tietyn seuran fania, kun on Ässä-tutti, Ässä-nalle unikaverina ja nyt vielä sukat ja tumputkin.

Sydämellisiä lahjoja

Oikein hävettää, miten ostohenkiseksi tämä nuukuusblogi on taas viimeaikoina mennyt. On tullut hankituksi sitä tätä ja tota, viimeisimpänä lisää kirjoja. Tai siis kirja, yksi ainoa kirja, mutta kuitenkin.

En voinut vastustaa kiusausta sillä kohtaa, kun kirjakerho tarjosi Sydämellisiä lahjoja neuloen -kirjaa suhteellisen edulliseen hintaan. Maksoihan se postikuluineen yli 20€, mutta minä halusin sen. Lupasin sen itselleni etukäteiseksi joululahjaksi. Vähän sillä ajatuksella, että se on joululahja, josta voi valmistaa joululahjoja, ajattelin näet jatkaa viime vuotisten joulupallojen perinnettä ja tehdä tänä vuonna joulusydämiä ja tuostahan niitä ohjeita riittää.

Kirjassa on kaikkiaa n127 erilaista sydänohjetta. Tietenkin voi oikeasti miettiä, miten erilaisia ne ovat, jos perusmalleja on neljä tai viisi ja loput erilaisia variaatioita niistä. Perussydämet on laskettu erilaisiksi sen mukaan onko ne tehty tavallisesta langasta, paljettilangasta vai pörröstä. Samoin patalaput on kaikki tehty yhdellä perusmallilla, mutta koristeltu eri tavoin.

Toidella hauskojakin ideoita kirjasta löytyy, kuten esimerkiksi nämä pingviinit ja pöllöt, jotka ovat siis nurin päin käännettyjä sydämiä. Jotenkin olen melko varma, että seuraavaksi puikoille päätyy tuollainen pöllö ja saajakin on varmaan kaikilla selvillä.

Sen verran mallia on tietenkin noin pienelle muokattava, että silmät täytyy myös olla langasta ja tiukkaan ommellut jaloista nyt puhumattakaan. Sen puoleen tuo pingniivi olisi helpompi, mutta jotenkin tuo pöllö vaan vetoaa minuun.

Kun on tunteet eli kun henki puhuu

Tiedän, etten ole tällä planeetalla ainoa, jolle välillä tulee sellaisia tunteita, että jotain on aivan pakko tehdä tai jossain on aivan pakko käydä. Itse käytän tuosta tilasta ilmaisua "tuli sellainen tunne, että on pakko...". Eräs ystäväni vastaavasti luonnehtii tilaa sanoilla "henki sanoi minulle, että..." Hänen kohdallaan henki on toiminut usein todellisena johdattajana, kerran hän on mm. pelastanut humalaisen miehen paleltumasta puhelinkoppiin (tapahtui siis silloin kun Suomen maassa vielä oli puhelinkoppeja ja niissä kolikoilla toimivia puhelimia) vain sen vuoksi, että henki käski hänen katsoa sinne silloin kun he porukalla olivat tuota kadonnutta etsimässä. Tämä tapahtui tietenkin talvella ja pakkasta oli reilut parikymmentä astetta eli hengenlähdön vaara oli todellinen.

Eilen sitten kävi niin, että henki sanoi minulle tai siis tuli sellainen tunne, että oli aivan pakko juuri sinä päivänä lähteä viemään käytettyjä energiansäästölamppuja kierrätyskeskukseen ja samalla poiketa siellä myymälässä. Minä olen vaistojeni orja ja tein niin kuin "pakko" oli.

Kierreltyäni myymälässä vain parikymmentä sekuntia huomasin sen, mitä henki oli minut sieltä lähettänyt hakemaan. Se oli puinen tarjotin. Huonossa kunnossa tarkoitan siis sottainen ja tahrainen, mutta muutoin tukeva ja priima ja  juuri sopiva siihen tarkoitukseen, mihin olin sitä ajatellut.

Kun tarjotin näyttää tältä, voitte veikata, mitä siitä on tarkoitus tulla.

