Tuulipukukansasta työpukukansaksi

Pitkästä aikaa jotain muutakin kuin käsitöitä. Tätä aihetta olen pohtinut pitkään ja havainnoinut vielä pidempään, joten ehkä on aika tuoda havaintoni julkisuuteen.

Meitä suomalaisiahan on maailmalla jo pitkään haukuttu tuulipukukansaksi ja muotitietoisimmat ovat innolla revitelleet sitä, miten tuulipuku ei sovi kuin lenkille ja huonosti sinnekään, teknistä vaatetta lajin mukaan valittuna sen olla pitäisi, jotta oltaisiin oikeilla jäljillä. Itse en tuota ole koskaan allekirjoittanut, sillä ainakin minä olen kokenut tuulipuvun mitä verrattomimmaksi työmatkavaatteeksi. Kuten täällä on joskus tullut ilmi, niin kuulun niihin onnellisiin tai onnettomiin, joille työnantaja tarjoaa vaatteet. Tiedän asian häiritsevän joita kuita, mutta itselleni se on helpotus: otat tangolta puhtaat vaatteet käyttöön ja heität likaiset pyykkiin vain saadaksesi ne sitten puhtaina takaisin. Ei tarvitse huolehtia pyykistä eikä paljon miettiä pukeutumista, kun ne kaikki ovat valmiina. Jotkut tosiaan kokevat sen ongelmaksi, sillä kuten entinen kollegani sanoi: "Minusta on inhottavaa, kun olen juuri kotona saanut puettua kaikki vaatteet päälleni, että joudun viimeistään vartin kuluttua taas vaihtamaan ne". No, kyseisen leidin pukeutuminen oli luku sinänsä ja niillä koruilla olisi helposti koristellut joulukuusen eli varmaan siihen tälläytymiseen meni aikaa ja riisumiseenkin tietenkin ja sitten taas töiden loputtua uudelleen pukeutumiseen...

Itselleni tuulipuku on sellainen helppo, monikäyttöinen perusvaate, jolla kehtaa vielä poiketa lähikaupassakin, käydä kirjastossa ja jopa mahdollisesti pankissa. Samanlainen yleisvaate se on ollut aika monelle muullekin, mitä katukuvaa olen viimeisen kymmenen vuoden aikana seuraillut. Ihmiset käyttävät tuulipukua niin lenkillä kuin kaupungilla liikkuessaan.

Viimeisen vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut mielenkiintoinen muutos. Sinne, mihin ennen mentiin tuulipuvulla, ilmestytäänkin nykyään työvaatteissa. Tässä kohtaa työvaatteilla tarkoitetaan niitä huomiokankakaista tehtyjä takkeja, housuja, haalareita, liivejä, joita käytetään niin  huollossa, siivouspalveluissa, rakennustyömailla kuin kuljetuspalveluissakin näin vain muutaman esimerkin mainitakseni. Vai onko vain niin, että nuo kirkkaanväriset heijastavasta kankaasta tehdyt ja usein isoin heijastimin varustetut vaatteet kiinnittävät paremmin huomiota. Minusta ei tunnu siltä, sillä noiden työasujen lisääntyessä katukuvassa, ovat vastaavasti saman ikäluokan tuulipuvut ja farkut vähentyneet. Vanhemmat ihmiset kulkevat edelleen uskollisesti tuulipuvuissaan, pariskunnat vielä uskollisesti samanlaisissa tuulipuvuissaan, miltä Luoja Herra Kirjoitusta ja minua varjelkoon. Sen sijaan ne työikäiset, joilla on käytössään työvaatteet, käyttävät niitä ihan luontevana asusteena liikkuessaan niin kadulla, kaupoissa, lääkärissä kuin muuallakin. Sen toki vielä ymmärrän, että lounasaikana kesken työpäivän mennään syömäänkin niissä, mutta että illalla työpäivän jälkeen liikutaan ne päällä, kun edes minä, joka sentään olen tuulipuvun suurkuluttaja, en mene ravintolaan tuulipuvussa.

Näin siis pikku hiljaa kansamme on siirtymässä tuulipukukansasta työpukukansaksi. Jännityksellä odotan, missä törmään työvaatteisiin seuraavaksi. Kirkossa? Pubissa? Pikkujouluissa?