Jotain omituista

Tai no ei niinkään omituista tavalliselle tallaajalle, mutta outoa minulle. Minä kun en ja sitä perinteistä rataa niin edelleen. Minähän olen aktiivisesti koettanut välttää shoppailua tässä viime aikoina ihan siitä perustellusta syystä, että kaapit pursuavat tavaraa ja kaapin ovien eteen saa melkein hankkia pönkän, jotta ovet pysyvät kiinni.

Ihan ostoabsolutistiksi en sentään ole osannut heittäytyä, vaan aina silloin tällöin tulee eteen jotain niin "tarpeellista", "välttämätöntä" "kaunista" tai "halpaa", että sitä ei saa vastustettua. Viikko sitten altistin itseni kiusaukselle ja lähdin kiertelemään kauppoja ja kirpputoreja. Kontista lopputuloksena oli lähinnä mielipaha ja järkytys, minun järkeeni vaan ei mahdu heidän hinnoittelupolitiikkansa. No minähän olen nuuka ja nulju, enkä maksa kirpputorivaatteesta kymppiä enempää ellei kyseessä ole todellinen huippulöytö, joten siksi viitäkymmentä euroa lähentelevät hintalaput vaatteissa saivat minut nielemään tyhjää.

Ihan tyhjin käsin en Kontistakaan poistunut, sillä mukaan tarttui kaksi toppia. Mikä yllätys, molemmat väriltään kirkkaanpunaisia. Toinen, papayan perustoppi, on ajateltu lähinnä urheilukäyttöön. Voin siis esiintyä tästä eteenpäin täti kokopunaisena urheillessani. Tokihan tuo käy myös muuhun käyttöön, mutta ensi sijaisesti spinning-tunteja ajatellen sen ostin. Toinen on materiaaliltaan aivan uskomattoman ihana, sellaista hiukan paksumpaa ja painavampaa materiaalia, jossa on aavistus metallista kiiltoa seassa. Kuitenkin aivan äärimmäisen ihana pitää päällä. Rakastuin siihen yksinkertaisesti heti, varsinkin kun minulla on samanlainen toppi myös viheänä (jaa miten niin vaatekaappini toistaa itseään...). Tuhlasin noihin toppeihin 5,30 €. (kuvat tulossa myöhemmin, nyt topit ovat pesussa.)

Seuraava etappi oli lähetyksen kirpputori.Tarkoitus oli vain vilkaista pelihyllyä, mutta jotenkin eksyin ensin kenkähyllylle ja sieltä laukkujen kautta huivitelineelle. Kenkähyllystä nimittäin huutelivat matalakorkoiset Pomarit, joiden tumman oliivinvihreä väri houkutti ensin ottamaan ne käteen ja sitten sovittamaan niitä jalkaan. Olen päättänyt julistaa kapinan ainaisia mustia kenkiä vastaan ja aloitin sen nyt näistä (hyvä perustelu ostaa uusia värillisiä kenkiä jo ennestään kaapissa olevien jatkoksi). Koska täysnahkaiset suomalaiset (minä hullu edelleen luotan siihen, että suomalainen laatu olisi jotenkin parempaa) kengät olivat saaneet kylkeensä 3 € hintalapun, päätin ostaa ne, jos löytäisin jotain niihin sopivaa asustetta, siksi siis komppasin laukku- ja huivihyllyjä. Tuo väri kun on sen verran vaikea, että ihan heti ei välttämättä löydy sopivaa paria. Tuurini oli kuitenkin tällä kertaa kohdallaan, sillä huivitelineessä roikkui täsmälleen kenkien sävyyn sopiva huivi - voisin veikata niiden olevan peräisin samalta lahjoittajalta. Hintalappu kyllä pikkuisen mietitytti, sillä 8 € yhdestä huivista on kitsaalle ihmiselle paljon. Päätin kuitenkin ajatella huivia sijoituksena, sillä sen materiaali oli puoliksi villaa, puoliksi silkkiä. Herätin varmaan jonkinasteisia epäluuloja tai hilpeyttä testatessani huivia, ryppäsin sitä käteen ja puristelin, venyttelin ja vääntelin, sillä halusin olla varma sen laadusta. Ostaessani huivin, maksoin materiaaleista ja väreistä enkä siitä, että pashminan kyljessä on Marja Kurjen lätkä. Mielestäni kuitenkin kyseessä olivat todelliset löydöt ja samaa mieltä taisi olla kassalla ollut mummo, hän kun katseli sekä kenkiä että huivia kaihoten ja mutisi: "ihan aidot pomarit ja marja kurjen huivi..." Olisivat tainneet päätyä hänelle, jos olisi ehtinyt ensin hyllyjä kiertää. 

Kuvissa huivi on oikean sävyinen, kengät taas aivan liian harmaat. Ne ovat oikeasti huivin kanssa samaa väriä.

Seuraava kohteeni oli Seppälä, sillä olin vetkuttanut sinne saamieni lahjakorttien käyttöä melkein sen kaksi vuotta, joka niissä on käyttöaikaa. Hetken myymälässä kierreltyäni päädyin vetämään pitkää tikkua turkoosin laukun ja vaalean ruskeiden kenkien tarpeellisuudesta. Olin ilmeisesti virittynyt kenkätaajuudelle, koska kannoin lopulta kassalle kolmen sentin piiloplatolla ja kahdentoista sentin stilettikoroilla varustetut kengät.

Perustelukin oli hyvä; minulla ei ihan oikeasti ole nudenvärisiä kenkiä ja vaaleat kengät yhdistettynä samanvärisiin sukkiin (sukkahousut yöks, mutta joskus on pakko...) pidentävät säärtä. Päivän itsepetos siis käynnissä. Joka tapauksessa ostin nuo minun hintaluokalleni kalliit 50€ maksaneet nahkakengät ja täydensin tuhlaukseni vielä ostamalla hiusjuttuja, joita sai kolme kahden hinnalla. Ostin siis mustan pannan pitsirusetilla - olen ilmeisesti alkanut saada liikaa vaikutteita sekä rusetti-hörsö serkustani että suosikkiblogaajaltani Nelliinalta. Pallon hiuslenkkejä varastin tulevaisuutta varten ( ja tässä kohtaa en sitten tunnusta, että ensiksi pyörittelin palloa käsissäni ja mietin, miten hiukset sillä kiinnitetään, kunnes ymmärsin lukea hintalapusta, että siinä on 40 hiuslenkkiä pallossa...) ja viisi kappaletta kuminauhapantoja tuli hankittua tuunattavaksi. Turkoosin, pinkin ja mustan pidän varmaan sellaisenaan, nyt vain täytyy päättää teenkö oranssista sen haaveilemani kultapannan vai kaipaanko joskus värin tuomaa piristystä ja jäten sen silleen.

Kuvassa mukana myös korruptiona eräältä edustajalta saamani oranssi huulirasvapallo. Huulirasvalle addiktille sillä on aina käyttöä.

Ostokset Seppälästä siis melkein 60€ ja lahjakortteja jäi vielä sen verran, ettei kovin paljon tarvitsisi laittaa omista lisää, että saisi sen turkoosin laukunkin, mutta tarvitsenko sitä todella? Tulisiko sitä käytettyä?