Kyllä vain, elämäni ensimmäinen mosaiikkityö ja taatusti uniikki Pentikin Tapion tarjotin, jonka materiaalina toimivat ne eilen esittelemäni postin rikkomien astioiden kappalleet. Hintaa tarjottimella oli 0,20€ eli ei käytännössä mitään. Kun posliinin kappaleet ja luonnonvalkoinen maali sekä liima ovat valmiina, enää tarvitaan saumauslaasti, jolla kolot saadaan täytettyä. Käsittääkseni sen ei pitäisi maksaa ihan mahdottomia eli jälleen nuukailuhenkinen askartelu/tuunaus tulossa.

Pentikin Tapio sarjassa muuten on ihan oikastikin täsmälleen samanmallinen puinen tarjotin, jota minulla ei kokoelmissani ole, mutta saanpahan sen tilalle uniikin version. Oli sitten ihan pakko käydä googlesta näpistämässä kuva tuosta alkuperäisestä tarjottimesta.

Kun olin poiminut tuon tarjottimen käteeni, reitilleni asettui pariskunta tutkimaan jotain esinettä ja jouduin kiertämään. Lähestyessäni myymälän peränurkkaa minulle tuli jälleen se tuttu tunne, joka pakotti katsomaan erääseen laatikkoon. Siellä oli Kenwoodin monitoimikone, jossa oli liuta kaikenlaisia teriä, vatkaimia ja muuta. Ensimmäinen mitä tajusin oli se, että laitteen raastinterät ja metallinen leikkuuterä olivat avaamattomissa paketeissa. Ne olivat juuri ne, jotka äitini 35 vuotta vanhassa laitteessa olivat kuluneet loppuun. Mistään muusta ei ollut väliä, kunhan nuo vain toimivat. Nappasin laatikon kainalooni, sillä tiesin sen olevan juuri sen, mistä henki minulle oli kertonut.

Maksaessani kysyin vielä, että toimiiko laite varmasti ja vakuuttivat, että heillä tarkastetaan kaikki myyntiin tulevat laitteet sähkömiehen toimesta eli laite todellakin toimii. Nyt saa äiti sitten uuden raastimen käyttöönsä, sillä terät eivät tietenkään sovi siihen vanhaan, mutta kaipa tuo uusi vimpain niitä edes hetken pyörittelee, sen verran vähän käytetyltä ja hyvin pidetyltä se näytti, ohjekirjat ja kaikki mukana.

Sitten se reisun paras osuus - tuo Kenwood-laite maksoi 8 euroa ja tarjottimen sain kaupan päälle. Ei ollut kallis reissu tällä kertaa!

Kalliit sirpaleeni

Täydensin jokin aika sitten Pentikin Tapio-astiastoani viimeisillä siitä puuttuvilla osilla, teekuppien kanssa yhteen sopivilla leivoslautasilla. Niistä en enää kehdannut pistää kuvaa tänne blogiin, kun noita ostoksia on kertynyt viime aikoina niin hirveän paljon (ja minä kun peräänkuulutan ostamisen vähentämistä). Samaa sarjaa kuitenkin kuin  nuo jo aikaisemmin tänä kesänä esitellyt.

Valitettavasti posti oli erimieltä siitä, miten suuri tarve minulla noille astioille oli. Saadessani astiat käsiini jälki oli tämännäköistä. Kuvista ei juuri erotu, mutta lautanen on lähes läpi asti halki tuon reunasta puuttuvan lohkeaman lisäksi.

Maitokannu sen sijaan oli aivan kappaleina, kuten kuvasta näkyy. 

Viimeisen kuvan otin postia varten sitä silmällä pitäen, että tajuavat pyytämäni korvauksen olevan oikeassa suhteessa astioiden arvoon siis että ovat ihan oikeasti Pentikin tuotantoa, eivätkä mitään pili-pali rihkamaa.


Postin kunniaksi on kyllä sanottava se, että korvasivat tällä kertaa aiheuttamansa vahingon. Olin jotenkin varautunut siihen, että ongelma jää myyjän ja minun setvittäväkseni eli käytännössä minun tappiokseni.

Minun onneni taas oli se, että teekuppien pullalautasista 9 oli säilynyt ehjinä. Se määrä oli tästämällisesti se, mikä minulta puuttui saadakseni kasaan 13 lautasta (niitä oli siis 4 ennestään).

Ensi kiukussa olin siivota sirpaleet roskiin, mutta tajusin sitten etten voi hävittää niitä ennen postin korvauspäätöstä. Kun sen sitten sain, olin jo tajunnut, että nuo palathan voi hyödyntää eli nuukuus iski. Kun vaan saan jostain revittyä vähän lisää aikaa ja sopivan puupalan, synnytän jotain uniikkia Pentikin Tapiota.

Puolukka-pavlova

Syksyn kirpeistä marjoista tähän käyvät puolukoiden lisäksi myös karpalot. Marenkipohjasta johtuen valmistusaika nousee yli kahteen tuntiin, mutta voihan sen marengin aina ostaa kaupasta valmiina, jos ei jaksa tai halua itse tehdä.

Marenkipohja
6 valkuaista (joukkoon ei saa mennä yhtään keltuaista)
ripaus suolaa
5 dl sokeria
1 tl maissitärkkelysjauhoa
2 tl valkoviinietikkaa

Lisäksi:
3 dl puolukoita
3 dl kuohukermaa vatkattuna
kinuskikastiketta

Vatkaa sähkövatkaimella valkuaiset ja suola kovaksi vaahdoksi. Kaada joukkoon 4 dl sokeria ja vatkaa kunnes seos on kiiltävä ja jähmeä. Lisää 1 dl sokeria ja loput aineet. Kastele leivinpaperi ja tee marengista sen päälle pyöreä levy. Paista 100 asteessa 1½ tuntia.

Kokoa pavlova marengista, puolukoista tai karpaloista, kermavaahdosta ja kinuskikstikkeesta.

Kinuskikastikkeenkin voi toki ostaa kaupasta valmiina, mutta tässä yksi vaihtoehto.

Kinuskikastike:
1 dl sokeria
1 dl kuohukermaa
1 rkl voita
1 tl vaniljasokeria

Kuumenna sokeri paksupohjaisessa kattilassa koko ajan sekoittaen. Varo polttamasta sokeria. Kun sulanut sokeri alkaa ruskistua kullankeltaiseksi, kaada joukkoon kerma. Anna porista keskilämmöllä viisi minuuttia, poista liedeltä ja vatkaa joukkoon voi ja vaniljasokeri.

Viimeinenkin rikottu lupaus

Kyllä se vaan niin on, että sulovileeniys (lue: nuukuus, ahneus, säästämisen halu) ajaa ihmisen rikkomaan lupauksensa. Minulle kävi niin, kun huomasin Dermosilin bonuspisteideni olevan vanhenemassa käsiin. Lankesin siis ostamaan sitä kiellettyjen listalla olevaa kosmetiikkaa.

Outletin tarjouksista klikkasin koriin puuterin, joka oli tarjouksessa ja jonka hankkimista perustelin itselleni sillä, että puuteria käytän sentään melkein joka päivä ja se oli todella halpa - puoleen hintaanalkuperäisestä. Sekä Nicebags meikkipussisetin, jossa kahden euron hintaan sai neljä eri kokoista meikkipussia - en tiedä onko noille todellista tarvetta, mutta kun ne nyt vaan olivat niin kivoja.

Hiuslenkit olisin halunnut kirkkaina, mutta niiden värivaihtoehdot olivat kahvinruskea tai pinkki, päädyin siis ensimmäiseen. Nuo hiuslenkit olivat hankinta ihan tarpeeseen, sillä "näkymättömiä" hiuslenkkejä, joissa ei ole metallia, tarvitaan nutturoiden tekemiseen. Räävittömän hintaisia nuo kyllä olivat, kahdeksan lenkkiä maksoi 5,90€ eli niiden on sitten parasta olla hyviä ja kestäviä.

Loput eli kasvopesun, puhdistusvaahdon ja deorodantin klikkasin koriin bonuspisteillä eli hintarivillä niiden kohdalla on pyöreä nolla.

Kokonaistuhlauksenimääräksi tulee siis 12,90€. Josko näillä sitten pärjäisi tämän vuoden loppuun asti.

Miniässät eli ässä-sukat vauvakoossa

Näitä on työstetty kauan ja hartaudella, kertaalleen toinen purettukin, kuten täältä käy ilmi, KLIK.

Mutta nyt ne ovat vihdoin ja viimein valmiit, minikoiset ässä-sukat Herra Kirjoituksen siskonpojalle. Pienoinen saa nimen parin viikon päästä ja ajattelin täydentää näillä lahjaksi ostettua pakettia. Siis mikäli maltan hautoa niitä meillä tuota aikaa...saattaa olla, että annan nämä ennen ja teen sinne jotain muuta.

Sukissa lankana on seitsemän veljestä kolmessa perusvärissä, raidat neljä kerrosta leveitä sekä varressa että jalkaterässä. Puikot kokoa 2,5 mikä on seiskaveikalle aika vähän, mutta toimi tässä ihan hyvin.

Sukkien perusmalli on Uhoavan Gnun blogista Supervauvan polvisukat, parilla muutoksella. Sukan suun joustinta on minun mallissani 12 kerrosta, alkuperäisessä vain 8, kavennuksia on tehty vain 8, kun alkuperäisessä niitä on kymmenen.

Malli on tuolla ohjeen silmukkamäärällä ja seiska veikan langalla pari kuiselle pohkeesta reilu, mutta lupasin kutoa jalkaterää sitä mukaa uusiksi kun vaavin jalka kasvaa niin kauan kuin varsi pojalle mahtuu.

Ässäkuvio on omaa suunnitteluani, ei ehkä niin onnistunut kuin olisin toivonut, mutta tunnistettavissa. Malli on 11x11 silmukan kokoinen. Ruutupiirros alla, saa käyttää ei kaupallisiin tarkoituksiin, kunhan muistaa heittää kommenttiboksiin maininnan siitä, että on lainaamassa käynyt.

Kylpyhuoneen hylly 1 vuotta

Lupasin vuosi sitten kuvata kylpyhuoneeseemme silloin tehdyn hyllyn.

Tavoitteena oli, että hylly olisi vuoden kuluttua tyhjempi kuin valmistumispäivänään.

Tältä se näytti silloin

Ja tältä se näyttää nyt.

Eipä oikeastaan ole vuodessa merkittävää tyhjentymistä tapahtunut, vaikka miten yirttää tuijottaa. Pikemminkin hyllyt näyttävät täydemmiltä, vaikka kosmetiikkaa ei juuri ole ostettukaan. Jotain hyvin pientä olen ostanut, enemmän olen saanut lahjaksi tai hankkinut bonuspisteillä eli kosmetiikan määrä ei kyllä ole lisääntynyt. Sen sijaan fööni ja kiharrin on hankittu ensimmäisen kuvan ottamisen jälkeen, ensinmainittu on vihreässä laukussa alimalla hyllyllä ja jälkimmäinen kotelossaan hyllyn edessä.

Pitänee tehdä vuoden päästä uusi tarkistus ja katsoa, miten paljon seuraavan vuoden aikana hyllyyn tulee lisää tilaa.

Kirjahyllyn täyttettä

En ole mitenkään erityisen hyvä välttelemään ostamista, en varsinkaan silloin, jos kyse on käsityökirjoista tai langoista. Sen verran olen toki vahingosta viisastunut, että nykyään yleensä selaan kirjan läpi ennen kuin kiikutan sen kassalle, kirjakerhojen ja vastaavien nettikauppojen huonot yksilöt palautan säälimättä.

Kirjojen suhteen minulla on yksi erityinen heikkous ja se ovat nämä 150 erilaista kukkaa, 75 matoa ja 10 toukkaa, 343 erilaista ideaa virkattuihin neliöihin - kirjat (nämä esimerkin kirjat ovat keksittyjä, mutta jokainen varmaan tunnistaa kirjatyypin). Vaikka muiden käsityökirjojen ostamista onnistuisinkin välttämään, niin nuo ovat sellaiset, etten osaa vastustaa niitä.

Viimeisin hankintani on Melody Griffithsin 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin, jossa on tarjolla sekä noita mainitsemiani erilaisia neliöitä ja kukkia, mutta myös esimerkiksi leijonan, tiikerin ja tipun virkkausohjeet - näille viimeksi mainituille varmaan tulee tulevaisuudessa käyttöä.

Tällaisesta kirjasta on siis kyse.

Aika näyttää, montako ohjetta tuolta pääsee toteutukseen.

Hopotus: Fazer Crisp Pita Bread

Nyt on sitten nämä hopottajien (www.hopottajat.fi) kautta testiin saadut Fazer Crisp Pita Breadit testattu ja loputulos on tämä:

Pussit ovat tyhjiä, mutta säästössä pestyinä. Ovat niin nättejä, etten malttanut hävittää, vaan pohdin jotain hyötykäyttöä.

Fazerin sivuilla tuotteesta kerrotaan seuraavaa: "Fazer Crisp Pita Bread -tuotteet ovat rapean herkullisia pitaleipälastuja. Ne sisältävät 40 % vähemmän rasvaa verrattuna tavallisiin perunalastuihin, koska Fazer Crisp Pita Bread -lastut on paistettu uppopaistamisen sijaan. Pitaleipälastujen rapeaksi paistamiseen käytetään auringonkukkaöljyä. "

 

Lastujen kolmiomainen muoto on mukava ja purutuntuma lastuihin on rapsakka eli juuri sellainen kuin kuuluukin. Nämä ovat pikkuisen tukevampia kuin tavalliset sipsit siis enemmän leipämäisiä. Tympeän rasvaista sivu- tai jälkimakua ei ole eli siihen vaikuttaa varmaan tuo rasvan vähäinen määrä.

 

Fazer Crisp Pita Bread -lastuista löytyy kolme makua: sourcream & chive (siis ruohosipuli), mausteisen kipakka chili ja merisuola & mustapippuri. Kaikkia kolmea on nyt sitten testattu - itse asiassa usempaankin kertaan, jotenkin nämä ovat osanneet eksyä kauppakoppamme tässä viime aikoina kaupassa käydessä. Kaikki kolme makua ovat hyviä ja maistuvia, mutta koska minä rakastan pippuria, on minun suosikkini tuo merisuola ja mustapippuri. Chilin makuisessa tuotteessa on riittävästi potkua, se ei ole polttavan tulinen, vaan juuri sopivasti kipakka. Lempeämmistä mauista pitävälle voin suositella tuota sourcream & chiveä, sillä se on sellainen pehmeän mausteinen.


Herkulliset Fazer Crisp Pita Bread -lastut sopivat mainiosti naposteluun tai välipalaksi pienen pakkauskokonsa ansiosta (40 g). Pieni pussikoko on juuri sopiva yhdelle, mutta jaettavaksi siitä ei juuri ole eli kannattaa ostaa jokaiselle omansa. Toisaalta nämä ovat kyllä sen verran tuhtia tavaraa, että tuo pikkuinen pussi riittää oikein hyvin herkutteluhetkeen, eikä enempää jää kaipaamaan, vaikka pieni pussi tuntuukin ensi alkuun uskomattoman pikkuiselta tavallisten sipsien jättisäkkeihin verrattuna. 

Nämä herkut löytyvät joko sipsi- tai näkkärihyllystä. Suositushinta tuotteelle on 0,99-1,29€.

Lisää infoa löytyy täältä: http://www.fazer.fi/Brandit/Fazer-Crisp-Pita-Bread/

Kuvittele tähän joku kiehtova ja vetävä otsikko

Jotenkin jälleen kerran tässä elämässä mennään sellaista vaihetta, että 24 tuntia vuorokaudessa tuntuu aivan riittämättömältä. Olen taas alkanut ihailla niitä, jotka selviävät vaivatta töistä, perheestä ja parin kolmen lapsen parista kolmesta viikottaisesta harrastuksesta kuin tuosta vaan. Itsellä kun tuntuu, että pelkästään työ, harrastetyö, perhe ja nyt tehtävä remontti riittää kaatamaan koko pakan silleen sopivasti sotkuun ja sekaisin.

Yritän lohduttautua ajatuksella, että pari viikkoa ja tuo kotikotona tehtävä remontti kaikkine sotkuineen on valmis ja sitten saa ehkä huokaista pikkuisen. Tosin siihen väliin alkavat sitten jälleen toisen harrastetyön keikat pyöriä, mutta mutta... kunhan nyt ensin tuosta remontista.

Jotta koko homma ei menisi ihan pelkäksi kiireen surkutteluksi, niin olen minä vähän jotain saanut aikaankin.

Sukat ovat siis menossa lahjaksi Herra Kirjoituksen siskon vauvalle. Ensimmäinen versio oli nilkan kohdalta pieni eikä sitä saanut puettua vauvalle, joten menee purkuun, jahka saan tuon toisen ensin valmiiksi.

Kun kerran joudun tekemään isommat, niin tehdään sitten sen verran reilusti isommat, että noita voi käyttää varren puolesta hetken aikaa - ja sitä paitsi tämä tämmöinen suoraneuleinen malli on aika joustamaton. Kierrätysperiaatteen mukaisesti lupaan jatkaa terää tarvittaessa niin kauan kuin varsi sopii tenavan jalkaan.

Lisää sukista kunhan joskus valmistuvat. Teemaa voi arvailla,  sillä jotain kuviota sukkiin on tulossa.

Jos et aio ostaa mitään, älä mene kirpparille

Kyllä se vaan niin on, että jos aikoo vakaasti olla ostamatta mitään, on syytä pysytellä kirppareilta poissa. Ainakin silloin, jos kyseisellä kirpparilla kiertelyyn on ylenmäärin aikaa ja siellä on vaatetavarassa -50% alet.

Herra Kirjoitus saattoi minut perjantaina tähän kiusaukseen käymällä parturissa. Hän rakastaa parturia, johon pääsee jonotusperiaatteella ilman viikkoja ennen tehtävää ajanvarausta ja yksi sellainen löytyy aivan paikallisen Fidan naapurista. Niinpä kun yhdessä olimme liikkellä, hän meni parturiin ja minä kirpparille siihen naapuriin.

Lopputuloksena reilun vitosen hankinnat. Punainen Nanson peruspusero, Turkoosi pusero, jossa valekaulukset ja hihansuut raidallisesta kankaasta ja Mary Oljen virkkausohjekirja.

Kukaan älköön muistuttako minua lupauksestani olla ostamatta  sen paremmin vaatteita kuin käsityökirjojakaan. Puhumattakaan siitä, että jotain hyvin samantyylistä vaatetta löytyy kaapistani jo entisestään. Mä en vaan mitenkään kyennyt jättämään niitä sinne, kun hintaa oli reilu euro per pusero eikä tuo kirjakaan maksanut kuin pari euroa.

Sulo Vilénin esimerkillä

Se on täällä jo varmaan moneen kertaan tullut todistettua, että olen nuuka ja hanakka tarjousten perään. Ihan niin kuin tuo otsikossa mainittu kuuluisa hahmokin, hänen tunnuslauseensa taisi olla, kun kerran halvalla sai.

Ihan samalla ajatuksella "kun kerran halvalla sai" olin minäkin liikkellä, kun huomasin Tokmannin mainostavan Lumenen Natural Coden meikinpoistoainetta kaksi kappaletta vitosella. Oli aivan pakko käydä kotiuttamassa tuollainen satsi ja näin jälkeenpäin harmitella enemmän sitä, etten ottanut samantien neljää pulloa kuin sitä, että rikoin ostoslakkoni.

Vaikka kosmetiikkaa ei saisi arvioida hyväksi tai huonoksi muuta kuin sen mukaan, miten se itselle sopii, en voi kuin jälleen kerran ilmaista pettymykseni tuohon paljon mainostettuun Neutrogenan meikinpoistoaineeseen. Se vaan ei minulla toimi - koska kerran sellaisen olen erehtynyt ostamaan, niin pakko se on loppuun käyttää, mutta siihen en enää koskaan palaa. Pettymyksen estämiseksi en uskaltanut ostaa noita Lumenejakaan kuin nuo kaksi purkkia - ajattelin, että jos ne eivät olekaan hyviä, niin ei tule sitten niin isoa pettymystä kun purkkeja ei ole kuin kaksi.

Toisin kuitenkin kävi, pari kertaa kokeilin ja todella on toimiva tuote, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että nyt Tokmannilla myynnissä olleet olivat sitten viimeiset tuotteet tuota merkkiä, jota Lumene on tehnyt. Niinhän minulle aina käy. Kun löydän jonkun loistavan tuotteen, lopetetaan sen valmistus tai vaihdetaan koostumusta huonompaan suuntaan.

Lisäksi lankesin hankkimaan Palmoliven suihkugeelin eurolla. Tarvetta ei olisi ollut, mutta kun oli niin herkullisen värinen. Näytteet sentään ovat ilmaisia, suihkugeelejä ja rasvoja tällä kertaa.

Hurjat kuusi euroa siis kulutettu kosmetiikkaan...